poikani seurustelee yh:n kanssa:(

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:34"]Minulla on myös ihan oikeitakin lapsenlapsia, mutta nämä "bonus" lapsenlapset on meillä samanlailla yökylässä viikonloppuisin ja lomilla. Kutsuvat meitä kyllä etunimillä, paitsi pienin joka itse sanoi että " kyllä mäkin saan sanoa mummi" ja minun puolestani saakin....kyllä minusta mummina riittää vähän useammallekin lapselle :D

Ota asia positiivisena asiana ja ehkä he oikeasti rakastavat toisiaan ja tekevät sinulle myöhemmin ihka oikean lapsenlapsen <3

[/quote]

Olet ihana <3 Varmasti loistava mummi :)

Poikasi on ihana kunnollinen lapsirakas mies. Haluaisitko mieluummin, että hänellä olisi taustalla aborttiin pakottaminen tai kumppanin jättäminen kun ei suostu aborttiin?? Tuollaisia "kullannuppuja" kun on maailma pullollaan. Olisit ylpeä pojastasi.

En mäkään haluaisi oman pojan kantavan vastuuta toisen lapsesta, hänen äitinsä kanssa. Sitähän se on, kun suhde vakinaistuu.

Olen yh itsekin ja nyt jonkun kk ollut sinkkuäiti, enkä enään varmaan suhteeseen alakaan leikki-isien kansaan. Edellinen, mieheni jälkeen oli tosin pitkä-aikainen, hyvä isäpuoli, rikas jne. Mutta en halua enään pojalleni mahdollista eroa, kun ~50% suhteista päättyy kuitenkin eroon. Mahdollisuus siihen on niin suuri. Nyt kuitenkin ollut 2 eroa, isästä ja isäpuolesta. Se aina niin kovin raskasta, ennen kaikkea lapselle.

Ymmärrän sua ap, kun tunnet niin kuin tunnet. Ikäväähän se on lapsen (syyttömän), poikasi ja sinunkin kannalta.

Jospa se vielä iloksi muuttuisi, teidän kaikkien kannalta.

Anna siihen mahdollisuus, muutakaan et voi niin yritä siitä tehdä edes kivaa.

Av:n yhärit on ihan mehuissaan täällä. Mut entä jos oma tytär seurustelisi miehen kanssa, jolla olisi lapsi jonkun toisen naisen kanssa? Veikkaan et olis toinen ääni kellossa.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:56"]En mäkään haluaisi oman pojan kantavan vastuuta toisen lapsesta, hänen äitinsä kanssa. Sitähän se on, kun suhde vakinaistuu.

Olen yh itsekin ja nyt jonkun kk ollut sinkkuäiti, enkä enään varmaan suhteeseen alakaan leikki-isien kansaan. Edellinen, mieheni jälkeen oli tosin pitkä-aikainen, hyvä isäpuoli, rikas jne. Mutta en halua enään pojalleni mahdollista eroa, kun ~50% suhteista päättyy kuitenkin eroon. Mahdollisuus siihen on niin suuri. Nyt kuitenkin ollut 2 eroa, isästä ja isäpuolesta. Se aina niin kovin raskasta, ennen kaikkea lapselle.

Ymmärrän sua ap, kun tunnet niin kuin tunnet. Ikäväähän se on lapsen (syyttömän), poikasi ja sinunkin kannalta.

Jospa se vielä iloksi muuttuisi, teidän kaikkien kannalta.

Anna siihen mahdollisuus, muutakaan et voi niin yritä siitä tehdä edes kivaa.

[/quote]

Jatkan...

Ja ikävää tietysti miniän kannalta.

Unohtui :)

Itselläni tosin anoppi (isäpuolen äiti) oli todella ihana, leikki poikani kanssa, laski mäkeä, hoiti, otti yökylään, hoitoon, soitteli jne.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:45"][quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:21"]

Ja te muut joilla sama tilanne? Oletteko alkaneet mummoksi näille lapsille joiden äitien kanssa poikanne on mennyt yhteen?Ap

[/quote]

Olin yh, kun aloin seurustelemaan mukavan miehen kanssa. Hän hyväksyi lapsen ja on pitänyt kuin omanaan. Samoin äitinsä, on pyytänyt lasta sinne yökyläänkin enkä koskaan ole kuullut mitään sanomista edes kautta rantain. Yhteisiä lapsia meille ei miehen kanssa edes tule. Mies on kyllä sanonut, että niitä voidaan hankkia jos minä niin haluan, mutta minä en halua.

[/quote] eli nyt apn pitäisi totutella tämän lapsen mummuksia, omia lapsen lapsia ei ikinä tule. Ja sitten kun vaimo ottaa eron ei apn pojalla ole tähän lapseen mitään oikeuksia, eikä aplla lapsenlasta. Tiedän erään tapauksen, poika oli sitten aika rikki.

SINUNA AP olisin ylpeä pojastani, joka on rohkea ja ilmeisen hyväsydäminen ihminen!

Muistahan kuitenkin, että poikasi onni on tässä kyseessä. Hänelle kumppania on etsitty, ei sinulle. Itse totuttelisin tilanteeseen...

Muistahan kuitenkin, että poikasi onni on tässä kyseessä. Hänelle kumppania on etsitty, ei sinulle. Itse totuttelisin tilanteeseen...

Tosi kurja tilanne. Ongelmana on sekin, että nyt kun tyttö on saanut poikasi nalkkiin, hän aika piankin sitouttaa uhrin ankkurivauvalla, halusit sinä tai edes poikasi sitä.

Jos olisi jokin tahdikas keino varoittaa poikaasi, niin kannattaisi varoittaa. Kohta voi olla myöhäistä.

Minä olin se yh, leski, kun tapasin mieheni. Hänen äitinsä oli aluksi melko ystävällinen, mutta sitten kun saimme biologisestikin yhteisen lapsen alkoi hyvin eriarvoinen lasten kohtelu. Mieheni on hyvin vihainen äidilleen (ja isälleen) ja pettynyt äitinsä vajavaiseen kykyyn rakastaa. Yhteydenpito on vähentynyt ja mieheni ja hänen äitinsä suhde on viilentynyt entisestään. Mieheni on adoptoinut ensimmäisen laspeni ja olemme naimisissa. Ja onnellisia.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:18"]

Muistahan kuitenkin, että poikasi onni on tässä kyseessä. Hänelle kumppania on etsitty, ei sinulle. Itse totuttelisin tilanteeseen...

[/quote]

Ehkäpä juuri siksi aloittaja onkin huolissaan kun on oman pojan onni ja tuevaisuus kyseessä.

Voi jumalauta. Pikkusen toistakin näkökulmaa tähän asiaan ap:lle:

Jäin yksinhuoltajaksi kun lapseni oli 1vuotias. Olin aivan loppuunpalanut raskausajan ja vauvavuoden tuomista muutoksista, ihana mies muuttui tänä aikana itsekkääksi alkoholistiksi jota muun ohella yritin auttaa mutta tilanne vaan paheni. Nyt 3 vuotta asioita käsiteltyäni alan pääsemään pikkuhiljaa jaloilleni ja voisin taas kuvitella luottavani siihen että hyviäkin miehiä on ja uskaltautua uuteen suhteeseen, mutta jos se kariutuisi moisen "anopin" takia niin tulisiko sulle siitä hyvä mieli?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:19"]

Tosi kurja tilanne. Ongelmana on sekin, että nyt kun tyttö on saanut poikasi nalkkiin, hän aika piankin sitouttaa uhrin ankkurivauvalla, halusit sinä tai edes poikasi sitä.

Jos olisi jokin tahdikas keino varoittaa poikaasi, niin kannattaisi varoittaa. Kohta voi olla myöhäistä.

[/quote]

Millä vuosiuhannella elät? Ei tarvitse suomalaisen naisen ketään nalkkiin panna. Kyllä mepärjäämme ilman miestäkin. Rakkaus ja kumppanuus ei ole nalkkiin panemista.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:24"][quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:19"]

Tosi kurja tilanne. Ongelmana on sekin, että nyt kun tyttö on saanut poikasi nalkkiin, hän aika piankin sitouttaa uhrin ankkurivauvalla, halusit sinä tai edes poikasi sitä.

Jos olisi jokin tahdikas keino varoittaa poikaasi, niin kannattaisi varoittaa. Kohta voi olla myöhäistä.

[/quote]

Millä vuosiuhannella elät? Ei tarvitse suomalaisen naisen ketään nalkkiin panna. Kyllä mepärjäämme ilman miestäkin. Rakkaus ja kumppanuus ei ole nalkkiin panemista.

[/quote]

Valitettavasti ne kaikki suteet eivät ole rakkautta ja kumppanuutta.

On hyväksikäyttöä, elättäjän hakemista...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:23"]

Voi jumalauta. Pikkusen toistakin näkökulmaa tähän asiaan ap:lle:

Jäin yksinhuoltajaksi kun lapseni oli 1vuotias. Olin aivan loppuunpalanut raskausajan ja vauvavuoden tuomista muutoksista, ihana mies muuttui tänä aikana itsekkääksi alkoholistiksi jota muun ohella yritin auttaa mutta tilanne vaan paheni. Nyt 3 vuotta asioita käsiteltyäni alan pääsemään pikkuhiljaa jaloilleni ja voisin taas kuvitella luottavani siihen että hyviäkin miehiä on ja uskaltautua uuteen suhteeseen, mutta jos se kariutuisi moisen "anopin" takia niin tulisiko sulle siitä hyvä mieli?

[/quote]

AP on selkeästi ihminen, joka on kykenemätön empaattisuuteen. 

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:18"]

Muistahan kuitenkin, että poikasi onni on tässä kyseessä. Hänelle kumppania on etsitty, ei sinulle. Itse totuttelisin tilanteeseen...

[/quote]

Millä tavalla 4-vuotias tyttö perheessä vaarantaisi pojan onnen? Äiti kyllä vaarantaa, siis tämä miehen äiti, sukuonnen.

Ehkäpä juuri siksi aloittaja onkin huolissaan kun on oman pojan onni ja tuevaisuus kyseessä.

[/quote]

Ap:lle ei kelpaisi millainenkaan nainen, poika lienee hänen silmissään jotenkin ylivertainen muihin nähden. Toivottavasti poikasi panee välit poikki kanssasi ja jättää sut ihan yksin.

Pelkkä provo tämä on, vaikka tämänkaltaisi äitejä onkin maa pullollaan!

Ap ei siis pidä 4-vuotiaasta tytöstä? Uskoo, että tyttö pilaa pojan onnen? Miten mahdolliset omat, biologiset lapset sitten eivät pilaisi? Jos ihmiselle on välttämätöntä, että lapsret ovat verisukulaisia, hänen ei pidä hankkia lapsia. Hänhän on kykenemätön rakastamaan, hänen tunteensa on omahyväisyyttä. Luoja paratkoon, että hän saisi vammaisen jälkeläisen tms.

Ap, yritä rauhoittua ja miettiä vähän laajemmin asiaa. Jos poikasi haluaa tämän naisen ja hänen tyttärensä kanssa perheen, ja he haluavat samaa, sinun pitäisi olla onnellinen ja yrittää ystävällinen olla kaikille. On aika surullista, että olet tuohon ikään päässyt noin kylmänä.