Miten alkoholin lopettaneet on päässeet eroon viinahimosta?

Ei siitä koskaan pääsekään.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä koskaan pääsekään.

Kyllä pääsee. Ja se onkin vaarallista alkoholistille, koska siinä vaiheessa sitä alkaa kuvitella, että voinhan mä ihan hyvin joskus muutaman ottaa, koska ei tee enää edes mieli ja voin lopettaa taas koska vain haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä koskaan pääsekään.

Kyllä pääsee. Ja se onkin vaarallista alkoholistille, koska siinä vaiheessa sitä alkaa kuvitella, että voinhan mä ihan hyvin joskus muutaman ottaa, koska ei tee enää edes mieli ja voin lopettaa taas koska vain haluan.

Kauankos kestää päästä viinanhimosta eroon?

Ennen omaa pohjakosketusta ajattelinkin, että se himo ei häviä koskaan.no sairaalassa se hävisi eikä tullut enää takaisin. Nyt 6v raittiina. Himoa ei ole ollut enää lainkaan ja helppoahan se silloin on olla juomatta. Puhutaan juomattomsta viinasta , että niin kauan kuin sitä , on on se lopettaminen  todella vaikeaa. Kun oma raja lopulta tulee vastaan niin häipyy se himokin.

Kyllä se ajan kanssa häipyy. Alku tietty hankala, siinä auttaa ahkera aa-ryhmissä käyminen. Itse kävin ryhmissä joka päivä alussa 

Vierailija kirjoitti:

Ennen omaa pohjakosketusta ajattelinkin, että se himo ei häviä koskaan.no sairaalassa se hävisi eikä tullut enää takaisin. Nyt 6v raittiina. Himoa ei ole ollut enää lainkaan ja helppoahan se silloin on olla juomatta. Puhutaan juomattomsta viinasta , että niin kauan kuin sitä , on on se lopettaminen  todella vaikeaa. Kun oma raja lopulta tulee vastaan niin häipyy se himokin.

Eli meneekö käytännössä niin, että ainoa keino lopettaa on lisätä määriä entisestään, jotta tuo pohjakosketus tulisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen omaa pohjakosketusta ajattelinkin, että se himo ei häviä koskaan.no sairaalassa se hävisi eikä tullut enää takaisin. Nyt 6v raittiina. Himoa ei ole ollut enää lainkaan ja helppoahan se silloin on olla juomatta. Puhutaan juomattomsta viinasta , että niin kauan kuin sitä , on on se lopettaminen  todella vaikeaa. Kun oma raja lopulta tulee vastaan niin häipyy se himokin.

Eli meneekö käytännössä niin, että ainoa keino lopettaa on lisätä määriä entisestään, jotta tuo pohjakosketus tulisi?

Harmittavan monen kohdalla se menee näin. Ei varmasti ainut. Tämä ehkä pitäisi ennemminkin kääntää ajatukseksi , että pystyisi siihen ennen kuin menettää mahdollisesti kaiken mitä on. Ymmärtää miten vaikea sairaus se alkoholismi on ja suhtautuu siihen siten. Alkoholismi aina vain etenee ja itsekseen se ei parane. Isoin tekijä on aito halu lopettaa juominen ja lopultakin se pohjakosketus on kaikille erilainen. Minulla se oli sairaalaan päättynyt ryyppyputki. 

Mun ei vaan enää tehnyt mieli juoda / olla kännissä vaan ilmeisesti se kiintiö tuli täyteen. En kyllä muutenkaan / alunperin tykännyt juoda / olla kännissä, mutta sitten kun siihen tottui ja pääsi makuun niin menihän se, kun ei muutakaan / parempaa tekemistä ollut.

Kaksi vuosikymmentä ja vähän päälle tulikin sitten juotua käytännössä joka viikonloppu ainakin se kertakänni ja lopulta se sama känni kestikin perjantaista sunnuntaihin (ma-aamuun) ja lisää piti saada jo ti-iltana. Välillä tuli tissutettua joka ilta.

Ja sitten vaan en enää jaksanut eikä maistunut. Muutaman kerran tässä 10 vuoden aikana on käynyt mielessä, että olisi mukavaa istua iltaa ja ottaa siinä jopa sellainen seitinohut pikkuhiprakka eli lasillinen kaksi vaikka skumppaa, mutta eipä ole tuollaista seuraakaan ja tiedän / tunnen itseni eli ei se kuitenkaan onnistuisi vaan sitä vetäisi vanhasta tottumuksesta taas niin, että olisi kunnon kännissä.

Käytin noin 20 vuotta sitten aivan liikaa alkoholia. Siinä vaiheessa kun tajusin tämän, pidin noin puolen vuoden täydellisen tipattoman. Se oli oikein hyvä aika avata omat silmät siihen omaan alkoholin käyttöön. Sen jälkeen alkoholin käyttö muuttui kohtuulliseksi ja humalahakuisuus jäi pois. Nykyisin menee muutama hyvässä seurassa ja just sopivan harvoin.

Mulla viinanhimo alkoi helpottamaan puolen vuoden kohdalla. Siitä ajasta olin kuukauden katkolla ja neljä kuukautta sairaalassa. En tiedä miten kotona kärvistellessä olisi onnistunut. Nyt jo useamman vuoden raittiina. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen omaa pohjakosketusta ajattelinkin, että se himo ei häviä koskaan.no sairaalassa se hävisi eikä tullut enää takaisin. Nyt 6v raittiina. Himoa ei ole ollut enää lainkaan ja helppoahan se silloin on olla juomatta. Puhutaan juomattomsta viinasta , että niin kauan kuin sitä , on on se lopettaminen  todella vaikeaa. Kun oma raja lopulta tulee vastaan niin häipyy se himokin.

Melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Minullakin vaati sairaalassa käynnin ja vakavan keskustelun lääkärin kanssa. Se oli se viimeinen etappi. Aikaisemmin olin jo niin kyllästynyt alkoholiin että vaati vain sen potkun perseelle ja oman ymmärryksen asioista. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli ja loppuelämä menee muissa merkeissä. Tsemppiä kaikille jotka ymmärtävät lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen omaa pohjakosketusta ajattelinkin, että se himo ei häviä koskaan.no sairaalassa se hävisi eikä tullut enää takaisin. Nyt 6v raittiina. Himoa ei ole ollut enää lainkaan ja helppoahan se silloin on olla juomatta. Puhutaan juomattomsta viinasta , että niin kauan kuin sitä , on on se lopettaminen  todella vaikeaa. Kun oma raja lopulta tulee vastaan niin häipyy se himokin.

Melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Minullakin vaati sairaalassa käynnin ja vakavan keskustelun lääkärin kanssa. Se oli se viimeinen etappi. Aikaisemmin olin jo niin kyllästynyt alkoholiin että vaati vain sen potkun perseelle ja oman ymmärryksen asioista. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli ja loppuelämä menee muissa merkeissä. Tsemppiä kaikille jotka ymmärtävät lopettaa.

Niin  nämä selviämistarinat ovat ikäväkyllä juuri usein hyvin samankaltaisia. Oma ymmärrys ja oivallus on avainasemassa kuten hyvin sanot. 

Vuosia meni, että dokasin viikonloppuisin mutta myöhemmin muuttui tuurijuoppoudeksi 3-4 kk töitä lujasti, sitten viikko tiukkaa juopottelua .

Lopulta alkoi vitutuskäyrä itsellä ja rouvalla nousta potenssiin. Vakaan päätöksen jälkeen lopetin. Puolitoista vuotta pyöri mielessä, kunnes helpotti. Nyt mennyt hyvin kymmenen vuotta.