Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti kuoli, mies kiukuttelee kun ei pääse työmatkalle
28.01.2014 |
Mun miehen työhön kuuluu aika paljon matkustamista, mutta hän voi käytännössä jäädä matkoilta pois koska hän on johtotehtävissä ja voi aina saada reissuun sijaisen tai hoitaa työt etänä. Mä menetin mun äitini ihan äskettäin ja toivoin mieheltä että voisiko hän olla menemättä työmatkalle koska mua pelottaa iltaisin. Tulee ihan sellainen olo, että mä olen pieni lapsi illalla jolla ei ole enää äitiä. Muistan ne hetket kun äiti piti sylissä ja menen siihen tilaan kun käperryn illalla sänkyyn. Mä palaudun sinne hetkeen lapsuudessa kun kävin nukkumaan ja äiti oli olohuoneessa vielä valvomassa, se teki olon turvalliseksi. Vaikka mä tiedän että olen jo aikuinen, niin nyt kun äiti kuoli jotenkin ymmärsin että ei helvetti, mä en ole lapsi enää koskaan. Mä olen selvinnyt aika hyvin nyt koska meidän lapset on tosi reippaita ja ihania ja heidän ansiostaan elämä jatkuu, mutta kun lapset käy nukkumaan mä jotenkin hajoan.
Sen vuoksi kerroin tän kaiken miehelle, että miten mä tarvitsen sitä juuri nyt.
Mies jätti menemättä matkalle mutta kostaa mulle nyt henkisesti sen että ei päässyt. Mies oli eilen tosi vihainen ja muistutti kuinka paljon firmalle maksaa se että hän ei ole nyt matkalla, ja kuinka tärkeää se matka oli. Hän jäi mun tueksi, mutta koko ajan nokitti sillä että hänen ei pitäisi olla kotona. Mitä helvetin tukea se on?? Mä menetin täysin malttini illalla ja huusin miehelle että etkö sä ymmärrä että musta tuntuu että kuolen jos joudun yksin nukkumaan nyt, että mä tarvin sitä mutta mies väitti että rankkaa tää on hänellekin kun työ kärsii.
Mä olen käynyt nk. ammattiauttajalla vastikään ja tukeutunut sisaruksiini, mutta toki mies on joutunut seuraamaan mun suruprosessia joka on ihan vasta alussa. Mä en kaada kaikkea mun mieheni niskaan ja hän on käynyt normaalisti töissä ja kavereillaan.
Musta tuntuu ihan helvetin pahalta, tuntuu että mä vihaan mun miestä.. Millainen ihminen toimii noin ja miten mä voin koskaan luottaa siihen että se on mun tukena, kun ei se selvästi edes halua olla. Tuntui kun mun suolet ois vedetty ulos suusta kun se syyti mun niskaan sen että hänen tärkeä työmatkansa peruuntuu mun takia.
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:06"]
Mies halusi työmatkalle, koska sillä on toinen nainen siel, minne menis. Nyt se on vauhkona, kun ei pääse sen naisen luo. Himo toiseen naiseen on suurempi kuin myötätunto sinua kohtaan. Sellasii ne on.
[/quote]
Miten sä voit sanoa tuollaista kun et tunne mun miestä? Uskoisin että tämä ei ole se syy, en oikein jaksa uskoa että työhönsä sairaalloisen intohimoisesti suhtautuva mieheni näkisi tuollaista stressiä kenenkään toisen ihmisen takia. Mies ajattelee töitään ja firmaa koko ajan, sillä on 24/7 joku sähköposti menossa tai tulossa ja sängyssä se laskee laskimella ja merkkailee vihkoonsa. Muistikirjoja sillä on pitkin asuntoa minne se laskee ties mitä.
Ihan melkoisen varma olen että juuri miehen työn himo tekee siitä tuollaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet kyllä todella paljon tukenut miestäsi tämän urassa. Ja hän varmaan tuntuu ottavan sen kaiken annettuna. Todella ikävää että miehesi ei tue sinua sinulle tärkeässä asiassa. Valitettavasti hän on itsekäs ja lapsellinen. Olet menettänyt henkisen tukijasi, ja nyt miehestäsi ei ole yhtään tukea. Tosi ikävää. Mutta hae tukea sieltä mistä saat, ja ehkä sun on nyt aika panostaa itseesi ja miehenkin perheeseen. Tuntuu että nyt sun pitäisi olla se joka saa nukkua ja olla, ja jota paapotaan. Mies kasvakoon aikuiseksi. Paljon voimia sulle, ja hae kaikki apu mitä saat!
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:28"]Minkälainen ihminen ei ymmärrä, että elämässä työ ja sillä päteminen on aina alemmalla prioriteetilla kuin kertomasi elämän vaikeat hetket?.
Varmaan miehesi ulkomainen asiakaskin ymmärtäisi hyvin tilanteen, kun sen sille lyhyesti selittäisi; yleensä Suomen ulkopuolella tällaiset asiat ymmärretään paremmin kuin Suomessa, koska siellä ihmiset eivät ole niin tunnekylmiä.
Miehesi vain näköjään haluaa reissuun syystä tai toisesta. Typerä jätkä.
t. ulkomailla asuva mies
[/quote]
Tuu tänne asuu mun kanssa, suomeen.
Joogo
[/quote]
No, en tule, feikki ap.
Mutta en jaksa juurikaan miettiä toisia naisia. Ehkä sillä onkin. Mutta se ei varmastikaan olisi mun elämäni suurin tragedia.
Mun mielestäni ap tuo sun 10.47 jättämä viesti kertoo aika paljon, että tässä on muutakin ongelmaa kuin äitisi kuolema. Et vastannut kysymykseesi, minkä ikäinen olet?
Jotenkin tuntuu, että et ehkä ihan ole päässyt äidistäsi irti, kun nyt "lapsuus jää taakse", ja äiti on se ihminen, johon olet voinut tukeutua jne. Ehkä sellainen normaali aikuinen irtautuminen on vielä kesken?
Ja kyllä äidit on tärkeitä, en minä sitä kiellä, ja rakkaita ja niin pitää ollakin. Ja surra saa, mutta aikuisen ihmisen pitää pärjätä myös ilman sitä äitiä. Elämän pitää jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:59"]Mies joka matkustaa paljon, on 90% myös pettäjä. Sekin jo osoittaa jotain että noin vähän välitetään vaimostaan.
[/quote]
Joo sillä äijällä on kiire jalkavaimojensa Luo.
Oikeesti, nythän mä hokasin.
EIHÄN KUKAAN OLE OIKEESTI NOIN KYLMÄ muuten.
Sillä äijällä joku siellä ulkomailla, jotain kivaa sovittua joka nyt peruuntui.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:28"]
Minkälainen ihminen ei ymmärrä, että elämässä työ ja sillä päteminen on aina alemmalla prioriteetilla kuin kertomasi elämän vaikeat hetket?.
Varmaan miehesi ulkomainen asiakaskin ymmärtäisi hyvin tilanteen, kun sen sille lyhyesti selittäisi; yleensä Suomen ulkopuolella tällaiset asiat ymmärretään paremmin kuin Suomessa, koska siellä ihmiset eivät ole niin tunnekylmiä.
Miehesi vain näköjään haluaa reissuun syystä tai toisesta. Typerä jätkä.
t. ulkomailla asuva mies
[/quote]
Mistä päättelit että kyseessä oli ulkomaan reissu? Mun mielestä työmatka voi tarkoittaa (ja yleensä tarkoittaakin) ihan kotimaassa tapahtuvaa matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:59"]Mies joka matkustaa paljon, on 90% myös pettäjä. Sekin jo osoittaa jotain että noin vähän välitetään vaimostaan.
[/quote]
Joo sillä äijällä on kiire jalkavaimojensa Luo.
Oikeesti, nythän mä hokasin.
EIHÄN KUKAAN OLE OIKEESTI NOIN KYLMÄ muuten.
Sillä äijällä joku siellä ulkomailla, jotain kivaa sovittua joka nyt peruuntui.
[/quote]
Jatkan....
Six sitä vituttaa. Se mies vaan panee ap:n tarvitsevuuden piikkiin sen vihansa ja vittuilun.
Joo, ettekö tajuu.
ÄIJÄLLÄ TOINEN/TOISIA NAISIA
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:32"]
Ihmiset kokee äitinsä menettämisen eri tavalla. Ap ei ole mielestäni ollenkaan kohtuuton jos pyytää miestään jättämään YHDEN helkkarin työmatkan väliin. Mies on aika ajattelematon.
[/quote]
Hautajaisten takia jätetään työmatka väliin ja tuetaan puolisoa. Alaikäisiä lapsia tuetaan surussa niin pitkään kuin tarvii.
Ap on kuitenkin fyysiseltä iältään aikuinen, äidin kuolemasta on lähes kuukausi ja miehen pitäisi jättää työt tekemättä, koska aikuista ihmistä pelottaa iltaisin :-o
Älä vaan Ap sano peilin edessä kolmea kertaa Candyman peräkkäin.
Ap on todellakin kohtuuton, ihme, että mies suostui jättämään työmatkan väliin, mutta ymmärrän kyllä mielenosoituksen. Ottais muakin päähän, jos mun aikuinen kumppani taantuisi lapsen tasolle "älä mene matkalle, koska pelkään pimeää".
Oikeesti, ei helvetti sentään, ei tollasta olekaan. Onneksi Ap on sentään tajunnut hakea myös ammattiapua, koska sitä todellakin on vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasit kysymyksiini tuossa aiemmin kiitos siitä. Osoittautui että teillä on eri rahat ja olette kovin itsenäisiä. Monesti tällaisissa suhteissa ollaan myös itsekkäitä. Taloudellinen sitoutumattomuus kumppaniin heijastuu myös sinne arkeen, on sinun ja minun rahat, omat säästöt ties mitä varten. Elätte kuin vieraat ettekä pariskunta.
Minusta teidän tilanne on surullinen.
Onko teillä yhteisiä tavoitteita?
Menetit äidin, menetit lastenhoitoavun ja henkisen tukesi - se on iso menetys.
Teidän elämänne on nyt muutoskohdassa. Pistät miehen ottamaan vastuuta enemmän lapsista ja perhe-elämästä. Kertomasi mukaan mies on saanut tulla ja mennä vapaasti tähän asti, muutos ei tule olemaan helppo. Voi olla että ajaudutte kriisiin perheenä.
Usein on niin että äiti on arjen pyörittäjä niin kuin teilläkin. Sinulla oli äiti auttamassa ja nyt häntä ei ole. On ymmärrettävää että olet avuton.
Soita ja sovi keskusteluaika kirkon diakonin kanssa vaikket kuuluisi kirkkoon. Itse olen käynyt juttelemassa ja siitä on ollut iso apu. Olen kirkkoon kuulumaton. On myös sururyhmiä joissa voi työstää menetystä.
Tuossa linkki suruprosessin vaiheisiin, ehkä olet jo lukenut sen.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:28"]
Minkälainen ihminen ei ymmärrä, että elämässä työ ja sillä päteminen on aina alemmalla prioriteetilla kuin kertomasi elämän vaikeat hetket?.
Varmaan miehesi ulkomainen asiakaskin ymmärtäisi hyvin tilanteen, kun sen sille lyhyesti selittäisi; yleensä Suomen ulkopuolella tällaiset asiat ymmärretään paremmin kuin Suomessa, koska siellä ihmiset eivät ole niin tunnekylmiä.
Miehesi vain näköjään haluaa reissuun syystä tai toisesta. Typerä jätkä.
t. ulkomailla asuva mies
[/quote]
Mistä päättelit että kyseessä oli ulkomaan reissu? Mun mielestä työmatka voi tarkoittaa (ja yleensä tarkoittaakin) ihan kotimaassa tapahtuvaa matkaa.
[/quote]
Epäolennaista. Kotimaan työmatkoilta tullaan yleensä illaksi kotiin eikä ap ole missään sanonut/korjannut ettei kyseessä olisi työmatka ulkomaille. Ja moni muukin on puhunut ulkomaan työreissusta.
Helpottiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:06"]
Mies halusi työmatkalle, koska sillä on toinen nainen siel, minne menis. Nyt se on vauhkona, kun ei pääse sen naisen luo. Himo toiseen naiseen on suurempi kuin myötätunto sinua kohtaan. Sellasii ne on.
[/quote]
Miten sä voit sanoa tuollaista kun et tunne mun miestä? Uskoisin että tämä ei ole se syy, en oikein jaksa uskoa että työhönsä sairaalloisen intohimoisesti suhtautuva mieheni näkisi tuollaista stressiä kenenkään toisen ihmisen takia. Mies ajattelee töitään ja firmaa koko ajan, sillä on 24/7 joku sähköposti menossa tai tulossa ja sängyssä se laskee laskimella ja merkkailee vihkoonsa. Muistikirjoja sillä on pitkin asuntoa minne se laskee ties mitä.
Ihan melkoisen varma olen että juuri miehen työn himo tekee siitä tuollaisen.
[/quote]
Olisko siellä sähköpostissa myös naisille.... eikä vaan työviestejä
Ap:n äiti on kuollut viikkoja sitten. Pitäisikö miehen lakata tekemästä työtä ja elättämästä perhettä ja nyhjätä vain kotona ap:n kyljessä ja sanoa asiakkailleen, että sori vaan, mun anoppi heitti veivinsä joskus viime vuonna ja muija tarttee yhä vain tukea?
En tajua tämän ketjun vastaajia. Mies yrittää saada elämää jatkumaan ja arkea taas toimimaan, mutta ap on läheisriippuvainen ja päästään niin sekaisin, ettei terapiakaan auta. Ei se mies uudeksi äidiksi muutu, vaikka ap kuinka haluaisi.
Ymmärrän, että suru vie voiton jaksamisesta muutaman päivän, mutta kyllä aikuisen ihmisen täytyy päästä surusta yli sen verran, että pysyy tolpillaan alkujärkytyksen jälkeen, vaikka itkettäisikin. Äidin menettäminen on toki varmasti raskasta, jos äiti on ollut läheinen. Asia on kuitenkin ihan eri mittakaavassa kuin esim. oman lapsen menehtyminen vaikkapa koulumatkalla tai pihaleikeissä. Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että toipuminen veisi useita viikkoja tai jopa kuukausia.
Miehen pitäisi hankkia ap:lle nyt joku psykiatriaika ja kunnon lääkitys, jos hänen nyt jotain erityistä pitäisi tässä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kuuluu olla vaimonsa tukena, kuten vaimon myös miehen. Mikä se on se myötä- ja VASTAmäessä??
(nro 55 on ilmeisesti "itsenäinen" nainen, joka ei ole miehensä tukea missään saanut ja siksi kovettunut.)
Saat sympatiani, ap. Miehesi on aikuinen ihminen, joka tekee valintansa itsenäisesti. Jos ja kun hän on valinnut jäädä pois työmatkaltaan, on häneltä kovin lapsellista alkaa syyllistää tuosta valinnastaan muita. Asiaan ei vaikuta se, että sinä pyysit. Miehesi on itsenäinen ja erillinen henkilö, joka on itse vastuussa omista valinnoistaan. Harmi, ettei hän ole vielä tätä elämän perusasiaa ymmärtänyt. Siitä olisi nyt kovasti hyötyä tilanteessanne.
Itse olen kokenut keskenmenon, ja miehelläni olisi ollut pian sen jälkeen työmatka. Pyysin häntä perumaan sen, koska minullakin oli tuo sama kuoleman ja menettämisen pelko päällä silloin. Pelkäsin aivan hirveästi että mieheni kone putoaa ja hänkin kuolee. Tiesin, että pelkoni on irrationaalinen ja johtuu keskenmenosta, mutta en voinut siinä hetkessä sille mitään. Ainoa, mikä auttoi, oli aika ja miehen tuki.
Mies jäi pois matkalta, vaikka se ei ollut mitenkään helppoa ja poisjäännistä tuli työpaikalle ongelmia. Olisin varmaan tappanut itseni, jos mies sitten olisi alkanut tukena olemisen sijaan syyllistämään minua pois jäännistään koituneista ongelmista! Tilanne oli jo muutenkin riittävän vaikea. Onneksi oma mieheni osasi olla tukenani ja antoi itsensäkin surra menetystämme. Nykyisin olen täysin sinut tapahtuneen kanssa ja hyväksynyt asian, enkä enää pelkää kuolemaa.
Valitettavasti en osaa neuvoa sinua. Jos olisin tuossa tilanteessa itse, näyttäisin ehkä miehelle tämän keskustelun. Toisaalta täälläkin on näitä kylmiä mukavahvoja ihmisiä pätemässä sillä, kuinka surussa ei pitäisi tarvita puolison tukea. Miehesi voi saada noista kommenteista vain vahvistusta omalle kovapintaisuuden ihannoinnilleen. Itsekin olen ollut joskus tuollainen "en tarvitse ketään enkä mitään" -tyyppi. En tajunnut silloin, että todellista vahvuutta on oman heikkoutensa ja tarvitsevuutensa hyväksyminen ja näyttäminen. Onneksi heräsin siitä illuusiosta ajoissa ja uskalsin alkaa tarvita muita ihmisiä. Elämäni oli kovin kylmää ja autiota silloin ennen.
Tsemppiä teille, toivottavasti asiat kääntyvät vielä parhain päin.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:35"]
Miehen kuuluu olla vaimonsa tukena, kuten vaimon myös miehen. Mikä se on se myötä- ja VASTAmäessä??
(nro 55 on ilmeisesti "itsenäinen" nainen, joka ei ole miehensä tukea missään saanut ja siksi kovettunut.)
[/quote]
Toista pitää tukea. Mä en ainakaan edes kehtaisi kieltää mieheltäni työntekoa, koska äitini on kuollut ja sen takia pelottaa olla yksin.
Ensimmäisen viikon aikana tuon vaatimuksen ymmärtää, ehkä jopa toisenkin. Mutta kuukauden päästä toinen hajoilee edelleen niin täysin ettei kykene normaaliin elämään ja arkeen.
Se ei ole enää tervettä.
On sulla ilkee mies. Miten tuollasen menit valitsemaankin?
Mitä muuta virkaa puolisolla sitten on jos ei juurikin olla tukemassa elämän kriisessä.
Jos äitisi on tosiaan vast ikään kuollut niin tottakai tarvitsisit miehesi tukea.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:28"]
Minkälainen ihminen ei ymmärrä, että elämässä työ ja sillä päteminen on aina alemmalla prioriteetilla kuin kertomasi elämän vaikeat hetket?.
Varmaan miehesi ulkomainen asiakaskin ymmärtäisi hyvin tilanteen, kun sen sille lyhyesti selittäisi; yleensä Suomen ulkopuolella tällaiset asiat ymmärretään paremmin kuin Suomessa, koska siellä ihmiset eivät ole niin tunnekylmiä.
Miehesi vain näköjään haluaa reissuun syystä tai toisesta. Typerä jätkä.
t. ulkomailla asuva mies
[/quote]
No mun keskieurooppalainen mies ei olis tajunnut. Sille työstä kasvoi vuosien saatossa erittäin tärkeä osa identiteettiä. Siis sille töiden tekeminen ylipäänsä oli tärkeä arvo, työttömyyttä se ei siis sietänyt ollenkaan, omaa tai muiden. Mutta sitten vielä siihen päälle se koki pelastavansa maailmaa työllään. Ja kyllähän sen työ oli ihan ihmiskunnalle hyödyllistä, mutta omat suhteensa läheisiin se kyllä tuhosi tehokkaasti siinä ohessa. Että sellainen varajeesus.
Sori ohis...
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:28"]
Minkälainen ihminen ei ymmärrä, että elämässä työ ja sillä päteminen on aina alemmalla prioriteetilla kuin kertomasi elämän vaikeat hetket?.
Varmaan miehesi ulkomainen asiakaskin ymmärtäisi hyvin tilanteen, kun sen sille lyhyesti selittäisi; yleensä Suomen ulkopuolella tällaiset asiat ymmärretään paremmin kuin Suomessa, koska siellä ihmiset eivät ole niin tunnekylmiä.
Miehesi vain näköjään haluaa reissuun syystä tai toisesta. Typerä jätkä.
t. ulkomailla asuva mies
[/quote]
No mun keskieurooppalainen mies ei olis tajunnut. Sille työstä kasvoi vuosien saatossa erittäin tärkeä osa identiteettiä. Siis sille töiden tekeminen ylipäänsä oli tärkeä arvo, työttömyyttä se ei siis sietänyt ollenkaan, omaa tai muiden. Mutta sitten vielä siihen päälle se koki pelastavansa maailmaa työllään. Ja kyllähän sen työ oli ihan ihmiskunnalle hyödyllistä, mutta omat suhteensa läheisiin se kyllä tuhosi tehokkaasti siinä ohessa. Että sellainen varajeesus.
Sori ohis...
[/quote]
Mies on siis yhä hengissä, mutta nyt eksä, siitä mennyt aikamuoto.
Osuisipa pahaan saumaan jos osoittautuu että miehellä toinen nainen. Minullekin tuli ajatus toisesta naisesta koska matka olisi miehelle ollut just nyt niin tärkeä.
R.I.P. äidillesi.