Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?
27.01.2014 |
Meillä vanhin muksu on erittäin liikunnallinen ollut aina. Jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu, sähly, ratsastus, luistelu, hiihto... Kaikki olleet tai ovat edelleen lajilistalla vapaa-aikana. Kahta viime mainittua lähinnä omatoimisesti, mutta liikkumatta tuo lapsi ei osaa olla. Saattaa lähteä vaikka yksin ladulle suihkimaan, jos seuraa ei löydy. Ikää 10v.
Mutta koululiikunta. Se ei vaan oo kivaa. Tänä aamuna kauhee rutina: Onko pakko luistella. Eihän me oltukaan kuin molempina päivinä viikonloppuna luistelemassa + tytöllä oli pesisharkat. Mutta kun koulussa tarttis liikkua, lopahtaa into siihen paikkaan. Mitä ihmettä?
Saati sitten tuo nuorempi, joka ei muutenkaan oikein haluaisi liikkua mihinkään vapaaehtoisesti. Jos koululiikunta on välttämätön paha himoliikkujalle, niin miten karmeeta se onkaan antiliikkujalle...
Kommentit (174)
RIIPPUU NIIN OPETTAJASTA.
Ala-asteella ja ylä-asteen ekalla luokalla oli aivan järkyttäviä opettajia. Tyttö inhosi koululiikuntaa vaikka harrasti sitä vapaa-ajalla.
Sitten onneksi vakituinen liikunnanopettaja tuli äitiyslomalta ja kaikki muuttui. liikunta olikin kivaa. Kertoivat tälle opelle sijaisensa tekemisistä ja ope oli ihan kauhuissaan...
mutta HARVASSA koulussa on mukava liikunnanopettaja. Kyllä syyttäisin asiasta jyväskylän liikuntatietteellistä ,joka näitä hirviöitä sielä suoltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä myös kommentti opettajan vaikutukseen. Olihan se reilua, kun itse oikeasti yrittää hirveästi ponnistella ja osallistuu kaikkeen liikuntaan mukisematta ja silti numero on aina 7. Sitten taas hienohelmat (mutta hyvät vanhemmat omaavat) eivät ole ikinä esim. uimassa (menkat 4 viikkoa putkeen...) ja muihinkin liikuntalajeihin keksivät hyviä tekosyitä olla osallistumatta (eli viettivät ainakin 70 % liikuntatunneista "kävelemässä" tai "kuntosalilla" eli juoruilemassa, koska ei ole valvojaa). Silti heillä numerot 9. Ei kauheasti napannut liikunta sen jälkeen, kun mikään rehkiminen ei riitä ja toisille napsahtaa kiitettävä lusmuilusta.
Täytyy myös mainita yksi opettaja, joka tykkäsi itse jostain lajeista ja vihasi joitain toisia. Esim. itse pidin luistelusta/jääkiekosta, mutta tämä opettaja ei - talvella ei siis kertaakaan käyty jäällä vaan hiihdettiin, hiihdettiin ja hiihdettiin. Keväällä myös heti lumien sulettua pelattiin pesistä, mikä alkoi hieman tympimään pidemmän päälle..
Joo ja AINA samat lajit! Sisäliikassa korista ja lentistä, ulkoliikassa luistelua ja pesistä :p Vähänkö tympi aina niitä samoja. Sitten pakolliset Cooperin-testit ja lihasryhmätestit. Uintia, yök.
Ja tosiaan, niitä lajeja ei opetettu, vaan oletettiin suoraan että kaikkihan ne säännöt tietää.
Miksei tytöt pelanneet koskaan jalkapalloa?
Kilpailullisuus ja testit pois ja liikunnan ilo sekä lajeihin tutustuminen tilalle!
Tuo arvostelutapa oli muuten minusta hyvä, jota joku liikunnanope tuolla ekalla sivulla ehdottelikin.
Aika kummallista, että alakouluihin riittää liikunnanopettajia? Meilläpäin ihan se oma luokanopettaja pitää myös liikunnan ja ihan samoilla säännöillä kohdellaan lapsia kuin muillakin tunneilla.
Etteivät nyt olisi vanhempien omat traumat kummittelemassa? Koulu on muuttunut 80-luvulta. Menkää vaikka katsomaan. Koulu on avoin laitos joka päivä vuodessa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:37"]
Aika kummallista, että alakouluihin riittää liikunnanopettajia? Meilläpäin ihan se oma luokanopettaja pitää myös liikunnan ja ihan samoilla säännöillä kohdellaan lapsia kuin muillakin tunneilla.
Etteivät nyt olisi vanhempien omat traumat kummittelemassa? Koulu on muuttunut 80-luvulta. Menkää vaikka katsomaan. Koulu on avoin laitos joka päivä vuodessa.
[/quote]
Ei se aina ole oma opettaja, joka liikuntaa opettaa alakoulussakaan. Esim. oman lapseni opettaja ei opeta liikuntaa, musiikkia eikä teknistä työtä. Eikä englantia. Toisaalta tämä opettaja opettaa muille luokille tekstiilitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee mieleen jostain Woody Allenin elokuvasta sanonta: "Those who can't do, teach. And those who can't teach, teach gym...."
Meillä on kolme koululaista. Kaikki rakastavat liikuntaa, myös koululiikuntaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanopettaja yleensä inhoavat hiljaisia, kilttejä oppilaita ja nöyryyttävt heitä. Tykkäävät sellaisista mielinkielin "reippaista", itsevarmista oppilaista. Toki sellaisille liikuntatunnit voivat olle kivojakin, mutta ei niille joita haukutaan kaikkien kuullen.
Meillä tyttö vapaa-ajalla himoliikkuja, mutta ei silti tykkää koululiikunnasta, kiitos hienohelma voimistelijoiden. Ryhmässä siis useampi joukkuevoimistelua harrastava prinsessa. Liikuntatunnit menevät näiden temppuiluihun."Ei voi pelata sählyä, kun voi tulla mustelmia. ei voi pelata pesäpalloa, voi sattua sormiin. Pituushypyssö likaantuu. Uinti ei tee hyväö heidän pitkille hiuksille JNE JNE. Eli aika menee näiden muutamien narinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse myös lapsena liikunnallinen. Minulla oli hyvä kunto. Harrastin myös hiitoa.
Koululiikunta vain tappoi liikkumisen ilon. Se kilpailuhenkisyys, jatkuva suorittamisen ilmapiiri, tulokset. En ollut joukkueurheilija lapsena enkä ole sitä nykyäänkään. Vasta noin kahden vuoden sisällä olen löytänyt liikunnan ilon uudelleen koululiikunnan jäljiltä.
Itselläni oli telinevoimistelua harrastava ope ja liikuntatunnit sen mukaisia. Nyt tyttärellä samatilanne. Molempien liikuntainnostus kompastunut ainaiseen telinevoimisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien epäreiluus.
Sen olen ainakin omien lasteni kohdalla havainnut, sillä ei todellakaan mokaamisen pelko eikä kilpailu ole haitannut. Sen sijaan paljon enemmän se, että opettaja ei ole ollut tasapuolinen, arvostelu enemmän pärstäkertoimen kuin suoritusten mukaan eikä ole kannustettu varsinkaan parempia liikunnanharrastajia.
Kyllä liikunnanopettajat osaavat simputtaa myös parhaita liikkujia, esimerkiksi laittamalla joukkuepelissä kaksi parasta pelaajaa kahdestaan koko muuta luokkaa vastaan. Tämä opettaja on entinen olympiatason urheilija, toisessa lajissa tosin.
Omalta kouluajaltani muistan mukavan opettajan, joka ei missään tapauksessa halveksinut edes 160-senttisen korkeushyppytuloksia vaan kannusti siinäkin, ja sama juttu muissakin lajeissa. Hän ei tappanut vähäistä kiinnostusta liikuntaan vähättelemällä suorituksia missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:58"]
Esimerkki kammottavasta liikunnanopesta, joka osaa tappaa liikunnan ilon ja latistaa itsetunnon: sanoo kaikkien kuulle tunnilla nimeltä mainiten kaksi oppilasta, että he ovat huonoja liikunnassa! Missä muussa aineessa ope voisi käyttäytyä näin törkeästi?
[/quote]
Matematiikassa, biologiassa, musiikissa, käsityösä, englannissa, kuvaamataidossa, ainekirjoituksessa, näyttelemisessä... Ihan kuule kaikessa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:56"]
Kyllä koululiikunnassa kehittämisen varaa on. esim. joukkueiden teko, välineet/tilat ja TASORYHMÄT! Ne tosin on Suomessa tabu. Eihän meidän lapsi voi olla missään huonompi kuin kukaan muukaan.
Mutta en ymmärrä tätä mittaamisen valittamista. Ihan samalla tavalla muissakin aineissa mitataan. Kyllä ainakin meidän lapsilla on ollut joka aineesta kokeita, jotka arvosteellaan.
Minusta suurin ongelma on se, että iso osa ihmisistä ei pidä liikuntaa oikeana kouluaineena vaan päivän täytteenä. Kuinka moni on törmännyt valituksiin siitä, että musiikin tunnilla pitää laulaa muiden kuullen tai äikän tunnilla lukea tai mikä pahinta kirjoittaa aineita?
[/quote]
Mutta tuohan nyt on sairastsa. Miten ne tasoryhmät tehdään? Jos joku ei harrasta pallopelejä vaan harrasttaa tanssia esim. 10 tuntia viikossa niin silloin ei osaa niitä lajeja joita koululiikunnassa harrasttetaan. Silti voi olla mahtava kunto, notkea, ketterä, mutta ei ole hyvä syöttelyssä.
Koululiikunta on yksipuolista. Miksi ei ole useampia lajeja, joogaa, tanssia, lihaskuntoa kehittäviä lajeja, vain riekkumista ja kilpailua pallopeleissä.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 21:43"]
Matematiikassa mennän huonompien tahtiin, samoin kaikissa muissa aineissa. Lahjakkaat odottavat etät tyhmimmät ymmärtävät ja oppivat.
Liikunnassa eniten harrastaneet saavat kuljetella palloa keskenään ja tunnin jälkeen riekkuvat ja haukkuvat niitä jotka eivät harrasta yhtä paljon samoja joukkuepelilajeja.
[/quote]
Tämä on niin totta. Kaikissa muissa aineissa opettaja kärsivällisesti näyttää uudelleen ja uudelleen mitä tehdään ja jankkaa sitä opetettavaa ainetta niin kauan että hitainkin sen tajuaa. Liikunnassa sen sijaan otetaan heti sekunttikello/mittanauha käteen ja ryhdytään mittaamaan tuloksia.
Ja vaikka muissakin aineissa on kokeita ja testejä, ne tehdään omassa rauhassa eikä niiden tuloksia repostella koko luokalle. Liikunnassa sen sijaan suoritukset tehdään, mitataan ja arvostellaan koko luokan silmien alla. Tyyli on usein edelleen se, että yksi hyppää pituutta, tulos kirjataan ja muut katsovat. Törpöimmät opettajat vielä kommentoivat heikompia suorituksia pilkallisesti.
[/quote]
Jep, ja jos suomessa on joku yhteinen yhteishenkeä kohottava tapahtuma, se on joku peli.
Vain suomessa näin.
Muualla pelataan shakkia, yhteinen tapahtuma voisi olla soittotapahtuma tai joku leikki tai lukupiiri, suomessa on noloa tehdä mitään muuta kuin soittaa suuta ja riekkua.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:46"]
Omalla kohdalla koin koululiikunnan valikoiman suppeaksi: luistelua talvella, keväällä ja kesällä pesistä tai jalkapalloa, huonolla ilmalla kori- tai lentopalloa. Ongelmahan tässä on se kilpailuaspekti. Hyvin suuri osa ihmisistä harrasta liikuntaa, mutta kilpailematta. Tähän pitäisi koululiikunnankin pyrkiä, jolloin se käytännössä tukisi omaehtoista, terveyttä ylläpitävää liikuntaa. Kilpailujoukkuelajit voi suosiolla jättää urheiluseuroilla, ja keskittyä lähinnä yksilölajeihin, joissa yhden oppilaan huono menestys ei ole koko joukkueen huono menestys. Uinti, juoksu, tanssi, kuntosaliharjoittelu, pilates, jooga, sauvakävely, jne ovat hyviä yksilölajeja. Eikä mittaaminen ole ongelma, kunhan mittaamisella tähdätään oppilaan oman kehityksen seuraamiseen, ei vertailemaan muiden oppilaiden kesken.
[/quote]
Juuri näin, ja nekin jotka pärjäävät joukkuepeleissä pärjäävät vain koska pelaavat paljon.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 21:46"]
Luokan kiusaajat ovat AINA joukkuepeleissä pärjääjiä. Koska vain liikunnassa saa leuhkia. Muissa aineissa pärjäämistä pitää suomessa hävetä. Ja tällä hetkellä liikunta=joukkuepelit.
Numerot pitäisi ensinnäkin poistaa kokonaan, siis arvostelu.
Tähän syynä ja kehityksessa erot ja kokoerot. Samassa luokassa esim voi toinen olla 50-kiloinen, toinen 22-kiloinen Kiva törmätä toiseen luistelussa tai pelissä.
Jotkut kasvavat aikuisen mittaan alakoulussa, toiset muutaman vuode myöhemmin.
[/quote]
Opettajan minulla on sellainen käsitys, että luokassa (valitettavasti) korkein status on näillä jääkiekko / sähly / jalkapallo -tytöillä ja -pojilla.
[/quote]
Korkein status on sillä kaikista rääväsuisimmalla joka kiusaa arempia oppilaita. Ei ole mitenkään kiinni seuraurheilusta. Peleihin ei pääse jos ei osaa käyttäytyä.
[/quote]
Joukkuepelit ovat ainoa harrastus jossa soitetaan suuta.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:37"]
Aika kummallista, että alakouluihin riittää liikunnanopettajia? Meilläpäin ihan se oma luokanopettaja pitää myös liikunnan ja ihan samoilla säännöillä kohdellaan lapsia kuin muillakin tunneilla.
Etteivät nyt olisi vanhempien omat traumat kummittelemassa? Koulu on muuttunut 80-luvulta. Menkää vaikka katsomaan. Koulu on avoin laitos joka päivä vuodessa.
[/quote] ai teillä päin oma ope pitää liikunta ala-asteella. Se että teillä pitää, ei tarkoita, että muissa kouluissa toimitaan samalla tavalla.
MEidän ala-asteella yksi opettaja on tyttöjen liikunnanopettaja (oman luokkansa ohessa)
Minä innostuin koululiikunnasta vasta ammattikoulussa. Ei ollut kilpailukeskeisyyttä saatika nöyryytystä. Opettaja painotti liikkumisen iloa ja terveellisyyttä, totesi että sen ei tarvitse olla pakkopullaa tai suoritusta veren maku suussa. Ei ollut leimaavia ja itsetuntoa laskevia kuntotestejä, liikunnan numero koostui asenteesta ja siitä että edes yrittää.
Olisipa tuollainen opettaja ollut jo peruskoulussa. :)