Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Juu ei kiitos...
Jos minulle joku antaa lahjan, otan sen hymyssä suin vastaan, koska kyseessä on silloin hyvin etäinen tuttu, enkä viitsi olla epäkohtelias. Ystäväni nimittäin jo tietävät, ettei mulle ostella yhtään mitään, mikä ei katoa muutamassa päivässä (syömistä, juomista, elämys, kukkia...). Olen ilmaissut kantani kaapin nurkkaan kertyvistä rojuista erittäin selvästi ennen kuin ensimmäinenkään tilaisuus (uuden ystävän kohdalla) ehtii koittaa. Kutsun esim. syntymäpäivilleni ja kerron samalla, että minulle EI SAA ostaa mitään lahjoja, koska en halua mitään ylimääräistä pieneen kotiini, mutta jos ei yksinkertaisesti voi tulla tyhjin käsin juhliin, niin sitten voi tuoda jotain suht nopeasti katoavaa. Minusta on tökeröä ostaa ihmisille koriste-esineitä, vaatteita tms., ellei sitten tunne ihmistä TODELLA hyvin ja tiedä tasan tarkkaan, mistä tämä tykkää. Valitettavasti monet luulevat tietävänsä ja ylpeydestä puhkuen työntävät sitten näitä "sinun tyylisiä" roinia kaapit ja nurkat täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annan aina lahjaksi kultaa tai rahaa. Kukaan ei ole koskaan osoittanut, että ei pitäisi lahjastani, pikemminkin päin vastoin. Jopa lapset tykkäävät eniten rahasta, kun voivat sitten ostaa mitä tahtovat. Ja jos joku ei lahjastani pitäisi, olisin vaan iloinen kun palauttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vaatteessa painettuna firman logo? Jos oli, niin en ihmettele yhtään että hän ei siitä pitänyt.
Ja muutenkaan kaikki eivät pidä jostain lököhupparesita joissa on printtiä. Itse en osta ainuttakaan vaatetta jossa lukee brändin logo.
Ne painatukset olivat taatusti todella typerät, joten en ihmettele jos kaverisi ei tykännyt. Jos olisit antanut sen vaatteen hänelle "nudena" eli ilman mitään kustomoitua erikoispainatusta, se olisi voinutkin kelvata. Hän olisi sittn itse saanut painattaa siihen jotain jos olisi halunnut, mutta satavarmasti ei olisi halunnut.
Lahjan saajakin pääsi paikalle? :D
Mietin juuri ihan samaa. Tämä vastaus voisi olla lahjan saajan näppikseltä ihan täysin. Tajusin nimittäin juuri lahjaa antaessani, että ystäväni tyyli on todellakin muuttunut. Ei pelkäs
Minulle tulee mieleen, että oliko kyseessä harkittu loukkaus? Ulkomailla monessa maassa lahjasta kieltäytymistä pidetään ihan törkeänä loukkauksena. Jos kerran ystäväsi on vielä muuttunut töykeäksi muutenkin, niin ehkä hän on sinulle kateellinen menestyvästä firmastasi ja muutenkin?
Mielestäni et loukkaantunut turhasta. Tuollaisessa tilanteessa kuuluu ottaa lahja kiitellen vastaan ja vaikka vähin äänin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai myydä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit turhaan. Sinä pidät tuosta mekosta, hän ei. Lahja on lahja ei velvoite. Totta, hän olisi voinut asian kauniimmin ilmaista, mutta parempi on sanoa asia kuin valehdella ja teeskennellä. Jos et tiedä ystäväsi makua ja tyyliä tarkalleen, älä anna lahjaksi hänelle mitään vaatetta, korua tms. Lahjakortti on lahjana turvallisempi vaihtoehto.
Anna hänen itse valita teidan tuotteista mieleinen ja selvitä etukäteen mistä hän pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ystäväsi koki saavansa liian kalliin lahjan ja koki siksi epämukavana ottaa sitä vastaan. Olisi sitten vastavuoroisesti kokenut olevansa velvoitettu ostamaan yhtä kalliin lahjan sinulle. Paljonko tuon vaatteen hinta oli?
Ruplan. Kyseessä oli vanhaa neuvostoliitossa valmistettua varastoa. Siihen sitten tussasin kirkkoveneitä, kulleja, hakaristejä ym. hävyttömyyksiä. T: Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai vaatteessa näkynyt mitään yrityksen logoa? Itse en suostu ilmaiseksi mainostamaan mitään firmoja. Noi tommoset kuuluu ammattiurheilijoille.
En myöskään tykkää mistään teksteistä vaatteissani, ehkei ystäväsikään.
Et sitten tuntenut ystävääsi tarpeeksi hyvin...mutta ei se mitään, sattuuhan näitä. Kuten täälläkin jo 100x mainittu, aika riskaabelia ostaa vaatetta aikuiselle ihmiselle.
Kaverisi oli ainakin rehellinen, tosin aika suomalaisen suorasukainen :) Olen hänen puolellaan - älä ota lahjaa vaivoiksesi, jos et pidä siitä. Takaisin lähettäjälle, joka muuttaa sen rahaksi, vai 6 vuodeksi vaatekaapin perukoille ja sieltä konttiin?
Mielestäni loukkaannut nyt turhaan tässä asiassa. Vaikka hyypiöt vie ne sulta suoraan painokoneesta, ei se tarkoita että kaikki niistä pitäisi. Pahoititkohan mielesi loppujen lopuksi siitä, että et oikeasti tiennytkään mistä ystäväsi pitää ja mistä ei?
Mitä jos se olisi ottanut sen ja näytellyt tyytyväistä ja kuuden vuoden kuluttua löytäisit sen kirppikseltä? Olisitko taas loukkaantunut? Enemmän vai vähemmän kuin nyt?
Lahjan tarkoitus on muistaa ystäviä tai läheisiä. Muistaminen on lahja. Mitään muuta siltä ei voi vaatia. Jokainen voi itse ostaa haluamansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri jaksaa vähintään pari kertaa kuukaudessa mainita, miten samanlainen vaatemaku meillä on! Tuota, ei ole. Ollaan kehoiltamme lähes vastakohtia, minä pidän hillityistä väreistä. Hän pitää varsin kirkkaista ja räikeistä. Jos hän ostaisi minulle vaatteen, se olisi 100% varmuudella täysin vääränlainen. Shoppailemassa kun on käyty, olen monesti löytänyt hänen mieleisiä vaatteita. Ei se silti tarkoita, että ostaisin hänelle ikinä vaatetta. Aikuiselle ei osteta, ellei se ole yhdessä valittu ja toinen selvästi ihastunut. Eikä hän ole ostanut minulle! Arvostan rehellisyyttä, kaveruuden pitäisi se hyväksyä ja kestää. Luulen, että ap tapauksessa kaveri oli vilpitön. Hieno homma ja ap tässä se tökerö oli.
Ostin puolisolle synttärilahjaksi lipun gaalakonserttiin, jossa tanssia, sirkusta, musiikkia, valaisu pääosassa. Mm Chisu ja Michel Monroe esiintymässä.
Ei tykännyt lahjastaan ja kertoi sen useille kavereille että olipa huono. Suututti nolaaminen, vähättely, lahjan haukkuminen.
Ole hyvä vaan, ei kestä kiittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei kiitos...
Jos minulle joku antaa lahjan, otan sen hymyssä suin vastaan, koska kyseessä on silloin hyvin etäinen tuttu, enkä viitsi olla epäkohtelias. Ystäväni nimittäin jo tietävät, ettei mulle ostella yhtään mitään, mikä ei katoa muutamassa päivässä (syömistä, juomista, elämys, kukkia...). Olen ilmaissut kantani kaapin nurkkaan kertyvistä rojuista erittäin selvästi ennen kuin ensimmäinenkään tilaisuus (uuden ystävän kohdalla) ehtii koittaa. Kutsun esim. syntymäpäivilleni ja kerron samalla, että minulle EI SAA ostaa mitään lahjoja, koska en halua mitään ylimääräistä pieneen kotiini, mutta jos ei yksinkertaisesti voi tulla tyhjin käsin juhliin, niin sitten voi tuoda jotain suht nopeasti katoavaa. Minusta on tökeröä ostaa ihmisille koriste-esineitä, vaatteita tms., ellei sitten tunne ihmistä TODELLA hyvin ja tiedä tasan tarkkaan, mistä tämä tykkää. Valitettavasti monet luulevat tietävänsä ja ylpeydestä puhkuen ty
Aamen. Teen tätä samaa. Yleensä minulta saa lahjaksi juuri jotain kulutettavaa, joka ei jää nurkkiin pyörimään; kahvia, teetä, hunajaa, kaakaota, suklaata, karkkia, marmelaadia ymv. minkä TIEDÄN menevän lahjan saajalla myös aidosti käyttöön. Ainoa poikkeus saattaa olla sukat, mutta niitäkin annan sellaisille henkilöille, joiden tiedän toivovan sukkia lahjaksi, ja juuri jotain vähän erikoisempia sukkia. Näitä sitten metsästelen pitkin vuotta.
Toinen poikkeus on alkoholi, jos en tiedä lahjansaajan pitävän ehdottomasti jostain tietystä alkoholityypistä. Itse olen välillä saanut mm. punaviiniä, jota en voi juoda vatsasairauden takia, koska punkkupullo on monelle niin tuttu ja hyvä lahja.
Tuossa tilanteessa olisi ollut korrektia kiittaa lahjasta ja ottaa se vastaan. Myohemminhan lahjan saaja voi tehda sen kanssa kuten haluaa, ja lahjoittaja ei hyvan tavan mukaan myoskaan kysele lahjan peraan. Jos kieltaytyy lahjasta heti suoraan, asettaa toisen todella noloon asemaan. Outoa ettei moni tunnu ymmartavan tuota. Suomalaiset ovat toksayttelevaa porukkaa.
Eri asia ovat sitten ne sarjalahjoittajat jotka toistuvista estelyista huolimatta kantavat sopimatonta tavaraa toisten nurkkiin. Heille voi sanoa suoraan etta ei voi ottaa vastaan.Luulisin etta normaali ihminen tajuaa eron satunnaisen sopimattoman lahjan ja jatkuvan tavaran tuputuksen valilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koko ajan selität, että nämä tuotteet menee käsistä eli kelpaa muille? Nyt taitaa olla kysymys siitä, että koet ystäväsi torjuneen sinut henkilökohtaisesti, ei lahjaasi. Ja selittelet, että kelpaa muillekin. Vähän outo juttu.
Koska avaus on selkeääkin selkeämpi trolli.
Joistakin lahjoista vain tykkää ja toisista ei; ei mahda mitään. Tyttäreni antaa usein minulle lahjaksi ihania huiveja, jokainen mieleeni ja makuni mukainen. Ja jatkuvasti käytössä, iloiten.
Joiltakin muilta saan lahjoja, joista en niin tykkää. Mutta kyllä alkeellinen kohteliaisuudentaju vaatii ottamaan vastaan ja kiittämään, voihan sitä sanoa vaikka että onpa mielenkiintoisen näköinen lahja. Ja sitten säilöön, ja pienen ajan päästä poistoon takavasemmalle... Parempi kuitenkin pitää päällä kerran, silloin kun antaja tulee kylään, ja sitten vasta säilöä.
Mutta olenkin jo mummeli-ikäinen. Kohteliaisuus ei taida enää olla käytössä eikä kunniassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sikäli ei ongelmaa, että nämä kyseiset tuotteet yritykselläni ns. viedään käsistä joten laitoin tämän tuotteen takaisin myyntiin ja se myytiin heti. Eli ei ollut mikään mauton vitsituote vaan tyylikäs ja käytännöllinen. En ymmärrä kyllä miksi lahja pitää palauttaa, vielä kyseisillä saatesanoilla.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa ottanut lahjan vastaan kovasti kiitellen ja omassa rauhassakin sitten sovitellut tuotteen ja päättänyt tarvittavat jatkotoimenpiteet - en ikimaailmassa olisi kehdannut palauttaa lahjan antajalle tuotetta takaisin!
Ihmetyttää kyllä suuresti, jotenkin kurja fiilis jäi.
Ap
Ystäväsi on sinulle niin kateellinen, ettei kykene vastaanottamaan sinun menestyneen firmasi tuotetta.
Lahja otetaan vastaan kauniisti kiittäen. Piste. Kaikki muu on huonoa käytöstä.
Ehkä myöhemmin saaja olisi voinut kertoa että ei tule käytetyksi ja voisiko antaja ehkä myydä sen jollekin jolla on sille käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt millaista olisi olla ap:n kaverin kaltainen "parempi ihminen". Voisi vain suhtautua halveksivasti ilmaiseen lahjaan, osoitella halveksuvasti kaikkea mikä ei sovi minun arvolle, joka olisi ihan helvetin korkea. Minä olen aina ottanut vaan kaiken vastaan ja kiittänyt, ollut ilonen, että minua on ajateltu. Se ei ole itsestäänselvyys tässä maailmassa, että joku ajattelee sinua.
Ilmainen ja ilmainen. AP halusi siis että ystävä alkaa liikuskella hänen puulaakinsa tuote yllään ja mainostaa ilmaiseksi kuin nukke jotain tuotetta, josta ystävä ei edes pidä? Vähän kuin kaupan muovikassi, jossa on tosi iso logo. Liikkeethän tienaavat sillä kun kävijät kuljeskelevat ympäriinsä mainoskassi näpeissään. Minä olen ruvennut käyttämään itse ompelemaani kangaskassia varsinkin sen vuoksi, ettei tarvitse mainostaa ketään.
Tuollaisessa tilanteessa tulee kiittää lahjasta ja osoittaa, että arvostaa sitä. Sen jälkeen sitä ei ole pakko käyttää, tuollainen käytös on todella moukkamaista.
Lahjasta kuuluu kiittää ja ottaa vastaan. Joku on ajatellut sinua ja nähnyt vaivaa. Kaverisi on todella lapsellinen. Vaikka joku lahja ei olisi just omaan makuun, voisi silti ottaa vastaan ja käyttää vaikka kotona. Tärkeintä on ajatus ja sen pitäisi lämmittää, että joku ajattelee sua. Kaverisi vaikuttaa joltain hemmoteltulta someinfluensserilta jonka koko elämä pyörii peilin ja oman navan ympärillä. Loukkaantuisin minäkin ja etsisin parempia kavereita.
Joo, huonoa käytöstä. Itse haaveilin lapsuudessa ja nuorena, että uskaltaisin sanoa, että vihaan college-vaatteita. Minusta ne saivat minut näyttämään lihavalta pökkelöltä. Joka ikinen joulu jostain paketista paljastui collegehousut, huppari tai collegepaita. Ja joka kerta esitin hymyilevää naamaa, vaikka otti päähän. En voi edelleenkään sietää mitään college-vaatetta, ja käytän kotonakin joko trikoita tai farkkuja ja nätti pusero (ei mitään resoria helmassa) tai tunika. Kaikki pieruverkkarit ja lököcolleget on minusta pelkästään rumia eikä niillä painotuksilla ole väliä.
Ystäväsi on tökerö ja hienostumaton. Siinä se.