Miten huolehditte yli 18 vuotiasta lapsistanne?

En huolehdi mitenkään. Lopetin rahankin antamisen, kun täytti 18 vuotta. Omillaan on asunut jo 16-vuotiaasta lähtien ja hyvin pärjännyt :)

Viikottaine soitan heille, sunnuntaisin syömme yhdessä jos ovat syönti kunnossa ja laitan säännöllisen epäsäännöllisesti rahaa tileille.

18v joka asuu kotona joutuu ilmoittelemaan menoistaan (tai enemmänkin tuloajan), muistutan arkisista velvollisuuksista ja huolehdin pöperöt pöytään.

Huomaan ettei täysi-ikäiseksi tuleminen juurikaan vaikuttanut minun käytökseeni... Poika asuu kotona, joten ihan samalla tavalla kyselen perään kuin ennenkin. Toki en kiellä menemästä, mutta esim baariin lähtiessään kyllä varoittelen liiasta huomisesta ja yöllä kuulostelen että on päässyt kotiin. Eipä ne äidin huolet taida kaikota vaikka lapset ois kuinka vanhoja...

Pojasta huolehtii puolustusvoimat tällä hetkellä, tytölle annan joskus rahaa tai vien kassillisen ruokaa.

*juomisesta.

-4

Annan rahaa, kyyditsen, lainaan autoa, ostan tavaroita ja huonekaluja, vastaan aina puhelimeen missä vain ja milloin vain, autan joka asiassa mitä keksivät kysyä, maksan puhelinlaskut, tuen, rakastan, keskustelen, kuuntelen ja tsemppaan. Autan myös lasten kavereita.

jo kotoa pois muuttanutta autan taloudellisesti ja muutenkin. vielä kotona asuvista huolehdin ihan niin kuin pienemmistäkin lapsista. lapsi se on täysi-ikäinenkin.

Tuntuu hassulta, että jotkut 18-vuotiaat ovat vielä ihan huollettavia lapsia vanhemmilleen. Sen ymmärrän, että vanhemmilla on aina huoli lapsistaan ja haluavat suojella ym, vaikka olisivat miten vanhoja. Mutta että annetaan rahaa ja ostetaan niille ruokaa ym, kuulostaa omissa korvissani ihan ufolta.. Itse olen 20-vuotias, olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. En kehtaisi ottaa vastaan rahaa/ruoka-apua vanhemmiltani. En ole ottanut/kehdannut ottaa/halunnut ottaa siitä lähtien, kun olin n. 16-vuotias. Välillä on tiukkaa, mutta missään vaiheessa ei ole tuntunut, ettei selviäis. 

Kuitenkin henkistä tukea, lämpöä, ymmärrystä ja rakkautta otan vanhemmiltani vastaan, ja sitä he ovat aina tarjonneetkin. 

Heh. Meidän perheessä on vanhimmat lapset 25-vuotiaita ja kyllä nekin vielä tarvitsevat äidin tukea. Välillä tarvitsen minäkin oman äitini tukea vaikka olen jo 50. Huolehditaan toinen toisistamme.

Voisin vielä lisätä, että toki meilläkin huolehditaan toinen toisistamme. Mutta kukaan ei ota ilmaisia lahjuksia toiselta. Joskus me lainaamme vanhemmiltamme rahaa, joskus he lainaavat meiltä. Joskus me sisarukset lainaamme toisillemme. Mutta ne ovat aina lainoja, jotka maksetaan takaisin. T. 9

Minun lapseni varmaan toivoisivat samaa palvelua kuin 7:n lapset saavat.

Mutta heille riittää se, että vastaan tarvittaessa puhelimeen, kuuntelen, autan kun pyydetään, tarjoan ruokaa ja niissä rajoissa huolehdin, mitä kotoa voin.
En taatusti mene siivoamaan, en anna rahaa enkä muutenkaan sekaannu heidän asioihin. Neuvoja annan tarvittaessa ja lasteni mielestä toisinaan tarpeettomastikin, enimmäkseen sellaisissa asioissa joissa voisin neuvoa muitakin.

Miksi ikä on niin konkreettinen asia? Kyllä apua voi ja pitää ottaa vastaan iästä riippumatta. Kukaan ei täällä selviä yksin.
Kummalinen keskustelun aihe. Lapsi ja rakas se 18-vuotiaskin, yhtälailla voin häntä auttaa kuin omaa äitiänikin. 

En mitenkään. Sossu huolehtii ja hyvä niin.

Oon 20 ja asun kotona, rahaa en saa mutta puhelinlaskut vanhemmat maksaa, samoin auton oon saanut heiltä käyttööni. Ja maksavat mun harrastuksen johon menee reilu 200 e kuussa. :D

kyllä mä itsekin pärjäisin, mutta kun vanhemmilla kerran on rahaa ja mulla ei juurikaan, niin mikseivät he auttaisi. Ite koitan nyt vaan säästää rahaa että olis sit tulevaisuudessa iisimpi opiskella ja asua omillaan.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:03"]

Vai huolehditteko mitenkään?

[/quote]

Tavataan muutaman kerran viikossa.

Käydään yhdessä syömässä tai toisillamme syömässä.

Soitellaan jos on asiaa.

Täällä kanssa 20 kymppinen, kirjoilla mutsilla asustelen tyttöystävällä. Mutsi ei häädä mua pois eikä hirveesti rahaa anna, mutta tyttöystäväni saa vanhemiltaa ruokakassei ja rahaa ja apua laskuihi ja kaikke mahollisii menoihin. kyl apu on jees

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:32"]

Oon 20 ja asun kotona, rahaa en saa mutta puhelinlaskut vanhemmat maksaa, samoin auton oon saanut heiltä käyttööni. Ja maksavat mun harrastuksen johon menee reilu 200 e kuussa. :D

kyllä mä itsekin pärjäisin, mutta kun vanhemmilla kerran on rahaa ja mulla ei juurikaan, niin mikseivät he auttaisi. Ite koitan nyt vaan säästää rahaa että olis sit tulevaisuudessa iisimpi opiskella ja asua omillaan.

[/quote]
Samaa mieltä!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:08"]

Tuntuu hassulta, että jotkut 18-vuotiaat ovat vielä ihan huollettavia lapsia vanhemmilleen. Sen ymmärrän, että vanhemmilla on aina huoli lapsistaan ja haluavat suojella ym, vaikka olisivat miten vanhoja. Mutta että annetaan rahaa ja ostetaan niille ruokaa ym, kuulostaa omissa korvissani ihan ufolta.. Itse olen 20-vuotias, olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. En kehtaisi ottaa vastaan rahaa/ruoka-apua vanhemmiltani. En ole ottanut/kehdannut ottaa/halunnut ottaa siitä lähtien, kun olin n. 16-vuotias. Välillä on tiukkaa, mutta missään vaiheessa ei ole tuntunut, ettei selviäis. 

Kuitenkin henkistä tukea, lämpöä, ymmärrystä ja rakkautta otan vanhemmiltani vastaan, ja sitä he ovat aina tarjonneetkin. 

[/quote]

ja minulle on ihan ufoa, että lapset tehdään +30v.

Niin ne ajat muuttuu ja pitää olla avarakatseinen. Lapset ovat huollettavia kauemmin ja lapsenlapsia saadan myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:08"]

Tuntuu hassulta, että jotkut 18-vuotiaat ovat vielä ihan huollettavia lapsia vanhemmilleen. Sen ymmärrän, että vanhemmilla on aina huoli lapsistaan ja haluavat suojella ym, vaikka olisivat miten vanhoja. Mutta että annetaan rahaa ja ostetaan niille ruokaa ym, kuulostaa omissa korvissani ihan ufolta..

[/quote]

Minä taas olin niin katkera kavereilleni, joita vanhemmat auttoivat vielä täysi-ikäisenäkin. Onneksi mieheni äiti oli niin ihana, että auttoi niihin aikoihin myös minua mieheni ohessa :)

Vaikka itse en saa/ota vanhemmiltani rahaa, niin olen kuitenkin samaa mieltä, kuin 15. Jos vanhemmilla on oikeasti todella paljon rahaa, niin miksipä he eivät auttaisi lasta taloudellisesti.. Lähinnä ihmetyttää vanhemmat, jotka pikkutuloistaan syytävät isoille lapsilleen rahaa.