Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti kuoli, mies kiukuttelee kun ei pääse työmatkalle
28.01.2014 |
Mun miehen työhön kuuluu aika paljon matkustamista, mutta hän voi käytännössä jäädä matkoilta pois koska hän on johtotehtävissä ja voi aina saada reissuun sijaisen tai hoitaa työt etänä. Mä menetin mun äitini ihan äskettäin ja toivoin mieheltä että voisiko hän olla menemättä työmatkalle koska mua pelottaa iltaisin. Tulee ihan sellainen olo, että mä olen pieni lapsi illalla jolla ei ole enää äitiä. Muistan ne hetket kun äiti piti sylissä ja menen siihen tilaan kun käperryn illalla sänkyyn. Mä palaudun sinne hetkeen lapsuudessa kun kävin nukkumaan ja äiti oli olohuoneessa vielä valvomassa, se teki olon turvalliseksi. Vaikka mä tiedän että olen jo aikuinen, niin nyt kun äiti kuoli jotenkin ymmärsin että ei helvetti, mä en ole lapsi enää koskaan. Mä olen selvinnyt aika hyvin nyt koska meidän lapset on tosi reippaita ja ihania ja heidän ansiostaan elämä jatkuu, mutta kun lapset käy nukkumaan mä jotenkin hajoan.
Sen vuoksi kerroin tän kaiken miehelle, että miten mä tarvitsen sitä juuri nyt.
Mies jätti menemättä matkalle mutta kostaa mulle nyt henkisesti sen että ei päässyt. Mies oli eilen tosi vihainen ja muistutti kuinka paljon firmalle maksaa se että hän ei ole nyt matkalla, ja kuinka tärkeää se matka oli. Hän jäi mun tueksi, mutta koko ajan nokitti sillä että hänen ei pitäisi olla kotona. Mitä helvetin tukea se on?? Mä menetin täysin malttini illalla ja huusin miehelle että etkö sä ymmärrä että musta tuntuu että kuolen jos joudun yksin nukkumaan nyt, että mä tarvin sitä mutta mies väitti että rankkaa tää on hänellekin kun työ kärsii.
Mä olen käynyt nk. ammattiauttajalla vastikään ja tukeutunut sisaruksiini, mutta toki mies on joutunut seuraamaan mun suruprosessia joka on ihan vasta alussa. Mä en kaada kaikkea mun mieheni niskaan ja hän on käynyt normaalisti töissä ja kavereillaan.
Musta tuntuu ihan helvetin pahalta, tuntuu että mä vihaan mun miestä.. Millainen ihminen toimii noin ja miten mä voin koskaan luottaa siihen että se on mun tukena, kun ei se selvästi edes halua olla. Tuntui kun mun suolet ois vedetty ulos suusta kun se syyti mun niskaan sen että hänen tärkeä työmatkansa peruuntuu mun takia.
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:24"]Anopin äiti kuoli ja maahanpaniaiset osuivat samaan aikaan kun apen ja anopin piti olla kurvailemassa alppiteillä. Tekivät sitten niin, että appi lähti niin kuin oli tarkoituskin ollut ja anoppi hautasi vanhan äitimuorin ja lensi lentokoneella perään. Sillä eihän eläkeläisillä ole aikaa siirrellä omatoimimatkojaan miten huvittaa.
[/quote]
Miksi olisi pitänyt siirtää?
Okei, jos vakuutus olisi korvannut siirron, niin joo, lähtö vaikka seuraavalle päivälle, mutta muuten, miksi matka olisi pitänyt siirtää?
Meinaatko, että se anopin äiti olisi tullut takaisin, jos anoppi ja appi olisi jääneet kotiin makaamaan ja itkemään ja nyyhkimään elämän kurjuutta kuukaudeksi? Luuletko, että se äiti olisi onnellinen, jos hänen lapsensa maailma romahtaisi kuukaudeksi ja tästä tulisi toimintakyvytön kuukaudeksi, kun hän kuolee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:24"]Anopin äiti kuoli ja maahanpaniaiset osuivat samaan aikaan kun apen ja anopin piti olla kurvailemassa alppiteillä. Tekivät sitten niin, että appi lähti niin kuin oli tarkoituskin ollut ja anoppi hautasi vanhan äitimuorin ja lensi lentokoneella perään. Sillä eihän eläkeläisillä ole aikaa siirrellä omatoimimatkojaan miten huvittaa.
[/quote]
Miksi olisi pitänyt siirtää?
Okei, jos vakuutus olisi korvannut siirron, niin joo, lähtö vaikka seuraavalle päivälle, mutta muuten, miksi matka olisi pitänyt siirtää?
Meinaatko, että se anopin äiti olisi tullut takaisin, jos anoppi ja appi olisi jääneet kotiin makaamaan ja itkemään ja nyyhkimään elämän kurjuutta kuukaudeksi? Luuletko, että se äiti olisi onnellinen, jos hänen lapsensa maailma romahtaisi kuukaudeksi ja tästä tulisi toimintakyvytön kuukaudeksi, kun hän kuolee?
Kuukausi kuolemasta eikä ole haudattu? Aika outoa. Toiseksi, kyllä ne työt on hoidettava vaikka olisi kuka kuollut.
Ehkä siihen "työreissuun" sisälsi joku kiva hoito, joka ei ole kaltaisesi elämäntapakitisijä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:26"]Ehkä siihen "työreissuun" sisälsi joku kiva hoito, joka ei ole kaltaisesi elämäntapakitisijä.
[/quote]
Ainakaan ei voisi ihmetellä, jos miestä kiinnostaisi joku muu kuin kuin tuollainen kohtuuton vänisijä.
Erouutisia odotellessa ellei Ap nyt vähän saa kasvettua aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en mä ainakaan oleta että jos mun äiti kuolee niin mieheni jää pois töistä? Sehän on ihan siinä ja siinä aina että saako itsekään jäädä pois, ja jos saa ni ei sekään ihan kuukautta taida olla????? Miksi kuukauden jälkeenkin sun miehen pitäisi jäädä pois työmatkalta?
Kuukausi on todella lyhyt aika kuolemasta. Eihän ap pyydä miestä jäämään pois töistä vaan vain yön yli kestävältä työmatkalta. Se on vähän eri asia.
Siis hei ihmiset, ei saa olla noin tavattoman tunnekylmä! Pitää nyt kyllä pikkasen löytyä empatiaa. Jos ei luontaisesti löydy niin nyt äkkiä alkakaa opetella. Miten te voitte olla kenenkään ihmisen kanssa, edes omien lastenne jos ette yhtään tunne empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mies on oikeesti ihan helvetin typerä kakara. Tsemppiä, ap.
Ymmärrän ap:tä todella hyvin.
Minun mieheltäni kuoli isä yllättäen. Mieheni oli vuoden sairaslomalla. Hän ei vaan pystynyt työhön. Siitä ei tullut mitään. Mies kävi terapiassa työterveyshuollon kautta tuon vuoden ja söi unilääkkeitä. Tuin häntä kaikin tavoin ja kävin mukana työterveyslääkärillä joka ikinen kerta, kun mies pyysi mukaan.
Joku työmatka on ihan sivuasia, kun perheessä on suru meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap:lle.
Mä menetin lähiomaisen n. vuosi sitten ja mies haastoi riitaa hautajaispäivänä ja käsi sydämmellä voin sanoa ettei se asia olisi ollut sellaisen riidanhaastamisen arvoinen. Voin sanoa että pikkusen on jääny paska fiilis asiasta...
Ihmisiä tässä tietty kaikki ollaan mutta jotain rajaa kuitenkin, voi itse kukin miettiä miten kohtelee juuri läheisen ihmisen menettänyttä. Kun menetyksen kokeneella muutenkin on vaikeaa ja sitten jos se jonka PITÄISI olla se kaikista läheisin onkin veemäinen, ei ole reilua ei.
Ja onhan se niinkin ettei taasen menetyksen kokeneellakaan ole oikeutta kohdella muita kanssaihmisiä ihan miten sattuu... Enkä nyt tarkoita ap.tä enkä itseäni, vaan ihan yleisesti. Meni nyt pikkasen asian vierestä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:18"]
Ymmärrän ap:tä todella hyvin.
Minun mieheltäni kuoli isä yllättäen. Mieheni oli vuoden sairaslomalla. Hän ei vaan pystynyt työhön. Siitä ei tullut mitään. Mies kävi terapiassa työterveyshuollon kautta tuon vuoden ja söi unilääkkeitä. Tuin häntä kaikin tavoin ja kävin mukana työterveyslääkärillä joka ikinen kerta, kun mies pyysi mukaan.
Joku työmatka on ihan sivuasia, kun perheessä on suru meneillään.
[/quote]
Tuossa on kyse jo psyykkisestä sairaudesta ei surusta. Ei henkisesti terve ihminen lamaannu vuodeksi kuolemantapauksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi vähän samalla lailla. Multa kuoli sisarus ja mies oli menossa työmatkalle, pitkään jahkaili mutta EI itse ehdottanut että jättäisi menemättä. Oli jotenkin sen oloinen että jos pyydän jäämään on vihainen. Mies lähti työmatkalle.
Silloin tajusin ettei voi mua enää rakastaa kun ei nää hätääni ja että jotain outoa suhteessamme nyt on. Selvittelin työmatkan jälkeen kuvioita ja selvisi että työmatkalla oli ollut sama huone työkaverinaisen kanssa. Jätin mieheni. En tiedä milloin olisin saanut pettämisestä muuten kiinni mutta, se että ei tue puolisoaan surun hetkellä on varma merkki ettei välitä ja ajattelee jotain ihan muuta/muita.
Kun menetin isäni, minulle parasta vertaistukea oli jutella siskoni kanssa. Lisäksi omasta perheestä sai tarmoa ja iloa jaksaa arjessa. Voin olla aivan väärässä, mutta kun ap vaatii mieheltä erityishuomiota, niin ehkä takana onkin se, että hän on ennen kaikkea tyytymätön miehen työmatkoihin ja käyttää suruaan keinona saada mies vähentämään niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema EI ole luonnollista. Se ei kuulunut ihmiskunnan alkuperäiseen tarkoitukseen.
Huhhuh...
Täällä saa kuulla jo olevansa tunnekylmä, kun ei kuukautta märehdi äidin kuolemaa ja vielä pakota miestä siihen samaan murheen alhoon märisemään mukaan xD
Mä oon tässä kohtaa ihan mielelläni sitten tunnekylmä. Ja tiedän, että äitini on pilven reunalla onnellinen siitä, että onnistui kasvattamaan lapsestaan tasapainoisen, itsenäisen ihmisen, jonka koko maailma ei romahtanut kuukaudeksi ja yli, kun hänen oli aika lähteä.
Kannatan äitini ajatusta siitä, että kasvatus on onnistunut, kun aikuisella lapsella on siivet, jotka kantaa.
Ap:n kohdalla ja monen muun kohdalla ei näin ole tapahtunut vaan vielä aikuisenakin tukeudutaan täysin äitiin ja muihin sen sijaan, että kokeiltaisiin olla ihan itse niitä aikuisia eikä enää lapsia.
Kuukausi ja vieläkin elämä on palasina... Voi huhhuh. Surra voi pidempään enkä usko, että se tietty suru väistyy sydämestä koskaan, mutta että elämänhallinta lähtee käsistä eikä pysty enää normaaliin elämään, niin ei... Jokin on pahasti pielessä ja se ei tässä tapauksessa todellakaan ole Ap:n miehen päässä tai tunteissa...
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:56"]
Kuolema EI ole luonnollista. Se ei kuulunut ihmiskunnan alkuperäiseen tarkoitukseen.
[/quote]
Näin ehkä raamatussa mutta oikeessa elämässä elämää ei ole ilman kuolemaa.
Ap sai tästä nyt vaan hyvän tekosyyn ruinata kaiken huomion itseensä!
No ei ole normaalia jos vanhemman kuoleman jälkeen pelottaa olla yksin kotona, ei varsinkaan kuukauden päästä. Tuohon ap:n ongelmaan miehen kotiin jäänti ei ole mikään ratkaisu... kallonkutistaja olisi oikea osoite
Luettuani vain ap:n otsikoa ja katsomatta muita vastauksia ,tulee vain mieleen, että miestä vituttaa vain nyt kun ei pääse panemaan vakipanoaan. Mikä se muu selittää moisen kiukuttelun?
Ap:llä vaikuttaa olevan narsistinen persoonallisuushäiriö. Koko perheen elämän ja tekemisten pitää pyöriä vain ja ainoastaan ap:n navan ympärillä. Ap esittää marttyyriä. En yhtään ihmettele, jos mies haluaa vähän väliä muihin ympyröihin. Toivottavasti miehellä tosiaan on jossain joku hoito, jotta hän saa edes joskus normaalin naisen seuraa. Varmaan mies on ap:n kanssa vain lasten takia.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:24"]Anopin äiti kuoli ja maahanpaniaiset osuivat samaan aikaan kun apen ja anopin piti olla kurvailemassa alppiteillä. Tekivät sitten niin, että appi lähti niin kuin oli tarkoituskin ollut ja anoppi hautasi vanhan äitimuorin ja lensi lentokoneella perään. Sillä eihän eläkeläisillä ole aikaa siirrellä omatoimimatkojaan miten huvittaa.
[/quote]
Miksi olisi pitänyt siirtää?
Okei, jos vakuutus olisi korvannut siirron, niin joo, lähtö vaikka seuraavalle päivälle, mutta muuten, miksi matka olisi pitänyt siirtää?
Meinaatko, että se anopin äiti olisi tullut takaisin, jos anoppi ja appi olisi jääneet kotiin makaamaan ja itkemään ja nyyhkimään elämän kurjuutta kuukaudeksi? Luuletko, että se äiti olisi onnellinen, jos hänen lapsensa maailma romahtaisi kuukaudeksi ja tästä tulisi toimintakyvytön kuukaudeksi, kun hän kuolee?