Imetyksen lopettaminen haikeaa

Tai siis et sanonut jatkavasi mutta että uskallat luottaa omiin tunteisiisi asiassa :)

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:00"]

Haluaisin kysyä, ihan rauhanomaisesti teiltä pitkään imettäviltä. Että tekeekö kukaan teistä sitä lapsen vuoksi vai onko syynä aina vain se oma halu imettää pitkään? Tarkoitan siis sitä, että onko joku imettänyt taaperoa puhtaasti vain siitä syystä, että lapsi on niin kiinni tississä? Vai onko syy lähes poikkeuksetta äidin omassa halussa olla tarpeellinen? 

[/quote]

Mä luulen, ettäpitkään imettäviät tekevät sitä nimenomaan lapsen vuoksi. Imetys on varmaan niiden äitien mielestä mukavaa näin yleisesti ottaen, jotka pitkään imettävät mutta kyllä sitä silti enemmän lapsen vuoksi tehdään kuin itsen hyvänen aika. Koittakaaapa väkisten imettää niin tajuatte, ettei se vain niin mene ja ole mahdollista.

Itse imetin lastani nelivuotiaaksi. Mulla oli alunperin (ei tosin vielä ennen lapsen syntymää vaan tämä tuli vähitellen kun sain lisää tietoa) ajatus, että haluaisin mennä lapsentahtiin imetyksen kanssa. Käytännössä lapseni kuitenkin oli sen verran tissitakakiainen, että jouduin vähitellen vähentelemään imetyksiä hänen toiveidensa vastaisesti oman jaksamiseni vuoksi. Esim. yöimetykset lopetin kun hän oli vähän reilu kaksi vuotta, jonkin ajan päästä siitä kun olen palannut töihin kun en vain jaksanut enää öisin heräillä, alkuun kun meni töihin imetys tuntui olevan lapselle erityisen tärkeää läheisyydentankkausta ja sen vuoksi musta oli sääli lopettaa mutta tein kuitenkin niin. Päiväimetyksiä vähentelin kanssa jossain vaiheessa omasta aloitteestani. Esim. jossain vaiheessa lapsen kanssa käytiin keskustelu, etten enää imetä kuin kotona tai muualla piilossa. Itse olisin voinut muuallakin imettää mutta jossain vaiheessa en enää  halunnut julki-imettää isoa lasta koska ympäristö voi suhtautua vihamielisesti, mikä ei olisi lapselle mukavaa. Muutenkin vähentelin imetyksiä myös kotona ihan oman itseni takia. Lopulta uuden raskauden myötä rintani olivat niin kipeät että lapsi sai valita jääkö jäljelläolevista imetytksistä aamu- vai iltaimetys jäljelle. Sitten kävikin niin, että maito väheni ja lopulta lapsen suureksi suruksi imetys raskausaikana loppui ja häneltä katosi hyvin nopeasti imuote niin että tandemimetystä en voinut enää tehdä vauvan synnyttyä. Siihenkin olisin periaattessa ollut valmis. Uusi vauva on vähän erilainen ja uskon, että tulee vieroittumaan aiemmin vaikka hankala tietenkään ihan pienestä vielä tietää. Niin paljon hyvää imetyksestä kuitenkin on tutkimusten mukaan emotiaanalisesti, älyllisesti ja terveysmielessä, että toivon voivani imettää ainakin kaksivuotiaaksi häntäkin mutta väkisin ei kyllä siihen ikään asti imetetä.

Ja tässä ketjussa on kyllä taas ollut taas kaikkea ihan höpöä. WHO nimenomaan suosittelee imetyksen jatkamista kaksivuotiaaksi asti ja tämänkin jälkeen jos lapsi ja äiti haluavat. Ja tämä suositus koskee myös Suomea! Äidinmaidossa on paljon tärkeitä vasta-aineita vuoden jälkeenkin ja suhteessa sitä enemmän mitä harvemmin imettää.

Mulle itselle ehkä tärkein pointti pitkässä imetyksessä on ihmisen luonnollinen vieroittumisikä, noin 2-7 vuotta tutkimusten mukaan. Maailma on toki erilainen kuin kivikaudella mutta vauvat ovat muuttuneet hyvin vähän siitä ja musta vauva ansaitsee mahdollisimman lajinmukaisen kohtelun vaikka yhteiskuntamme onkin kovin erilainen kuin silloin.

NIin ja muuten oma lapseni joi ihan erinomaisen hienosti lasista siinä vaiheessa kun suurin osa ikätovereista käytti niitä nokkamukejaan, joita en itse oikein oppinut ymmärtämään, että miksi olisi pitänyt käyttää  (ok oli meilläkin yksi)... Näin siis imetyksen ohella sillä meillä lapsi sai äidinmaidon lisäksi lehmistä (ensin piimää), tosin tätä rajoitettiin kun tajusin, että onkin sille allerginen ja myöhemmin joi kauramaitoa ja vettä tietenkin myös.

Itse olen tasapainoillut sen kannssa kerronko pitkästä imetyksestä vai en. Usein kuitenkin kerron koska musta on hyvä tehdä tiettäväksi että on pitkään imetettyjä lapsia. Omani ainakin on aika ihana ja fiksu (esim. saa paljon kehuja siitä miten hyvin ikäänsä nähden sanoittaa tunteitaan jne), imetyksestä huolimatta tai kenties ihan pieneksi osaksi juuri sen vuoksi...

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:00"]

Haluaisin kysyä, ihan rauhanomaisesti teiltä pitkään imettäviltä. Että tekeekö kukaan teistä sitä lapsen vuoksi vai onko syynä aina vain se oma halu imettää pitkään? Tarkoitan siis sitä, että onko joku imettänyt taaperoa puhtaasti vain siitä syystä, että lapsi on niin kiinni tississä? Vai onko syy lähes poikkeuksetta äidin omassa halussa olla tarpeellinen? 

[/quote]

Tää kirjoittaja ei varmaan ole tääll enää, mutta mä ihmettelen tätä "halua olla tarpeellinen". Vanhemmat on lapsen elämän tärkeimmät ihmiset, ei se tarpeellisuus lopu siihen imettämiseen.

Taaperon imettäminen ei ole samaakuin vauvan imettäminen, että joka hetki pitää olla sitä tissiä tarjolla. Maito on vauvan pääasiallinen ravinto, taaperolla se on ruoka.

Ei kyseessä ole "halu imettää pitkään", vaan paremminkin se, että mitään syytä lopettaa ei ole. Ihmiset, jotka kirjoittavat samassa hengessä kuin sinä, ajattelevat ilmeisesti, että imettäminen pitäisi lopettaa vuoden iässä, mutta miksi ihmeessä? Lapsi on vuoden täytettyään ihan samanlainen kuin ennenkin, joten imetyksen jatkaminen on ihan luonnollista. Eikä mun lapsi ole ollit mitenkään erityisen kiinni tississä (siis että olisi jatkuvasti pitänyt imettää), mutta kun ei hänellekään tullut mitään ilmoitusta siitä, että vuoden iän jälkeen pitää lopettaa.

Haluaisinkin nyt ihan rauhanomaisesti kysyä teiltä, jotka ajattelette kuin lainaamani kirjoittaja, mistä on peräisin tämä käsitys siitä, että imetys on äidin halua olla tarpeellinen ja eikö äiti sitten ole tarpeellinen, jos hän ei imetä? Myös haluaisin tietää, mitkä ovat ne syyt, miksi imetys pitää lopettaa siihen vuoden ikään.

Voi mulla on niin haikea olo jo siitä kun huomasin omasta vauvasta ettei pelkkä äidinmaito enää riittänyt vaan oli annettava lisäksi kiinteää ruokaa. Meillä oli tapana tankata maitoa iltaisin parikin tuntia välillä leikkien ja halaillen, ja kun iltapuuro muutti iltarutiinit, oli viimeinen tankkausilta kauhea ja lapsen nukahdettua mulla pääsi hirveä poru.

Mulle imetyksessä tärkeää on ollut sen ilmeisten terveysvaikutusten lisäksi mun ja vauvan suhde. Se vahvistaa mun äitiyden tunnetta sekä tarjoaa rauhottumishetken molemmille. Onneksi oma tissinlutkuttaja on vasta puolivuotias joten saadaan jatkaa imetystä toivottavasti vielä pitkään.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:47"]

Mullakin vauvavuosi lähenee loppuaan, mutta en ole ajatellut lopettaa imetystä ihan vielä. Imetys on mukava tapa olla yhdessä vauvan kanssa, ja siitä nauttii meille sekä vauva että äiti. Kyllä imetyksen loppuminen saa tuntua haikealta! Älä lopeta vielä, mikäli mahdollista, varsinkin kun kun nyt on ollut mukavaa.

[/quote]

Jotenkin nyt jo tuntuu siltä että kaikki ihmettelee miksi imetän tätä 11kk ikäistäni. Neuvolan sijaisterkkerikin oikeen hämmenty kun sanoin, että imetän vielä. Kysy oikeen että tuleeko sulta todella vielä riittävästi maitoa. Vähän yllätyin, kun oletin et tää olis hyvä juttu, että olen imettänyt. Ja toki itse tiedän että onkin. Ja aion vil ainakin muutaman kuukauden jatkaa imetystä lehmänmaidon rinnalla, sitten kun aletaan sitä maistella. Onko teidän muiden pitkää imetystä kummasteltu lähipiirissä? Mä en tunne ketään muuta, joka ei olis antanut lapselleen korviketta. -ap

[/quote]

Minäkin mietin monesti mikä ihmetyksen aihe se on että maitoa tulee. Ja sitäkin jaksettiin ihmetellä että "kyllä se sullakin pian loppuu kun mukula puraisee". Yleensä hymähdin ja vaikenin kohteliaasti. Maitoa tuli eikä mukula käyttänyt minuun hampaitansa. :)

[/quote]

Mulla on imetys nyt loppumassa puremisen takia. Vauva 9kk ja purrut nännit haavoille. Ei auta mikään, puree vaan kun tarjoan rintaa juomatta maitoa ollenkaan. Pullosta juo kuitenkin hyvin. Tämä on mun kolmas lapsi ja edelliset eivät puraisseet koskaan! En näe enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa imetyksen. On se haikeaa, vauva-ajan loppuminen kokonaisuudessaan...

Meillä lapsi täyttää parin kuukauden päästä vuoden. Imetystä ei tule ikävä. Hampaat irvessä on menty kohta vuosi.

Oli haikeata. Minulle luvattiin töitä, siis tosissaan luulin pääseväni töihin pitkästä aikaa ja iski paniikki- pitää vieroittaa lapsi rinnalta. No olihan hän jo vuoden, mutta kuitenkin tuntui tosi haikealta,koska hän oli ensimmäinen ja ainut lapsistani jonka kanssa imetys oli täysin onnistunut. 

Viha ja vitutus oli melkoinen kun työtarjous peruttiin.....Siis ihan itsestään sen työn menettämisen vuoksi ja siksi kun olin ehtinyt tytön vieroittaa tissiltä :(

Niin kyllä minä tavallaan nautin siitä imettämisestä itsekin, oli se minulle tärkeää. Viimeinen lapsi, ainoa tyttö ja ainoa jonka kanssa se oli onnistunut hyvin.Ja vaikka oli keskonenkin(iso keskonen). Jotenkin siitä vauva-ajasta olisi halunnut pitää vielä kiinni. No luulen että vähän vaikutti sekin, että ensimmäistä (ja ainoan kerran) kertaa elämässäni minulla oli tissit :) sen jälkeen niitä ei ole näkynyt, mihinkä lie menneet...

Ohiksena tuli mieleen...

Taidan olla harvinaisen paska äiti, kun imetyksen loppuminen 10 kuukauden jälkeen ei harmittanut ollenkaan. Olin vain helpottunut, että se kidutus vihdoin loppui.

Tuo haikeus on tuttua täälläkin.

Tarkoitus oli vähitellen lopetella oppikirjan mukaisesti, mutta vauva päättikin että lopettaa itse koko homman kahden päivän osittain tuttipulloa saatuaan.

Tästä on nyt pari kuukautta. On ihana huomata olevansa "oma itsensä" taas piiitkästä aikaa ja haikeuskin on vain muisto enää.

Olen aika varma, että hormonihuurut ne siellä tosiaan tuntemusten taustalla vaikutti ja joku muutoksen pelko(?). Mitenkäs se Juicekin asian ilmaisi "elämä on luopumista" :)

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:42"]

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/ravinto/taaperoimetys/ luepa niistä hyödyistä vaikka tuolta ja googlaile lisää, tulin niin hyvälle tuulelle tästä, että aiot sittenkin jatkaa kun haluat kerran jatkaa, jes! :)

[/quote]

Kiitos linkistä! :) Nyt on kyllä jotenkin paljon stressittömämpi olo tuon imetyksen jatkamisen/lopettamisen suhteen. Ei ole mikään pakottava kiire lopettaa seuraavan kuukauden sisällä, vaan mietin asiaa ihan rauhallisessa tahdissa. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 10:19"]Voi mulla on niin haikea olo jo siitä kun huomasin omasta vauvasta ettei pelkkä äidinmaito enää riittänyt vaan oli annettava lisäksi kiinteää ruokaa. Meillä oli tapana tankata maitoa iltaisin parikin tuntia välillä leikkien ja halaillen, ja kun iltapuuro muutti iltarutiinit, oli viimeinen tankkausilta kauhea ja lapsen nukahdettua mulla pääsi hirveä poru.

Mulle imetyksessä tärkeää on ollut sen ilmeisten terveysvaikutusten lisäksi mun ja vauvan suhde. Se vahvistaa mun äitiyden tunnetta sekä tarjoaa rauhottumishetken molemmille. Onneksi oma tissinlutkuttaja on vasta puolivuotias joten saadaan jatkaa imetystä toivottavasti vielä pitkään.

[/quote]

Lisään silti vielä että ei kyllä tule näitä hormonihuuruja ikävä, kun imetys loppuu! Ja kunnolliset tissiliivit saa takaisin käyttöön! Imetys vei kyllä kilot niin että kroppa on kunnossa, mutta mikään vaate ei istu kun täytyy käyttää noita imetysliivejä, jotka saa rinnat roikkumaan navan molemmin puolin.

Niin että kaksipiippuinen on tämäkin asia.