Tulevaisuuden ihmiset ovat uskonnollisempia ja vähemmän älykkäitä – koska nämä ihmiset lisääntyvät nyt, sanoo asiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ominaisuuksien periytyminen on toki monimutkaista, mutta älykkyys on selvästi vahvemmin periytyvä ominaisuus kuin moni muu.

Älykkäiden vanhempien lapsi on yleensä itsekin älykäs.

Ja ei kovin älykkäiden vanhempien lapsi on keskimäärin itsekin vähemmän älykäs. 

Ja totta kai on myös poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Ihmiskunnalle olisi silti eduksi, että väestön älykkäin prosenttiosuus hankkisi enemmän lapsia kuin muut.

 

On ajatusvirhe olettaa, että yhteiskunta hyötyisi siitä, että suurempi osa väestöstä olisi älykkäitä. Älykkäitä on paljon vaikeampi motivoida kuin vähemmän älykkäitä, he ovat taipuvaisempia kyynisyyteen ja toivottomuuteen, päihde- ja mt-ongelmiin, jne. Huippuälykkäät yksilöt ovat korvaamattomia yhteiskunnan teknologiselle kehitykselle, mutta jos yleinen hyvinvointi on tavoitteena, keskivertoihmiset ovat sen maksimoinnissa parhaita. Älykkäät osaisivat ehkä ratkaista ongelmat, mutta tyhmät eivät tajua, joten eivät suostuisi älykkäiden ehdotuksiin. Keskimääräisihmisten hidas tarpominen kohti kehitystä on hirveän turhauttavaa katsella, mutta tehokkain vaihtoehto, koska käytännössä muita vaihtoehtoja ei ole.

Tutkitusti älykkyys suojaa mt-ongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmien ihmisten avuja ja vahvuuksia vähätellään aivan turhaan. Jonkinasteinen tylsämielisyys on yhteydessä positiiviseen elämänkatsomukseen, vähäiseen ahdistukseen ja neuroottisuuteen ja kykyyn sietää ikäviä olosuhteita. Näillä pääsee paljon pidemmälle kuin moni älykäs ihminen, jonka ongelmana on usein korostunut itsetietoisuus, ahdistuneisuus ja masennus.

Ja ihan sellainen muistutus, että älykkyyden yhteyttä tulotasoon ei ole tutkittu. Sitä on itse asiassa hyvin vaikea tutkia, joten näissä tutkimuksissa, jotka väittävät tulotason ja älykkyyden korreloivan voimakkaasti, käytetään lähes poikkeuksetta koulutustasoa älykkyyden proxyna. Laajaa tutkimusta olisi mahdotonta tehdä esim. älykkyysosamäärän ja tulotason yhteydestä, koska älykkyysosamäärää ei ole uskottavasti tutkittu kuin hyvin pieneltä vähemmistöltä.

Ei pidä paikkansa. Älykkyyden yhteyttä tulotasoon on tutkittu ja älykkyysosamäärä on hyvin helppo mitata. Britanniassa esimerkiksi on tutkittu suurella pitkittäistutkimuksella, jonka varsinainen aihe oli rikollisuus ja syrjäytyminen. Linkatussa lehtijutussakin älykkyysosamäärä oli tutkittu testillä. Itsekin olen tehnyt teini-ikäisenä älykyysosamäärätestin, testihän on todella helppo toteuttaa.

Älykkyysosamäärän vaikutus elämään on monien tutkijoiden mielestä ollut jonkinlainen tabu, koska mitään asiallista perustetta tutkimuksen tekemättä jättämiselle ei ole. Älykkyysosamäärän testaaminenhan on helppoa aivan niin kuin on tulotietojen hakeminen verotietokannasta. Jotkut ovat sitä mieltä, että älykkyyden erot ovat tabu, mutta itse olen sitä mieltä, että kyse on toisaalta tieteen muotivirtauksista (milloin korostetaan geenejä, milloin olosuhteita ja yhteiskuntaluokkaa)  ja toisaalta siitä pelosta, että älykkyyden eroavaisuuksien perusteella mentäisiin kohti politiikkaa, vaikka sitten tahattomasti (poliitikot hyödyntävät tuloksia). 

Pikaluin nyt tuon jutun, mutta käsittääkseni on helppo osoittaa, että koulutetut ja rikkaat ovat älykkäämpiä, mutta todella vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus väestötasolla ja historiallisesti.

Sen sijaan esim. aliravitsemus ja äidin sairastelu raskausaikana ymmärrettävästi voi johtaa heikompaan lapsen älylliseen suorituskykyyn.

Mutta ei ole selvää, onko terveemmät ihmiset älykkäämpiä vai älykkäämmät ihmiset terveempiä. Siis mitä ne selittävät tekijät missäkin vaiheessa ovat.

Älykkyys sinänsä ei ole minusta tabu, jollei se sisällä kehäpäätelmiä. Mutta yleensä popularisoidut väittämät eivät mitään muuta olekaan kuin yhtä suurta kehäpäätelmää.

Minusta olennaista on pystyä erottamaan popularisoitu väite tutkimustuloksesta. Esimerkiksi tuon mustatun väitteen kaltaista tutkimustulosta ei ole kukaan esittänyt suuntaan tai toiseen, vaikka älykkyyden ja terveyden välistä korrelaatiota on tutkittu ihan pätevästi. Ja ikävä kyllä, kuten jo aiemminkin totesin, niin kaikki hyvä tuntuu kasautuvan sille muutenkin hyväosaiselle joukolle. Kuten Li Andersson viime viikolla totesi, niin köyhät miehet kuolevat 10 vuotta aiemmin kuin rikkaat täällä Suomessa. Ja näkyyhän se ihan katukuvassakin. Munkkiniemessä on hyvin vähän ylipainoisia ihmisiä, kun taas idässä ylipainoisia on suurin osa.

Eihän tuo mustattu ole tutkimustulos, vaan asetelma, jossa yhteys on selkeä, mutta ei ole selvää, kumpi selittää kumpaa.

Poliittiseksi kysymys muuttuu, kun arvioidaan, miten ja miksi yhteiskunta tasaa näitä eroja.

Tämänkin saa ehkä takaisin evoluutuobiologiaan - miten toimimme yksi ja miten toimimme laumoissa ja miten suurempina kokonaisuuksina. Mutta sitten muuttujia alkaa olla niin paljon, että mutuiluksihan se menee. Ja muiden tieteiden apua tarvitaan muuttujien ymmärtämiseen.

Juuri tämä ärsyttää evoluutuobiologian popularisoinnissa. Aluksi lähdetään liikkeelle tieteen pelisäännöillä, mutta sitten tulee hyppy, missä ei kerrota lukijalle, että tästä eteenpäin on nyt ihan vain tällaista entäpä jos pohdintaa ja siihen päälle ripaus toimittajan osin omaan maailmankuvaan nojautuvaa arvailua ja lukijan vahvistusharhaa ja ollaan ihan samanlaisessa hörhöilyssä kuin kaikki muukin ei-tieteellinen väittämien arpominen.

https://yle.fi/uutiset/3-11608959

---tuotako esimerkiksi tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mashallah

Kuukultti vetoaa vähä-älyisiin, tämä on totta.

Kaikki uskonnot vetoavat vähä-älyisiin tai muuten vaan ressukoihin, jotka kaipaavat elämälleen tarkoitusta ja/tai pelkäävät kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ominaisuuksien periytyminen on toki monimutkaista, mutta älykkyys on selvästi vahvemmin periytyvä ominaisuus kuin moni muu.

Älykkäiden vanhempien lapsi on yleensä itsekin älykäs.

Ja ei kovin älykkäiden vanhempien lapsi on keskimäärin itsekin vähemmän älykäs. 

Ja totta kai on myös poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Ihmiskunnalle olisi silti eduksi, että väestön älykkäin prosenttiosuus hankkisi enemmän lapsia kuin muut.

 

On ajatusvirhe olettaa, että yhteiskunta hyötyisi siitä, että suurempi osa väestöstä olisi älykkäitä. Älykkäitä on paljon vaikeampi motivoida kuin vähemmän älykkäitä, he ovat taipuvaisempia kyynisyyteen ja toivottomuuteen, päihde- ja mt-ongelmiin, jne. Huippuälykkäät yksilöt ovat korvaamattomia yhteiskunnan teknologiselle kehitykselle, mutta jos yleinen hyvinvointi on tavoitteena, keskivertoihmiset ovat sen maksimoinnissa parhaita. Älykkäät osaisivat ehkä ratkaista ongelmat, mutta tyhmät eivät tajua, joten eivät suostuisi älykkäiden ehdotuksiin. Keskimääräisihmisten hidas tarpominen kohti kehitystä on hirveän turhauttavaa katsella, mutta tehokkain vaihtoehto, koska käytännössä muita vaihtoehtoja ei ole.

Tutkitusti älykkyys suojaa mt-ongelmilta.

No ei ehkä varsinaisesti suojaa, mutta auttaa kyllä käsittelemään niitä ja selviytymään niistä paremmin, kuten myös traumoista.

Päihdeongelmat eivät kyllä korreloi älykkyyden kanssa. Suomen Mensan jäsenilleen teettämän gallupinkin mukaan älykkäät juovat keskivertoa vähemmän. En tiedä, miksi päihdeongelmaiset jatkuvasti nostavat esille tuota väärää väittämää. Päihteiden runsas kulutus ei tee kenestäkään älykästä, pikemminkin päinvastoin. Yhdessä tutkimuksessa yhdistettiin kyllä älykkyys suurempaan todennäköisyyteen KOKEILLA huumeita (kuten muitakin uusia asioita/elämyksiä), jatkuva käyttö kuitenkin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi kistää, että

Itselläni on hieman eri kokemus... Itse olen uskovainen ja seurakunnat joissa olen liikkunut ovat jäsenistöltään ainakin km kouluttautuneempia ja se korreloi käsittääkseni äö.n kanssa🤔

En kylläkään niele tuota väitettä siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmien ihmisten avuja ja vahvuuksia vähätellään aivan turhaan. Jonkinasteinen tylsämielisyys on yhteydessä positiiviseen elämänkatsomukseen, vähäiseen ahdistukseen ja neuroottisuuteen ja kykyyn sietää ikäviä olosuhteita. Näillä pääsee paljon pidemmälle kuin moni älykäs ihminen, jonka ongelmana on usein korostunut itsetietoisuus, ahdistuneisuus ja masennus.

Ja ihan sellainen muistutus, että älykkyyden yhteyttä tulotasoon ei ole tutkittu. Sitä on itse asiassa hyvin vaikea tutkia, joten näissä tutkimuksissa, jotka väittävät tulotason ja älykkyyden korreloivan voimakkaasti, käytetään lähes poikkeuksetta koulutustasoa älykkyyden proxyna. Laajaa tutkimusta olisi mahdotonta tehdä esim. älykkyysosamäärän ja tulotason yhteydestä, koska älykkyysosamäärää ei ole uskottavasti tutkittu kuin hyvin pieneltä vähemmistöltä.

Ei pidä paikkansa. Älykkyyden yhteyttä tulotasoon on tutkittu ja älykkyysosamäärä on hyvin helppo mitata. Britanniassa esimerkiksi on tutkittu suurella pitkittäistutkimuksella, jonka varsinainen aihe oli rikollisuus ja syrjäytyminen. Linkatussa lehtijutussakin älykkyysosamäärä oli tutkittu testillä. Itsekin olen tehnyt teini-ikäisenä älykyysosamäärätestin, testihän on todella helppo toteuttaa.

Älykkyysosamäärän vaikutus elämään on monien tutkijoiden mielestä ollut jonkinlainen tabu, koska mitään asiallista perustetta tutkimuksen tekemättä jättämiselle ei ole. Älykkyysosamäärän testaaminenhan on helppoa aivan niin kuin on tulotietojen hakeminen verotietokannasta. Jotkut ovat sitä mieltä, että älykkyyden erot ovat tabu, mutta itse olen sitä mieltä, että kyse on toisaalta tieteen muotivirtauksista (milloin korostetaan geenejä, milloin olosuhteita ja yhteiskuntaluokkaa)  ja toisaalta siitä pelosta, että älykkyyden eroavaisuuksien perusteella mentäisiin kohti politiikkaa, vaikka sitten tahattomasti (poliitikot hyödyntävät tuloksia). 

Koulutustaso ja ÄO korreloivat jonkin verran. Tästä johtuen myös tulotaso ja ÄO korreloivat jonkin verran. Tämä johtuu siitä, että koulutustaso ja tulotaso korreloivat keskenään jonkin verran.

Kun sanotaan, että ÄO ja tulotaso korreloivat keskenään, kyseessä ovat tällöin pienet tuloerot. Ne johtuvat pääasiassa siitä, että kaikkein heikoimmalla älykkyydellä (mitattuna koulumenestyksellä) varustettujen ihmisten on vaikeinta päästä jatkokoulutukseen, ja he usein putoavat tulokehityksestä sen takia.

Kun esim. Suomessa lähes kaikki pääsevät halutessaan jatkokoulutukseen, älykkyyden merkitys tulotasolle vähenee entisestään. Motivaation merkitys taas kasvaa. En tiedä miten ihmisen opiskelumotivaatio ja halukkuus tehdä lapsia korreloivat.

Jatkokoulutus , jos tarkoitat korkeakoulutasoa, on kilpailtu kovaa juuri kaikista suurituloisimpiin ammatteihin vievissä tiedekunnissa: lääketiede, oikeustiede. Kilpailu on kovaa muillakin koulutusaloilla, joissa on olemassa tietty ammattisuoja. Motovaatiolaa ei auta, jos ei ole älyä, esim.pitkään matematiikkaan. Lasten tekeminen on monimutkaisempi yhteiskuntapoliittinen kysymys. Voi olla älykästä yksilötasolla olla tekemättä yhtään lasta. Älyä ei tarvita lastentekoon, kuten on huomattu.

Onpa hyvää keskustelua!

Tuohon sosiologiseen aineistoon tuloeroista ja älykkyydestä toteaisin, etten ole yhtään eri mieltä.

Nuorempana olisin väittänyt, että älykkyys jakaantuu tasaisesti, mutta kaikki eivät kykene käyttämään älyään, koska rakenteet jne.

Nytkin haluan ajatella niin, ja pyrin tähän omassa toiminnassa. Syrjintä saa aikaan alisuoriutumista. Mutta tajuan, että tieteessä täytyy voida kysyä myös, entä jos älykkyys jakaantuu epätasaisesti ja määräytyy geneettisesti, miten tätä voisi tutkia ja mitä tästä seuraa. Vaikka en itse pidä tästä kysymyksestä ja pidän sen motiiveja epäilyttävinä.

Usein näissä älytutkimusselityksissä on kehämäistä ajattelua, joka saa epäilemään niiden puolesta puhujien älykkyyttä.

Moni on tuonut lisää pointteja. Mitä jos yhteiskunnan kannalta ei ole edes kovin hyvä, jos vain älykkäät lisääntyvät. Ja edelleen, eihän meillä ole edes mittaria, mitä se älykkyys tarkalleen on.

Voi kysyä näin päin, kumpi on helpompaa, ylläpitää perittyä ylemmän keskiluokan tulotasoa (ja periä rahaa) vai ponnistaa alhaisimmalta tulotasolta keskituloihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ominaisuuksien periytyminen on toki monimutkaista, mutta älykkyys on selvästi vahvemmin periytyvä ominaisuus kuin moni muu.

Älykkäiden vanhempien lapsi on yleensä itsekin älykäs.

Ja ei kovin älykkäiden vanhempien lapsi on keskimäärin itsekin vähemmän älykäs. 

Ja totta kai on myös poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Ihmiskunnalle olisi silti eduksi, että väestön älykkäin prosenttiosuus hankkisi enemmän lapsia kuin muut.

 

On ajatusvirhe olettaa, että yhteiskunta hyötyisi siitä, että suurempi osa väestöstä olisi älykkäitä. Älykkäitä on paljon vaikeampi motivoida kuin vähemmän älykkäitä, he ovat taipuvaisempia kyynisyyteen ja toivottomuuteen, päihde- ja mt-ongelmiin, jne. Huippuälykkäät yksilöt ovat korvaamattomia yhteiskunnan teknologiselle kehitykselle, mutta jos yleinen hyvinvointi on tavoitteena, keskivertoihmiset ovat sen maksimoinnissa parhaita. Älykkäät osaisivat ehkä ratkaista ongelmat, mutta tyhmät eivät tajua, joten eivät suostuisi älykkäiden ehdotuksiin. Keskimääräisihmisten hidas tarpominen kohti kehitystä on hirveän turhauttavaa katsella, mutta tehokkain vaihtoehto, koska käytännössä muita vaihtoehtoja ei ole.

Tutkitusti älykkyys suojaa mt-ongelmilta.

https://www.independent.co.uk/news/health/intelligence-mental-illness-i…

Onko uskonnottomuutta edes olemassa? Sehän on vähän sama, kuin väittäisit että sinussa on jonkinlainen maailmankuvan tyhjiö.

Vierailija kirjoitti:

Onni onnettomuudessa, monen kiihkouskonnollisen perheen lapsi alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa uskontoa. Minä ja sisarukseni emme ole uskonnollisia vaikka vanhempani sitä olivat. Toki on niitäkin jotka eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa ja kasvavat uskonnollisiksi. 832

Miksi uskontoa pitäisi kyseenalaistaa, jos ei koe tarvetta siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmien ihmisten avuja ja vahvuuksia vähätellään aivan turhaan. Jonkinasteinen tylsämielisyys on yhteydessä positiiviseen elämänkatsomukseen, vähäiseen ahdistukseen ja neuroottisuuteen ja kykyyn sietää ikäviä olosuhteita. Näillä pääsee paljon pidemmälle kuin moni älykäs ihminen, jonka ongelmana on usein korostunut itsetietoisuus, ahdistuneisuus ja masennus.

Ja ihan sellainen muistutus, että älykkyyden yhteyttä tulotasoon ei ole tutkittu. Sitä on itse asiassa hyvin vaikea tutkia, joten näissä tutkimuksissa, jotka väittävät tulotason ja älykkyyden korreloivan voimakkaasti, käytetään lähes poikkeuksetta koulutustasoa älykkyyden proxyna. Laajaa tutkimusta olisi mahdotonta tehdä esim. älykkyysosamäärän ja tulotason yhteydestä, koska älykkyysosamäärää ei ole uskottavasti tutkittu kuin hyvin pieneltä vähemmistöltä.

Ei pidä paikkansa. Älykkyyden yhteyttä tulotasoon on tutkittu ja älykkyysosamäärä on hyvin helppo mitata. Britanniassa esimerkiksi on tutkittu suurella pitkittäistutkimuksella, jonka varsinainen aihe oli rikollisuus ja syrjäytyminen. Linkatussa lehtijutussakin älykkyysosamäärä oli tutkittu testillä. Itsekin olen tehnyt teini-ikäisenä älykyysosamäärätestin, testihän on todella helppo toteuttaa.

Älykkyysosamäärän vaikutus elämään on monien tutkijoiden mielestä ollut jonkinlainen tabu, koska mitään asiallista perustetta tutkimuksen tekemättä jättämiselle ei ole. Älykkyysosamäärän testaaminenhan on helppoa aivan niin kuin on tulotietojen hakeminen verotietokannasta. Jotkut ovat sitä mieltä, että älykkyyden erot ovat tabu, mutta itse olen sitä mieltä, että kyse on toisaalta tieteen muotivirtauksista (milloin korostetaan geenejä, milloin olosuhteita ja yhteiskuntaluokkaa)  ja toisaalta siitä pelosta, että älykkyyden eroavaisuuksien perusteella mentäisiin kohti politiikkaa, vaikka sitten tahattomasti (poliitikot hyödyntävät tuloksia). 

Koulutustaso ja ÄO korreloivat jonkin verran. Tästä johtuen myös tulotaso ja ÄO korreloivat jonkin verran. Tämä johtuu siitä, että koulutustaso ja tulotaso korreloivat keskenään jonkin verran.

Kun sanotaan, että ÄO ja tulotaso korreloivat keskenään, kyseessä ovat tällöin pienet tuloerot. Ne johtuvat pääasiassa siitä, että kaikkein heikoimmalla älykkyydellä (mitattuna koulumenestyksellä) varustettujen ihmisten on vaikeinta päästä jatkokoulutukseen, ja he usein putoavat tulokehityksestä sen takia.

Kun esim. Suomessa lähes kaikki pääsevät halutessaan jatkokoulutukseen, älykkyyden merkitys tulotasolle vähenee entisestään. Motivaation merkitys taas kasvaa. En tiedä miten ihmisen opiskelumotivaatio ja halukkuus tehdä lapsia korreloivat.

Jatkokoulutus , jos tarkoitat korkeakoulutasoa, on kilpailtu kovaa juuri kaikista suurituloisimpiin ammatteihin vievissä tiedekunnissa: lääketiede, oikeustiede. Kilpailu on kovaa muillakin koulutusaloilla, joissa on olemassa tietty ammattisuoja. Motovaatiolaa ei auta, jos ei ole älyä, esim.pitkään matematiikkaan. Lasten tekeminen on monimutkaisempi yhteiskuntapoliittinen kysymys. Voi olla älykästä yksilötasolla olla tekemättä yhtään lasta. Älyä ei tarvita lastentekoon, kuten on huomattu.

Yksilötasolla voi itse asiassa tarvitakin älykkyyttä lapsen tekoon ja olosuhteiden optimointiin. Ja toisaalta joillakin yksilöillä äly ei riitä kokonaisuuteen, mutta sentään lasten tekemättä jättämiseen. Ja onhan niitä syitä vaikka miljoona miksi joku ei tee ja joku tekee lapsia, ikinä ei ole pätenyt se, että vain tyhmät tai vain älykkäät tekevät tai ovat tekemättä lapsia.

-eri