Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat teidän parisuhteenne kipukohdat?
29.01.2014 |
En nyt tarkoita niitä maailman vakavimpia, tyyliin "mies pettää/juo/hakkaa" tai "en rakasta miestäni" vaan sellaisia, joita on joka parisuhteessa ja jotka eivät ole mihinkään eroon johtamassa, mutta jotka aiheuttavat valtaosan riidoista. Meillä ei esimerkiksi riidellä rahasta yhtään, mutta kotityöt -etenkin minun tekemien kotitöiden laatu ja määrä ovat miehen ainaisen nalkutuksen(!!!) syynä. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti ja rupean siksi aina tiuskimaan tai mököttämään. Toinen kestoaihe on seksi: mies kuvittelee, että vaikka olisi mulle koko päivän kireä ja v-mäinen, niin illalla seksi on itsestään selvyys. Ja pelkkä suostuminen ei kuulemma riitä, pitäisi olla hurjan halukas ja innoissaan. Itse olen yrittänyt sanoa, että kannattaisi olla mulle kiva jos haluaa seksiä. Kumpikaan näistä asioista ei ole saattamassa meitä eron partaalle, parisuhteemme on ihan tasapainoinen ja keskusteluyhteytemme hyvä. Mutta ei näistä kaveripariskuntien kanssa paljon puhuta. Mistä teillä riidellään kun me ei olla teillä kylässä? Onko jotain, mitä ei ulkopuolinen ikinä arvaisi?
Kommentit (54)
Meillä on vain niitä maailman vakavimpia kipupisteitä, joita ei ole jokaisessa parisuhteessa. Emme silti ole eroamassa, koska rakastamme toisiamme ja olemme onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 18:20"]
Toinen on se, mikä ärsyttää, että mies ei koskaan kerro asioita itsestään. Se nyt ei suoraan riitoja aiheuta, mutta ei lähennäkään. Eikä puhu tunteistaan.
Plussaa kuitenkin siitä, että sentään kuuntelee, kun mä kerron.
[/quote]
Meillä sama. Ei mies kerro esim. työpäivästään jossen lypsämällä lypsä jotain kommenttia. Ei kerro ääneen negatiivisia tunteitaan, positiivisia kyllä.
Paljon joutuu kuuntelemaan kun minä kerron asioita ja juttuja eikä tunnu häiriintyvän. On vain outo tunne että mies tietää enemmän minusta kuin minä miehestä...
Lisäksi olen huomannut että tunteista puhumattomuus tarttuu. En jaksa enää minäkään pohtia parisuhdettamme ääneen, se tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Pääni sisällä juttelen itseni kanssa sitten kahta kauheammin :P
Meillä mies ei siedä sitä, että käyn joskus baarissa kavereideni kanssa. Siitä tulee välillä kovastikin riitaa. Parasta ystävääni mies nimittää huoraksi.
Vaimo ei anna käydä vieraissa eikä halua parinvaihtoon.
Itse haluan tietää ajoissa suunnitelmat, ja ärsyttää, jos niitä viime tipassa muutetaan. Mies ei ole yhtä suunnitelmallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:20"]
Jos sietää toisen erilaisuutta hyvin, tai ollaan hyvin samanlaisia, niin silloin niitä kipupisteitä ei varmaan niin ole.
[/quote]
Totta. Meille molemmille oli seurustelun alusta asti selvää, että olemme kiinnostuneita vain sellaisesta suhteesta, jossa on kivaa ja helppoa olla. Suhde ei saa missään tapauksessa olla mikään haaste. -2
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:20"]
Jos sietää toisen erilaisuutta hyvin, tai ollaan hyvin samanlaisia, niin silloin niitä kipupisteitä ei varmaan niin ole.
[/quote]
Totta. Meille molemmille oli seurustelun alusta asti selvää, että olemme kiinnostuneita vain sellaisesta suhteesta, jossa on kivaa ja helppoa olla. Suhde ei saa missään tapauksessa olla mikään haaste. -2
[/quote]
Mutta eikös se ole kuitenkin ihan normaalia, että pitkässä suhteessa tulee monenlaisia vaiheita? Joskus on vaikeampaa toisen kanssa ja sitten tulee taas niitä hyviä kausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen meillä oli anoppi ja hänen psyykkiset ongelmansa niin paha kipukohta että aiheesta ei olekaan sitten noin kymmeneen vuoteen puhuttu. Teeskentelemme nyt molemmat ettei ongelmaa ole, minulta se käy vuosi vuodelta helpommin kun tapaamisetkin ovat harventuneet ei edes jokavuotisiksi.
Sittemmin pääosa riidoista on keskittynyt kotitöiden ympärille.
Meillä riidat johtuu suurimmaksi osaksi kolmesta asiasta.
Ensimmäisenä se, että inhoan tämänhetkistä asuinpaikkaani. Meille on ollut yhteenmuutosta alkaen täysin selvää, että muutan vuoden sisään muualle jatkamaan opintoja (muutin siis miehen kotikaupunkiin). Mies ei suostu edes harkitsemaan muuttamista ja minä en enää tätä asumisjärjestelyä kokeiltuani suostu tänne takaisin palaamaan. En haluaisi, että eroamme tämän takia, mutta jos mies ei kantaansa muuta niin taitaa olla väistämätöntä.
Toinen riidanaihe liittyy olennaisesti ensimmäiseen. Se on anoppi, joka asuu kanssamme samassa kaupungissa ja haluaa tietää elämästämme aivan kaiken. Hän tekee yllätysvierailuja, soittelee päivittäin ja kutsuu meidät luokseen syömään vähintään kerran viikossa ja loukkaantuu syvästi, kun emme mene paikalle. Mies ei osaa ollenkaan sanoa äidilleen vastaan, vaikka usein häntäkin ärsyttää jatkuvat utelut.
Kolmas syy on se, että en ole jatkuvasta hakemisesta huolimatta onnistunut löytämään täältä töitä ja se haittaa talouttamme. Anoppi on tehnyt myös hyvin selväksi, että minä olen pelkkä kotona lorvailija ja luultavasti siksi tekee yllätysvierailuja (pistokokeita) vähän väliä. Haluaa nähdä makaanko täällä yöpaidassa sohvalla keskellä päivää.
Sitä on tullut muutaman kerran mietittyä, onko anoppi pätevä syy erolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 19:37"]
Mutta eikös se ole kuitenkin ihan normaalia, että pitkässä suhteessa tulee monenlaisia vaiheita? Joskus on vaikeampaa toisen kanssa ja sitten tulee taas niitä hyviä kausia.
[/quote]
Tätä pitäisi kysyä joltakulta parisuhdeasiantuntijalta. :) Me olemme olleet tosiaan yhdessä sen kahdeksan vuotta, eikä meillä ole ollut koskaan varsinaisesti vaikeaa, eikä suhteen mielekkyys ole ollut ikinä vaakalaudalla. Aika lailla samanlaista on kuin toisena seurusteluvuotenakin: käydään treffeillä, harrastetaan yhdessä, paljon seksiä ja läheisyyttä, toisen huomioimista ja arvostamista, tsemppaamista ja tukemista. Ei tulisi mieleenkään riidellä mistään kotitöistä tai muusta yhtä joutavasta. -ap
teimme sen virheen että alussa puhuimme liikaa existä ja niistä puhuu mies sitten edelleen. En jaksa kuunnella ja tulee riitaa en tiedä mikä siinä on kun ne tulee joka välissä kaikkeen mukaan "joo mennään vaan sinne hotelliin tosi kiva paikka! oltiin siellä anjan kans myös"
Kummallakaan meistä ei ole lapsia ei entisiä avioliittoja vain lyhyitä suhteita joten tuo nyt ei ole normaalia. Pariterapiaan seuraavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen tilanne sekä minä pystyn vapaapäivänä vain olemaan ja olla tekemättä yhtään mitään, mutta mieheni ei ja se aiheuttaa ongelmia.
Tämä lainaamani teksti kannattaisi kyllä näyttää sille miehellesi, jos vaikka aukaisisi silmät. Kuulostaa että olette "ihan turhaan" ajautumassa erilleen ja _nyt_ olisi aika tehdä töitä parisuhteenne kuntoon saattamiseksi, kun kaikki edellytykset lienevät vielä olemassa. Jatkamalla yhdessä asumista ja lastenhoitoa ilman läheisyyttä ja oikeaa keskusteluyhteyttä johtaa kyllä eroon ennemmin tai myöhemmin.
M40
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:13"]
Minä olin sitä mieltä että kerran viikossa on vähän turhan harvoin seksiä, mutta sitten kun tuli kaksoset, se väheni kertaan kuukaudessa, ja siinä meni sitten lähes kaikki läheisyyskin. Ennen lapsia minä menin joka päivä miehen kainaloon ja suukotin ja sanoin että rakastan. Mies ei ole koskaan esim. sanonut että rakastaa, sanoo vaan että samoin. Ajattelin 8 vuotta että jos teen joka päivä niin, että meillä on edes muutama minuutti vuorokaudessa läheisyyttä, niin mies tottuu siihen. No kun odotin lapsia, mies ei halunnut koskaan esim. koskea vauvamahaa ym. vaikka olin ollut varma että kun mies oli toivonut omaa lasta vuosikaudet että olisi ihan innoissaan. Mies oli myös vihainen siitä kun olin sängyssä kauhean pahoinvoinnin takia, enkä pystynyt liikahtamaankaan, mies tiuski että mene lääkäriin jos olet noin sairas. Seksi ja läheisyys jäivät siinä vaiheessa pois. Seksi palautui meidän elämään vasta monta kuukautta lasten syntymän jälkeen, ja minä en enää pystynyt pitämään yllä meidän läheisyyttä. Musta tuntuu että minä tein hänelle kaksi lasta, että olisi hänen vuoronsa pitää läheisyyttä yllä minun suuntaani, en halua enää kerjätä hellyyttä kun olen vaimon osuuteni tehnyt.
Minä en tunne enää samanlaista läheisyyttä ja rakkautta miestäni kohtaan kuin ennen, en ole eroa hakemassa, mutta kyllä sekin kävi raskaimpina aikoina mielessä, että jos erottaisiin, niin mies joutuisi hoitamaan lapset omalla asunnollaan edes kerran viikossa, ja minä saisin olla rauhassa ja levätä.
Meillä ei riidellä kovin usein, mutta en kyllä pysty puhumaankaan enää miehen kanssa kuten ennen, mies tuntuu vieraalta. Minä aina kuvittelin että jos saadaan lapsi, niin sitten meidän elämä vaan paranisi, ja pettymys on kova kun nuo ihanat lapset tavallaan pilasivat meidän parisuhteen.
Jos meillä joskus kerran vuodessa on kahdenkeskistä aikaa, me ei osata enää olla yhdessä, tai tehdä mitään, ollaan vain samalla tavalla kuin silloinkin kun lapset on kotona. Jouluna lapset oli yön pois kotoa, niin mies meni ja otti lapsille iltapuurolautasen kaapista, ennenkuin muisti, että ei tarvikaan laittaa puuroa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi seksi ja seksi. Minä haluaisin 1-7 kertaa viikossa ja mies.. no, näyttää pärjäävän aivan hyvin täysin ilman. Tosin ei me aiheesta riidellä, ollaan keskusteltu kyllä ja tiedetään molemmat tilanne ja no, itse mietin mitä teen jos tilanne ei olllenkaan muutu kun nyt tässä kohta puoli vuotta kokonaan ilman.
Me ei vieläkään ymmärretä toisiamme. Sitä tietää jonkun jutun ihan hyvin, mutta jotenkin ei vain muista, aina lankeaa samaan kuoppaan. Kertoisin esimerkin, mut en just nyt keksi mitään. En tietenkään, kun sit kun se taas tapahtuu, tulee "ihan puun takaa" ja "yllätyksenä"... Aika pateettista, vai mitä? Mutta kaipa tässä on sitten vakka ja kansi kohdanneet. 16 vuotta yhdessä.
Jos vähänkin korotan ääntäni riidan aikana, mies ottaa kunnon marttyyriasenteen, kun olen kehdannut hänelle HUUTAA. Melkeinpä kaikki riidat päättyvät siihen, että minä joudun matelemaan miehen edessä anteeksipyyntöä anellen. Ihan riippumatta siitä, miksi riideltiin - olen joutunut pyytämään anteeksi mm. kimpaantumistani silloin, kun mies unohti erään minulle tärkeän menon ja jouduin tämän vuoksi aika kovasti järjestelemään uusiksi asioita. Lopputulos: mies itkee krokotiilinkyyneleitä kun SUUTUIN (no totta vitussa suutuin, jos toinen lupaa kuljettaa paikasta X paikkaan Y ja tietää, että mun ON OLTAVA siellä paikassa Y just tasan tarkkaan sovittuun aikaan. Jos ei olisi ollut ok, olisi sanonut ja olisin alun perin hoitanut asian toisin), kääntää minulle selkänsä ja on niin kovin loukkaantunutta.
Meillä riidellään eniten ajasta, milloin on kummankin omaa aikaa ja mihin sitä käytetään. Pakollisia töitä on kummallekin enemmän kuin ehditään tehdä ja priorisoinnissa toivomukset menevät usein ristiin. Me riidellään suht usein ääneen ja huudetaan toisillemme, mutta aina on päästy sopuun ja nukkumaan ei yleensä riidoissa mennä tai sit on ollut tosi paha riita ja viimeistään aamulla on pakko tehdä sovinto..
Toinen kestoaihe on siivous, vaimo kaipaa järjestystä ja siisteyttä paljon enemmän kuin mä ja siitä tulee sanomista.
Jos ei seksiä ole ollut viikkoon ni mä alan kiukutella. Ymmärrän toki jos ei vaan ehdi kun meillä on monta lasta, mutta huomaa sen itsekin että pinna kiristyy..
M40
Mies on kaikin puolin mahtava. Osaa puhua, ellei mielestään osaa, niin ruoskii itseään puhumaan ja kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan enemmän. Mutta.
Tällä on tapana tehdä mitä ihmeellisimpiä typeryyksiä aivan yllättäen ilman minkäänmoista syytä. Esimerkkinä (entisen) hyvän ystäväni riiaaminen kaksikymmentä senttiä selkäni toisella puolella samassa sängyssä. Tajuaa tehneensä tempauksensa jälkeen juuri niin pahasti kun on tehnytkin ja avautuu asiasta. Normaali elo jatkuu ja aina saa olla odottamassa seuraavaa aivopierua. Huhhuh. Ja yllättäen näistä tempuista saadaan kohtalainen keskustelu aikaiseksi.
Nim. Harkinta-ajalla.
Seksi, ma olen paljon kokeilunhaluisempi seksin saralla ja haluaisin monta kertaa viikossa, mies pihtaa ja juuttuu rutiineihin...
En keksi, että meilläkään olisi mitään kipupisteitä. Olemme olleet yhdessä 13 vuotta, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Joskus jompikumpi saattaa nälissään kiukutella, mutta mitään syytä ei ole olla vihainen toiselle. Kumpikin tekee parhaansa perheen eteen, kumpikin rakastaa toista, viihdymme toistemme seurassa, mutta osaamme tehdä myös omia juttujamme, kunnioitamme toisiamme jne. Onni on tässä ja nyt.