Miksi herkkähipiäinen ihminen herättää niin paljon vihaa kovaluonteisissa ihmisissä?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi myös olla yliherkkä ja itseäni ainakin turhauttaa näiden yliherkkien kohdalla se, että he ulkoistavat aina vastuun loukkaantumisestaan muille, eivät voi koskaan miettiä, että voisiko vika olla heissä itsessään ja heidän herkkyydessään/epäluottamuksessaan muita ihmisiä kohtaan.

Näitä yliherkkiä tulee kyllä vastaan tosi harvoin (joten ei, en ole ilkeä ihminen ja uskallan sanoa, että on kyse yliherkistä), mutta kun tulee, niin aika nopeasti tulee mitta täyteen siitä kaikesta loukkaantumisesta.

Tämä. Ei oteta vastuuta vaan aina on vika muissa.

Ei edes yritetä, vaan ollaan vaan herkkiä mimosankukkasia.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi myös olla yliherkkä ja itseäni ainakin turhauttaa näiden yliherkkien kohdalla se, että he ulkoistavat aina vastuun loukkaantumisestaan muille, eivät voi koskaan miettiä, että voisiko vika olla heissä itsessään ja heidän herkkyydessään/epäluottamuksessaan muita ihmisiä kohtaan.

Näitä yliherkkiä tulee kyllä vastaan tosi harvoin (joten ei, en ole ilkeä ihminen ja uskallan sanoa, että on kyse yliherkistä), mutta kun tulee, niin aika nopeasti tulee mitta täyteen siitä kaikesta loukkaantumisesta.

Tämä. Ei oteta vastuuta vaan aina on vika muissa.

Ei edes yritetä, vaan ollaan vaan herkkiä mimosankukkasia.

Jne.

Niin no, itse en pidä helposti loukkaantuvia draamailijoita _herkkinä_, koska he eivät ole edes sen verran herkkiä, että aistisivat millaista ärsytystä he aiheuttavat käytöksellään muissa. Ei herkkä halua muille aiheuttaa pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi myös olla yliherkkä ja itseäni ainakin turhauttaa näiden yliherkkien kohdalla se, että he ulkoistavat aina vastuun loukkaantumisestaan muille, eivät voi koskaan miettiä, että voisiko vika olla heissä itsessään ja heidän herkkyydessään/epäluottamuksessaan muita ihmisiä kohtaan.

Näitä yliherkkiä tulee kyllä vastaan tosi harvoin (joten ei, en ole ilkeä ihminen ja uskallan sanoa, että on kyse yliherkistä), mutta kun tulee, niin aika nopeasti tulee mitta täyteen siitä kaikesta loukkaantumisesta.

Tämä. Ei oteta vastuuta vaan aina on vika muissa.

Ei edes yritetä, vaan ollaan vaan herkkiä mimosankukkasia.

Jne.

Niin no, itse en pidä helposti loukkaantuvia draamailijoita _herkkinä_, koska he eivät ole edes sen verran herkkiä, että aistisivat millaista ärsytystä he aiheuttavat käytöksellään muissa. Ei herkkä halua muille aiheuttaa pahaa mieltä.

No mitähän tässä sitten herkällä tarkoitetaan? Siis millainen on herkkä ihminen joka ärsyttää muita, mutta ei siis ole draamailija tai kaikesta loukkaantuja?

Kun ei ainakaan itselläni ole kokemusta muunlaisesta ärsyttävästä "herkkyydestä", hyvä pointti kuitenkin, termejä voisi vähän avata jo ketjun aloituksessa, niin varmistuisi, että kaikki puhuu samasta asiasta.

Soppakauhasta tuli mieleen, että mitenhän Gordon Ramsayn alaiset kestää? Ei taida olle erityisherkkiä heissä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa sitä ammattiloukkaantumista aivan älyttömistäkin jutusta tai kaiken ylianalysointia ja piilomerkitysten hakemista. Karatella niskaan semmoista niin saa oikean syyn nillittää ja elämä jatkuu.

Kaiken pitää mennä kuten sinä haluat?

Urpo. 🤭

Jep. Mitäpä toinen Urpå?

On raskasta jos sattumalta tavatun tutun sanoma tervehdys muuttuu yliherkän aistimana vittuiluksi ja pahantahtoisuudeksi, sitä sitten puidaan närkästyneenä ja muitetaan vielä vuosienkin päästä. Nämähän siis lisääntyvät sillä mustalla vääryyksienlistalla vuosien saatossa.

Olette itse verkkonne kutoneet ja on teille oikein kun siinä sätkitte.

Riippuu miten moikkasit. Senkin voi tehdä monella eri tavalla.

Tähän on pakko todeta, että lueppas kirja "kuinka olla välittämättä paskaakaan" ja ota siitä vähän oppia. Mitä hiton väliä sillä on vaikka joku oliskin tervehinyt v*ttuillen? Eiköhän se ole enemmän sen ihmisen häpeä siinä vaiheessa jos jotain kaunoja kantaa. Toisaalta myöskään kaikessa ei aina ole kyse sinusta, ehkäpä se ihminen on juuri riidellyt verisesti vaikka puolisonsa tai äitinsä tai jonkun muun kanssa, vaikea siinä tilanteessa on mitään täysin rentoa tervehdystä sinulle suoda, eli vaikka ääni olisikin kireä, niin ei välttämättä johdu sinusta, joten voit olla välittämättä paskaakaan toisen äänensävystä hänen tervehtiessään sinua.

Loukkaantumisissa on kyse jonkinlaisesta narsisistesta piirteestä, kuvitellaan, että kaikki mitä ympärillä olevat ihmiset tekee tai sanoo, niin ne tekee sen just minun takia ja kohdistavat juuri minuun, mitenkään syy ei voi koskaan olla missään muualla, vaan minä olen syyllinen kaikkien muiden tunteisiin ja reaktioihin.

Tunnistan tuota ajattelua itsessänikin, kannattaa siis miettiä, onko sellaisesta kyse.

En ymmärrä tätä usein toistuvaa lausetta, kuinka herkät tuntevat tunteet voimakkaammin. Mitä tuo oikein tarkoittaa ja mihin se edes pohjautuu, herkkä ehkä ilmaisee tunteitaan voimakkaammin koska ei osaa peitellä niitä. Itse olen ehkä sitten enemmän laskettavissa kovapäiseksi, mutta se että tunteideni voimakkuutta vähätellään sen vuoksi että osaan hillitä itseni paremmin sitä vaativissa tilanteissa kuulostaa melkoisen vähättelevältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkien kanssa on hankalampaa tehdä töitä, joissa olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähillä liikuilla. Eli tehokkaasti, ja suhteellisen nopeasti. Reippaiden kanssa pystyy kommunikoimaan suoraan ja nopeasti hyvässä yhteisymmärryksessä, kun taas herkät jäävät vähän jalkoihin, ja haluaisivat pehmeämpää ja tunnustelevampaa kommunikaatiota joka taas tekee ylimääräisiä mutkia matkaan ja vie energiaa ja aikaa.

Tuo on usein se oma ärsytyksen syy. Koetan peittää sen ärsytyksen, mutta en tiedä onnistunko aina. Olen muuten kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta silti riepoo, kun noissa tilanteissa tulee olo että toisia täytyy erikseen paapoa etteivät säikähdä. Yleensä teenkin hommia noiden reippaampien kanssa jos voin valita.

Joo, on joku helvetinmoinen kiire ja sanot vahingossa kerran että "Anna se soppakauha sieltä", niin voidaankin sitten keskeyttää seuraavaksi vartiksi koko työnteko ja jäädä keskustelemaan siitä oli äänensävy ärtynyt/vihainen/loukkaava/v*ttuileva/muu suoraan tästä henkilöstä johtuvan ikävän tunteen aiheuttama, koska eihän se mitenkään voi olla, että kunnon kiireessä ihmisellä voi adrenaalini virrata ja olla sen vuoksi "täpinä päällä" ettei ehdi ihan kaikkia herkkyyksiä sisällyttää jokaiseen lauseeseen minkä suustaan ulos päästää.

Lisää tähän vielä se, että ei riitä että sanot "sori, kun oli vaan niin kiire", vaan loukkaantunut ei usko sitä, eikä se kelpaa selitykseksi missään nimessä ja anteeksi ei voi antaa ilman, että selvitetään juurtajaksaen kaikki loukkaantuneen teoriat siitä, miksi sanoa töksäytettiin niin rumasti hänelle.

Sori, me ollaan pahoillamme kaikest!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä usein toistuvaa lausetta, kuinka herkät tuntevat tunteet voimakkaammin. Mitä tuo oikein tarkoittaa ja mihin se edes pohjautuu, herkkä ehkä ilmaisee tunteitaan voimakkaammin koska ei osaa peitellä niitä. Itse olen ehkä sitten enemmän laskettavissa kovapäiseksi, mutta se että tunteideni voimakkuutta vähätellään sen vuoksi että osaan hillitä itseni paremmin sitä vaativissa tilanteissa kuulostaa melkoisen vähättelevältä.

No sekin voi olla, tunteiden voimakkuutta on vähän vaikea tietää, koska kyse on subjektiivisesta kokemuksesta, sinällään asiasta on siis aivan turha edes väitellä, ellei sitten aivoja kuvantamalla voida todeta, että kuinka voimakkaasti kukainenkin tuntee. Ehkä jostain jopa löytyy tutkimuskin aiheesta, että onko esim. osalla ihmisistä aivojen tunnealue aktiivisempi kuin toisilla?

Ainakin tunnesäätely on eri ihmisillä erilaista, eli osa saa helpommin tunteensa tyyntymään kuin toiset.

Kova on joutunut kovettamaan itsensä väkisin ja kieltämään omat tunteensa? Hän ei hyväksy omaa herkkyyttään, joten ei kestä nähdä sitä muissakaan?

Tietysti sitten on niitä koviksia, jotka vaan ovat tunteettomia, empatiakyvyttömiä, sosiopaatteja ja psykopaatteja, mutta heitä taitaa olla aika vähän tavallisessa yhteisössä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä usein toistuvaa lausetta, kuinka herkät tuntevat tunteet voimakkaammin. Mitä tuo oikein tarkoittaa ja mihin se edes pohjautuu, herkkä ehkä ilmaisee tunteitaan voimakkaammin koska ei osaa peitellä niitä. Itse olen ehkä sitten enemmän laskettavissa kovapäiseksi, mutta se että tunteideni voimakkuutta vähätellään sen vuoksi että osaan hillitä itseni paremmin sitä vaativissa tilanteissa kuulostaa melkoisen vähättelevältä.

Itse uskon, että tunnekokemusten vahvuus vaihtelee yksilöiden välillä. Tunteet ovat molekyylien toimintaa ja.esim välittäjäaineiden ja hormonien pitoisuudet ja reseptoreiden määrä vaihtelevat. En usko, että kaikilla olisi samanlainen aivokemia.

Epänormaalin persoonallisuushäiriön yhtenä ominaisuutena on tunne-elämän latistuneisuus. Tämä on varmasti hyvin yleisesti tunnustettu tosiasia. Jos hyväksymme tämän teorian, me samalla uskomme sen vastakohtaan eli hyvin herkästi tuntevaan yksilöön. Näiden ääripäiden väliin sitten mahtuu suurin osa ihmisistä.

Arkikokemuksena sanoisin, että mieheni on jokseenkin tunteettomampi kuin minä. Hän tuntee iloa ja surua, mutta ei kovin helposti. Esimerkiksi oman lapsen syntymä "oli ihan kiva juttu" ja oman äidin kuolema "yllättävän helppoa". Hän menestyy hyvin työelämässä, koska mikään ei tartu tai tunnu pahalta. Minä olen hänen vastakohtansa.

Mikään ominaisuus ei ole hyvä eikä huono, molempia tarvitaan ja molemmat ovat yhtä hyviä. Muuten evoluutio ei olisi säilyttänyt molempia puolia. Minä en esim menesty työelämässä, koska tunnen voivani huonosti siellä. Sen sijaan olen omasta mielestäni tarpeellinen yhteisössä eri tavalla.

Kunnioittakaa erilaisuutta! Toki välillä ärsyttää, mutta on hyvä ymmärtää olevansa itse vähintäänkin yhtä ärsyttävä.

Mun teoria on, että ihminen ei keskimäärin siedä ajatusta, että on loukannut jotakuta vahingossa. Koska sehän meinaa että on tehnyt jotain väärin. Tämä sitten purkautuu vihaisena reaktiona, ihan kuin se ei loukkaisi vielä lisää. Mut onpa ainakin tahallaan sit loukattu nih

Se on vielä auki miksi porukka suuttuu toistenkin puolesta, kun ei itse liity asiaan mitenkään. Tuntuu vähän hassulta vaahdota siitä, että joku on yliherkkä. Aika kovan tunnelatingin on itsekin saanut pienestä ärsykkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Luonnonvalinta ohjaa evoluutiota. Vahvemmat pyrkivät eliminoimaan heikommat. Eläimiä nääs ollaan edelleen.

Tämä on suoraan "narsistien tyypillisimmät lausahdukset" keskustelusta.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt toisten puolesta loukkaantumista. Mitä siinä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Mun teoria on, että ihminen ei keskimäärin siedä ajatusta, että on loukannut jotakuta vahingossa. Koska sehän meinaa että on tehnyt jotain väärin. Tämä sitten purkautuu vihaisena reaktiona, ihan kuin se ei loukkaisi vielä lisää. Mut onpa ainakin tahallaan sit loukattu nih

Se on vielä auki miksi porukka suuttuu toistenkin puolesta, kun ei itse liity asiaan mitenkään. Tuntuu vähän hassulta vaahdota siitä, että joku on yliherkkä. Aika kovan tunnelatingin on itsekin saanut pienestä ärsykkeestä.

Yliherkät vaikeuttavat asioita, jotka muuten olisivat helppoja. Jos ei ole mihinkään kiire ja mitään ei tarvitse saada aikaiseksi, niin silloin ei herkkyydessä ole mitään vikaa. Tosin joidenkin herkkien jatkuva anteeksipyytely, silloin kun ei oikeasti ole mitään anteeksipyydettävää, on hermoja kiristävää. Silloin joutuu itse olemaan aina reagoimassa. "Ei se haittaa / tietenkin saat olla siinä / eihän tässä tarvi mitään anteeksi pyytää" jne. Enkä puhu nyt mistään "anteeksi, pääsisinkö tästä" -tyyppisestä, joka on peruskohteliasta, vaan sellaisesta että joka viides lause on joku olemassaoloaan anteeksipyytävä ja hyväksymisissä roikkuva.

Kai sellainen korostunut herkkähipiäisyys tekee ihmisestä välillä todella raskaan tuntea. Vaatii hirveästi energiaa olla tällaisen henkilön kanssa tekemisissä, etenkin jos itse ei ole kovin helposti loukkaantuvaa sorttia, eikä osaa automaattisesti ajatella mistä kaikesta joku voi vetää herneen nenään.

Ehkä sitä ei niin jaksa välittäkään, sillä miksi mun pitäisi varoa itseäni koko ajan jos toinen ei tee mitään kasvattaakseen paksumman nahan? Hänen ongelmahan se lopulta enemmän on. Mä vaan kohautan harteitani ja ajattelen, että "Viddu mikä drama-queen. Pyh."

Vierailija kirjoitti:

Mun teoria on, että ihminen ei keskimäärin siedä ajatusta, että on loukannut jotakuta vahingossa. Koska sehän meinaa että on tehnyt jotain väärin. Tämä sitten purkautuu vihaisena reaktiona, ihan kuin se ei loukkaisi vielä lisää. Mut onpa ainakin tahallaan sit loukattu nih

Se on vielä auki miksi porukka suuttuu toistenkin puolesta, kun ei itse liity asiaan mitenkään. Tuntuu vähän hassulta vaahdota siitä, että joku on yliherkkä. Aika kovan tunnelatingin on itsekin saanut pienestä ärsykkeestä.

Mä olen tässä eri linjoilla. Jos huomaan loukanneeni jotain ja toimintaani reflektoidessani tajuan, että olen oikeasti tehnyt jotain toista loukkaavaa, mä olen aidosti pahoillani ja pyydän anteeksi.

Toisaalta jos tulenkin siihen lopputulokseen, että en ole tehnyt mitään väärää ja minulta silti odotetaan anteeksipyyntöä tai minulle ollaan vihaisia, silloin saatan itsekin pottuuntua jos koen, että toisen tunnereaktio ei ole minua kohtaan reilu (eli jos toinen loukkaantuu asiasta, josta minun mielestäni ei ole kohtuullista loukkaantua). Mä en pyydä anteeksi ihan vain siksi, että toisella on paha mieli, vaan pyydän anteeksi jos olen tehnyt jotain anteeksipyydettävää.

Jos kovapintainen loukkaantuu herkän tavasta kokea maailmaa, niin sillonhan se loukkaantuja on se kovapintainen, ei toisinpäin. Kuka silloin onkaan  herkkä loukkaantumaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos kovapintainen loukkaantuu herkän tavasta kokea maailmaa, niin sillonhan se loukkaantuja on se kovapintainen, ei toisinpäin. Kuka silloin onkaan  herkkä loukkaantumaan?

Ei kyseessä ole loukkaantuminen, vaan ennemminkin ärtyminen niissä tilanteissa, joissa toisen tunne-elämä tuo harmia itselle. Ne jotka loukkaantuvat toisten loukkaantumisesta ovat yleensä myös herkkähipiäisiä, mutta väittävät ja kuvittelevat olevansa paksunahkaisia. He vain tuntevat pahan mielen sijaan korostuneesti agressiota. He taitavat olla niitä, jotka heti takana hakkaavat tööttiä, jos jostain syystä edessä ajava hidastaa.