Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Apn kaverin käytös muistuttaa entisen tuttavani käytöstä. Hänellä on ihan oikea lääkärin tekemä diagnoosi jostakin persoonallisuushäiriöstä.
Entiselle tuttavalleni oli ihan normaalia vaikka sanoa, jos hänelle antoi tuomisen ulkomailta ja samalla näytti mitä oli ostanut samalta matkalta itselleen (kyseessä halvat kivat pikku tuotteet) ettei hän olisi halunnut tällaista vaan mieluummin tuollaisen, jonka ostit itsellesi. Jouduin oikeasti selittämään ihmeissäni ettei tätä minun tuotettani ollut kuin yksi kappale myynnissä. Hänelle ostamani tuote oli sitäpaitsi ilmiselvästi huumorilla ostettu kaunis sisustusesine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kaveri tiennyt kuinka varta vasten kustomoitu lahja oli. Se vaan näki jonkun firman mainospaidan ja oli että joo, ei kiitos en ala yrityksesi mannekiiniksi.
Meinaatko, ettei ystävä edes tiedä mitä ap tekee työkseen? Että ajatteli sitten toisen antavan jonkun minkä ties firman mainospaidan/mekon???
Tökeröä käytöstä.Lahjan voi ottaa vastaan ja vähin äänin myydä tai lahjoittaa pois sitten jos ei tykkää.
Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kaveri tiennyt kuinka varta vasten kustomoitu lahja oli. Se vaan näki jonkun firman mainospaidan ja oli että joo, ei kiitos en ala yrityksesi mannekiiniksi.
Meinaatko, ettei ystävä edes tiedä mitä ap tekee työkseen? Että ajatteli sitten toisen antavan jonkun minkä ties firman mainospaidan/mekon???
Oho lukuvirhe, siis ystävä tiesi saavansa ystävän firman vaatteen, mutta tuskin ap myy vaatteita, jotka on firmanmainospaitoja, harva kai niitä ostaisi intopiukeana ja ap keroo, että vaatetta myydään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin vaivaannun jos joku ostaa minulle vaatteita. Ikinä kukaan ei ole onnistunut ostamaan, tekemään tai valitsemaan minun tyylisiä/ sopivia tms.
Kaikenlaisia lahjan antajia ja saajia sitä on.
Minä annoin tänä vuonna ystävälleni muutaman lahjapaketin jo hyvissä ajoin ennen joulua, tavatessamme. Ja mitä sanoikaan tämä vilpitön sielu eilen viestissään: "Minä pidin niistä kaksi ja vein loput kierrätykseen, ilmaisjakeluun."
No minäkin avasin hänen antamansa lahjat, ei mitenkään kaksiset. Viestitin hänelle (ehkä vähän sarkastisesti), että taidan puolestani pitää ne.
Lähetti yläpeukutuksen.
Minulle tuli koko episodista ihan outo olo. Ensi jouluna yksi lahjansaaja vähemmän listassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa moukkamainen "ystävä"...huhhuh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näkemykseni mukaan ystävä saattaa haluta osoittaa käytöksellään myös että arvostaa lahjan antajaa.
Itse ainakin vetäisin vaikka 3 kokoa liian ison vaatteen päälleni, voihan niitä vaatteita pitää niin monissa eri tilanteissa eri tavoilla.
Ap
Suurimmalla osalla aikuisista on jo ihan liikaakin vaatteita "eri tilanteisiin". Kukaan ei tarvitse esim sitä liian isoa tai väärän väristä tai epämukavaa tai jotenkin muuten sopimatonta vaatetta.
Minulle kelpaa liian isot yläosat vallan mainiosti. Tykkään rennoista vaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tökeröä käytöstä.Lahjan voi ottaa vastaan ja vähin äänin myydä tai lahjoittaa pois sitten jos ei tykkää.
Öööö. Minä nimenomaan toivon, että esim. siskoni sanoo suoraan, jos ei tykkää jostain. Voin ottaa ilomielin sitten itselleni. Ostan nääs hänelle aina vain sellaista mistä itsekin pidän. En muutenkaan osaa kuvitella loukkaantuvani sydänjuuriani myöten, jos joku ei tykkää jostain lahjastani. Joskus melkein jopa toivon, ettei siskoni haluaisi jotain antamaani, niin saisin sen itselleni :DDDD
juu ei vaatteita lahjaksi tai korkeintaan lahjakortti vaateliikkeeseen niin voi itse sitten mieleisensä ostaa ... itsekin sain yhden asusteen jota en varmasti tule käyttämään kun ei vaan sovi mun tyyliin ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hepp kirjoitti:
Minusta ystäväsi olisi pitänyt esittää edes tyytyväistä eikä noin suoraan sanoa ettei tykkää. Itse olen aika kranttu vaatteiden suhteen ja aina kun esim. äitini ostanut minulle lahjaksi takin, mekon yms. niin en ole pitänyt niistä mutta olen kehunut kauniiksi. Silti olen hiukan ohjaillut hellävaraisesti ettei enää vaatteita (maku niin eri ja olen kranttu) sanomalla että minulla liikaa vaatteita.
Hyvin tuosta voi loukkaantua ja pahoittaa mielensä! ystävältäsi puuttuu käytöstavat.
Voi luoja että jotkut osaavat olla pelokkaita omien sukulaistensa seurassa :"DDD Ollessani teini äitini osti minulle JOSKUS HARVOIN jotain vaatetta. Yleensä ensireaktioni oli että ei ihan minun tyyliäni.... mutta sitten tykästyinkin. Ylipäätään keksin melkein kaikelle jotain käyttöä (vaikka olenkin kaukana hamstraajasta.)
Kyllä minä nykyään sanoisin ihan suoraan, että älä osta mitään vaatteita, kun en itsekään löydä sopivia melkein ikinä.
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mun mielestä on etiketin mukaista, et lahjaa ei palauteta. Eikä siitä sanota, et onpas ruma tms. Itse olisin pitänyt lahjan ja kiittänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sporttinen ja trendikäs ystävätär.
Sellaisille on ihan mahdoton antaa vaatelahjoja.
Sporttinen on hyvin tietoinen vartalostaan ja haluaa korostaa juuri tiettyjä asioita. Jos helma on 5cm liian pitkä tai lyhyt niin sporttinen ei tykkää. Sporttinen ehkä haluaa tyköistuvia vaatteita, koska hän voi tuoda esille treenattua kroppaansa. Siksi hän halusi että vaatteen olisi pitänyt olla avonaisempi sieltä ja kapeampi täältä.
Ja trendikäs. En edes aloita perusteluja, miksi hänelle ei voi ostaa vaatelahjoja.
Höpönlöpön.
Olen sporttinen, erittäin tikissä siis! ja trendit kiinnostaa. Minulle saa antaa vaatelahjan, ja se saa olla löysä/ peittävä :)
Vaikka kuinka olisi ei-mauton jne. niin onhan tuo outo lahja antaa. Silti ystävä olisi voinut vastaanottaa sen ja esittää ilahtunutta ja pistää kiertoon kaikessa hiljaisuudessa.
Minulle muutama työkaveri on antanut/myynyt joko ihan uusia tai itselleen sopimattomia vaatteita, koska "näin heti, et tää on just sun tyyliä".
No ei ole. Minulla on tyylini ja mieltymykseni, mutta toinen vain luulee tuntevansa ja tietävänsä sen.
Vierailija kirjoitti:
Apn kaverin käytös muistuttaa entisen tuttavani käytöstä. Hänellä on ihan oikea lääkärin tekemä diagnoosi jostakin persoonallisuushäiriöstä.
Entiselle tuttavalleni oli ihan normaalia vaikka sanoa, jos hänelle antoi tuomisen ulkomailta ja samalla näytti mitä oli ostanut samalta matkalta itselleen (kyseessä halvat kivat pikku tuotteet) ettei hän olisi halunnut tällaista vaan mieluummin tuollaisen, jonka ostit itsellesi. Jouduin oikeasti selittämään ihmeissäni ettei tätä minun tuotettani ollut kuin yksi kappale myynnissä. Hänelle ostamani tuote oli sitäpaitsi ilmiselvästi huumorilla ostettu kaunis sisustusesine.
Itse en ainakaan laittaisi takan reunalle mitään jonkun huumorilla ostamaa kaunista sisustusesinettä.
Tuntuuhan se tietysti pahalta, jos kustomoitu lahja, mutta minä arvostaisin tällaista elettä kuitenkin siinä mielessä, että eipähän nyt jää tuote nurkkiin tarpeettomana pyörimään, jos sitä ei tule käytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit turhaan. Sinä pidät tuosta mekosta, hän ei. Lahja on lahja ei velvoite. Totta, hän olisi voinut asian kauniimmin ilmaista, mutta parempi on sanoa asia kuin valehdella ja teeskennellä. Jos et tiedä ystäväsi makua ja tyyliä tarkalleen, älä anna lahjaksi hänelle mitään vaatetta, korua tms. Lahjakortti on lahjana turvallisempi vaihtoehto.
Ei oikein sovi ystävien lahjaksi. Kumpikin antaa toiselleen lahjakortin, eh?
Minua vaiva tässä jutussa, jonka alun luin, en kommentteja, se että kyseeasä on selvästi keksaistu tarina. Kuinka joku jaksaa vastailla näihin satusedän satuihin?