poikani seurustelee yh:n kanssa:(

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:56"]En mäkään haluaisi oman pojan kantavan vastuuta toisen lapsesta, hänen äitinsä kanssa. Sitähän se on, kun suhde vakinaistuu.

Olen yh itsekin ja nyt jonkun kk ollut sinkkuäiti, enkä enään varmaan suhteeseen alakaan leikki-isien kansaan. Edellinen, mieheni jälkeen oli tosin pitkä-aikainen, hyvä isäpuoli, rikas jne. Mutta en halua enään pojalleni mahdollista eroa, kun ~50% suhteista päättyy kuitenkin eroon. Mahdollisuus siihen on niin suuri. Nyt kuitenkin ollut 2 eroa, isästä ja isäpuolesta. Se aina niin kovin raskasta, ennen kaikkea lapselle.

Ymmärrän sua ap, kun tunnet niin kuin tunnet. Ikäväähän se on lapsen (syyttömän), poikasi ja sinunkin kannalta.

Jospa se vielä iloksi muuttuisi, teidän kaikkien kannalta.

Anna siihen mahdollisuus, muutakaan et voi niin yritä siitä tehdä edes kivaa.

[/quote]

Jatkan...

Ja ikävää tietysti miniän kannalta.

Unohtui :)

Itselläni tosin anoppi (isäpuolen äiti) oli todella ihana, leikki poikani kanssa, laski mäkeä, hoiti, otti yökylään, hoitoon, soitteli jne.

[/quote]

kai hän tekee/saa tehdä sitä yhä eikä hylännyt häneen kiintynyttä lasta ihan tyysti teidän erossanne?

Mikä kukaan on sanomaan kenen kanssa ihiminen saa seurustella? Olisiko se ap:n mieletä parempi vaihtoehto että poika äitinsä pakottamana mahdollisesti jättää elämänsä rakkauden ja ottaa toisen vaihtoehdon pelkästään sen vuoksi ettei naisella ole lapsia?

Miltä pojastasi tuntuisi? Tai siitä naisesta joka olisi vain vaihtoehto nro 2.?

Eikö ole parempi että poikasi ottaa vastuuta eikä hillu tuolla ympäri päissään millon mikäkin misu kainalossa?

Eikö tämä nainen kuitenkin osoita että pärjää ja osaa kantaa vastuuta vaikka onkin yksin lapsen kanssa? Onhan se mahdollista että tämä lapseton nainen tekee pojallesi lapsen eikä haluakkaan huolehtia siitä.

Kolikossa on aina kaksi puolta hyvä ihminen. Etkä sinä elä poikasi elämää. Elä omaasi ja hyväksy tilanne ja se lapsi. Se lapsi ei ole syyllinen mihinkään.

Heh..huomaa että palstan yksinhuoltajat täällä älähtää. En minäkään haluaisi lapseni seurustelevan yh:n kanssa.. uusioperhesotkuista ei ole useimmiten kuin ongelmaa...joten miksi haluisin pojalleni turhia ongelmia tuossa iässä .kun on tarjolla fiksuja lapsettomia tyttöjäkin...toisten kakarat on usein riesa...ja poikasi tulee luultavasti huomaamaan sen ennen pitkää..:) kyllä se vaan kertoo ihmisestä aika paljon jos on 21vuotiaana pykännyt jo muksun ja 25vuotiaana toisella kierroksella... tuskin penaalin terävin kynä kyseessä :) aika kevytkenkäistä touhua.. varmaan koulutkin jäänyt käymättä... onneksi uusioperheistä n.70 pros päättyy eroon joten toivoa on..

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:48"]

Heh..huomaa että palstan yksinhuoltajat täällä älähtää. En minäkään haluaisi lapseni seurustelevan yh:n kanssa.. uusioperhesotkuista ei ole useimmiten kuin ongelmaa...joten miksi haluisin pojalleni turhia ongelmia tuossa iässä .kun on tarjolla fiksuja lapsettomia tyttöjäkin...toisten kakarat on usein riesa...ja poikasi tulee luultavasti huomaamaan sen ennen pitkää..:) kyllä se vaan kertoo ihmisestä aika paljon jos on 21vuotiaana pykännyt jo muksun ja 25vuotiaana toisella kierroksella... tuskin penaalin terävin kynä kyseessä :) aika kevytkenkäistä touhua.. varmaan koulutkin jäänyt käymättä... onneksi uusioperheistä n.70 pros päättyy eroon joten toivoa on..

[/quote]

Vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä. Mikä estää eroamasta vaikka olisi yhteisiä lapsia? Eikö ap:n poika saisi enää seurustella jos nyt ottaisi lapsettoman naisen, perustaisi perheen ja eroaisi jossain vaiheessa?

Haittaisko se sinua jos lapsesi ei enää kelpaisi kenellekkään?

Tai sinun lapsenlapsesi ei kelpaisi kenellekkään? Pitäisi nähdä kokokuva eikä vaan osaa siitä.

Mistä näitä ap:n kaltaisia elämää pelkääviä raukkoja oikein tulee? En ole yh, mutta en hyväksy millään tavalla tuollaista leimaamista, lapsen huoltajana oleminen ei kerro mitään ihmisestä itsestään ja piste.

Sinä ja sinun ydinperheesi, hah hah! Toivottavasti koet miehesi mielenterveyshäiriön, alkoholismin, väkivaltaisuuden tai kuoleman (tai olisit kokenut) niin tajuaisit ettei tässä elämässä voi osaansa valita. Ja mitä se sinulle kuuluu, vaikka ihmiset eroaisivat ilman edellämainittuja syitä, jos kaksi ihmistä voivat huonosti toistensa kanssa, ovat kenties hakemeet jo apua, mutta päätyvät eroon, sehän on vain rohkeutta! Lapset eivät ole tyhmiä, vaan tälläkin hetkelle monet lapset kärsivät kulissiperheissä, kun pitää olla se YDINperhe. Sitten vielä koet oikeudeksesi arvostella muita, suurin osa yksinhuoltajista ansaitsee suuren arvostuksen siitä mitä tekee lastensa eteen.

[quote author="TahdonSut" time="29.01.2014 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:56"]En mäkään haluaisi oman pojan kantavan vastuuta toisen lapsesta, hänen äitinsä kanssa. Sitähän se on, kun suhde vakinaistuu.

Olen yh itsekin ja nyt jonkun kk ollut sinkkuäiti, enkä enään varmaan suhteeseen alakaan leikki-isien kansaan. Edellinen, mieheni jälkeen oli tosin pitkä-aikainen, hyvä isäpuoli, rikas jne. Mutta en halua enään pojalleni mahdollista eroa, kun ~50% suhteista päättyy kuitenkin eroon. Mahdollisuus siihen on niin suuri. Nyt kuitenkin ollut 2 eroa, isästä ja isäpuolesta. Se aina niin kovin raskasta, ennen kaikkea lapselle.

Ymmärrän sua ap, kun tunnet niin kuin tunnet. Ikäväähän se on lapsen (syyttömän), poikasi ja sinunkin kannalta.

Jospa se vielä iloksi muuttuisi, teidän kaikkien kannalta.

Anna siihen mahdollisuus, muutakaan et voi niin yritä siitä tehdä edes kivaa.

[/quote]

Jatkan...

Ja ikävää tietysti miniän kannalta.

Unohtui :)

Itselläni tosin anoppi (isäpuolen äiti) oli todella ihana, leikki poikani kanssa, laski mäkeä, hoiti, otti yökylään, hoitoon, soitteli jne.

[/quote]

kai hän tekee/saa tehdä sitä yhä eikä hylännyt häneen kiintynyttä lasta ihan tyysti teidän erossanne?

[/quote]

Saisi tehdä :) Mutta ei tee :(

Valitettavasti yhteydet ovat katkenneet, pojan kannalta se on erittäin ikävää. Välien katkeamiseen vaikutti eräs painava seikka (miehen ja minun välillä). Ei mikään pettäminen vaan jokin muu.

Tosi siihen vaikuttaa myös välimatka (200km), muuttomme takia.

tästä keskustelusta suurin osa ihan fiksuja, mutta mikä hitto teitä toisia vaivaa? :D MÄKIN olen varmaan jotenkin idiootti kun naimisiin mennyt yh iskän kanssa jolla 2 tyttöä ja meille tulossa yhteinen lapsi. En ikinä uskois että täällä vauva.fi foorumilla tosissaan on NÄIN sanonko mitä. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulen tänne mtn lukemaan :D HUUTOPOTKUNAURUT.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:19"]

Tosi kurja tilanne. Ongelmana on sekin, että nyt kun tyttö on saanut poikasi nalkkiin, hän aika piankin sitouttaa uhrin ankkurivauvalla, halusit sinä tai edes poikasi sitä.

Jos olisi jokin tahdikas keino varoittaa poikaasi, niin kannattaisi varoittaa. Kohta voi olla myöhäistä.

[/quote]

Millä vuosiuhannella elät? Ei tarvitse suomalaisen naisen ketään nalkkiin panna. Kyllä mepärjäämme ilman miestäkin. Rakkaus ja kumppanuus ei ole nalkkiin panemista.

[/quote]

No huh huh, miten lapsellista tekstiä. Lähiot ovat täynnä wt-pimuja ja mamupatjoja, jotka hädissään tekevät vauvoja aina, kun on pienikin mahis sitouttaa mies sillä itseensä.

Kun nainen on niinkin "tarkka" tavarastaan, että on jo 24-vee yh, niin hän edustaa juuri sellaista naistyyppiä, jolle vauva vain tulee (eli kyseessä on alitajuinen toive siitä, että tuleva vauvaa hoitaa kaikki mahdolliset ongelmat alkaen miehen epävarmalta näyttävästä sitoutumiskyvystä avioliiton toimimattomuuteen). Jos sinä et ole sellainen, niin hyvä. Suomi on kuitenkin sellaisia naisia pullollaan. En voi ymmärtää sitä. Meillä on esiehkäisyä, jälkiehkäisyä, aivan mitä tahansa saatavilla. Siitä huolimatta on näitä lorttoja, joille vauva on pelkkä väline, jonka avulla koetetaan sitouttaa mies tai luullaan, että huono parisuhde muuttuu onnelaksi kuin siihen hankitaan lapsi.

Lapsia ei tehdä ennen kuin tietää varmaksi, että voi tarjota niille hyvän ja ihmisarvoisen elämän! Lähiöyh:n lapsella ei ole mahdollisuuttaa siihen. Onneksi edes yhteiskunta pitää sellaistenkin lasten puolia ilmaisella koulutuksella ym.

Suomi on täynnä piittaamattomia äitejä, hyväksykää se.

Sääliksi käy tämän ketjun aloittajaa. Yh:ssä on aina vähän  häpeällinen leima, kun on yh tuossa iässä. Nyt kun se pamahtaa taas raskaaksi, niin voi ei. Pahimmassa tapauksessa suhde kaatuu taas ja sitten pojalla on lapsi entisen heilan kanssa, jonka molemmilla lapsilla on eri isät ja kolmatta pukkaa taas, kun lähiöbaarissa on juuri tutustuttu ihanaan ja erittäin lupaavalta vaikuttavaan, tällä kertaa jännittävän erilaiseen turkkilaiseen kemaliin :/

Kaikenlaisten kusipäiden kanssa sitä täll pallolla joutuu elämään. 

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:34"]

Minulla on myös ihan oikeitakin lapsenlapsia, mutta nämä "bonus" lapsenlapset on meillä samanlailla yökylässä viikonloppuisin ja lomilla. Kutsuvat meitä kyllä etunimillä, paitsi pienin joka itse sanoi että " kyllä mäkin saan sanoa mummi" ja minun puolestani saakin....kyllä minusta mummina riittää vähän useammallekin lapselle :D

Ota asia positiivisena asiana ja ehkä he oikeasti rakastavat toisiaan ja tekevät sinulle myöhemmin ihka oikean lapsenlapsen <3

[/quote]

Olet ihana <3

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:34"]

Minulla on myös ihan oikeitakin lapsenlapsia, mutta nämä "bonus" lapsenlapset on meillä samanlailla yökylässä viikonloppuisin ja lomilla. Kutsuvat meitä kyllä etunimillä, paitsi pienin joka itse sanoi että " kyllä mäkin saan sanoa mummi" ja minun puolestani saakin....kyllä minusta mummina riittää vähän useammallekin lapselle :D

Ota asia positiivisena asiana ja ehkä he oikeasti rakastavat toisiaan ja tekevät sinulle myöhemmin ihka oikean lapsenlapsen <3

[/quote]

Olet ihana <3

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:00"]

Ei pahalla mutta poikasi alkaa olla jo IÄKÄS ensimmäiseen tyttöystävään. Olisiko kannattanut lähteä aiemmin liikkeelle? Ei tuon ikäset yleensä enää ole kokemattomia poikasia ja neitsyitä. Tervetuloa 2014 vuoteen!

[/quote]

Komppi tälle, onks kyseessä joku peräkammarin poika, jota mamma on yrittänyt suojellq maailman pahuudelta?

[/quote]

Itseäsi komppaat. Nämä on hauskoja. Ei kukaan uusi ole ehtinyt kahlata ketjua läpi tänne asti ja kannattaa juuri tätä mielipidettä. 7 minuuttia väliä mielipiteillä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:13"]

Ota asia positiivisena asiana ja ehkä he oikeasti rakastavat toisiaan ja tekevät sinulle myöhemmin ihka oikean lapsenlapsen <3

[/quote]

Vähän päälle parikymppisinä on vain erittäin vähän toivoa siitä, että suhde perustuisi johonkin vakavampaan, erityisesti tällaisessa tapauksessa, jossa tyttö on pojan ensimmäinen vakkarisuhde.

Tilannehan on oikeasti tämä: poika ollut niin kauan yksin, että epätoivoissaan huolii jo ihan kenet tahansa, joka suhteeseen suostuu. Muuhunkaan ei näköjään ole varaa. Samaan aikaan toisaalla tyttö huolii pojan, koska yh:na ei myöskään hänellä ole vara enää valita vaan joutuu tyytymään edes tuollaiseen peräkammarin poikaan, joka vielä tuossa iässä etsii ensimmäistä seukkasuhdetta.

Rakkaus, tuo kaunis sana! Sitä on nyt ilmassa! On, on! Onnea erityisesti lapselle!

Hahah. Relaa, mulla on molemmat isoveljet uusioperheissä ja hyvin heillä sujuu. Molemmista on tullut isähahmoja naisen lapsille ja elämä on normaalia, kuten ydinperheissäkin. Poikasi valinta se on, voisit kunnioittaa sitä ja herätä hieman todellisuuteen.

Mä häpeäisin, jos omalle lapselle osuisi sama kohdalle. Tuntuisi siltä, että lapsi olisi sisäistänyt jo pienenä että ei ole juuri minkään arvoinen eikä siksi osaa vaatia itselleen ihmisarvoista suhdetta.

Onko pojallasi huono itsetunto? Vai onko hän kenties jotenkin lyhyt tai muutoin ei-hyvännäköinen ja joutuu siksi ottamaan tuollaisen vähän vähemmän tyylikkään paketin, ettei itsekään ole mikään catch? Silloinhan vakka on tavallaan kuitenkin löytänyt kantensa.

Kyllä se voi vaikeaa olla (uusperheen arki), yhtä helvettiäkin joskus, kokemuksesta tiedän. Niin voi elämä muutenkin olla, eli ei tämä mikään poikkeus sinänsä. Toisaalta voi mennä hyvinkin tai tasaisen puuduttavasti, kuten ehkä enemmistöllä.

Taitaa olla koululaiset kommentoimassa, kun parikymppiset on jo peräkammarin poikia ja kaiken kokeneita wt-yh-mammoja.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:48"]

Heh..huomaa että palstan yksinhuoltajat täällä älähtää. En minäkään haluaisi lapseni seurustelevan yh:n kanssa.. uusioperhesotkuista ei ole useimmiten kuin ongelmaa...joten miksi haluisin pojalleni turhia ongelmia tuossa iässä .kun on tarjolla fiksuja lapsettomia tyttöjäkin...toisten kakarat on usein riesa...ja poikasi tulee luultavasti huomaamaan sen ennen pitkää..:) kyllä se vaan kertoo ihmisestä aika paljon jos on 21vuotiaana pykännyt jo muksun ja 25vuotiaana toisella kierroksella... tuskin penaalin terävin kynä kyseessä :) aika kevytkenkäistä touhua.. varmaan koulutkin jäänyt käymättä... onneksi uusioperheistä n.70 pros päättyy eroon joten toivoa on..

[/quote]

Jos sinä olet yhtä ilkiö miehellesi, kuin täällä palstalla, voipi kuule olla edessäsi yh-elämä itselläsikin. Kukaan meistä ei koskaan voi tietää, vaikka "joutuisi häpeälliseksi yh:ksi", pahus kun on niitä tappavia tauteja edelleenkin olemassa, joihin ei ole parantavia hoitoja. Pääset helpommalla itsekin, jos olet suvaitsevaisempi.

Jokainen meistä tekee vääriäkin valintoja jossain elämänvaiheessa. Näkisin, että nainen jolla on lapsi voi myös rauhoittaa poikasi elämää, kyllähän se osoittaa sitoutumista ja vastuunkantoa, jota väkisinkin myös nuori yh joutuu ottamaan, kun hoitaa lapsen hyvin. Sinun ei tarvitse ryhtyä mummiksi tai varamummiksi vasten tahtoasi, eikä tuntea rakkautta lasta kohtaan, ellei se tule luonnostaan tai kiintymys lisäänny vähitellen.

Nuori on poikasi ja hänen tyttöystävänsä. Ja yh:t ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Puolet avioliitoistakin päättyy eroon. Voi olla, että suhde kaatuu jo muista syistä kuin lapsesta johtuen.

Yritä kaikin tavoin estää poikasi seurustelu. Ei tuollaisista kierrätetyistä wt naisista tule mitään hyvää.

Meillä on niin sekavat perhekuviot, etten jaksa niitä edes tässä ruveta avaamaan. Mutta siis minulla on 2 lasta entisen miehen ja 1 nykyisen kanssa. Vanhemmat lapseni nimittävät isänsä "uuden" avovaimon äitiä mummoksi ja hän kohtelee lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Itse arvostan häntä suuresti tämän vuoksi, lapsilla kun ei voi olla elämässään liikaa turvallisia aikuisia. :) Nykyinen anoppini onkin sitten ap:n kaltainen, minä en kelpaa hänelle koska minulla oli lapsia jo ennestään. Eivätkä kelpaa lapsenikaan hänelle. Enpä siellä viitsi ikinä vieraillakkaan, kun minulle ei puhuta mitään ja minusta saatetaan puhua "pahaa" niin että itse olen paikalla. Anoppini on esim sitä mieltä, että vaikka mieheni hoitaa yhteistä lasta kotona, kun olen viikonloppuisin töissä, niin hänen ei kuuluisi hoitaa minun lapsiani, vaan minun täytyisi järjestää erillinen hoito lapsilleni. :D

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:19"]

Tosi kurja tilanne. Ongelmana on sekin, että nyt kun tyttö on saanut poikasi nalkkiin, hän aika piankin sitouttaa uhrin ankkurivauvalla, halusit sinä tai edes poikasi sitä.

Jos olisi jokin tahdikas keino varoittaa poikaasi, niin kannattaisi varoittaa. Kohta voi olla myöhäistä.

[/quote]

Millä vuosiuhannella elät? Ei tarvitse suomalaisen naisen ketään nalkkiin panna. Kyllä mepärjäämme ilman miestäkin. Rakkaus ja kumppanuus ei ole nalkkiin panemista.

[/quote]

No huh huh, miten lapsellista tekstiä. Lähiot ovat täynnä wt-pimuja ja mamupatjoja, jotka hädissään tekevät vauvoja aina, kun on pienikin mahis sitouttaa mies sillä itseensä.

Kun nainen on niinkin "tarkka" tavarastaan, että on jo 24-vee yh, niin hän edustaa juuri sellaista naistyyppiä, jolle vauva vain tulee (eli kyseessä on alitajuinen toive siitä, että tuleva vauvaa hoitaa kaikki mahdolliset ongelmat alkaen miehen epävarmalta näyttävästä sitoutumiskyvystä avioliiton toimimattomuuteen). Jos sinä et ole sellainen, niin hyvä. Suomi on kuitenkin sellaisia naisia pullollaan. En voi ymmärtää sitä. Meillä on esiehkäisyä, jälkiehkäisyä, aivan mitä tahansa saatavilla. Siitä huolimatta on näitä lorttoja, joille vauva on pelkkä väline, jonka avulla koetetaan sitouttaa mies tai luullaan, että huono parisuhde muuttuu onnelaksi kuin siihen hankitaan lapsi.

Lapsia ei tehdä ennen kuin tietää varmaksi, että voi tarjota niille hyvän ja ihmisarvoisen elämän! Lähiöyh:n lapsella ei ole mahdollisuuttaa siihen. Onneksi edes yhteiskunta pitää sellaistenkin lasten puolia ilmaisella koulutuksella ym.

Suomi on täynnä piittaamattomia äitejä, hyväksykää se.

Sääliksi käy tämän ketjun aloittajaa. Yh:ssä on aina vähän  häpeällinen leima, kun on yh tuossa iässä. Nyt kun se pamahtaa taas raskaaksi, niin voi ei. Pahimmassa tapauksessa suhde kaatuu taas ja sitten pojalla on lapsi entisen heilan kanssa, jonka molemmilla lapsilla on eri isät ja kolmatta pukkaa taas, kun lähiöbaarissa on juuri tutustuttu ihanaan ja erittäin lupaavalta vaikuttavaan, tällä kertaa jännittävän erilaiseen turkkilaiseen kemaliin :/

[/quote]

Olet ihan käsittämättömän typerä. Minä olen yh ja varmaan kaikilla mittareilla kyvykkäämpi, fiksumpi ja parempi ihminen kuin sinä. En ole miestä lähibaareista bongannut, en käy sellaisissa. Ensimmäisen lapseni hankin ilman miestä eikä ole tarvetta sitouttaa ketään luuseria itseeni. Pärjään paremmin ilman. Lapsia on koska lapsia olen elämältäni halunnut. Paskat miehet on pistetty kiertoon koska minulla on omanarvontuntoa enkä tyytyisi paskaan suhteeseen kuten ehkä sinä. Siitäkö katkeruutesi kumpuaakin ettet uskalla elää elämää jossa olisit onnellinen vaan mietit aina mitä muut ajattelee? Minulla ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Hoidan kahden ihmisen velvollisuudet ja hommat, pystyn siis parempaan kuin sinä. En tarvitse miestä pönkittämään itsetuntoa, mutta pidä sä vaan kiinni siitä ajatuksesta että olet kelvannut edes jollekin ;) (vai oletko edes?) Olen kasvattanut aikuisiksi yksin kaksi hienoa, fiksua vastuuntuntoista miestä. Olen siitä ylpeä. Olisinko ollut parempi ihminen jos olisin riekkunut sen ajan baareissa kuten suurin osa ikätovereista ja elänyt pitkitettyä nuoruutta? Mikä siinä on niin hienoa ett nykyään kaikilla tuntuu olevan joku kehitysviivästymä ja aikuistuminen tapahtuu vasta reilun kolmenkympin jälkeen? Itse olisin onnellinen jos poikani löytäisi yh:n, tähän mennessä ollut vaan poikaystävää kuin sukkia vaihtavia pissiksiä vaikka poikanj haluaisi vakavan suhteen.