Paljonko tuet yli 18-vuotiasta, opiskelevaa lastasi?

Miten te hoidatte lahjaveroasian? Jos lahjoittaa rahaa yms, maksaa vuokria tai vastaavaa, niin saa antaa max 111 euroa kuussa per vanhempi. Kolmen vuoden aikana saa antaa vain alle 4000 euroa, sitten menee jo lahjaveroa. Annatteko käteisenä ettei näy tilillä, vai miten?

Äitini kasvatti minut yksinhuoltajana. Äiti ei halunnut että joudun ottamaan opintolainaa, joten tukee parhaansa mukaan. 

Työskentelen hänen omistamassansa yrityksessä, mutta sen lisäksi saan parisen sataa hyötyä kuukausittain. Lisäksi puhelinlaskuni ja nettiliittymä menee suoraan hänelle. Myös suurissa hankinnoissa, kuten televisiossa ja sängyssä hän on auttanut.

Olen todella onnekas ja ikuisesti kiitollinen tästä hänelle. Olen kyllä tosin hänen ansiostaan oppinut olemaan itsekin antelias, ja jos kuulen jonkun olevanvähissä rahoissa, annan omasta pussistani edes jotain (ruokaa tai vien vaikka keilaamaan tmv.)

Kun täytin 18v, vanhemmat olisivat auttaneet, tyrkkivät rahaa yms. Kaikki raha, minkä antoivat, palautin suoraan takaisin. Oli hienoa pärjätä yksin ja omillaan. Tein töitä, opiskelin enkä huolinut rahaa tai muita apuja :) älkää passatko lapsianne piloille, yllättyisitte kunka hyvin pärjäävät.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:26"]

Miten te hoidatte lahjaveroasian? Jos lahjoittaa rahaa yms, maksaa vuokria tai vastaavaa, niin saa antaa max 111 euroa kuussa per vanhempi. Kolmen vuoden aikana saa antaa vain alle 4000 euroa, sitten menee jo lahjaveroa. Annatteko käteisenä ettei näy tilillä, vai miten?

[/quote]

Tämä onkin hassu tilanne, kun alle 20-v ei toisella asteella saa vanhempin tulojen takia mitään, mutta silti vanhempien maksama vuokra on minunkin käsitykseni mukaan veronalaista tuloa. Miten olette ratkaisseet asian? Tiedän useitakin lukiolaisia, jotka asuvat vanhempien kustannuksella. Yksi tuttu oli ainakin tehnyt vuokrasopimuksen omiin nimiinsä, mutta poika asui. Se oli viisas ratkaisu. 

16-vuotiaasta asti olen maksanut kaiken itse, lukuunottamatta autokoulua (lapseton sukulainen maksoi hyvää hyvyyttään). Ottaen huomioon että muutin kotoa vasta 19-vuotiaana, olen katkeroitunut vanhemmilleni, kaikki nuoremmat sisareni saavat mitä vaan haluavat, itse en ole 7 vuoteen saanut mitään. Esikoisena on aivan upeaa olla. 

Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kyennyt seisomaan omilla jaloillani, ja tullut toimeen itsenäisesti jo niin pitkään, kun katsoo kermaperseitä jotka ovat kolmekymppisiä ja vanhemmilta silti ruinataan rahaa. 

No mä olen yli 18-vuotias ja opiskelija, mutta 23v. ja jo naimisissa :D Luonnollisesti vanhemmat ei siis ainakaan suoraan tue rahallisesti, välillä saattavat ostaa ruokaa, vaatetta tms. jos satutaan samaan aikaan kauppaan. Aina kuitenkin antavat ruokia omasta kaapistaan mukaan kun siellä käymme. Lisäksi on synttärit ja joululahjat, jolloin antavat lahjaksi rahaa tarpeellisiin ostoksiin, kun tietävät meillä olevan tiukkaa. Ihanat vanhemmat.

Aina puhutaan siitä, että miten opiskelijat elävät köyhyysrajalla ja ovat ainoa ryhmä joiden oletetaan maksavan elämisensä lainarahalla. Ja sitten kun vanhemmat haluavat auttaa, ettei eläminen olisi niin tiukkaa eikä tarvitse ottaa lainaa tuhansia euroja, se onkin passaamista ja hyysäämistä.

No kukin tyylillään. Itseänikin omat vanhemmat avustivat yliopistoaikoina ja silti minusta tuli itsenäinen ja hyvä rahankäyttäjä. En näe näitä asioita yksi yhteen mitenkään.

Minun vanhempani tukevat minua siten että muuton valmistumisen jälkeen takaisin kotiin kun ei ole vielä töitä. Opiskelija-asunnossahan ei saa asua jos ei opiskele. Tilanne saa minut toivomaan etten olisi edes syntynyt.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:26"]Miten te hoidatte lahjaveroasian? Jos lahjoittaa rahaa yms, maksaa vuokria tai vastaavaa, niin saa antaa max 111 euroa kuussa per vanhempi. Kolmen vuoden aikana saa antaa vain alle 4000 euroa, sitten menee jo lahjaveroa. Annatteko käteisenä ettei näy tilillä, vai miten?

[/quote]

Tämä koskee vain rahaa. Laskuja, vuokria, tavaraa voi antaa. (Tarkistettu lakimieheltä)

^ Aivan, että esim. vanhemmat maksavat suoraan vuokran vuokranantajan tilille. Ei siis mene lapsen kautta.

Esikoisemme opiskelee ekaa vuotta yliopistossa, maksamme lukukausimaksut reilut 2000 eur/lukukausi ja lisaksi annamme kuukausirahaa viitisensataa euroa kuussa. Lapsi asuu omistamassamme asunnossa ilmaiseksi, mutta siella on vuokralla myos kaksi hanen opiskelukaveriaan ja heidan vuokransa kattaa kaikki asunnosta tulevat kulut joten meille siita ei koidu kustannuksia.

Talla linjalla jatketaan valmistumiseen saakka. Emme siis asu Suomessa eika taalla tunneta mitaan opintotukia.

Tehtiin sopimus, että rahaa ei anneta. Ostetaan ruokaa ja käydään shoppailemassa yhdessä vaatteita ja kodin juttuja.

Aina saavat meidän luo tulla syömään. Sunnuntaisin kaikki samaan aikaan.

Laskuissakin varmaan autettais, jos pyytäisivät..

Kaikki ovat osa-aika töissä ja hyvin pärjäävät opiskeluissaankin. Ehtivät bilettämäänkin, olemme huomanneet.

En juuri lainkaan. Opiskelee oppisopimuksena. Toki välillä ostan hänelle jotain ja kun menen kylään niin melkein aina on viemisiä.

Sinä joka kyselit asumistuen menettämisestä. Tarkoititko että itse menetät jos lapsi tienaa? Miten ajattelet tuon? Että lapsesi ei kannata olla töissä jotta vanhempi ei menetä asumistukea!? Taitaa vanhempi olla tiukilla jos tukea ylipäänsä saa. Vanhempi voi hakea toimeentulotukea itselleen hänelle kuuluvilla perusteilla. Lapsen etua kyllä itse tuossa tilanteessa vanhempana ajattelisin. Sehän on hienoa että nuori tekee töitä elääkseen eikä elä vanhempien varoilla tai lainan varassa! :)

Saa käydä kotona syömässä. Pärjää kyllä kun nostaa opintolainan.

Ei mitenkään. Vieläkö tässä pitäisi öitä käydä töissä eläkeikään asti valvomassa että saisi aikuisia lapsiaan elättää ja hyysätä?

Itsepähän valitsi mennä yliopistoon opiskelemaan höpöhöpöaineita kun samaan aikaan olisi voinut mennä oikeisiin töihin ja tienata elantonsa niin kuin kunnon veroa maksavat ihmiset tekevät. 

Ei minuakaan ole aikoinaan autettu ja ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 01:18"]

Ei mitenkään. Vieläkö tässä pitäisi öitä käydä töissä eläkeikään asti valvomassa että saisi aikuisia lapsiaan elättää ja hyysätä?

Itsepähän valitsi mennä yliopistoon opiskelemaan höpöhöpöaineita kun samaan aikaan olisi voinut mennä oikeisiin töihin ja tienata elantonsa niin kuin kunnon veroa maksavat ihmiset tekevät. 

Ei minuakaan ole aikoinaan autettu ja ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt!

[/quote]

Koska ei minuakaan autettu niin minäkään auta... ihana asenne! 

Ei ole rahaa auttaa yhtään. Olen itse työtön FT. Alaluokasta ei nousta näköjään edes koulutuksen avulla. Olkaa onnellisia te joilla on ollut ns. hyvä perhetausta ja uskokaa, ettei se oma hyvä asema suinkaan johdu siitä, että olisitte älykkäämpiä ja lahjakkaampia kuin köyhemmät ja vähäosaisemmat.

Aika hyvin autatte, toivottavasti lapsenne osaavat olla kiitollisia!

Oma opiskeluni ajoittui pahan laman aikaan ja vanhempieni yritys meni nurin, onneksi molemmilla oli sellainen koulutus, että töitä löytyi heti. Silti jäi maksettavaa moneksi vuodeksi. Itse jouduin opiskelujen takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vuokraamaan asunnon, onneksi oli kämppis jakamassa vuokraa. Opintotuki ja asumistuki kattoivat sen puolikkaan siihen aikaan ihan suhtkoht helposti ja onneksi isoisäni auttoi minua n. 1000 markalla joka kuukausi, mikä oli iso raha. Isä maksoi aina joskus junaliput, kerran kun oli seuraavana aamuna tentti, oikein 1. luokassa :) Muistan sen vieläkin.

Sittemmin vanhemmat ovat kyllä vaurastuneet hyvin, isä Nokian nousussa ja äiti onnistuneilla osakekaupoilla. Oma opsikeluni vain sattui huonoon hetkeen. Veli on sitten kyllä opiskeluaikana lellitty pilalle ja saa nykyisin melkein nelikymmpisenäkin vanhemmilta jatkuvasti kaikenlaista: lapsille rattaita, haalareita, remonttiavustusta ja niin edelleen, Ehkä oli vaan hyvä oppia pärjäämään pitkälti omillaan. Mieheni ei saanut kotoa sitäkään vähää, vaikka vanhemmilla oli rahaa niin että ranteet notkuivat. Muistan kuinka joskus saatiin heiltä  metsältä saatua hirven jauhelihaa, kerran jopa filettä ja kerran pikkuisen karhua. Mielettömät bileet kun tehtiin lihapullia siitä jauhelihasta, paistettiin solussa pihvit kaikille siitä fileestä ja karhusta tehtiin varmaan jotain karjalanpaistia tms.

Kun poikaystävän (nykyisen miehen) tietokone teki tenän kesken diplomityön kirjoittamisen, sain isoisältäni lainaksi rahat uuden hankkimiseen. Se laina maksettiin takaisin enemmän henkisesti mökillä halkoja hakkaamalla, maalaamalla ja muulla pikku puhdetyöllä, ikuisesti kiitollinen siitä.

Jos vaan kynnelle kykenen, tulen auttamaan vielä alakouluikäisiä lapsiani myös aikuisena. Nyt maksan heille kalliita harrastuksia, menkööt se raha sitten aikanaan opiskelukämppien maksamiseen tms.

Ootte ihania vanhempia. Itselläni on ollut vähän kurjempi lapsuus kun äiti jätti isäni alkoholiongelman vuoksi. Olin 11 vuotta silloin. Opiskeluaikana isä oli työttömänä sairauden ja masennuksen vuoksi. Jouduin muuttamaan pois 16 vuotiaana kun kävin viikonlopouisin töissä, muuten isällä ei olisi ollut varaa ruokkia 3 muuta sisarustani kun minun tuloni poistaisi hänen tukensa. Hän ei ole pystynyt auttamaan rahallisesti koskaan ja varmasti tuntee pahaa oloa sen vuoksi. Itse olen antanut paljon sisaruksille ja isällekin. Yleensä kun kävin kylässä jätin 100euroa keittiön pöydälle ja vaivihkaa poistuin. Isä ei olisi muuten rahaani suostunut ottamaan, ja usein soitti perääni. Kerroin että käyttää rahat vaikka ruokaan kun muutenkaan sitä rahaa ei ole.

Olen tyytyväinen että isä on ollut meille tukena vaikka äiti meidät hylkäsikin. On ollut aina katto pään päällä. Nykyään auttelen isää sen minkä pystyn, jossen rahallisesti niin teen vaikka pihatöitä ja autan remontoimisessa ja kodintöissä...