Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?

Liikunta nyt vaan on oppiaine, joka tuntuu siltä, että siinä ikäänkuin esitellään taitojaan muille. Ei mikään muu oppiaine ole sellainen. Jotenkin liikkatunneilla kytätään koko ajan muita, miten tuo osaa sen ja sen, ja arvostelu on sallittua. Meillä vitosluokkalainen tyttö stressaa liikkatunteja jo edellisenä päivänä. Ryhmässä on pari monenlaista urheilua harrastavaa taidokasta tyttöä, jotka hokevat koko ajan joukkuepeleissä muille: nopeasti nyt, heitä äkkiä mulle, anna minä heitän, yritä nyt edes! Nämä tytöt saavat joskus myös toimia "apuopettajina", se ei ole muista kivaa, siinä ikäänkuin nostetaan kaksi tyttöä muiden yläpuolelle. Lisäksi nämä hoikat urheiljatytöt arvostelevat pukuhuoneessa muiden tyttöjen ulkonäköä. Meidän tytölle olivat sanoneet että kannattaisi syödä vähemmän karkkia ja liikkua enemmän. Tyttö kyllä liikkuu, eikä ole ylipainoinen, mutta sellainen vankempirakenteinen ja hänellä on jo esim. rinnat kehittyneet.

Ei se aina ole opettajan sanomisistakaan kiinni, vaan usein muiden oppilaiden. Paineet teini-iässä ovat kovat...suurin osa on epävarmoja, eikä haluaisi paljastaa kehoaan muiden nähtäväksi, kun ei ole uuteen kroppaansa vielä itsekään tottunut. Joku pelkää olevansa liian lihava, jollain on liian isot rinnat ja toisella liian pienet, kenellä on liikaa karvoja ja kenellä liian vähän. Meilläkin tyttö sanoi, että esim. uiminen olisi ihan mukavaa, jos olisi pukukopit ja suihkukopit eikä olisi pakko mennä saunaan.

Esimerkki kammottavasta liikunnanopesta, joka osaa tappaa liikunnan ilon ja latistaa itsetunnon: sanoo kaikkien kuulle tunnilla nimeltä mainiten kaksi oppilasta, että he ovat huonoja liikunnassa! Missä muussa aineessa ope voisi käyttäytyä näin törkeästi?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:48"]

Vieläkö liikuntatunneilla on se nöyryyttävä systeemi, että tunnin alussa kaksi huippuoppilasta saavat valita omat joukkueensa luokkalaisista? Se tunne oli niin nöyryyttävä kun aina itse olin se viimeinen, joka joukkueeseen valittiin, muistan jopa että nämä valitsijat (miten olivatkin aina samat!?) huusivat keskenään, että nyt on sun vuoro ottaa tuo (minä siis) kun viime viikolla se oli meidän joukkueessa!

Ai että teki hyvää itsetunnolle..

[/quote]

Ihan sama juttu,  olin koko yläasteen ajan viimeinen tai toiseksi viimeinen joka valittiin joukkueeseen. Oli kyllä nokkimisjärjestys selvillä. Koululiikunta oli äärimmäisen nöyryyttävää ja vastenmielistä, tappoi minulta liikunnan ilon useiksi vuosiksi.

Koululiikunta pitäisi lopettaa, se ainostaan tappaa liikunnan ilon. Vain ne jotka muutenkin on hyviä liikunnassa ja harrastaa sitä saattavat tykätä siitä. Muille se on kärsimystä, yöks yöks yöks.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:22"]

Lentopalloa saivat kuulemma heittää verkon yli, ja toisella puolella pallo piti ottaa kiinni.

[/quote]

Nää on ihan sellaisia sääntöjä, joilla pelataan lasten lentopallosarjojakin. F-ikäiset (1-2 lk) pelaa lentistä niin, että saa heittää jos ei osaa syöttää ja kaksi koppia sallittu. E-ikäiset (3-4lk) joutuvat syöttämään, nostamaan hihalyönnillä, mutta sitten on seuraavana kosketuksena sallittu koppi. Ja koska lentopalloa kouluissa pelataan vain vähän, usein opettajat tuntuvat ottavan isommillekin oppilaille näitä helpotettuja sääntöjä käyttöön. Parempi kai se tällainen helpotus kuin se "syöttö - kukaan ei nosta - palautetaan pallo / syötön vaihto - syöttö - kukaan ei nosta jne" -peli, mitä omassa lapsuudessani pelattiin.

-ohis

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 21:46"]

Luokan kiusaajat ovat AINA joukkuepeleissä pärjääjiä. Koska vain liikunnassa saa leuhkia. Muissa aineissa pärjäämistä pitää suomessa hävetä. Ja tällä hetkellä liikunta=joukkuepelit.

Numerot pitäisi ensinnäkin poistaa kokonaan, siis arvostelu.

Tähän syynä ja kehityksessa erot ja kokoerot. Samassa luokassa esim voi toinen olla 50-kiloinen, toinen 22-kiloinen Kiva törmätä toiseen luistelussa tai pelissä. 

Jotkut kasvavat aikuisen mittaan alakoulussa, toiset muutaman vuode myöhemmin.

[/quote]

Opettajan minulla on sellainen käsitys, että luokassa (valitettavasti) korkein status on näillä jääkiekko / sähly / jalkapallo -tytöillä ja -pojilla. 

[/quote]

Korkein status on sillä kaikista rääväsuisimmalla joka kiusaa arempia oppilaita. Ei ole mitenkään kiinni seuraurheilusta. Peleihin ei pääse jos ei osaa käyttäytyä.

Joo, ja sitten ihmetellään, miksi suomalaiset lihoo eivätkä liiku enemmän. Syynä juuri koululiikuntatraumat.

En ole estynyt ihminen noin yleensä, mutta mieleeni on jäänyt juuri pukuhuoneet niin koululla kuin uimahallitunneillakin ikävinä paikkoina, koska olin varhain kehittyvää sorttia ja muut luokan tytöt tuijottivat ja kommentoivat ääneen kainalo- ja pimppikarvojani, rintojani ym. Yläasteella mukaan pukuhuoneisiin tuli se yleinen hoikkuuden vertailu ja toisten läskien kyttääminen.

Tyttöjen pukuhuoneisiin pyrkivät pojat ahdistelivat meitä koululla, samoin uimahallissa pojat arvostelivat vartaloitamme altaan reunalla ja sukeltelivat aukomaan uikkarinnaruja - ope ei puuttunut mitenkään asiaan vaikka näki kaiken.

Juuri tuo tulosten mittaaminen, muiden ryhmäläisten kovaääninen arvostelu, kunujako (ei kai sitä enää käytetä, 2000-luvulla?), tunnit keskellä päivää ja yleinen mokaamisen pelko (viestit, ryhmäkilpailut) aiheuttavat tod.näk. yleistä liikuntainhoa.

Vasta lukiossa tykkäsin, kun meille tuli ihana sijainen jonka tunneilla kävimme testamassa erikoisempiakin lajeja: jousiammuntaa, melontaa, ratsastusta, keilailua, squashia, karatea. Ja pojat oli erotettu meistä tytöistä liikkumaan muualla. Kivaa oli. 

Liikunnanope vastaa tuohon valintasysteemiin, että EI IKINÄ!! En koskaan missään olosuhteissa teetä joukkuevalintaa noin, siis rivissä seisottamalla ja niin että kaksi valitsee. Valitettavasti aivan varmasti moni vielä käyttää sitä ja kyllä pistää miettimään, että miksi. Olin itse aikoinani hyvä liikunnassa ja jo silloin tunsin pahaa mieltä rivissä viimeiseksi jääneitä kohtaan. Ihan kamala ja tarpeetonta mielipahaa aiheuttava systeemi.

Meillä "arvotaan" milloin mitenkin joukkueet. Joskus yhteen joukkueeseen menevät ne, joilla on vaatteissa sillä kertaa punaista tai keltaista taikka ne, jotka ovat syntyneet parillisina kuukausina tms. Joskus mennää riviin ja jako neljään. Sitten katson silmämääräisesti miten on järkevää yhdistää, 1+2, 1+4 vai 1+3 jne. Niin, että tulisi mahd. tasaiset joukkueet.

Jos on luksuskerta ja koko sali käytössä (normaalisti verholla jaettu ahdas koppero), saatetaan laittaa kaksi peliä pystyyn. Silloin joskus kysyn ketkä menevät toiselle puolelle ja ketkä toiselle, ehdotan että tällä puolella on lupa enemmän kikkailla taidoilla... Ja yleensä oppilaat jakautuvat hiukan taitotasonsa mukaan ja ovat mielissään. Silloin heikommatkin innostuvat pelaamaan kun saavat sentään pallonkin käsiinsä ja pelin tempo ei ole niin nopea, vaan kaikki pysyvät mukana. Harmi,että meidän koulussa tuo koko sali/kenttä/kaukalo on harvinaista herkkua.

Aika usein annan oppilaille myös läksyä liikunnasta. Silloin pienissä ryhmissä päättävät alkuleikin/verryttelyn seuraavaksi kerraksi ja saavat opettaa sen muille. Kukaan ei joudu yksin vastuuseen, vaan ne kaikkein heikoimmatkin saavat apua ryhmältä ja saavat toimia leikin sääntöjen asiantuntijoina ja ehkä "kerrankin" opastaa muita. Silloin yleensä oppilaat on innolla mukana. Vapaaehtoiset saavat aina myös vetää eri lajeissa jonkun pienen tuokion tai harjoitteen. Joskus joku kysyy voiko pitää sählyssä temppuharjoittelun, joku toivoisi koristunnille tiettyä omasta harrastuksestaan tuttua alkuleikkiä, joku ehdottaa alkulämmittelyksi lyhyttä tanssia. Lähes aina sopii. Minusta on kiva päästää oppilaita mukaan suunnitteluun ja fakta on se, että jo alakoulussa oppilaat ovat niin taitavia, että joka lajissa löytyy useampia itseäni taitavampia harrastajia. Miksei siis päästäisi heitä näyttämään osaamistaan :)

Voisiko nämä harrastuneet lapset, jotka eivät kuitenkaan koululiikasta tykkää, ehdottaa opettajalle jotain vastaavaa? Innostuisivatko?

Kun koululiikunta loppui, päätin, etten ikinä harrasta yhtikäs mitään liikuntaa, vaikka mikä olisi. No, onneksi muutaman vuoden kuluttua tajusin, että ihan itseni takiahan minä nyt liikkuisin. Aloitin kävelyn, sitten aloin jumpata kotona, nostella puntteja yms. Mutta kuvitelkaa, vasta 20 v koulun loppumisen jälkeen ostin uudet sukset ja luistimet! Mutta niin surkea olen edelleen, etten pysty menemään mihinkään ryhmäliikuntaan, en vaan pysty. Ahdistaa ja inhottaa pelkkä ajatuskin.

Liian hyvin muistissa kun liikunnanope sanoi: älkää sitten läpsytelkö sitä palloa tällä tavalla kuin tuo "Maija" tekee! Siis minä. Tai kun ope pakottaa minut, keskinkertaisen hiihtäjän, jostain syystä koulujenvälisiin hiihtokilpailuihin ja jään viimeiseksi. Sitten hän laatii taulukon koulun seinälle koulun menestyksestä ko. kisoissa ja ympyröi punaisella kaikki, jotka yltivät tavoitteeseensa (jonka ope oli määritellyt, minulla se oli joku 20. eli keskivälin paikkeilla) ja mustalla ne jotka eivät onnistuneet. Oli toki pari muutakin mustalla ympyröityä... Tai kun ope tokaisi telinevoikassa, että "yrittäisit edes", kun toinen pakertaa ja yrittää minkä ikinä pystyy. Jnejne.

Ja juuri nuo joukkueenvalitsemiset..."Ota Maija, hehhehehheeh" "No en taatusti ota, se jää sulle". Tuntui joskus, että opettaja melkein nautti näistä tilanteista, tyyliin että siitäs saat, kun olet niin huono! Itseasiassa en ollut kauhean huono liikunnassa tai siis kaikissa lajeissa, tykkäsin luistelusta, voimistelusta ja uinnista. En koskaan valittanut, mutta olin arka ja pelkäsin arvostelua ja huomauttelua.

Kamalaa, että liikuntainto saadaan tapettua koulussa. Omille lapsille käynyt melkein samoin, vaikka heidän opettajansa eivät ole likimainkaan yhtä kamalia kuin omani.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:07"]

Liikunnanopettajiksi näyttää kasautuvan epäilyttäviä hulluja. Siis lajeissa sinänsähän ei ole mitään vikaa ja jos katsoo perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelmaa, niin sekin on ihan järkevä. Mut toteutus sit mättää pahasti, kun kaikki pitää naama totisena kellottaa ja laskea ja suorittaa, eikä liikunnan iloa viljellä ollenkaan. Ja liikunnanopettajien asenne koululaisten ihmisoikeuksia ja esim terveyttä kohtaan on järkyttävä.

[/quote]

JUURI NÄIN, liikunnanopettajaksi hakeutuvat ex urheilijat, jotka eivät olleer tarpeeksi hyviä pärjätäkseen lajissaa.

kaikkea pitää mitata, mitata, mitata.  Ja kaikkea on pakko tehdä, ja mitään ei voi tehdä siten, että oppilaat tykkäävät.

Minun tytöllä ollut aina liikunta yläasteella 7 vaikka on kilpauimari.  Syy: idiootti opettaja.  Esim. pakko mennä hiihtämään 3 km päähän PYÖRÄLLÄ noin 16 asteen pakkasessa. Itse opettaja tuli autolla.  Oppilaat ehdottivat jotain muuta liikuntaa, koska kaikki eivät esim kulje pyörällä koulussa.  Ei käy

Joskus tytöllä on jalka kipeä ja kulki kepeillä ja koulun maksamalla taksilla koulussa.  Rehtori sanoi, että ei kannata tulla liikuntaan turhaan kun oli aamulla. JOKA kerta opettaja laittoi luvattoman poissaolon silti. Sitä jatkui tasan niin kauan kun lähetin viestä ja panin rehtorin cc:ksi

Joka liikuntatunnilla väreili sellainen epävarmuus, ei aina oikein tiennyt mitä tapahtuu ja miten toiset oppilaat käyttäytyvät ja suhtautuvat toisten liikuntavarusteisiin, taitoihin jne. Vertaisten edessä suorittaminen on raastavaa varsinkin epävarmemmille oppilaille. Vaatteiden vaihtokin oli monille vaikea paikka, ei sitä enää edes tajua miten arka voi olla 13-15-vuotiaana riisuutumaan toisten luokan tyttöjen edessä. Monet vaihtoivat vaatteet aina vessassa tai muualla piilossa katseilta. Minusta siinä ei ollut mitään pahaa, mutta silti tietyt urheilijatytöt jaksoivat ilkkua että "mikä siinä vaatteiden vaihdossa on niin kamalaa"... Ei ehkä mikään, mutta näiden ihmisten silmien alla ei vaan halunnut esiintyä, piste.

Joukkueiden valitseminen tapahtui joskus niin, että luokan kaksi liikunnallisinta ja liikunnassa "parasta" tyttöä valitsi vuorotellen pelaajia joukkueeseen, miten nöyryyttävää varsinkin viimeiseksi valituille. Tämä taisi tapahtua sen jälkeen, kun nämä superurheilijat keksivät alkaa marista, kuinka "me ei saada koskaan pelata omien kavereiden kanssa samassa joukkueessa", kun opettaja oli yrittänyt tehdä tasaisia joukkueita ripottelemalla urheilijat eri puolille. Urheiluseuraan kuuluvat oppilaat saivat muutenkin perseillä tunneilla kuinka halusivat, todistukseen tuli silti varmasti kymppi - muuten näiden urheilijateinien vanhemmat olisivat soitelleet linjat kuumina opettajalle!

Monet näistä urheiluhulluista ovatkin nykyään liikunnanopettajia, hienoa.

Meidän tytölle on käynyt juuri noin, vannoo ettei koskaan harrasta mitään liikuntaa aikuisena kun ei ole pakko. Ja syy juuri liikunnanopen, joka nöyryyttää ja simputtaa huonoja oppilaita. Kansanterveydellisesti olisi oikein lopettaa koululiikunta.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:22"]

Lentopalloa saivat kuulemma heittää verkon yli, ja toisella puolella pallo piti ottaa kiinni.

[/quote]

Nää on ihan sellaisia sääntöjä, joilla pelataan lasten lentopallosarjojakin. F-ikäiset (1-2 lk) pelaa lentistä niin, että saa heittää jos ei osaa syöttää ja kaksi koppia sallittu. E-ikäiset (3-4lk) joutuvat syöttämään, nostamaan hihalyönnillä, mutta sitten on seuraavana kosketuksena sallittu koppi. Ja koska lentopalloa kouluissa pelataan vain vähän, usein opettajat tuntuvat ottavan isommillekin oppilaille näitä helpotettuja sääntöjä käyttöön. Parempi kai se tällainen helpotus kuin se "syöttö - kukaan ei nosta - palautetaan pallo / syötön vaihto - syöttö - kukaan ei nosta jne" -peli, mitä omassa lapsuudessani pelattiin.

-ohis

[/quote]

Ohis heittää vielä ihan viralliset säännöt ja sääntöhelpotukset: http://junnulentis.fi/2013/08/30/minisaannot-kaudella-2013-2014/#5

Ei ole siis opettajan itse keksimä juttu.

Niin ja nuo koulujen väliset hiihtokilpailut ja muut tapahtumat, joihin oppilaita PAKOTETTIIN osallistumaan, koska koulu sai pisteitä jos lähetti joka luokka-asteelta oppilaan johonkin kisaan. Opettaja tietysti himoitsi silmät kiiluen jotain naurettavaa kiertopokaalia. Sen takia huonotkin hiihtäjät joutuivat rämpimään hiihtokisoissa ja jäämään viimeiseksi, mutta ainakin koulu sai siitäkin suorituksesta pisteen...

Hyi olkoon.

Minun kilpaurheilua harrastava tyttö sai lihankuntotestisä ja muista testeistä 10.  Hänellä oli aina oikeat varusteet mukana ja oli hyvä kaikissa lajeissa.  Numero 7 kun pärstä ei mielyttänyt.

Tytttäreni kaveri on ns. opettajien mielistelijä ja 10 tyttö.  Sai testeistä 6-7 ja ei ikinä osallistunut mihinkään.... liikuntanumero 9 !!

tällainen riikka meidän yläaseteella oli opettajana

Hmm jokaisessa koulussa jossa olen ollut ala-asteelta lukioon liikunta on ollut aina kaikille Se lempparitunti paitsi liikuntaa vieroksuville, vähän pulskille. Varmaan Se pakollinen suihku on Se kammotus, plus myöskin tuntien järjestetty tekeminen. Siis esim hauska mennä kavereiden kanssa luistelemaan mutta ei ole hauskaa mennä mustaa miestä koko luokan kanssa...tyttöjen kesken on myös aina kilpailua jota ei välttämättä heikommat sitten jaksa. T 20v tyttö

Ala-asteella meidän liikuntaa veti onneksi oma luokanopettaja, joka on edelleen elämäni paras ope: tasapuolinen ja kannustava kaikkia kohtaan. Olin juurikin näitä "ei kiinnosta"-asennevammaisia, mutta ope jaksoi aina kehua ja muisti mainita tapahtuneesta kehityksestä mukavalla tavalla. Ei ikinä morkannut ja korosti  todistuksissa, esim. että "Olet hyvä pallopeleissä ja ne ovat selkeästi juttusi".

Yläasteen alkupuolella meillä oli sijainen oikean opettajan ollessa äitiyslomalla. Tämä nainen ei osannut muuta kuin HUUTAA!
Muistan ikuisesti cooperin testin, joka pidettiin seiskaluokan alkupuolella. Minä en tosiaan pahemmin liikuntaa harrastanut ja olin jonkin verran ylipainoinen. Ennen cooperia valittiin parit, joista toinen laski toisen juostut kierrokset. Kun vuoroni tuli, jaksoin omaksi yllätykseksenikin juosta koko 12 minuuttia putkeen, mihin eivät edes kaikki suhteellisen urheilullisen näköiset kyenneet. Pillin soidessa meidän piti jäädä paikoillemme ja opettaja kiersi jokaisen luona laittamassa tuloksen ylös. Muistan vieläkin opettajan ilmeen, joka oli täynnä inhoa ja epäuskoa kertoessani, mitä olin juossut. "Oletko nyt aivan varma?"
Kierrokset laskenut ystäväni oli myös käärmeissään, koska opettaja ilmeisesti epäili, ettei ystäväni kyennyt laskemaan neljään... Kai ope sitten viimein kuitenkin asian uskoi. Terkkuja vaan Jarnalle, jos tätä luet!! :)) Tähän mennessä olen juossut kolme puolimaratonia ja viimeisimmän aikaan 1.50. Jarnan tokaisu (ja itseni ylitys) meinaan synnytti kipinän, että minähän näytän ja innostuin lenkkeilystä. Ymmärrän kyllä, että toisenlaisen luonteen omaavalle vastaava kommentti saattaa juuri tehdä päinvastoin. Mielestäni paras kosto on "menestyä", jos joku epäilee kykyjäni ja tämä pätee muuhunkin kuin liikuntaan!

Vähintäänkin pitäisi poistaa numeroarvostelu liikunnasta. Pitäisikö alkaa hommaamaan jotain aloitetta tms....? Tämä asia koskettaa kansanterveyttä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:27"]

Kilpailu ja arvostelu, toisten silmien alla suorittaminen. Nehän ne on ne syyt, jotka innostuksen tappaa.

Ja vaikka joku sanoi, ettei lajeissa ole vikaa, niin kuinka monen aikuisen tiedät harrastavan telinevoimistelua, suunnistusta ja hiihtoa? Juu, kyllä jotkut niitäkin harrastaa... Onneksi opetussuunnitelmauudistuksessa ollaan pudottamassa lajit pois liikunnasta.

Ai niin ja sellainen kysymys vielä, että kuinka monelle opetettiin liikuntatunnilla jotain? Meillä aina vain suoritettiin: mentiin urheilukentälle ja otettiin aikaa sekä pituus/ korkeustulokset, sit käytiin uimassa ja otettiin 25m uinnin tulokset, sitten käytiin purtsilla ja otettiin 1500m tulokset, sit oltiin salissa ja tehtiin kuntotesti...

Liikunnan iloa ja yhdessä tekemisen hurmaa!

[/quote]

Meille ei todellakaan opetettu liikuntatunnilla mitää.

Aina vaan mentiin tekemään. Pelaamaan, hiihtämään, luistelemaan.

Lapsuuden perheeni oli oikein kunnon sohvaperunaporukkaa, eikä meille lapsille tietenkään mitään opetettu. Kun siis kyllähän koulussa opetetaan. Siispä olin suurimman osan liikuntantunneista ihan pihalla siitä mitä pitää tehdä. Muistan vieläkin sen kun pelattiin pesäpalloa ja siinä pelkäsin eniten sitä, että juoksen väärälle pesälle, kun ei minulla ollut mitään käsitystä siitä miten siinä oikein edetään :( Siinäpä sitä yhdessä tekemisen hurmaa sitten tulikin.

Meillä on kyllä ihan pinvastaiset kokemukset. Kaikki viisi lastamme ovat tykänneet koulun liikunnasta. Eivät ole mitään superlahjakkuuksia eivätkä harrasta seuroissa liikuntaa mutta tykkävät liikkua. Vanhin on jo peruskoulun käynyt, seuraavakin ysillä ja nuorin tokaluokkalainen.

Kaikki ovat käyneet alakoulun samassa koulussa, mutta liikunnanopettajia on ollut useita.