Lue keskustelun säännöt.
Vauva aika raskasta?
27.01.2014 |
Odotan puolisoni kanssa meille esikoista, pikkuisen on tarkoitus syntyä keväällä.
Lähes kaikkialta kuulee, kuinka vauva aika on raskasta ja siitä ei meinaa selvitä. Jatkuvasti väsyttää, kiukuttaa, hermot on kireällä jne. Tämä tuntuu itsestäni pelottavalta ja jopa hieman "kummalliselta". En halua missään nimessä vähätellä, voihan olla, että itsekin kohta tunnen samoin!
Mutta valaiskaa minua! Onko asia näin? Toki ymmärrän, jos yksin joutuu huolehtimaan kaikesta, että tuntuu raskaalta. Mutta eivät kaikki kommentoijat ole yksinhuoltajia.
Meitä on kaksi aikuista ja uskon vahvasti, että yhdessä selviämme!
Kommentit (100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa kuin heinänteko. Lopettakaa se valittaminen.
Helppoa kuin heinänteko. Lopettakaa se valittaminen.
Ihan karmeaa. Jos tietäisin kaiken mitä tiedän nyt, olisi vauva jäänyt hankkimatta. Nukun hyvin vähän, pinna on koko ajan kireänä, vauva roikkuu jalassa 24/7, en ehdi syömään, joten olen laihtunut alipainoiseksi, rinnat ovat muisto vain, nuku-syö-vaihda vaippa-nuku-syö-vaihda vaippa-nuku-syö-vaihda vaippa...
Ei jaksa enää! En halua olla enää äiti!
Mulla on parikuukautinen vauva, esikoiseni. Sanoisin, että monilta osin mulla oli realistinen kuva vauva-arjesta jo etukäteen. Tiesin, ettei kaikkeen voisi varautua, että vauvat ovat yksilöitä, ja että näkisin vasta vauvan synnyttyä, miten hän esim. nukkuu ja miten vaativa muuten on. Tiesin, että voisin saada koliikkivauvan, sylitakiaisen tai refluksilapsen. En siis tehnyt liikaa oletuksia siitä, millaista arkeni tulisi olemaan, enkä ajatellut, että kaikki menisi samoin kuin vaikka jollain kaverillani. Toivoin vain, että jaksaisin ja että lapsi olisi terve. Uskoin rakastuvani lapseeni ja että sen avulla kestäisin tarvittaessa aika paljon.
Sanoisin, että arkeni ole tolkuttoman raskasta sen ansiosta, että mieheni auttaa paljon, vauva on YLEENSÄ perustyytyväinen ja -terve eikä mulla ole muita lapsia. Miehen ollessa töissä mulla on kuitenkin raskasta, koska vauva ei viihdy juuri lainkaan yksin, joten esim. kotitöiden teko, vessassa ja suihkussa käynti jne on vaikeaa. Vauva on ison osan ajasta tissillä tai sitten häntä pitää kanniskella, hyssytellä jne. Onneksi vauva kuitenkin nukkuu hyvät päiväunet, kunhan hänet nukuttaa ulos, joten silloin saa ns. omaa aikaa.
Sanoisin, että suurin yllätys on ollut univajeen aiheuttaman väsymyksen totaalisuus. Väsymys on välillä tuntunut sellaisena sumuna, kuristavana tunteena koko ruumiissa. Pakko on ollut konemaisesti suorittaa hoitotoimenpide toisensa perään, vaikka joka solu on huutanut lepoa. "Yöheräily" oli ensimmäisen kuukauden aikana väärä termi meillä, sillä vauva ei nukkunut öisin juuri ollenkaan. En olisi uskonut vastasyntyneen edes voivan valvoa niin pitkiä pätkiä! Ennätys oli yksi yö, jolloin vauva nukkui klo 24-09 välisenä aikana tasan tunnin. Valvomisen lisäksi hän sai jatkuvia ns. tissiraivareita. Yön pimeinä tuntina raivoavaa vauvaa rauhoitellessa mietteet olivat usein lähinnä synkkiä ja kehotukset nauttia vauva-ajasta tuntuivat absurdeilta.
Onneksi hormonit vaikuttavat kuitenkin niin, että univajeenkin kanssa jaksaa jotenkin. Ja hymyilevä vauva antaa kyllä virtaa jaksaa. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen siis ollut koko ajan onnellinen. Auttaa, kun hyväksyy tilanteen eikä katkeroidu siitä: vauvan uni on erilaista kuin aikuisen. Minua on auttanut myös ajatus, ettei tällä hetkellä tarvitsekaan tehdä tai jaksaa muuta kuin hoitaa vauvaa. Ja onneksi enää ei sentään valvota öitä, vaikka edelleen usein heräilläänkin.
Ei vauva-ajan raskaus siis sitä tarkoita, etten osaisi nauttia vauvastani tai iloitsisi siitä, että tuli hänet hankittua! Kaikki tämä on ihan varmasti "sen arvoista" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta. Illalla kun 8kk ikäinen vauva nukahtaa vihdoin, niin itse en jaksa nauttia omasta tai parisuhdeajasta, vaan olen kuin kuiviin puristettu tiskirätti. Huvittaa nämä kommentit, että "ihanaa kun saa olla vaan vauvan kanssa eikä tarvitse jaksaa mitään". Eikö se vauvan hoitaminen ole mitään, kysyn vaan. Se on vieläpä erittäin fyysistä (esim.paljon kantamista ja kun on iso vauva niin kiva kiva) ja lisäksi hyviä hermoja vaativaa. Luulin inhoavani työtäni, mutta jumalauta mitä lomaa se on. Muutaman tunnin välein taukoja ja vaikka sielläkin saa välillä ns.paskaa niskaa, niin ei sitä narinaa ole koko aikaa. Vauva taas ei anna minuutinkaan rauhaa.
Onhan lapsi tietenkin rakas, mutta jos olisin todella tiennyt mitä tämä on, niin en olisi lasta tehnyt. En.
Kuten monta kertaa edelläkin sanottu: riippuu vauvasta ja äidistä/isästä itsestään. Meillä ensimmäisen vauva-aika oli helppoa (yössä nukkuin kuitenkin parit 3 tunnin pätkät) mutta toisen vauvan sairastaessa refluksia valvottiin ensimmäinen vuosi lähestulkoon kokonaa, silti esikoisen (4v) kanssa piti touhuta ja jaksaa rajat yms.
Ja onhan se sitovaa. Aina priorisoit sen lapsen eikä omaa aikaa ole. Toisaalta sitä en ole kokenut ongelmaksi, sen tiesin jo ennestään ja halusin lapsi kun haluan olla niiden lasten kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole kokenut vauva-aikaa mitenkään raskaana. Tosin omani ovat olleet poikkeuksellisen hyviä nukkumaan.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 18:34"]Kiitos myös vinkeistä! (: Tuon olenkin kuullut, että kun vauva nukkuu, niin kannattaa itsekin levätä/nukkua! -ap
[/quote]
Todellakin! Tosin oman esikoiseni kanssa tämä oli haastavaa, koska nukkui vai n. puolen tunnin pätkissä yhteensä 11h/vrk. Oli todella haastavaa tehdä yhtään mitään... Vauva sai huonosti maitoa tissistä ja saatoin valvoa monta tuntia yöllä imettämässä (istualteen, koska makuultaan ei onnistunut). Päivällä vauva kitisi paljon ja luovutin vauvan itkien isälleen kun tämä tuli töistä.
Mutta sitten kun imetysongelmat helpottivat n. kuukaudessa, niin vauva-aika olikin ihanaa! Ja toisen lapsen kanssa euforiaa alusta asti, han oikeasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se rankkaa, eikä sitä tajua kuin vasta kun sen itse kokee.
Yksi lapsi on ja enempää ei tule, koska kyllä odotus- ja vauva-aika on sen verran rankkoja kokemuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on erityisen raskasta? -ap
- katkonaiset yöunet
- oman ja parisuhdeajan puute
- tukiverkoston puute
- syöttö-vaippa-nukutus rumba 24/7
tuossa nyt muutama juttu, jotka tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle siunaantui hyväuninen ja terve vauva. Jokainen vauva silti heräilee syömään ja valvottaa joskus. Lisäksi synnytysosastolta kertyi univelkaa, kun siellä ei oikein annettu nukkua yölläkään. Koska osittaisimetin ja ruokin loput pullosta, niin syötöt kestivät kauan. (No kyllä joillain imetyskin voi kestää suuren osan vuorokaudesta.)
Hormonien takia olo oli ihan pirteä, vaikka nukahdin aina heti kun istuin alas. Autolla ajo oli vaarallista, koska oli vaikea pysyä hereillä jopa lyhyilläkin ajomatkoilla. Kuljimmekin paljon bussilla vaunujen kanssa. Minulla oli paljon muita projekteja kesken vauvan syntyessä ennen aikojaan, joten niiden loppuunsaattaminen kuormitti kun ei oikein saanut keskittyä vauvaan.
Vauvalla oli refluksi, joka muuttui rotavirusrokotteen saannin jälkeen kivuliaaksi. Tästä seurasi, että jumitettiin aina ruoan jälkeen tunti kotona kantamassa sylissä pystyasennossa vatsakipuista vauvaa, koska se oli asento missä hän ei huutanut. Se ei ollut niinkään raskasta kuin tylsää, raskasta oli kyllä se, että hommat jäivät rästiin vauvaa kannellessa. Neuvolan ym. näsäviisastelu oli myös kuormittavaa, sieltä sanottiin että pitää vain olla kuin ei mitään vatsavaivaa olisikaan. Koska ulkoilu vaunuissa kipua huutavan vauvan kanssa ei ollut kovin rentouttavaa, niin en tuota neuvoa viitsinyt noudattaa.
Minulla oli hyvin raskas työ ennen vauvan syntymää, ja vauva-aika oli helpompaa kuin töissäkäynti. Raskain vaihe oli hiukan yli yksivuotiaan kanssa, joka saattoi lähteä juoksemaan milloin vain mihin vain suuntaan, kaiveli kaappeja ja heräsi öisin vähän väliä. Tämä liittyi liikkumaan oppimiseen. Muutenkin lapsi on aina ollut nätisti sanoen aktiivinen, ei sellainen joka pysyy kiltisti leikkimässä tai oleskelemassa siinä minne sen laittaa. Jotkut vauvat ja taaperothan viihtyvät vaikka hiekkalaatikossa lapion kanssa kiltisti touhuamassa pitkän ajan karkaamatta tai tekemättä mitään sopimatonta. (Hyvänä puolena aktiivinen lapseni on myös ollut aina rohkea ja innostunut helposti kaikesta.)
Huonounisen, itkuisen sairastelevan ja hitaasti usein syövän vauvan kanssa vauva-aika voi olla hyvinkin rankkaa. Millainen arpaonni sattuu. Minulla oli kohtalaisen hyvä tuuri.
Ai tämä ketju on vuodelta 2014. :I
Vierailija kirjoitti:
Kiitos myös vinkeistä! (: Tuon olenkin kuullut, että kun vauva nukkuu, niin kannattaa itsekin levätä/nukkua! -ap
Entä oletko kuullut yhdyssanoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on erityisen raskasta? -ap
- katkonaiset yöunet
- oman ja parisuhdeajan puute
- tukiverkoston puute
- syöttö-vaippa-nukutus rumba 24/7
tuossa nyt muutama juttu, jotka tuli mieleen.
Tuli verkosto puuttuu,jos isovanhempi syrjäytetään jo alussa. Itse olen sellainen,en tyrkyttänyt itseäni edes. Mutta jatkossa ei tarvitse sitten pyydellä. Parempi,että pysyn kokonaan poissa. Tuli se selväksi. Auttakoon ne kummit ym. Mummopuoli.
Suosittelen kirjaa: Vuoden mutsi.