Haluan palata Suomeen, mies ei haluaisi muuttaa
Siinähän se otsikossa on pähkinänkuoressa. Olen asunut kymmenisen vuotta ulkomailla ja olen naimisissa. Asutaan nyt miehen kotimaassa jossa ei sinänsä mitään vikaa - täällä on turvallista, Suomi muutaman tunnin lentomatkan päässä, olen oppinut paikallisen kielen ja ollaan kumpikin vakitöissä.
Nyt elämän ns. "isojen kysymyksien" äärellä (oma asunto, lapsien hankinta, jne.) ollaan kuitenkin alettu myös pohtimaan asuinmaata. Minä haluaisin palata Suomeen, koska
- Mulla on läheisemmät suhteet omaan perheeseeni ja sukuuni kuin mitä miehellä; lapsiperheen turvaverkko olisi taattu jne.
- Kaipaan omaa rauhaa ja tilaa hengittää, mitä täältä on vaikea löytää. Tarvitsen näitä vastapainoksi arjelle ja nyt se on mahdollista vain muutaman viikon verran vuodessa.
Mies ei taas haluaisi muuttaa, koska
- Joutuisimme ns. aloittamaan alusta - täällä meillä on jo koti ja työurat, ja varsinkin miehelle tulisi aluksi olemaan vaikeaa työllistyä uudelleen, kun täytyisi oppia uusi kieli jne.
- Miehen isä on vakavasti sairas. Sairaus on kuitenkin ns. remissiovaiheessa eikä ole enää useaan vuoteen pahentunut. Jos hyvä tuuri käy, ei hän tule tämän sairauden takia menehtymään. Mies ei kuitenkaan haluaisi muuttaa kauas isästään, koska jos tilanne yhtäkkiä pahenisikin...
Ollaan pattitilanteessa, sillä rakastetaan toisiamme ja meillä on muutenkin oikein toimiva avioliitto. Mies on tähän saakka pitänyt ns. "löysässä hirressä" toteamalla, ettei pistäisi hanttiin jos muutettaisiin Suomeen JOSKUS... Mutta milloin? Ei osaa vastata. Samaan aikaan hän haluaisi kuitenkin keskustella perheenlisäyksestä ja mahdollisesta oman kodin hankinnasta. :( Korona ei ole auttanut asiassa ollenkaan.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon hyvää, mutta täytyy sanoa, että henkinen ilmapiiri on todella ankea. Varsinkin ulkomaalaiselle, joka ei ole tottunut. Töitä on vaikea saada, jos ei osaa kieltä. Kouluissa on paljon kiusaamista, mikä on suuri ongelma. En kyllä suosittele muuttamista, jos siellä nykyisessä maassa on muuten asiat hyvin.
Henkinen ilmapiiri! Mikä osuus teillä siellä ulkomailla on näihin ’piireihin’ ihan vaan uteliaisuuttani kysyn.
Jutteletteko paikallisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia, kun asuimme ulkomailla. Muutimme takaisin Suomeen ja kyllä kadun sitä. En ymmärrä miten tätä suomen ”mahtavaa” koulua ylistetään. Se riippuu niin siitä luokasta, mille sattuu menemään ja millainen opettaja on. Edellinen luokka lapsella oli aivan kauhea, siellä osa lapsista piti kuulosuojaimia tunneilla kun meteli oli niin kova, että ei muuten pystynyt keskittymään. En tiedä missä maassa asutte, mutta jos lapsen koulutukseen voi panostaa rahallisesti, on se varmasti paras vaihtoehto. Miehellä on mennyt yli vuosi oppia kieli ja kyllä se vaan niin on, että vaikka minä puhun hänen äidinkieltä, jos kieli on ns. Yleinen (englanti, Espanja, Ranska) on siinä järkeä opiskella sitä, mutta mut ihmettä suomella tekee. Mieheni ei siis ole työllistynyt tänne, eikä oikein kotiutunutkaan. Suomalaiset on juroja, eivät ole ystävällisiä, ovat jopa töykeitä sellaisen mielestä, joka tottunut kohteliaampaan kanssakäymiseen. Miettisin siis kyllä kaksi kertaa, ennen kuin muuttaisin takaisin. Tosin luontoa täällä riittää ja onneksi ei niin kamalaa ollut Koronan takia, mutta siihen se jääkin. Lisäksi suomi on yksi kalleimmista maista asua, ainakin pääkaupunkiseutu.
Pysyttekö Suomessa vai palaatteko takaisin?
Emme ainakaan vielä voi valitettavasti palata (taloudelliset yms. syyt), mutta mietimme sitä kyllä ja varmasti jossain vaiheessa menemme takaisin. Toivottavasti. Onhan Suomessa paljon hyvää, mutta tämä kylmyys ja tosiaan se, että mies ei ole kotiutunut. Ja minä puolestani kotiuduin sinne, niin sen vuoksi en näe syytä, miksi jäisimme. Sille joka sanoi, että kun koulusta pitää joskus alkaa maksaa, niin kyllä useimmat vanhemmat mielellään maksaa lasten hyvästä koulutuksesta. Se oli meille itsestään selvää, että asumis- ja ruoka ym. Menojn jälkeen koulumaksut oli budjetoitu. Halusimme vielä hieman parempaan kouluun, joten maksoimme vähän enemmän siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia, kun asuimme ulkomailla. Muutimme takaisin Suomeen ja kyllä kadun sitä. En ymmärrä miten tätä suomen ”mahtavaa” koulua ylistetään. Se riippuu niin siitä luokasta, mille sattuu menemään ja millainen opettaja on. Edellinen luokka lapsella oli aivan kauhea, siellä osa lapsista piti kuulosuojaimia tunneilla kun meteli oli niin kova, että ei muuten pystynyt keskittymään. En tiedä missä maassa asutte, mutta jos lapsen koulutukseen voi panostaa rahallisesti, on se varmasti paras vaihtoehto. Miehellä on mennyt yli vuosi oppia kieli ja kyllä se vaan niin on, että vaikka minä puhun hänen äidinkieltä, jos kieli on ns. Yleinen (englanti, Espanja, Ranska) on siinä järkeä opiskella sitä, mutta mut ihmettä suomella tekee. Mieheni ei siis ole työllistynyt tänne, eikä oikein kotiutunutkaan. Suomalaiset on juroja, eivät ole ystävällisiä, ovat jopa töykeitä sellaisen mielestä, joka tottunut kohteliaampaan kanssakäymiseen. Miettisin siis kyllä kaksi kertaa, ennen kuin muuttaisin takaisin. Tosin luontoa täällä riittää ja onneksi ei niin kamalaa ollut Koronan takia, mutta siihen se jääkin. Lisäksi suomi on yksi kalleimmista maista asua, ainakin pääkaupunkiseutu.
Paitsi että jopa Pariisin hinnat on kuulemma jopa kalliimpia kuin pk-seudulla. Ainakin vuokrat on kalliimmat siellä kuin pk-seudulla.
Samaa tasoa on Pariisin hinnat kuin Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon hyvää, mutta täytyy sanoa, että henkinen ilmapiiri on todella ankea. Varsinkin ulkomaalaiselle, joka ei ole tottunut. Töitä on vaikea saada, jos ei osaa kieltä. Kouluissa on paljon kiusaamista, mikä on suuri ongelma. En kyllä suosittele muuttamista, jos siellä nykyisessä maassa on muuten asiat hyvin.
Henkinen ilmapiiri! Mikä osuus teillä siellä ulkomailla on näihin ’piireihin’ ihan vaan uteliaisuuttani kysyn.
Jutteletteko paikallisten kanssa?
Tietenkin sitä on näissä ”piireissä” mukana.m ja juttelee paikallisten kanssa. Ihan siis alkaen kaupassa/ravintolassa käymisestä, työpaikkaan ja ystäviin. Vai mitä ihmettä tarkoitit?
Jääkää sinne. Miehesi on oikeassa. Jos muutatte tänne, menee vuosia ennen kun miehesi saa täältä töitä, kun pitää oppia uusi kieli. Millä te elätte täällä, jos miehesi on työtön ja sinä olet äitiysvapailla. Eläminen ja asuminen on kallista. Olisiko teillä mahdollisuutta olla Suomessa lomilla muutamia viikkoja.
Itsekin Keski-Euroopassa asuvana mutta tiiviisti Suomea seuraavana toistan papukaijana saman kuin moni muukin: ei kannata!
Teillä on asiat hyvin, töitä, kielitaito, integroituminen jne.
Usko pois, Suomessa saattaisit olla hetkellisesti tyytyväinen mutta... töitä on huonosti tarjolla, miehesi tuskin sopeutuisi ja jos ei ole todella kovaa motivaatiota tuskin oppisi kieltä kunnolla jne. Ja se ilmasto...
Jos itsekin olet ollut jo 10 vuotta pois Suomen työmarkkinoilta sinua hyljeksitään jo sen takia.
Suosittelen aiemmin ehdotettua hybridimallia, jos mahdollista hankitte pienen tukikohdan Suomesta ja vietät mahdollisuuksien mukaan aikaa siellä, joko yksin tai miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siinä vaiheessa haluaa Suomeen muuttaa kun lasten koulutuksesta pitää alkaa maksaa.
Ja muista myös kertoa, mitä Suomessa maksaa synnytys, lasten koulutus. Kerro myös, mitä yliopisto maksaa.
Aina uudedtasn ihmettelen mantroja joita Suomessa hoetaan: masilman paras koulujärjestelmä, ilmainen koulutus, maailman paras ilmainen terveydenhoito... ikäänkuin missään muussa maassa ei voisi olla samoin tai jopa paremmin.
Sitten jopa suututaan jos yrittää kertoa faktoja jostain muusta maasta.
Suomenopettaja vinkkaa, että jos päätätte muuttaa Suomeen, kannattaa aloittaa kielen opiskelu jo siellä kotimaassa. Ihan vaan jostain fraaseista ja perussanastosta, ei mistään vaikeasta kieliopista. Enkä sano, että sun tarvii opettajaksi ruvata puolisollesi, mutta hän tulee tarvitsemaan apuasi kielen oppimisessa.
Sinä olet halunnut alun perin muuttaa ulkomaille, mutta mies ei ole ehkä koskaan ajatellut ulkomaille muuttoa. Vähän epäreilua, jos nyt sitten pitäisikin sinun takia muuttaa ja opetella uusi kielikin. Miehenäsi en todellakaan muuttaisi ja vieläpä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, miksi miehen olisi hankalampi oppia suomen kieli kuin ap:n oli oppia miehen kotimaan kieli.
Vai väittääkö joku, etteivät miehet kykene oppimaan vieraita kieliä?
No jos ei vaan kiinnosta opetella uutta kieltä. Minä kieltäydyin muuttamasta miehen mukana ranskankieliseen maahan, kun ei vaan tuo kieli ja se maa kiinnostanut. No ei mieskään sitten muuttanut ja oli lopulta erittäin tyytyväinen ratkaisuun.
Ei tänne rahaeliitin ja vihervasemmiston näivettämään periferiaan kannata tulla. Katumus iskee päälle satavarmasti. Itse olen perheeni kanssa suunnitellut maastamuuttoa EU:n ulkopuolelle jo parin kolmen vuoden ajan ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla käytännön asiat hoidettu.
Useimmissa Euroopan maissa on ihan ilmainen koulutus, yliopistotasolla saattaa joutua maksamaan muutaman tonnin lukuvuosimaksua. Mutta opetuksen laatukin on sitten parempaa.
Päivähoito on useissa maissa kalliimpaa, mutta samalla palkat useimmiten myös huomattavasti parempia, ja lapsista saa verohelpotuksia. Hyvin harvoin muutto suomeen on taloudellisesti kannattavaa, etenkään jos työllistyminen suomessa on epävarmaa.
Ihme miten tuota propagandaa "ilmaisesta ja hyvästä" koulutuksesta vieläkin toistellaan, ilman juuri minkäänlaista totuuspohjaa.
Kamala muija, jos väkipalolla yrität miestä muuttamaan Suomeen. Olisit pysynyt alun perin Suomessa. Nyt haluan miehen jättävän työnsä ja perheensä.
Aika usein se koti-ikävä ja identiteettikriisi iskee silloin kun tulee lapsia. Äiti kokee voimakasta tarvetta kiinnittyä omaan sukuunsa ja haluaa lastenhoitoavuksi mielummin oman äitinsä kuin anopin (vrt lukuisat anoppikeskustelut tälläkin palstalla)
Myös juhlien vietto, joulut jne saa ihan uuden tason kun omien lasten lapsuuden joulusta tuleekin tyystin erilainen kuin omasta.
Pienessä määrin tämä pitää paikkansa kaikssa perheissä. Aina sovitellaan kahden suvun traditioita yhteen.
Jos mies haluaisi nyt muuttaa Suomeen, niin yksinään saisi muuttaa. Jään tänne myös eläkepäiviksi mm. hyvän terveydenhuollon vuoksi.
Jos miehen isän tilanne huononee, niin mieshän pääsee sinne muutamassa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet halunnut alun perin muuttaa ulkomaille, mutta mies ei ole ehkä koskaan ajatellut ulkomaille muuttoa. Vähän epäreilua, jos nyt sitten pitäisikin sinun takia muuttaa ja opetella uusi kielikin. Miehenäsi en todellakaan muuttaisi ja vieläpä Suomeen.
Epäreilua? Toinen on asunut ulkomailla 10 vuotta, eikö reilua olisi juuri se että nyt vaihdetaan vuoroa.
Kielen opiskeluun muukalaislegioonamalli. Jos ei opi sanaa lyöt sillä. Esim. Paistinpannu, haarukka, silitysrauta.
Menee nopeasti, tyhmemmällekin perille.