Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen tilanne pitäisi olla, että luovuttaisit elämässä?
Kommentit (44)
Itselläni on ongelma, kun en tiedä miten luovuttaa.
Eipä tässä hätä ole, kun elämässä hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä viitsi luovuttaa, kuolleena ehtii kuitenkin viettää aivan tarpeeksi monta vuosimiljardia.
Tuo on totta, mutta miksi mä jatkaisin, jos ei ole mitään iloa tai toivoa?
ap
Ei tule mieleen sellaista. Ohkä joku tosi paha sairaus joka olisi ihan loppusuoralla.
En luovuttais elämästä. Teen aina suunnitelman muutoksen ja tyydyn siihen mihin sillä hetkellä pystyn saavuttamaan. Lähellä luovuttaminen on ollut silloin kun yhteiskunta vie rahat ja potkii päähän tulin katkeraksi mutta tyydyin osaani. Vaihdoin päämäärää ja menen sitä kohti ajattelematta sitä mitä minulla voisi olla jos elämä ja ihmiset olisvat reiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luovuttais elämästä. Teen aina suunnitelman muutoksen ja tyydyn siihen mihin sillä hetkellä pystyn saavuttamaan. Lähellä luovuttaminen on ollut silloin kun yhteiskunta vie rahat ja potkii päähän tulin katkeraksi mutta tyydyin osaani. Vaihdoin päämäärää ja menen sitä kohti ajattelematta sitä mitä minulla voisi olla jos elämä ja ihmiset olisvat reiluja.
Mulla on tilanne, jossa menneisyydessä ei ole mitään ja tulevaisuudessa ei ole mitään. Kaikki on pelkkää tasaista ja harmaata. Mistä elämänilo? Mistä toivo?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niinku pitäs luovuttaa? Ja kenelle?
Jos menisi kaikki raajat, näkö ja kuulo. Kyllähän tuostakin jotenkin voisi nousta taas iloitsemaan niistä asioista joita voisi vielä kokea tuntoaistin kautta, mutta vaatisi varmaan vuosikausien henkistä työtä omalla kohdallani, tai sitten tosiaan vaan vajoaisin loputtomaan masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nykyinen eli krooninen sairaus, joka pilaa elämänlaadun eikä parane. Aion yrittää vielä paria juttua, jos ne auttaisivat olemiseeni, mutta jos eivät niin en viitsi kauan enää kärsiä.
Samoin krooninen sairaus, jos Suomessa voisi ostaa aseita niinkuin teksasissa, loppu ois jo tullu.
Jostain kumman syystä täällä vielä kirjoitellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin krooninen sairaus, jos Suomessa voisi ostaa aseita niinkuin teksasissa, loppu ois jo tullu.
Jostain kumman syystä täällä vielä kirjoitellaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä viitsi luovuttaa, kuolleena ehtii kuitenkin viettää aivan tarpeeksi monta vuosimiljardia.
Tuo on totta, mutta miksi mä jatkaisin, jos ei ole mitään iloa tai toivoa?
ap
Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Pahastakin tilanteesta voi nousta -itse olen noussut moneen kertaan. Kaikki me kuollaan joku päivä, mutta sitä ennen saamme elää. Kyllä asiat järjestyvät kyllä, jatka vaan eteenpäin. Elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luovuttais elämästä. Teen aina suunnitelman muutoksen ja tyydyn siihen mihin sillä hetkellä pystyn saavuttamaan. Lähellä luovuttaminen on ollut silloin kun yhteiskunta vie rahat ja potkii päähän tulin katkeraksi mutta tyydyin osaani. Vaihdoin päämäärää ja menen sitä kohti ajattelematta sitä mitä minulla voisi olla jos elämä ja ihmiset olisvat reiluja.
Mulla on tilanne, jossa menneisyydessä ei ole mitään ja tulevaisuudessa ei ole mitään. Kaikki on pelkkää tasaista ja harmaata. Mistä elämänilo? Mistä toivo?
ap
Masennuslääkkeistä nyt alkuun?
Ehkä jos perheenjäsen tai useampi kuolisi yllättäen, eipä siihen paljoa vaadittaisi kun töissäkin saa irvistellen painaa menemään ja ihmisten kanssa hakata päätään seinään, kun ei vaan onnistu mikään.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset kuolis.
Siitäkin voi selvitä, usko pois. T. kahden enkelilapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luovuttais elämästä. Teen aina suunnitelman muutoksen ja tyydyn siihen mihin sillä hetkellä pystyn saavuttamaan. Lähellä luovuttaminen on ollut silloin kun yhteiskunta vie rahat ja potkii päähän tulin katkeraksi mutta tyydyin osaani. Vaihdoin päämäärää ja menen sitä kohti ajattelematta sitä mitä minulla voisi olla jos elämä ja ihmiset olisvat reiluja.
Mulla on tilanne, jossa menneisyydessä ei ole mitään ja tulevaisuudessa ei ole mitään. Kaikki on pelkkää tasaista ja harmaata. Mistä elämänilo? Mistä toivo?
ap
Eli sinulla ei ole myöskään velvoitteita? Ei kokoajan voi olla iloa. Älä mieti harmaata. Mieti mitä haluat ja tee se. Tee niitä asioita jotka johtavat siihen mikä tekee iloiseksi. Ilo ei ehkä ole lähellä mutta sen tavoitteleminen auttaa nousemaan aamulla sängystä. Fyysinen rasitus pitää väsyneen mielen kurissa ja saa nauttimaan siitä että pääsee lepäämään. Siinä on yksi asia joka pitää elämän kasassa. Jossain vaiheessa huomaa kropankin timmiytyneen ja haluaa pukeutua kauniisti mennä ihmisten ilmoille ja alkaa elää. Olen nostanut itseni suosta monta kertaa. Alkanut löytää iloa ihan vaikka siitä että jaksan siivota keittiön tai pestä pyykit.
Ainoastaan sillon jos makaisin sairaalassa koneiden varassa suunnilleen vihanneksena.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos perheenjäsen tai useampi kuolisi yllättäen, eipä siihen paljoa vaadittaisi kun töissäkin saa irvistellen painaa menemään ja ihmisten kanssa hakata päätään seinään, kun ei vaan onnistu mikään.
Jos vaikka muutais ja vaihtais työpaikkaa kantaisi surua niin kauan että se lientyisi jomotukseksi. Hakisi ilon uusista asioista.
Alue: Aihe vapaa
Enpä viitsi luovuttaa, kuolleena ehtii kuitenkin viettää aivan tarpeeksi monta vuosimiljardia.