Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Mielestäni kannattaisi vain arvostaa sitä että ainakin ystäväsi on rehellinen, pahempi olisi että teeskentelisi pitävänsä siitä ja antaisi jollekin eteenpäin ja että mahdollisesti paljastuu asia sinulle.
Muistan kun eräs tuttavani tyrkytti erästä mekkoa minulle joka ei ollut hänelle sopiva. Kun laitoin päälle niin ei ollut kyllä yhtään makuuni. Silti hän iloiten kehui vieressä että kuinka sopiva se oli minulle... esitin että se sopi minulle vaikka en tykännytkään siitä. Annoin sen kuitenkin jollekin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi voinut alunperin ennakkoon kysyä että mitä olet mieltä näistä minun vaatteista, ovatko sinun tyylisiä, voisin antaa synttärilahjaksi?
Itse olen hyvin tarkka siitä että en halua antaa epäonnistunutta lahjaa. Vaate menee oikeasti helpoiten pieleen. Ja jos ei kelpaisi kun kysyy, niin sitten mennään näillä simppeleillä kukkakimppu tms jutuilla.
Lahjat epäonnistuu helposti. Älkää ostako kirjoja. Sain miehenä lahjaksi tylsän kirjan jota en ikinä ole edes avannut, koska miehelle ei voi antaa lahjaksi maljakkoa, joka oli toisena vaihtoehtona. Olisin tosi mielellään ottanut sen kyseisen maljakon. Harmittaa kun toinen yrittää oikein viimeisen päälle valita ja sitten menee pieleen. Ei voi olettaa mitä voi kenellekin antaa.
Olen minäkin saanut synttärilahjaksi erään esineen. En pidä siitä enkä halua käyttää sitä. Tekisi mieli laittaa se roskiin, mutta on toistaiseksi kaapissa.
Ymmärrän varsin hyvin, jos ei välitä lahjasta, niin oli hyvä antaa se heti pois. Vaati kyllä ystävältäsi aikamoista luottamusta sinuun, että kykeni tekemään antamaan sen heti takaisin. Eihän se, että monet pitävät jostakin tarkoita sitä, että sinä pitäisit siitä.
Onhan monella tatuointeja, lävistyksiä naamassa, mauttomasti lrikatut hiukset yms. Ilmeisesti nämä ihmiset pitävät niistä, mutta esim. minä koen ne vastenmielisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi oli tökerö. Lahjasta pitäisi kiittää. Ajatus kuitenkin tärkein. Mutta ymmärrän ystävääsi. Äitini antaa minulle lahjaksi omasta mielestään kivoja juttuja, joista en tykkää eikä ole niille mitään käyttöä. Harmittaa vain se rahan tuhlaus. Viimeisimpänä sain laukun, joka ei ole yhtään mun makuun. Muutenkin on laukkuja ihan tarpeeksi.
Minun äitini on samanlainen. Mutta tunnen äitini ja tiedän, ettei hän opi koskaan ostamaan minulle sellaisia lahjoja, jotka olisivat minulle mieluisia. Tiedän myös sen, että hän pahoittaa mielensä, jos yritän sanoa, etten tykkää lahjasta. Ei siis ole minkään sortin hyötyä siitä kenellekään, jos loukkaan häntä kieltäytymällä lahjasta.
Sama täällä. Sanon kyllä, mitä en missään nimessä tarvitse jos vinkkailee etukäteen mitä voisi lahjaksi hankkia. Olen äidilleni sanonut myös, ettei ole pakko ostaa mitään lahjaa. Otan kohteliaasti vastaan kaikki mitä tulee.
Toisinpäin ei sitten aina ihan niin toimikaan. Ei välttämättä aina osu nappiin minunkaan hankintani, mutta äitini sen tuo myös julki. Lienee meidän kohdallamme äiti/tytär klikistä, että tyttärelle voi sanoa suoraan (tosin äidille vastaavasti ei). Jos minä ostan nätin liinan, saattaa pamauttaa että mulla näitä on jo paljon mitä minä tällä teen. Jos muu sukulainen ostaa nätin liinan, se on niiiin hieno ja kaunis ja pidetään kyllä pöydällä.
Saattaa lahjaa avatessaan töksäyttää juurikin että "taas tämmönen", ENNENKUIN on sitä ihan kokonaan avannut ja nähnyt ettei se kuitenkaan ollut taas tämmöinen. Minulta kyselee kovasti antamistaan lahjoista, että käytänkö, käyttääkö lapset. Hänelle pitää vakuutella aina että lahja on hyvä ja sitä käytetään. Joskus pitkänkin aikaa saamisen jälkeen.
Olen eri yhteyksissä, en siis missään nimessä lahjan saamishetkellä, sanonut ettei aina voi onnistua ja jos lahja ei ole mieleinen saajalle, niin laittaa kiertoon. Itse en kysele antamien lahjojen perään, saaja voi tehdä niillä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi olisi ottanuy tuon vaatteen ja et näkisi sitä koskaan hänen päällään, niin mitä ajattelisit.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä inhoan yllätyslahjojen antamista ja saamista.
Saan aina lahjaksi jotain rumaa ja käyttökelvotonta ja sitten minun pitää valehdella, että se on muka hieno, vaikka ahdistun siitä, että kotini on täynnä krääsää: tuoksukynttilöitä, maljakoita, huumorimukeja, posliinienkeleitä, tylsiä kirjoja, liian isoja vaatteita. En kehtaa heittää niitä roskiinkaan. Pahoitan mieleni tuollaisista turhista lahjoista ja stressaannun, kun minun pitäisi sitten ostaa vastalahja. Kiitollisuudenvelka ahdistaa. Parasta on kysyä suoraan, mitä toinen haluaisi lahjaksi. Miksi muka lahjan pitäisi olla yllätys tai sellainen? Tai sitten voi antaa esim.kukkakimpun (sen voi heittää pois kun kukat kuihtuvat) tai suklaarasian (kaikki tykkäävät suklaasta ja jos joku ei tykkää, sen voi syöttää vieraille tai lahjoittaa eteenpäin)
Jos raivorehellisyytesi pahoittaa mielensä siitä, että joudut noin pienestä asiasta "valehtelemaan", töksäytät varmaan sitten morsiamellekin, että tämä näyttää hääkuvassaan lihavalta. Kun ei hienotunteisuuden nimissä sovi ikinä valehdella, eihän.
Krääsää ei tule, jos sovit kavereidesi kanssa, että ei ostella lahjoja. Jos joku silti ostaa, laitat lahjan kiertoon hyvällä omallatunnolla. (Sen voi tehdä muutenkin ihan hyvällä omallatunnolla, ei siinä mitään "kehtaamista" ole.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjat epäonnistuu helposti. Älkää ostako kirjoja. Sain miehenä lahjaksi tylsän kirjan jota en ikinä ole edes avannut, koska miehelle ei voi antaa lahjaksi maljakkoa, joka oli toisena vaihtoehtona. Olisin tosi mielellään ottanut sen kyseisen maljakon. Harmittaa kun toinen yrittää oikein viimeisen päälle valita ja sitten menee pieleen. Ei voi olettaa mitä voi kenellekin antaa.
Oletko nyt nainen? Minkälaisia lahjoja nyt saat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi oli tökerö. Lahjasta pitäisi kiittää. Ajatus kuitenkin tärkein. Mutta ymmärrän ystävääsi. Äitini antaa minulle lahjaksi omasta mielestään kivoja juttuja, joista en tykkää eikä ole niille mitään käyttöä. Harmittaa vain se rahan tuhlaus. Viimeisimpänä sain laukun, joka ei ole yhtään mun makuun. Muutenkin on laukkuja ihan tarpeeksi.
Minun äitini on samanlainen. Mutta tunnen äitini ja tiedän, ettei hän opi koskaan ostamaan minulle sellaisia lahjoja, jotka olisivat minulle mieluisia. Tiedän myös sen, että hän pahoittaa mielensä, jos yritän sanoa, etten tykkää lahjasta. Ei siis ole minkään sortin hyötyä siitä kenellekään, jos loukkaan häntä kieltäytymällä lahjasta.
Sama täällä. Sanon kyllä, mitä en missään nimessä tarvitse jos vinkkailee etukäteen mitä voisi lahjaksi hankkia. Olen äidilleni sanonut myös, ettei ole pakko ostaa mitään lahjaa. Otan kohteliaasti vastaan kaikki mitä tulee.
Toisinpäin ei sitten aina ihan niin toimikaan. Ei välttämättä aina osu nappiin minunkaan hankintani, mutta äitini sen tuo myös julki. Lienee meidän kohdallamme äiti/tytär klikistä, että tyttärelle voi sanoa suoraan (tosin äidille vastaavasti ei). Jos minä ostan nätin liinan, saattaa pamauttaa että mulla näitä on jo paljon mitä minä tällä teen. Jos muu sukulainen ostaa nätin liinan, se on niiiin hieno ja kaunis ja pidetään kyllä pöydällä.
Saattaa lahjaa avatessaan töksäyttää juurikin että "taas tämmönen", ENNENKUIN on sitä ihan kokonaan avannut ja nähnyt ettei se kuitenkaan ollut taas tämmöinen. Minulta kyselee kovasti antamistaan lahjoista, että käytänkö, käyttääkö lapset. Hänelle pitää vakuutella aina että lahja on hyvä ja sitä käytetään. Joskus pitkänkin aikaa saamisen jälkeen.
Olen eri yhteyksissä, en siis missään nimessä lahjan saamishetkellä, sanonut ettei aina voi onnistua ja jos lahja ei ole mieleinen saajalle, niin laittaa kiertoon. Itse en kysele antamien lahjojen perään, saaja voi tehdä niillä mitä haluaa.
Olisiko sinun aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa lahjojen osto äidillesi. Toteat vain, ettet ostanut lahjaa kun et ostamistani lahjoista pidä. Minä lopettaisin tuommoisen äidin kanssa tapaamisetkin, toki ensin suoraan kertoisin, että hän pahoittaa mieleni haukkumalla lahjani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä moukkamaista väkeä, ei voi muuta sanoa.
No niin on, sinä hyvänä esimerkkinä, olet moukkien moukka.
Menipä tunteisiin!
Olisiko ollut parempi fiilis, jos kaveri olisi esittänyt pitävänsä lahjasta ja olisit löytänyt sen myöhemmin myynnissä fb-kirpparilta?
Lahjojen antaminen on taitolaji, vaatteiden antaminen aikuiselle ihmiselle on tosi iso riski. En itsekään haluaisi turhaa tavaraa kaappiin viemään tilaa, mutta tuollaista on kyllä tosi hankala sanoa nätisti lahjan antajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä kaverisuhteessa olisi vastaanottava osapuoli edes pehmentänyt asiaa. Mielestäni rehellinen voi olla, mutta on monia tapoja ilmaista asia. Ja joskus jos antaja tietää ettei välttämättä osu nappiin, niin pohjustetaan lahjan antamista. esim sanomalla: jos et pidä, niin voin ottaa takaisin. Tällöin kumpikaan ei joudu vaikeaan tilanteeseen. Lahjan saaja voi mainita ettei ole omaa tyyliä, ja ehkä jopa kysäistä että haittaako jos ei tule kauheasti pidettyä, tms.
Mutta lahjaa ei tule palauttaa jos ei antaja ole siitä erikseen maininnut. Silloin koltun voi unohtaa kaapin pohjalle tai lahjoittaa eteenpäin.
Minulla on tälläinen hyvä ystävä jolle esim olen lahjoittanut kahdet kengä. Käytössä ei sopinut mulle eli melkein uudet. Ystävälläni on monta (nyt melkein aikuista) tytärtä, jos hän ei itse pidä jotain mitä lahjoitan, esim nuo kengät, hän tarjoaa näille, jos eivät tykkää, meillä sopimus sitten saa lahjoittaa kierrätykseen. Hyvä ystävyys ei moisesta kärsi.
ps. Hän puolestaan kerää mulle syksyn marjat metsästä:). Kumpikin elää pienillä tuloilla ja siis tavallaan hyötyy myös.
Muille ihmisilleen huivia (joka sekin on hiukan?) tai kutomiani villasukkia kummempia vaatelahjoja uskaltaisi antaa.
Minun mielestäni olisi kiusallista saada vaatelahja, jota lahjanantaja vielä haluaisi että sovitan siinä hänen nähdensä. Ainoastaan sellainen vaate, jota lahjansaaja on erikseen toivonut, on sopivaa antaa lahjaksi.
MUTTA, lahjasta riippumatta, on kuitenkin käytöstapojen mukaista kiittää. Se opetallaan jo lapsena, ettei nyrpistellä toisten antamille lahjoille, se on lahjanantajan nolaamista. Ystäväsi olisi voinut tehdä juurikin näin, kiittää ja työntää lahjan myöhemmin vaatekaapin perälle. Lahjassa on kuitenkin ajatus tärkein. Olisit varmasti itsekin jossain vaiheessa huomannut, ettei ystäväsi oikeasti pitänyt vaatteesta, koska hän ei ikinä käytä sitä.
Eli ymmärrettävää että loukkaannuit ystäväsi käytöksestä, mutta siitä et oikein voi loukkaantua, ettei hän pitänyt tarkoin hänelle kustomoidusta vaatteesta, koska mikä sinun mielestäsi sopii ystävällesi, ei välttämättä ystäväsi mielestä sovi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä moukkamaista väkeä, ei voi muuta sanoa.
No niin on, sinä hyvänä esimerkkinä, olet moukkien moukka.
Samaa mietin, tyhmää tulla muita arvostelemaan, kun kirjoittaja itse on yhtä moukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä moukkamaista väkeä, ei voi muuta sanoa.
No niin on, sinä hyvänä esimerkkinä, olet moukkien moukka.
Menipä tunteisiin!
Eikös tuo ole totuus, tyhmää tulla dissaamaan keskustelijoita moukiksi perustelematta lainkaan syytöstään.
Moukka on tuo muita moukiksi haukkuva. Lapsellinen tollo on hän.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä moukkamaista väkeä, ei voi muuta sanoa.
No niin on, sinä hyvänä esimerkkinä, olet moukkien moukka.
Samaa mietin, tyhmää tulla muita arvostelemaan, kun kirjoittaja itse on yhtä moukka.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Lahjat epäonnistuu helposti. Älkää ostako kirjoja. Sain miehenä lahjaksi tylsän kirjan jota en ikinä ole edes avannut, koska miehelle ei voi antaa lahjaksi maljakkoa, joka oli toisena vaihtoehtona. Olisin tosi mielellään ottanut sen kyseisen maljakon. Harmittaa kun toinen yrittää oikein viimeisen päälle valita ja sitten menee pieleen. Ei voi olettaa mitä voi kenellekin antaa.
Niin sinä olisit ottanut maljakon, mutta kyse oli miehen lahjasta ei sinusta. Miestä piti ilahduttaa ei sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä moukkamaista väkeä, ei voi muuta sanoa.
No niin on, sinä hyvänä esimerkkinä, olet moukkien moukka.
Menipä tunteisiin!
Eikös tuo ole totuus, tyhmää tulla dissaamaan keskustelijoita moukiksi perustelematta lainkaan syytöstään.
Moukka on tuo muita moukiksi haukkuva. Lapsellinen tollo on hän.
Ohis
No eikö se nyt ole päivänselvää? Tässä ketjussa on paljon moukkia, joiden mielestä on ihan OK nolata lahjan antaja, jos ei osannut antaa täydellistä lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi kiusallista saada vaatelahja, jota lahjanantaja vielä haluaisi että sovitan siinä hänen nähdensä. Ainoastaan sellainen vaate, jota lahjansaaja on erikseen toivonut, on sopivaa antaa lahjaksi.
MUTTA, lahjasta riippumatta, on kuitenkin käytöstapojen mukaista kiittää. Se opetallaan jo lapsena, ettei nyrpistellä toisten antamille lahjoille, se on lahjanantajan nolaamista. Ystäväsi olisi voinut tehdä juurikin näin, kiittää ja työntää lahjan myöhemmin vaatekaapin perälle. Lahjassa on kuitenkin ajatus tärkein. Olisit varmasti itsekin jossain vaiheessa huomannut, ettei ystäväsi oikeasti pitänyt vaatteesta, koska hän ei ikinä käytä sitä.
Eli ymmärrettävää että loukkaannuit ystäväsi käytöksestä, mutta siitä et oikein voi loukkaantua, ettei hän pitänyt tarkoin hänelle kustomoidusta vaatteesta, koska mikä sinun mielestäsi sopii ystävällesi, ei välttämättä ystäväsi mielestä sovi ollenkaan.
Tässä on vain sellainen ongelma, että mitään suurta yhteisesti sovittua etikettisääntöä ei ole, jonka mukaan ei ole "sopivaa" antaa vaatelahjaa. Sellainen "sääntö" on jokaisen omassa päässä.
Esimerkiksi minulle on annettu paljon pehmeitä paketteja, ja olen niistä ilahtunut. En ole koskaan ajatellut, että onpa tungettelevaa.
Lahjoissa kannattaa mennä varman päälle. Jo kukkakimppuun menee helposti viisikymppinen ja sellainen on helppo antaa vaikka viinipullon ja suklaan kanssa, jos tietää että käyttää. Olisi tavallaan ihana antaa kaikkea sellaista mikä on omasta mielestä kaunista ja sopivaa, mutta ei mua huvita jos sitten kuitenkin näkee että toinen ei arvosta ja arvokaskin juttu on jokseenkin yhdentekevä.