Lue keskustelun säännöt.
Elämäni suurin virhe: Lapset
24.07.2006 |
Minulla on 3 koiraa ja 5 kissaa sekä 2 lasta. Kaikki ihmiset aina kysyvät, että kadunko, että olen hankkinut eläimiä. EN IKINÄ, eläimet ovat se voimavara jonka avulla jaksan lapsiani. Kukaan ei ole ikinä kysynyt, kadunko sitä, että hankin lapsia, sitä kadun, kadun sitä enemmän kuin mitään muuta.
Lasten vuoksi olen joutunut luopumaan omasta elämästäni. Ei, en kaipaa baareihin enkä mitään sellaista, mutta kaipaan sitä, kun sain lomallani nukkua niin pitkään kuin halusin, valvoa niin pitkään kuin halusin. Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon. Kaipaan sitä, kun sain syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden, ilman, että joku koko ajan kitisee vieressä. Kaipaan sitä, kun sain käydä kaupassa rauhassa, niin, ettei kesken tarvinnut lähteä viemään lasta vessaan tai huutavaa kakaraa autoon. Tahdon, että kotini pysyisi siistinä edes puolipäivää siivoamisen jälkeen, mutta se on mahdotonta kun lapset levittävät romunsa pitkin taloa. Sukulaiset kuskaavat kakaroille koko ajan uusia leluja kun niitä on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi.
Tahdon lähteä lenkille koirieni kanssa kun siltä tuntuu, mennä metsään kävelylle, se ei lasten kanssa onnistu. Lomallani tahdon tehdä muutakin kuin kiertää puuhamaat ja kuunnella illalla väsyneiden lasten tappelua.
Raskaan työpäivän jälkeen en jaksa kuunnella sitä tappelua, mitä sisarukset pitävät keskenään.
En jaksa öisin herätä siivoamaan kun lapset kusevat sänkyihinsä ja päivisin ihan kiusallaan lattialle vaikka osaavat varsin hyvin käydä potalla. En jaksa koko ajan katsoa rikkoutuneita tavaroita, joita lapset rikkovat kuitenkin.
Iltaisin tahdon keskittyä tv-sarjaan ilman jatkuvaa lasten huoneessa ravaamista. Tahdon aamuisin lähteä töihin, ilman, että tarvii viedä mukuloita hoitoon ja pahimpina aamuina lapset vielä tappelevat kaikessa vastaan.
Minulle on onneksi siunaantunut suht helppoja lapsia, vaikka toki tekevät kaikkea tuota edellä mainittua. Miten jaksaisin sellaisia lapsia, joita tuntuu paljon olevan? päiväkodissakin jaksetaan ihmetellä kuinka kilttejä ja rauhallisia meidän lapsemme ovat.
Ikinä en ole lapseeni fyysisesti kiinni käynyt, enkä käy. Miksen minä voinut olla lapseton? Miksi minulle siunaantui niin helposti lapsia? Mieheni halusi lapsia ja itselläni oli täysin järjenvastainen vauvakuume.. biologiaa. Ja miksi toinen lapsi? Ensimmäinen oli helppo vauva, mutta jos toisen odotusaikana kun esikoinen kasvoi ja läheni puoltatoistavuotta, rupesin todella katumaan, että hankin toisen.
Lapsillani on kaikki hyvin, ruokaa, puhtaita vaatteita, rakkautta.. sillä jotenkin minä vain rakastan noita, ja pelkään, että heidät menetän tai että heille sattuu jotain pahaa. Helpompaa olisi, jos en olisi ikinä heitä saanutkaan.
Mutta silti, mikään ihana, mitä he tekevät ei kompensoi sitä ärsyttävyyttä mikä niistä tulee... Minun elämäni olisi mielekkäämpää jos minulla ei olisi lapsia.
Kommentit (171)
kylläpä tuntuu olevan kova paikka monelle se, että joku ajattelee niin kuin ap. minusta se on kyllä ihan luonnollista joskus. minusta ap vaikuttaa ihan tavalliselta äidiltä, jolla vaan on mitta täynnä. jotain helpotusta pitäisi saada. pidempi vapaa yksin jossain kodin ulkopuolella tai mies ja lapset viikonlopuksi pois kotoa?
ei hän minusta sanonut missään vaiheessa, että haluaisi antaa lapset pois tms. vaan niin, että jos lapsia ei olisi koskaan syntynyt, niin elämä olisi parempaa. eihän se tarkoita samaa kuin että hän haluaisi luopua lapsista nyt kun he ovat olemassa.
yök, inhottaa tämä äitiyden normien asettaminen, jota täällä harrastetaan. " sinun ei varmaan olisi pitänyt hankkia lapsia kun et halua heitä hoitaa..." siis apua, saavatko vain ne hankkia lapsia, jotka jaksavat uhrautua vuosikaudet 24/7 ja vielä nauttivat joka hetkestä?
Ja niinkuin moni huomautti, lapset eivät ole mitään tyystin viattomia otuksia, vaan ihmisiä, jotka osaavat kyllä tarpeen tullen olla tahallaankin ilkeitä vanhemmilleen eivätkä juuri säästele näitä.
ja 61: sori, mutta nauratti tuo skenariosi, jossa loppuun imetty äiti pillerit korkattuaan simahtaa ja lapset jatkavat riehumistaan pitkälle yöhön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te olette niin kypsiä, rakastavia ja viisaita, niin miksi:
*haukutte toisia alatyylisesti idiooteiksi?
*toivotte lasten kuolemaa ja viisastelette tulevalla " vapaudella"
*kehoitatte panemaan lapset sijaisperheeseen, vaikka lapsilla on rakastava ja heidän kanssaan nauttiva isä, vierasko olisi parempi kuin oma isä?
Sorry nyt vaan, mutta nämä viha-kommentit eivät kerro viisaudestanne.
Ap ei käytännöllisesti katsoen voi sietää lapsiaan, sillä ne estävät häntä nauttimasta. Ap:n itsekkyys on käsinkosketeltavissa. Eikä itsekkyydessä mitään pahaa ole - olisi vaan tajunnut olla tekemättä niitä lapsia (jotka varmasti vaistoavat olevansa lemmikkien alapuolella arvojärjestyksessä)
Tuollainen elämänkatsomus on aivan eri asia kuin välillä kaivata omaa rauhaa ja aikaa.´
Ihan hyvin olet myös lapsesi hoitanut niillä eväillä jotka olet saanut. Saattaapa jopa olla niin, että rakastat lapsiasi liikaa ja siksi haet niihin etäisyyttä ja ahdistut heistä. Eläimiä on helpompi rakastaa ja nauttia niistä koska koko elämä ja psyyken koossa pitäminen ei riipu yksittäisen eläimen harteilla vaikka rakas onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
yök, inhottaa tämä äitiyden normien asettaminen, jota täällä harrastetaan. " sinun ei varmaan olisi pitänyt hankkia lapsia kun et halua heitä hoitaa..." siis apua, saavatko vain ne hankkia lapsia, jotka jaksavat uhrautua vuosikaudet 24/7 ja vielä nauttivat joka hetkestä?Ja niinkuin moni huomautti, lapset eivät ole mitään tyystin viattomia otuksia, vaan ihmisiä, jotka osaavat kyllä tarpeen tullen olla tahallaankin ilkeitä vanhemmilleen eivätkä juuri säästele näitä
Hauskaa, että ilmi selvä provo on poikinut näin mittavan ketjun, mutta sehän varmasti oli tarkoituskin ja ihan hyvä itse kullekin välillä pohtia näitä tilanteita vaikka vain tekaistun tilanteen siivittämänä.
Minusta ap:n kirjoitus ei ollut " käsinkosketeltavaa itsekkyyttä" vaan puhdasta realismia, joskin hänen kirjoituksestaan tuli myös ilmi, että hän rakastaa lapsiaan yli kaiken, VAIKKA kaipaa myös vapauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 61: sori, mutta nauratti tuo skenariosi, jossa loppuun imetty äiti pillerit korkattuaan simahtaa ja lapset jatkavat riehumistaan pitkälle yöhön...
[/quote]
Hän teki lapsen, kun muillakin on. Ei enempää kuin yhden, ettei haittaa matkustelua. Jne. On nyt jo väsynyt, kun pitää jopa yöllä heräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" elämäni suurin virhe" , jos se on äitien tyypillinen tapa ajatella, niin tunnustaudun heti poikkeavaksi. olen tehnyt elämässäni virheitä, suuria ja pieniä mutta en olisi koskaan voinut ajatella, että lapset olisivat virhe, edes pieni. vaikka kuinka olisi ottanut pattiin se, että vastapestyllä matolla on kuraiset pienet jalanjäljet tai kun kalakeittoa on ollut kaikkialla muualla paitsi suussa tai kun lapsi on pirteänä kömpinyt sängystään klo 5.30.
jos pitää lapsiaan elämänsä suurimpana virheenä (ja tunnustaa ajatelleensa näin aina ja joka päivä, kuten ap), on varmasti tehnytkin virheen. toivottavasti kaikki ap:a peesaavat eivät tosiasiassa ajattele näin. huonot päivät silloin tällöin ovat ihan muuta kuin ajatella pilanneensa oman elämänsä hankkimalla lapsia!!
tuntuu, että tällä palstalla on aina joku ihme vastakkain asettelu koirat-lapset. Mieksei eläimiä saisi rakastaa? Onko rakkaudessa joku saldo, että jos rakastaa liikaa koiria siitä ei riitä lapsille. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kiitti vaan : ) Se olin minä muutama vuosi sitten. Hauskaa, että elämäni toi hupia sinulle.
ja 61: sori, mutta nauratti tuo skenariosi, jossa loppuun imetty äiti pillerit korkattuaan simahtaa ja lapset jatkavat riehumistaan pitkälle yöhön...
Vierailija:
tuntuu, että tällä palstalla on aina joku ihme vastakkain asettelu koirat-lapset. Mieksei eläimiä saisi rakastaa? Onko rakkaudessa joku saldo, että jos rakastaa liikaa koiria siitä ei riitä lapsille. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain hetken verran. Toki heissä riittää puuhaa vielä vuosikausiksi, mutta niin, että saat siitä paljon kaipaamaasi omaa aikaa.
Omat lapseni ovat jo tokalle menosa, ja noin kaksi vuotta on ollut jo tosi helppoa; saa lukea lehdet rauhassa, pääsen yksin asioille tai lenkille, saadaan nukkua viikonloppuisin pitkään jne. Ja jo vuoden verran ollaan päästy myös miehen kanssa kahdestaa esm. lenkille tai kauppaan.
Meillä tämä ihanuus loppuu parin kuukauden kuluttua, kun vauva syntyy. Ja kyllä, vaikka tämä lapsi on ollut todella toivottu ja kaivattu ja vaikeuksien kautta lopulta alkuun saatu, minäkin mietin aluksi, ollaanko me ihan hulluja, kun nyt alkaa kaikki taas alusta, kun oli jo tosi helppoa..Mutta tiedän, kuinka lyhyt tämä varhaislapsuus on, ja sen tiedon voimin jaksan heliiä ja hoivata tätäkin pikkuistani.)
Kyllä se siitä!! Kun jaksat vielä ihania/kamalia ipanoitasi vielä muutaman vuoden hyysätä, lopussa kiitos seisoo!:)
päällimmäisin oli, että jos lapset huutavat ja mekastavat ja äiti on väsynyt, mekaanisesti hoitaa asiat eikä ole läsnä ja tilanne on VÄLIAIKAINEN, niin se on aivan normaalia eikä millään muotoa vahingoita lasta. Aika luonnoton tilanne on sellainen, jossa lapsi saa koko ajan 100% huomiota ja kaikki on aina kivaa.
Mutta muutamasta viestistä paistaa kyllä läpi kova uupumus, johon toivoisin kaikkien apua tarvitsevien äitien saavan jotain helpotusta, olette sen ansainneet.
Ne teistä, joiden miehet auttavat vähän, mutta talous on kunnossa:vaatikaa siivousapua vaikka siivojan muodossa. Monesta naisesta tuntuu tulevan tuossa vaiheessa supersuorittajia, jotka ihan väsyneenä vielä hilloavat ja puurtavat siivousten kimpussa. Tunnistan itsessänikin tuon vian.
Ap:n juttuihin en ota kantaa. Mutta monesta viestistä paistaa, että vika ei oli lapsissa tai vajaissa äitiyden tunteissa, vaan siinä, että parisuhde ei toimi ja mies ei ota sitä vastuuta kodista, joka nykyisessä elämänmuodossa olisi välttämättön, että ydinperheessä kaikki ovat onnellisia.
En halua kehua, mutta meillä minä voin väsyneenä sen sanoa ja painua lukemaan vaikka vauvapalstaa koko illaksi ja mies tekee silloin todella ihan kaiken ruuista neuvolaaikojen varauksiin. Ja sitten toiste tietenkin niin päin, että mies lepää. Yhden " oman illan" jälkeen jaksaa taas paljon paremmin.
lapset on ruokittu ja mies huolehtii niistä nyt.
Meillä ei todellakaan ole kiinni siitä, etteikö mies huolehtisi lapsista, kyllä hän huolehtii. Hän hoitaa niitä siinä missä minäkin, kotityöt jakautuvat, minä siivoan, mies laittaa ruoan, minä leikkaan ruohon, mies korjaa auton jne.
Minä en ymmärrä, mistä keksitte tuon, että rakastan eläimiäni enemmän kuin lapsiani, en ole niin sanonut missään vaiheessa! Eläimet vain ovat se voimavara joka auttaa jaksamaan lapsiani. Vaikka lapseni ovatkin kilttejä ja helppoja se ei tarkoita sitä, etteivätkö he huutaisi, tappelisi, sotkisi, kiukuttelisi, kyllä, he tekevät sitäkin ja paljon!
Olen monessa viestissä kirjoittanut, että nautin kyllä lasteni seurasta, mutta elämäni olisi helpompaa jos lapsia ei olisi! Olen myös monen monta kertaa kirjoittanut, etten enää lapsistani luopuisi, mutta en myöskään heitä hankkisi jos palaisin siihen aikaan jolloin jätin ehkäisyn pois! Nuo teidän " toivottavasti lapsenne kuolisivat" viestit ovat sairaita ja ovat todella ala-arvoista tekstiä. En minä tahdo, että lapseni kuolisivat, en todellakaan.
Luuletteko te, etten minä ikinä ajattele, että ajatusteni takia menetän lapseni? Sitä minä pelkään ja siksi häpeän ajatuksiani, joku tuolla jo kirjoittikin todella hyvin.
Esikoiseni joutui viime vuonna ambulanssilla sairaalaan tapaturman vuoksi, pelkäsin menettäväni hänet ja tuska oli aivan hirveä se sattui fyysisesti, niin paljon pelkäsin lapseni puolesta, onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.
kukaan tänne asti lukea, itse en jaksanut noita valituskommentteja yhtään...
Piti vaan sanoa, että TÄMÄ OLI AIHE VAPAAN JA EHKÄPÄ KOKO VAUVAPALSTAN ASIALLISIN ALOITUS VUOTEEN!!
Kaikki oli kirjoitettu juuri niin ku asia on, mitään kaunistelematta.
Itse ajattelen aivan samoin, tosin meillä ei ole lemmikkejä sillä en jaksaisi niitäkään.
Ymmärrän vasta nyt mitä vanhempani tarkoittivat sanoessaan: menkää ja tehkää kun olette nuoria ja jaksatte.
Nyt olen 24, 3v lapsen äiti, töissä 12 tuntia päivässä ja kotiin tullessa on ruoanlaitto ja pyykkäys ja siivous ja kuunneltava lapsen kitinää ja vitinää.
Muuta en haluaisi kuin omaa aikaa! JA HILJAISUUTTA!
olisit miettiny mitä on lapsiperheen arki jo ennen kuin jyystämään ilman ehkäisyä. mun käy todella sääliksi lapsiasi. ja kuuna päivänä en itse sanoisi että olisi helpompaa ioman lapsia: mitä jos joku päivä menetät koko perheesi esim. liikenneonnettomuudessa? oletko sitten onnellinen helpon , itsellesi suodun elämän kanssa koiriesi kera? musta on väärin, että tuollaiset ihmiset tekee lapsia, jotka sanovat katuvansa tekoaan. niin, ja itsekin olen eläinten ystävä. itselläni on 2 lasta, enkä päivääkään ole katunut heidän olemassaoloaan!!
oikein pisti vihaksi sun ajatusmaailmasi!
Vierailija:
olisit miettiny mitä on lapsiperheen arki jo ennen kuin jyystämään ilman ehkäisyä. mun käy todella sääliksi lapsiasi. ja kuuna päivänä en itse sanoisi että olisi helpompaa ioman lapsia: mitä jos joku päivä menetät koko perheesi esim. liikenneonnettomuudessa? oletko sitten onnellinen helpon , itsellesi suodun elämän kanssa koiriesi kera? musta on väärin, että tuollaiset ihmiset tekee lapsia, jotka sanovat katuvansa tekoaan. niin, ja itsekin olen eläinten ystävä. itselläni on 2 lasta, enkä päivääkään ole katunut heidän olemassaoloaan!!
oikein pisti vihaksi sun ajatusmaailmasi!
... mutta eipä voi muuta todeta, kuin että itsekkyys on kerrassaan läpinäkyvää.
Ihan oikeassa, ap, olet. Ei sinun olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia, sillä et osaa rakastaa kuin itseäsi (ja palvoa niitä " ihania" elukoitasi)