poikani seurustelee yh:n kanssa:(

Ei kenenkään vanhaa? Käytettykö se lapsi on? Tiesithän, että valtaosalla tuonikäisistä on vakava suhde tai useampikin takana. Ihan lapsetonkin nainen saattaa olla ns. toisella tai vaikka kolmannellakin kierroksella. Tällä naisella nyt vain sattuu olemaan lapsi.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:10"]

Tämä ei valitettavasti ole provo. Poika on kuopukseni ja tietenkin toivoisin hänelle mahdollisimman hyvän elämän jonkun kivan tytön kanssa, en kenenkään jo tuossa iässä toisella kierroksella olevan kanssa. Pelkään jatkuvasti että tulee uudelleen raskaaksi pojalleni. AP

[/quote]

Yli 50% suhteista päätyy eroon joten "toisella kierroksella" olevia saattaa olla muitakin. Mutta jos nyt päämäränne on löytää JO 25v pojallenne neitsyt niin onnea etsintöihin..

Ja te muut joilla sama tilanne? Oletteko alkaneet mummoksi näille lapsille joiden äitien kanssa poikanne on mennyt yhteen?Ap

No onhan noita AP:n tapaisia nykyään paljon oikeasti, joten miksi joku ei kirjiottaisi tännekin. Sukulaislikkaa ei ole koskaan hyväksytty miehensä sukuun, kun hänellä oli lapsi jo ennen miehen tapaamista. Uutta lasta ei ole enää tullut.  

Mitäs jos 4v tykkää kovastikin pojastas? Sekä 4veen äiti?

Hyi, olet ap ällöttävä ihminen. Toivottavasti nainen ei lapsensa kanssa halua sua koskaan tavata.

No sillä lapsella on todellakin jo mummo tai varmaan kaksikin, ei se todellakaan tarvitse mitään armonmuruja sinulta! Ihan pimeä ajatus että "tarvitsisi" rueta mummoksi. Oudot ajatukset ap:lla.

Tällästä se on nykyään. Lääkärianoppini taas ei tykkää musta ku oon vaan sh!

Olin 30-vuotias 2:n lapsen äiti, kun aloin seurustella 25-vuotiaan miehen kanssa. Menimme vielä melko pian naimisiin. Kukaan miehen sukulaisista ei ole suhtautunut minuun negatiivisesti, päinvastoin. Miksi ihmeessä olisikaan, sivistyneitä kun ovat ja nähneet, että meillä menee yhdessä hyvin.

Olemme olleet 10-vuotta yhdessä. Mies on adoptoinut kaksi ensimmäistä lasta, kaksi on tullut lisää ja vielä yksi on tulossa. Olemme rakentaneet yhdessä hyvän elämän ja perheen lisäksi perustaneet menestyneitä yrityksiä. Olemme edelleen parhaita ystäviä ja kumppaneita.

Minulla on myös ihan oikeitakin lapsenlapsia, mutta nämä "bonus" lapsenlapset on meillä samanlailla yökylässä viikonloppuisin ja lomilla. Kutsuvat meitä kyllä etunimillä, paitsi pienin joka itse sanoi että " kyllä mäkin saan sanoa mummi" ja minun puolestani saakin....kyllä minusta mummina riittää vähän useammallekin lapselle :D

Ota asia positiivisena asiana ja ehkä he oikeasti rakastavat toisiaan ja tekevät sinulle myöhemmin ihka oikean lapsenlapsen <3

Tuollainen äitipuoli minullakin oli. Ilkeä ja kostonhimoinen. Häpeä. 25-vuotias poikasi ei ole mikään lapsi enää ja tekee itse omat ratkaisunsa joihin sinä et voi vaikuttaa. Noilla asenteilla pääset pojastasikin lopullisesti eroon.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:19"]

Kaiken lisäksi tämä on poikani ensimmäisiä pidempiä ja vakavampia suhteita. Tyttöjä tämäkin paikkakunta pullollaan niin joukosta valitsee sitten itselleen pienen lapsen äidin. En ymmärrä :( Ap

[/quote]

Ei pahalla mutta poikasi alkaa olla jo IÄKÄS ensimmäiseen tyttöystävään. Olisiko kannattanut lähteä aiemmin liikkeelle? Ei tuon ikäset yleensä enää ole kokemattomia poikasia ja neitsyitä. Tervetuloa 2014 vuoteen!

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:00"]

Ei pahalla mutta poikasi alkaa olla jo IÄKÄS ensimmäiseen tyttöystävään. Olisiko kannattanut lähteä aiemmin liikkeelle? Ei tuon ikäset yleensä enää ole kokemattomia poikasia ja neitsyitä. Tervetuloa 2014 vuoteen!

[/quote]

Komppi tälle, onks kyseessä joku peräkammarin poika, jota mamma on yrittänyt suojellq maailman pahuudelta?

ap.lta kopsattua..

Kyseessä 25 vuotias poika ja saman ikäinen nainen.

Milloin pojasta tulee mies että olisivat tasavertaisia suhteessa?

Nythän kuulostais silta että nainen on huolinut lapsen joka ei ole hänen biologinen lapsensa.

Naisella siis vastuullaan oma lapsi ja vielä sun lapsi.

Ap voisi olla minun anoppi yli 20v takaa. Minä elämää kokenut 2 lapsen yh viekoittelin naisellisilla avuillani viattoman poikaraukan verkkooni. Toimeen en tule vieläkään anopin kanssa mutta mieheni kanssa menee hyvin.

Ymmärrän kyllä anopin huolen, kukapa nyt haluaisi pojalleen noin nuorena ''sidottua'' lapsilla vuorattua elämää jos mahdollisuus olisi vielä nauttia (lapsettoman) naisen kanssa...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:04"]

Onko väärin haluta että eroavat? Poikani saisi paremmankin. Kyseessä 25 vuotias poika ja saman ikäinen nainen jolla 4.v tyttö.

[/quote]

Ei ole väärin ja luultavasti eroavatkin. Poikasi kannalta toivon etteivät eroa liian myöhään. Kyllä tuossa iässä ei kannata poikasi vielä hätäillä, nauttii rauhassa elämästä ja vapaudesta. Etsii sitten rauhassa kunnollisen naisen eikä ota valmista luuseria joka on jo kerran ainakin epäonnistunut vakavammassa suhteessa tai muuten tyrinyt elämänsä hankkiutumalla kevytkenkäisesti raskaaksi. Valmiit lapset suhteessa ovat rasite johon ei kannata sotkeentua kun pojallasi on vielä mahdollisuus ja aikaa hankkia parempikin elämä.

Kannattaa seurailla sivusta ja vaivihkaa koettaa murentaa suhde, suora toimita saattaa näin alkuvaiheessa aiheuttaa vain vastarintaa ja uhmaa pojassasi kun on vielä kiihkeä vaihe suhteessa menossa. Mutta koeta pikkuhiljaa ja kiertoteitse avata poikasi silmät mihin liriin on joutumassa.

Huh heijaa. Minä, kun löysin mieheni, minulla oli hiukan päälle vuoden vanha lapsi. Mies tykästyi lapseeni kovasti, kun vihdoin hänet tapasi. Lapseni tykästyi häneen ja ajan saatossa, kun oppi puhumaan, mies oli ja on edelleen, hänen isä. On adoptoinutkin lapseni. Anoppini hullaantui myös lapseeni ja vaikka on yhteisiä lapsia siunaantunut kaksi, on esikoiseni anopilleni myös lapsenlapsi. Tuo hänellekin tuliaisia, lahjoja, vie leikkimään ja ottaa yökylään. Pakkoko sun on sille pienelle ja viattomalle lapselle kostaa, että et halua olla mummipuoli? Mitä pahaa, Se lapsi on sulle tehnyt? Eikä Se poika häpeä muuta, kuin sinua. En mäkään kehtaisi tuoda kotiin ketään näytille, jos äitini olisi noin kireä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:21"]

Ja te muut joilla sama tilanne? Oletteko alkaneet mummoksi näille lapsille joiden äitien kanssa poikanne on mennyt yhteen?Ap

[/quote]

Olin yh, kun aloin seurustelemaan mukavan miehen kanssa. Hän hyväksyi lapsen ja on pitänyt kuin omanaan. Samoin äitinsä, on pyytänyt lasta sinne yökyläänkin enkä koskaan ole kuullut mitään sanomista edes kautta rantain. Yhteisiä lapsia meille ei miehen kanssa edes tule. Mies on kyllä sanonut, että niitä voidaan hankkia jos minä niin haluan, mutta minä en halua.

Tunteillahan ei ole mitään merkitystä kun kumppania haetaan. Äidin pikkupojalle pitää löytää sellaset ja tälläset "ominaisuudet" sisältävä nainen....hei haloo herää. Löysää ap sitä nutturaa ja paljon. En yhtään ihmettele jos poikasi välttelee äitiään.