Vauva aika raskasta?

Minäkään en kokenut mitenkään raskaana. Välillä väsytti, mutta pidin sitä ihan normaalina ja asiaan kuuluvana. Muuten voi samaan aikaan sattua toki raskaita elämäntilanteita, mitkä vaikuttavat jaksamiseen, mutta perustervettä vauvaa en pitänyt raskaana. Rankempana pidän kyllä noin 1,5-2v. ikää, mutta siitäkin selviää kyllä:)

Esikoisen vauva aika tuntui raskaalta. Kai se oli kuitenkin lähinnä tylsistymistä kun seuraavien lapsien vauva-aika ei ole tuntunut niin pahalta vaikka on ollu muitakin lapsia sitten hoidettavna. Sen opin vadta esikoisen ollessa 10kk että ulos on lähdettävä joka päivä, muuten sitä univajetta ei jaksa. Kotona jos lojuu monta päivää niin se väsymys vaan koko ajan lisääntyy ja mitään ei saa tehtyä.

Mä luulen, että vauva-ajan rankkuus on suoraan verrannollista siihen, kuinka paljon vauva valvottaa ja kuinka tämä nukkuu päiväunia.

Mulla on kaksi lasta, ja toisen lapsen vauva-aika oli ihan hirveää aikaa. Vauva herätti 1 kk - 11 kk ikäisenä minut JOKA yö 6 - 12 kertaa, eikä näinä aikoina nätisti vaan nukahtanut kun sai tissin suuhunsa, vaan häntä piti myös kanniskella ja hytkyttää sylissä. LISÄKSI hän nukkui päiväunensa 20 minuutin pätkissä. Se aika piti sitten häthätää käyttää suihkussa käymiseen ja omaan syömiseen. Lisäksi vauva oli ihan älytön takiainen, huusi kurkku suorana isänsäkin sylissä (eikä isä jaksanut huutoa kuunnella vaan oli aina tyrkkäämässä vauvaa mulle, kun mun sylissä rauhottui) mutta siis esim. kun laitoin vauvan isälle/lattialle/sitteriin siksi aikaa, että menin vessaan, alkoi hirveä huuto joka jatkui tasan niin kauan, kunnes tulin ja otin vauvan takaisin syliini.

Tämä lapsi rupesi 11 kk iässä nukkumaan paremmin (lue: herätti minua enää 3 kertaa yössä). 2-vuotiaana alkoi nukkua yöt herättämättä minua.

Että tällainen vauva-aika. Plus sitten että mitään hoitoapua ei ollut saatavilla.

Toinen lapsistani taas oli helpompi, nukkui jopa 2-3 tunnin päikkäreitä (halleluja!!! Siinä ajassa ehtii jo itsekin hengähtää, tehdä kotitöitä ja jopa lukea lehteä tms.) ja herätti minua vain 3-5 kertaa yössä pahimmillaankin.

Kateellinen olen avoimesti kaikille, joiden lapset herättivät/herättävät vain pari kertaa yössä ja jotka nukkuvat yöt läpeensä alle 1-vuotiaana. Mikäs siinä onkaan vauva-ajasta nauttiessa.....

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 18:34"]

Kiitos myös vinkeistä! (: Tuon olenkin kuullut, että kun vauva nukkuu, niin kannattaa itsekin levätä/nukkua! -ap

[/quote]

Jos käy niin hyvä tuuri, että vauva nukkuu. Meillä ei vauva nuku kuin maksimissaan puolen tunnin päiväunia kerrallaan sisällä. Parvekkeella ehkä todella hyvällä tuurilla tunnin tai kaksi. Aina ei sielläkään. Että lepääpä tässä sitten itse. Ja yötkin on välillä mitä sattuu, niin ei silloinkaan saa nukuttua.

Raskainta oli minusta ekat kolme kuukautta, se pikkuvauva-aika. Silloin ei saanut nukuttua, kun vauva heräili miten sattui pitkin yötä, itse en osannut aina syöttöjen välissä kunnolla nukahtaa, vaikka vauva vieressä nukkuikin. Ihan alussa päivät meni imettäessä ja illat myös, joten mihinkään ei päässyt, ja se sitovuus väsytti ja tuntui tosi raskaalta. 

Pikkuhiljaa kun vauva alkoi saada jotain uni- ja syömisrytmiä, pääsi vaunujen kanssa pidemmille lenkeille ja muutenkin ihmisten ilmoille, tilanne helpottui. Väsymystä jatkui kuitenkin tasan niin kauan kunnes lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä.

Ne, jotka kehuvat vauva-ajan helppoutta, ovat poikkeuksetta hyväunisten lasten vanhempia. Ne huonouniset vauvat nukkuvat pikkupätkissä sekä yö- että päiväunensa, joten takuuvarmaa hengähdystaukoa ei vanhemmille suoda. 

Rankkaa oli, mutta ihan ihanaa. En tosin muista paljoakaan poikani ensimmäisistä 6kk, koska lapsi ei nukkunut yli 40min, koskaan!

Ensimmäiset kolme viikkoahan puoliso voi olla isyysvapaalla. Meillä käy hyvä tuuri, kun puoliso saa perään vielä 4 viikon kesäloman :) 

Osa ei ehdi suihkuun vauvan ollessa pieni - toiset tekevät väitöskirjan. Eiköhän sillä ole merkitystä, miten vauva käyttäytyy ja millainen äiti on.

Hyvin sinä pärjäät. :)

Kannattaa jo etukäteen varautua siihen, että vastasyntynyt ei tiedä koska on yö ja koska on päivä. Mutta lohduttavaa on se, että useimmiten tuo rytmi korjaantuu parissa kuukaudessa, mutta siltikin suurin osa pikkuvauvoista heräilee öisin syömään tai muuten vaan.

Vauva-aika on ollut meillä kevyesti helpointa, etenkin ekan kanssa kun oli vaan se vauva.

MUTTA, meidän lapset nukkuivat heti molemmat niin että

heräsivät vaan kerran kl 04-05 välillä syömään ja täysiä öitä nukkuivat molemmat alle puolivuotiaista. Olivat terveitä, tosi tyytyväisiä vauvoja ja päivälläkin vetivät pitkään kahdet 2-3 h unet. Eli jos lapsi syö ja nukkuu hyvin ja masu toimii on vauva-aika todennäköisesti helppoa.

Mutta jos lapsi ei nuku kuin pätkiä ei äitikään nuku ja silloin kaikki vauvanhoitoasiat ovat hankalia, jos niihin joutuu totuttemaan univajeisena. 

Lapseni nyt 3 v. ja 6 v. ja vasta nyt alkaa isomman kanssa tuntumaan yhtä helpolta kuin silloin kun hän oli  0-6kk. 

Kyllä oli todell raskasta. Hormonit tekivät tepposen ja kärsin massiivisesta baby bluesista ja lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Lapsi nukkui ekat 1,5 vuotta luvattoman huonosti. Olin zombi jatkuvasti, en todellakaan jaksanut luuhata kahviloissa tai missään aktiviteeteissa. Päivisin yritin nukkua, mutta lapsi nukkui aina max 35min. Ai että vauvat nukkuvat!! Onneksi väsmykseen ei voi kuolla. Mutta uutta vauvaa ei tule. Sen verran kamalaa oli molempien mielestä. Kaikilla ei ole tälläistä, sen tiedän. Oma 3v ei nuku vieläkään kunnolla öitä.

Minusta raskausaika on raskasta! Olen ihan kanttuvei kaikesta nukkumisesta huolimatta ja odotan vauva-aikaa kuin kuuta nousevaa :D Onhan sekin omalla tavallaan rankkaa, mutta se väsymys sentään korjaantuu nukkumalla! Tsemppiä ap, ei sitä etukäteen voi tietää, miten teillä menee! Kahden lapsen kokemuksella ja raskaana :)

Minä en koskaan ajatellut että vauva-arki olisi helppoa. Se oli lähtökohta. Ei se myöskään rankkaa ollut. Minusta on ihanaa olla 100% omalle lapselle läsnä. Toki väsytti mutta se kuuluu asiaan.

Kyllä se alku oli raskasta, etenkin univajeen vuoksi sekä sen takia, että mulla kesti aika pitkään ennen kuin tunsin lapsen ns. omakseni. Hoidin vauvaa kuin kone ja tunsin kamalaa syyllisyyttä siitä, etten osannut rakastaa häntä kuten olisi kuulunut. Mulla oli ilmeisesti jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus.

Molempien lasten vauva-aika ollut tosi helppoa. Jopa esikoisen kanssa, jolloin siis olin totaaliyh. Ovat kumpikin olleet ns. perustyytyväisiä lapsia. Esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä (10-12 tuntia) parin kuukauden iässä, kuopus pariviikkoisena. Sitä ennen heräsivät max. kaksi kertaa yössä syömään.

Helpompaa tuolloin oli kuin nyt, kun lapset ovat 4v. ja 8v. 

Itse kuvittelin olevani realistinen ja hyvin varautunut esikoisen vauva-aikaan. No, jouduin kuitenkin toteamaan ettei siihen vauva-aikaan pystynytkään valmistautumaan, koska todellisuus paljastuu vasta vauvan synnyttyä. Nyt odotan toista ja ajattelen, että kaikki mikä menee päin helvettiä, myös menee. Onneksi tuon ajan kestää vaikka päällään seisten. En ole koskaan ymmärtänyt vauva-ajan romantisointia.

Riippuu niin vauvasta. Ekan kanssa oli rankkaa (vaativa ja temperamenttinen tapaus pienestä pitäen) ja tokan kanssa helppoa (helppo lapsi edelleen...) Jotkut vauvat pötköttelee tyytyväisinä pitkiä aikoja ilman viihdytystä ja nukkuu hyvin, toiset ei viihdy hetkeäkään itsekseen ja heräilee monta kertaa yössä.

Ihanaahan tämä on! Kaikki varoittivat kuinka raskasta se vauva-aika tulee olemaan. Ikääkin kun on päälle 35v. Rennompaa tämä on kuin työssäkäynti. Nukun jopa paremmin nyt, vaikka herätyksiä on 3 per yö. Mikään ei stressaa - mikäs tässä ollessa. Töihin palaaminen tulee olemaan rankkaa. Tahtoisin elää näin koko loppuelämäni.

Voi olla helppoa, voi olla vaikeaa. Et voi mistään tietää. Et omaa etkä miehesi

jaksamista. Et millaisen vauvan saat. Et tiedä miten synnytys sujuu ja miten toivut. Jos saat hyvin rauhallisen, vähän itkevän, hyvin nukkuvan, vähän sairastelevan perusterveen, tyytyväisen ja sopeutuvan vauvan niin on helppoa. Vieläpä jos synnytys menee helposti. Jos saat nukkua 3 tunnin pätkiä yöllä, pärjäät kyllä. Mutta varaudu siihen, että vauva ei tiedä koska on yö. Minulla on kolme lasta ja yksikään vauva-aika ei ole mennyt "siinä sivussa" = thelposti. On koetellut jaksamista, parisuhdetta jne. Vauvat ovat nukkuneet hyvin ja huonosti, sairastelleet enemmän ja vähemmän. Synnytys 1. oli sektio, synnytys 2. normaali alatie ja kolmas imukuppisynnytys. Toipuminen jokaisessa erilaista. Yhden kanssa tosin voit nukkua koska vaan vauvan kanssa. Teillähän ei ole mitään pakollista tekemistä. Lasten määrän kasvaessa vauva pitää saada sopeutumaan myös muun perheen tarpeisiin. Siinä on omat haasteensa. Tsemppiä ja toivottavasti saatte kivan vauvavuoden!

Mä opiskelin kun vauva oli 4-13kk. Oli vaikea univelan alla oppia uutta, mutta vielä vähemmän olisin tykännyt olla opiskelematta.

Ekat 4kk halusi olla sylissä koko hereilläoloajan, tuntui että ei vessaankaan pääse. Nukkui monta kuukautta huonosti päiväunia, ehkä 10min silloin tällöin. Tissiä kaipasi vielä puolen vuoden iässä vähän väliä, 8kk vanhana 3-4 tunnin välein. Yöllä herättiin 1-4 tunnin välein, hampaat yms vaikutti asiaan.

Mites tää vauvasimulaatio menikään? Laita herätyskello herättämään yöllä tunnin välein, hiero tissejä tyynyllä 15min puolen tunnin välein yms...