Miten huolehditte yli 18 vuotiasta lapsistanne?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:26"]

En huolehdi mitenkään. Lopetin rahankin antamisen, kun täytti 18 vuotta. Omillaan on asunut jo 16-vuotiaasta lähtien ja hyvin pärjännyt :)

[/quote]

Ja KEHTAAT vielä aiheesta rehennellä.

Kamalia tuollaiset vanhemmat...  olisiko kannattanut lasta hankkia ollenkaan jos rehentelee että on jo 16 v saakka asunut omillaan

Lastensuojeluilmoitus sinusta olisi pitänyt tehdä

Kysymällä miten menee? Pyydän syömään. Jos on kipeenä niin saatan käydä lapsen luona ja käyn kaupassa ja/tai apteekissa jos on tarvis. Muistutan että pistää lämmintä päälle, syö hyvin ja on kiltisti.

Siinä nyt muutama esimerkki. Kyseessä tytär 19 vuotta joka asuu yksin omassa taloudessaan, opiskelija.

Asuu kotona (on lukiossa). Annan rahaa, ruokin, saa käyttää kolmatta autoamme. Shoppailemme, matkustelemme.  Kun asuu kotona, pitää kertoa minne menee ja koska tulee kotiin. JOKAINEN teinimme kaveri asuu kotona.  Mutta olemmekin ylempää keskiluokkaa.

Tuntuu todella ufolta, että täälläkin jotku wt-mammat oikein KEHUVAT, kuinka nuorena ovat lapsensa ulos heittäneet... aivan uskomatonta porukkaa.  Kyllä se taitaa olla niin että sossunelätit ja köyhät heittävät lapset kotoa pois mahdollisimman nopeasti.

Itse asuin noin 20 v saakka kotona ja ihan kuule täyspäinen minusta on tullut.  Opiskelin yliopistossa ja olen hyvässä asemassa työelämässä.  Samaa ei voi sanoa tutuista, joiden porukat heittivät lapsensa 18 v ulos....

Tarkennan vielä omaa tilannettani: Vanhempani siis eivät ole hyvätuloisia, eikä heiltä riittäisikään rahaa minulle/perheelleni. Kai se on osasyy siihen, että en edes kehtaisi ottaa heiltä vastaan rahaa. Mutta en tunne minkäänlaista katkeruutta tilanteesta, enkä edes siitä, etten ole ottanut heiltä rahaa 16-vuotiaasta lähtien. Tällainen tilanne on minulle ihan normaali ja arkipäiväinen. En vain osaisi kuvitella eläväni toisten kuin omilla rahoillani, koska se ei ole minulle koskaan ollut vaihtoehto.

Tietysti, jos vanhempani olisivat hyvin rikkaita, tilanne olisi varmasti toinen. Ehkä ottaisin heiltä rahaa vastaan, ehkä en, vaikea sanoa kun en ole kokenut sellaista.

Mutta voin ihan vilpittömästi sanoa, että minua on kasvattanut ihmisenä se, että olen ansainnut melko nuoresta omat rahani. Toki täysi-ikäiseksi asti asuin vanhemmillani, he maksoivat ruuat ym, mutta itse maksoin iltatöillä harrastukset jne. Mutta koen, että minulla on ollut sen verran "tiukkaa" ja muitakin sellaisia kokemuksia, joiden takia en hätkähdä pienistä vastoinkäymisistä. Uskon olevani keskimääräistä onnellisempi ihminen, vaikka meillä ei olekaan uutta autoa, omistusasuntoa  ja merkkivaatteita. T. 9

Kyllä se on niin, jos lapsensa pitää vielä parikymppisenä niin ne polttavat kaikki kannabissätkät ja juovat kaapista kaikki viinat.

Hankkikoot itse omat huvinsa, turha tulla vanhempien kaapille!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:08"]

Tuntuu hassulta, että jotkut 18-vuotiaat ovat vielä ihan huollettavia lapsia vanhemmilleen. Sen ymmärrän, että vanhemmilla on aina huoli lapsistaan ja haluavat suojella ym, vaikka olisivat miten vanhoja. Mutta että annetaan rahaa ja ostetaan niille ruokaa ym, kuulostaa omissa korvissani ihan ufolta.. Itse olen 20-vuotias, olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. En kehtaisi ottaa vastaan rahaa/ruoka-apua vanhemmiltani. En ole ottanut/kehdannut ottaa/halunnut ottaa siitä lähtien, kun olin n. 16-vuotias. Välillä on tiukkaa, mutta missään vaiheessa ei ole tuntunut, ettei selviäis. 

Kuitenkin henkistä tukea, lämpöä, ymmärrystä ja rakkautta otan vanhemmiltani vastaan, ja sitä he ovat aina tarjonneetkin. 

[/quote] No opiskelijoilla on rahat tiukilla ja miksi en antaisi pieniä matkoja tai uutta kännykkää kun minulla on siihen varaa. Näin tekisin jos asuisivat kotonakin vielä. Pientä luksusta elämään monet aikuisemmatkin toivovat. Ja kyse ei ole siitä että eivätkö pärjäisi vaan siitä että voivat sitten rahoillaan tehdä jotain muuta.

24: En myöskään koe (vaikka emme ole hyvätuloisia saatika hyvätuloisesta perheestä ja vaikka olemme lähteneet aikaisin pois kotoa), että olisimme ns. WT-väkeä. Minusta on hurjaa, että aikuinen korkeakoulutettu ihminen pystyy yleistämään asian niin, että nuorena kotoa lähteneet ovat "WT-mammojen" lapsia. Minä opiskelen korkeakoulussa. Vanhempani taas ovat kehnossa taloudellisessa tilanteessa menneisyydessä tapahtuneiden sairastumisen ja muun takaiskun vuoksi.

Toivon, että täälläkin osoitettaiin hieman ymmärrystä niille vanhemmille, jotka eivät pysty rahoittamaan 18-vuotiaidensa harrastuksia ja toisaalta myös niille nuorille, jotka eivät halua/pysty elää 18-vuotiaina vanhempiensa rahoilla. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia, ja kaikki nyt vain eivät kuulu sinne ylempään keskiluokkaan. Ja jos se on jollekin ongelma, niin voi voi! T.9

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:16"]

Voisin vielä lisätä, että toki meilläkin huolehditaan toinen toisistamme. Mutta kukaan ei ota ilmaisia lahjuksia toiselta. Joskus me lainaamme vanhemmiltamme rahaa, joskus he lainaavat meiltä. Joskus me sisarukset lainaamme toisillemme. Mutta ne ovat aina lainoja, jotka maksetaan takaisin. T. 9

[/quote] No se on teidän tapanne. Jos minä annan nuorelle aikuiselle 400 joululahjaksi, hän kiittää kauniisti ja hankkii sillä ammattivälineen. Meidän suvussamme on tapana tukea seuraavaa sukupolvea ja ehkä siitä syystä kukaan ei ole koskaan ollut esimerkiksi työtön.

28: Kiitos asiallisesta kommentista. Teidän tapanne kuullostaa myös oikein hyvältä ja varmasti toimivalta. Jos minulla on tulevaisuudessa mahdollisuus antaa aikuiselle lapselleni 400 euron lahjoja, niin saatanpa sen hyvinkin tehdä myös! Katsotaan mikä tilanne on sitten :) T. 9

Meidän 18 v. poika on oikeen murhekryyni ! Siitä on enemmän huolta ja murhetta kun kolmesta pienemmästä yhteensä. Ja näin on ollut siitä asti kun oppi kävelemään. On ollut täysikäinen n. puolivuotta ja saanut sotkettua asiansa aika solmuun. Yritämme auttaa mutta ei voida rahaa syytää kauheesti. Ostan mieluummin ruokaa hänelle koska rahan tuhlaisi holtittomasti. Kotiin saa aina tulla syömään. On "hieman" noita mt-ongelmia ja hoitoon huokuttelu on vaikeaa kun ei täysikäiseen voi niin kovasti enää vaikuttaa ja pelkään että katkasee meihin välit jos oikeen möykätään asioista. Ihmisenä hän on ihana, erittäin vaikuttava luonne ja hänet kun on kerran kohdannut, ei varmasti unohda. Toivon vain että saisi elämänsä hallintaan ja olisi onnellinen.

Tarkoitin siis 29:lle! T. 9

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:20"]

Minun lapseni varmaan toivoisivat samaa palvelua kuin 7:n lapset saavat.

Mutta heille riittää se, että vastaan tarvittaessa puhelimeen, kuuntelen, autan kun pyydetään, tarjoan ruokaa ja niissä rajoissa huolehdin, mitä kotoa voin.
En taatusti mene siivoamaan, en anna rahaa enkä muutenkaan sekaannu heidän asioihin. Neuvoja annan tarvittaessa ja lasteni mielestä toisinaan tarpeettomastikin, enimmäkseen sellaisissa asioissa joissa voisin neuvoa muitakin.

[/quote] No en minäkään siivoa yleensä jos ei pyydetä apua vaikka muuttoon. Eivätkä minun lapseni pidä noita joinakin itsestään selvinä palveluksina. Minua ja muita sukupolveni lapsia on autettu joten luonnollisesti autan ainakin yhtä paljon kuin olen apua saanut. t.7

Minulle annettiin vielä vähän ruokarahaa kun opintoraha tippui pois vanhempien tulojen perusteella lukiossa. Sitten kun lukiosta pääsin niin ei enää mitenkään. Omaa lasta aiotaan auttaa sen verta, että saa käsirahan asunnonostoon täysi-ikäisyyden saavutettuaan.

Isäni maksaa kännykkälaskuni ja myös muiden sisarusteni (minä 24v, siskot 19v ja 13v). Ei ole sanonut että pitäisi alkaa itse makselemaan niin olenpa sitten tyytyväinen tähän :) Muita apuja ei ole tullut.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:40"]

Vaikka itse en saa/ota vanhemmiltani rahaa, niin olen kuitenkin samaa mieltä, kuin 15. Jos vanhemmilla on oikeasti todella paljon rahaa, niin miksipä he eivät auttaisi lasta taloudellisesti.. Lähinnä ihmetyttää vanhemmat, jotka pikkutuloistaan syytävät isoille lapsilleen rahaa.

[/quote] Miksi ihmetyttää? Mikä on minulle oikeasti tärkeämpää kuin huolehtia siitä että biologinen jälkikasvuni pärjää? Jos pystyn kasvattamaan kotona olevat lapseni, ylläpitämään mökkiä ja autoa ja matkustelemaan joskus, mihin muualle tunkisin loput rahani kuin aikuistuville lapsilleni? Turha sitä rahaa on kerätä, kyllä se hyödyttää enemmän nyt noita nuoria aikuisia kuin sinä vaiheessa kun kuolen.

 t. yh

yh, tarkoitin tietenkin vanhempia, jotka EIVÄT tahdo kyetä ylläpitämään autoaan ja asuntoaan ja matkustelemaan, ja SILTI työntävät aikuisille lapsilleen rahaa. Jos sitä YLIMÄÄRÄISTÄ rahaa löytyy niin kuin sinulla, niin toki lapsille vain, mikäs siinä.

9, usein 18 v on vielä koulussa.

kun sä kasvat, säkin ehkä ymmärrät asioita enemmän ja hyväksyt, että kaikki eivät ole niin kuin sinä. ja että kaikki vanhemmat eivät ole kuin sinun vanhempasi.

38, lukisitko tarkentavan tekstini sivulta 1. Siinä olen tarkentanut tilannettani. Ja siinä juuri kerronkin, että minun ja vanhempieni tilanne ei todella ole samanlainen kuin useilla. Olen muuten  siis 20v, ja myös yhä opiskelen. Ensimmäisessä viestissäni jätin ehkä vähän liian itsekeskeisen kuvan itsestäni, kuin muka pitäisin huonona sitä, että vanhemmat auttavat 18-vuotiaitaan. Lähinnä kuitenkin tarkoitin sitä, miten erikoiselta se omassa tilanteessani tuntuu, koska oma tilanteeni tosiaan on niin erilainen. En tarkoita mitään pahaa. :) T. 9

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:26"]

En huolehdi mitenkään. Lopetin rahankin antamisen, kun täytti 18 vuotta. Omillaan on asunut jo 16-vuotiaasta lähtien ja hyvin pärjännyt :)

[/quote]

Ja KEHTAAT vielä aiheesta rehennellä.

Kamalia tuollaiset vanhemmat...  olisiko kannattanut lasta hankkia ollenkaan jos rehentelee että on jo 16 v saakka asunut omillaan

Lastensuojeluilmoitus sinusta olisi pitänyt tehdä

[/quote]

En ole rehennellyt asialla. Ehkä tulkitsit minut väärin. Ja ihan omasta tahdostaan tuo muutti pois opiskelupaikan perässä :)

Olemme ostaneet opiskelijakämpän tyttärellemme. Hän saa sen "isona" pesämunaksi kun hankkii isomman asunnon.

Annan hänelle ruokakassin mukaan täältä lähtiessä ja maksamme kaikki laskut.

Käymme silloin tällöin vaateostoksilla ja syömässä ulkona. Opiskelut sujuvat joutuisasti ja ensi vuonna on hänellä tarkoitauksena opiskella eräässä Euroopan yliopistossa alaansa. Kämppä menee silloin vuokralle ja hän saa pitää vuokrarahat.

Tyttö on ns. kunnollinen nuori, opiskelee ja on yhteiskunnallisesti aktiivinen.

Minusta on luonnollista, että osallistumme rahallisesti ainoan lapsemme menoihin, näin tekivät omat vanhempani aikanaan.