Lue keskustelun säännöt.
Vauva aika raskasta?
27.01.2014 |
Odotan puolisoni kanssa meille esikoista, pikkuisen on tarkoitus syntyä keväällä.
Lähes kaikkialta kuulee, kuinka vauva aika on raskasta ja siitä ei meinaa selvitä. Jatkuvasti väsyttää, kiukuttaa, hermot on kireällä jne. Tämä tuntuu itsestäni pelottavalta ja jopa hieman "kummalliselta". En halua missään nimessä vähätellä, voihan olla, että itsekin kohta tunnen samoin!
Mutta valaiskaa minua! Onko asia näin? Toki ymmärrän, jos yksin joutuu huolehtimaan kaikesta, että tuntuu raskaalta. Mutta eivät kaikki kommentoijat ole yksinhuoltajia.
Meitä on kaksi aikuista ja uskon vahvasti, että yhdessä selviämme!
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:15"]
Itselläni vauva-aika on tuonut itsestäni esiin kaikki huonot piirteeni. Väsymys ja se ettei koskaan ole omaa rauhaa tekee minusta ihmishirviön. Olen suurimmaksi osaksi huonolla tuulella. Ikävintä on se että ei ole työpaikkaa odottamassa ja tämä voi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Tässä mielentilassa myös ärsyttää kaikki "ihanaa olla vauvan kanssa kotona" hehkutukset niin että tekisi mieli vetää turpaan hehkuttajaa. Joku potkunyrkkeilyharrastus toimisi varmasti hyvänä vastapainona vauva-arjelle.
[/quote]
Kai kaikkien mammaoppien mukaisesti kostit asian miehelle, joka sai levätä töissä ja sai nauttia aikuisista ihmissuhteista....
[/quote]
Lapset kostaa mun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon voisin lisätä koliikki+refluxi vauvan vanhempana,että helppoa se vauva-aika ei ollut rintatulehduksien ja kohtutulehduksen kanssa:'( omani nukkui 15-20min pätkiä 2-3krt päivällä ja yöllä heräili aina 20 min välein. Valveillaolo aikansa hän huuti, mutta 4-5 kk ikäisenä rupesi vähän helpottamaan onneksi. En voi muuta sanoa kuin, että raskasta oli! En saanut hoitoapua. Ketutti kuunnella muiden vanhempien hyvin nukkuvista vauvoista ja kuinka ei mitään vaivaa ole ollut vauvalla eikä itsellä. Osaanpa varautua paremmin seuraavan lapsen vauva-aikaan jos on yhtä haastava kuin ensimmäinen:)
Meillä vauva nukkui alusta alkaen lähes kokonaisia öitä joten nukkuminen on sujunut itseltäni hyvin. Kannella häntä pitää iltaisin jolloin vatsanväänteet vaivaavat. Vauva söi alussa pullosta myös mutta jossain vaiheessa kielyäytyi siitä. Olen siis siinä mielessä kiinni vauvassa täysin. Raskainta on ollut ehdottomasti huoli eräästä terveyteen liittyvästä asiasta. Että kuinka sellaisesta huolesta voi sydän aivan pakahtua.
On se raskasta,vaikka kyllähän niihin univajeisiin ym tottuu.
Raskasta on. VItuttaa. Jos olisin tämän tiennyt, olisin ehkä päättänyt toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta raskainta olii se sitovuus. Vauvan kanssa pitää olla se 24/7. Tottakai ymmärsin tämän ennenkuin edes olin raskaana, mutta sittenkun se oma vauva on siinä niin se konkretisoitui ihan eri tavalla.
Mikä siinä on erityisen raskasta? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että uskot, ja niin uskon minäkin. utta kyllä oikeasti meillä ovat vauva-ajat olleet raskaita. Ja se voi yllättää, miten vauva todella suosii imettävää äitiä eikä kaikki isältä samalla tavalla onnistu. Isä voi tietysti aina hoivata äitiä ja kotia ja mahdollistaa asioita, mutta kyllä vauva-ajat yleensä ovat varsinkin äidille raskaita. Tietysti voi olla, että teille tulee vauva, joka tyyntyy aina helposti, nukkuu hyvin, saa hampaat ongelmitta, ei ole liikkuvainen, ei vaativa, ei sairastele. Mutta itselleni kaikki on ollut vaivan arvoista ja olenkin ihan tekemällä tehnyt neljä lasta. Totuus kuitenkin on, että isompien lasten kanssa on ollut helpompaa ja hauskempaa, vaikka vauvaoissa on oma hurmansa.
Vähän riippuu tulokkaasta, hormonien keikutuksesta, siitä saako nukuttua..... Toisilla on helpompaa kuin toisilla, mutta elämää sitä se totisesti kaikilla on. Onnellista odotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskainta on univaje, mutta hetkeäkään en antaisi pois. Vauva-aika on ihanaa. Vauvat ovat yksilöitä, toisten kanssa pääsee helpommalla ja toisten (esim koliikkivauva) kanssa on sitten vaikeampaa.
Meillä esikoinen on nyt 3kk. Muakin peloteltiin vähän joka taholta, että on kamalaa ja hirveää ja plaaplaa.
Noh, vauva on alusta asti nukkunut öisin hyvin. Hereillä ollessaan on hymyileväinen ja hyväntuulinen eikä turhia kitise. Mitään vaivoja ei ole.
Tottakai on ihan erilailla sidottu kotiin, mutta en mä koe sitä raskaana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika. Käytä yhdysmerkkiä. Ei mulla muuta.
Vauva aika raskasta? Eli onko vauva raskasta? Vaiko vauva-aika raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vauvasta, meillä on kaksi lasta ja esikoinen yllätti helppoudellaan, nukkunut hyvin ja ollut aina sellainen perustyytyväinen ja hyväntuulinen, En siis kokenut vauva-aikaa ollenkaan raskaaksi, kuopus oli jonkin verran vaativampi mutta ihan mukavasti sekin sujui, toki jaloissa hääräävä taapero huolehtii tehokkaasti siitä ettei minkäänlaista omaa aikaa ollut juurikaan.
Mies on osallistunut aktiivisesti vauvanhoitoon alusta asti ja se tietenkin helpotti mun taakkaa etenkin kun muita tukijoukkoja ei ole.
Väsymys on kyllä kamalaa ja sanoisin että kunhan imetys on lähtenyt sujumaan kannattaa opettaa vauva juomaan pullostakin niin isä voi hoitaa yösyötöt edes kerran viikossa.
Ihana kuulla, myös positiivisia kokemuksia! :) -ap
Nykyään kuuluu aina korostaa sitä raskautta. Se on kuitenkin ainutkertaista ja ihanaa aikaa. Univajeen takia voi olla vähän kuin sumussa, mutta se on sellaista sumuista aikaa joka tapauksessa...t kahden äiti.
Mun mielestä raskainta oli univaje. Se, kun silmät ristissä piti aloittaa aamu ja tuntui, ettei silmiä jaksa pitää auki. Jos sulla on ensimmäinen lapsi tulossa niin hyödynnä päiväuniajat ja nuku itsekin silloin.
Minusta taas vauva-aika on mahtavinta. Ajattelin aina, etten jaksaisi lasten kanssa kotona, ja tulin äidiksi ekan kerran 36v-vuotiaana. Kaikki olikin tosi hienoa! Laitettiin seuraava "tulille" kun ensimmäinen täytti vuoden, eikä minulla vielä mennyt hermot sittenkään, vaikka oli kaksi vaippaikäistä pian hoidettavana.
Oli ihanaa käydä kerhoissa, ulkoilla ja touhuta kotona. Mahtavaa oli se, ettei ollut pakko mennä minnekään, eikä tarvinnut ajan kulusta juuri välittää. Imetinkin molempaa lasta 13 kk. Tosin elämää varmasti helpotti se, että molemmat lapset ovat aina nukkuneet mukavasti, tietysti syöneet yöllä sen kolmen tunnin välein aluksi, mutta eivät ole olleet mitään yövalvojia muuten. Ja meillä mies on osallistunut aina omatoimisesti ja pyytämättä lasten- ja kodinhoitoon niin paljon kuin vain kotona on ollut, eli kaikki illat ja viikonloput.
Muistan kun kolme vuotta sitten istuin päivisin kuopusta imettämässä nojatuolissa, ja mietin joka ikinen päivä, ettei juuri onnellisempi voisi ihminen olla. Lapset ovat ihan mahtavia, perhe-elämä on tosi hienoa, ja ainoa harmituksen paikka on, että lapset kasvavat niin pian. Vauvavuosi on yksi ohikiitävä hetki vain...
Kiitos myös vinkeistä! (: Tuon olenkin kuullut, että kun vauva nukkuu, niin kannattaa itsekin levätä/nukkua! -ap
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:15"]
Itselläni vauva-aika on tuonut itsestäni esiin kaikki huonot piirteeni. Väsymys ja se ettei koskaan ole omaa rauhaa tekee minusta ihmishirviön. Olen suurimmaksi osaksi huonolla tuulella. Ikävintä on se että ei ole työpaikkaa odottamassa ja tämä voi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Tässä mielentilassa myös ärsyttää kaikki "ihanaa olla vauvan kanssa kotona" hehkutukset niin että tekisi mieli vetää turpaan hehkuttajaa. Joku potkunyrkkeilyharrastus toimisi varmasti hyvänä vastapainona vauva-arjelle.
[/quote]
Kai kaikkien mammaoppien mukaisesti kostit asian miehelle, joka sai levätä töissä ja sai nauttia aikuisista ihmissuhteista....