Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähes viikoksi reissuun, minä vauvan kanssa...
26.01.2014 |
Mies ilmoitti, että haluaa lähteä jouluna kaveriporukalla reissuun. Matkoineen olisi poissa 6 päivää. Sanoi, että käyttää isyysvapaata siihen ja minä sitten älähdin. Jos ei isyysvapaata käytä niin kuulemma kesälomapäiviä sitten, että eikö se ole ihan sama kummasta lomasta ottaa nuo vapaat.
Vauvamme olisi tuolloin 8kk ja mietinkin, että olenko kohtuuton jos pyydän jättämään reissun välistä. Muutamme täältä isosta kaupungista pikkukylään joten ystävien luona käynnin voi unohtaa. Enkä usko, että ihan hirveän pian saisin kavereita uudesta kylästä, asukkaita joku alle 500... kauppa sentään löytyy n. 0,5km päästä.
Niin joo, mies haluaisi lähteä keväällä myös toiselle reissulle, joka kestäisi viikon. Ei ymmärrä miksi poljen jaloilla maata.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 22:49"]Mies ei ole ollenkaan sisäistänyt mitä elämänmuutoksia vauva tuo tullessaan. Jos ei tuo tajua ennen lapsen syntymää miten typerät hänen suunnitelmansa ovat, niin toivottavasti hoksaa viimeistään sen jälkeen. Perheellinen nyt vaan ei voi elää enää kuin sinkkumies.
[/quote]
Juuri näin. Eikä sitä voi ennustaa minkälainen vauva sieltä tulee, vaikka olisi helppo tapaus, niin elämä muuttuu silti.
[/quote]Nimenomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 22:42"]
Anteeksi jos selitin sekavasti, olin niin surullinen, kun tänne kirjoittelin. Mies siis suunnittelee 6 päivän reissua nyt joulukuuksi 2013, sitten 1 viikon reissun maalis-huhtikuussa 2014 jonka jälkeen (tämä on lukkoon lyöty reissu) menee 2 viikoksi kesällä 2014. Tähän päälle vielä päivän kestäviä reissuja sekä harvoin viikonloppureissuja.
Näistä asioista tietenkin puhuttiin ennen lapsentekoa. Raha ei ole ongelma eli kyllä hän pystyy harrastamaan niinkuin ennenkin.
Vauvamme ei ole vielä syntynyt, hän olisi ensimmäisen reissun koittaessa 8kk, seuraavan lähes vuoden ikäinen ja sitä seuraavan reilu vuoden ikäinen.
[/quote]
Eli missä vuodessa ja joulussa oikein mennään?
Jos oikein ymmärsin niin miehesi reissut liittyvät harrastukseen.
Kilpaileeko hän jossain lajissa vai onko nämä harrastusreissut enemmänkin vaikka esim. golffin peluuta kaveriporukalla espanjassa tms...
Joulukuu 2013 tai 2014 tai molemmat.
En tiedä mieheni harrastuksesta tarkemmin.
AP
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:09"]
Joulukuu 2013 tai 2014 tai molemmat.
En tiedä mieheni harrastuksesta tarkemmin.
AP
[/quote]
ÖÖ tiedätkö mikä vuosi nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:09"]
Joulukuu 2013 tai 2014 tai molemmat.
En tiedä mieheni harrastuksesta tarkemmin.
AP
[/quote]
Et oikeesti oo tosissas. Kait sää ny tiedät mitä sinun aviopuolisosi harrastaa jos se parhaimmillaan vie yli kuukauden vuodesta aikaakin???
Ilmoitat vaan miehellesi että haluat myös lapsivapaita viikkoja, lomaa perhe-elämästä. Valitset viikot ja miehesi saa sitten olla lapsen kanssa. Jos tämä ei kelpaa miehellesi niin ei kai hänkään voi sitten lähteä. Joka tapauksessa hyvin outoa käytöstä mieheltä, yleensä on tapana keskustella asioista. Eikä perheellinen ihminen yleensä edes halua käyttää kaikkia lomaviikkojaan harrastuksessa vaan haluaa vietää aikaa myös perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oletteko naimisissa, vauva tulossa..ja miehesi matkailee viikkoja vuodessa, eri reissuja kavereiden kanssa, harrastaa jotain mutta et tiedä mitä?
Ei taida teillä olla kyllä kaikki muutenkaan kunnossa, mikä perhe se on jos ei asioista puhuta ja sovita. Ei tavallinen perhe noin toimi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 20:53"]
Olet täysin kohtuullinen jos pyydät miestä jättämään reissut väliin. Lapsi on tullut molemmille, molempien elämä on muuttunut ja kuuluukin muuttua, ei vain toisen.
[/quote]
"Kuuluukin muuttua"... miksi on joku itseisarvo, että kaikista vanhoista jutuista pitää luopua? AP voi olla pari päivää melkein vuoden ikäisen lapsensa kanssa, niin mies saa nauttia matkasta. Mies voi sitten taas joustaa jossain toisessa jutussa sopivalla hetkellä. Ei ole mitään järkeä vain periaatteesta kurjistaa molempien elämää.
[/quote]
Kurjistaa elämä? Minulla on kaksi lasta, eivät ole koskaan kurjistaneet elämääni. Kummallinen näkökulma.
En myöskään ymmärrä miksi perheelliset ihmiset tuntevat niin suurta halua viettää lomia poissa perheen parista, työmatka ovat tietysti eri asia.
Itsekkäältä tuntuu ap:n mies.
Esikoiseni oli koliikkilapsi, nukkui huonosti 13 kuukautta, mieheni oli tukena koko ajan, vaikka teki pitkää työpäivää, olimme nuoria, mutta tiesimme, että kun lapsi kasvaa elämä helpottaa ja niin kävi!
Nyt on vakvan keskustelun paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 20:17"]
Oletko ajatellut, että mies voi lähteä vaikka lopullisesti. Mitä sitten tekisit? Antaisit lapsen hänelle mukaan, kun et yksin pärjää? Voi näitä uusavuttomia.
[/quote]
en ap, enkä edes kovin uusavuton, mutta miksei voisi antaa lasta mukaan omalle isälleen??? mä ainakin voisin, rakastavalle isälle, aikuiselle ihmiselle, joka varmasti ihan yksinäänkin osaa hoitaa vauvaa, mihin se siinä toista aikuista tarvii, aikuinen mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tää provo, onhan.. Mitä pidemmälle viestiketju etenee, sitä epäloogisemmalta ja sekavammalta ap kuulostaa. Jos hänelle ei ole ongelma miehen harrastaminen ja matkustelu noin yleensä (ei halua edes mukaan lentopelon ym vuoksi), niin eikö pelätty mahdollinen "ongelma" ole ainoastaan se, pärjääkö vauvan/taaperon kanssa itsenäisesti ilman miestään matkojen ajan. Ei hyvää päivää, kyllä ongelmat on ihan muualla kuin miehen parissa reissussa, jos mietityttää oma selviäminen oman (yhden) lapsen kanssa omassa kodissa normaalissa lapsiperhearjessa.
Itselläni on kolme lasta, alle kouluikäisiä, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sitä, ettenkö pystyisi elelemään yksikseen heidän kanssaan, omien lapsieni, viikkoa, kuukauttakin, vaikka loppuelämää. Aika pian keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen miehellä oli parin viikon työmatka, mutta ei se sinne meidän perheen autoa ja rahoja vienyt, joten arki sujui ilman mahdottomia haasteita. Onhan se toki rasittavampaa, junailla menot, mahdolliset yllättävät lääkärikäynnit, iltarutiinit ilman toisen apua, mutta ei se silti mitään avaruusfysiikkaa tai vuorikiipeilyä ole, joten kyllä normaalikapasiteetilla varustetun ihmisen pitäisi pärjätä.
Vapaa-ajan matkustelua yksikseen mieheni ei ole harrastanut (mutta työmatkoja on sitäkin runsaammin), lomareissuille menemme yhdessä kaksin tai koko perheen voimin. No joo, pari kertaa on käynyt kavereidenkin kanssa lyhyellä reissulla, mutta minulle on vastapainoksi keksitty jotakin mieleistä hemmottelusysteemiä "palkaksi" myös.
Minulla on ollut periaate, että hankin tähän maailmaan lapsia vain sen verran kuin pystyn itse mukavasti hoitamaan ja huolehtimaan (vaikka ilman miestänikin, ilman hänen läsnäoloaan ja rahojaan). Se lukumäärä on kolme. Kesäisin olen satunnaisesti hoitanut myös paria tuttavaperheen lasta, mutta päivät yksin viiden lapsen kanssa ylittävät liikaa mukavuusrajani ja kuormittavat niin, että olen ihan uupunut illalla, joten sellaista rääkkiä tiedän kestäväni vain lyhyitä aikoja silloin tällöin. Ehkä joku kokee yhden pienen vauvan tai taaperon samalla tavalla kuormittavaksi, ehkä meillä on eri kestävyyskapasiteetit. Silloin on vaikea antaa neuvoja toiselle.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:09"]
Joulukuu 2013 tai 2014 tai molemmat.
En tiedä mieheni harrastuksesta tarkemmin.
AP
[/quote]
Hah hah, sinulla oli varmaan hauskaa tämän kirjoittaessasi?
Sekoitin vuodet aikaisemmin, mikä on varmaan aivan normaalia, kun vuosi vaihtui?
Miehen harrastuksesta voin sen verran sanoa, että ei kilpaile eli on vähän niinkuin golfin harrastusta kavereiden kanssa tai metsästystä kaveriporukalla. Hän on lähestulkoon aina päässyt pienempiin reissuihin ja noihin pidempiin AINA. Niinkuin sanoin, en rajoita häntä, osaan olla ilman häntä ja nautin yksinolosta.
Mutta nyt asia olisi eri, sillä pian synnytän esikoisemme. Olen ollut niin joustava ja myötämielinen, että olisin toivonut miehenkin olevan.
Näistä asioista puhuimme, tietenkin. Hän lupasi nyt kesällä 2014 olla tekemättä mitään reissua. Silloin olisin suuttunutkin, sillä lapsi olisi täyttänyt juuri kaksi kuukautta. Itsekäs mies on, sillä hän tosiaan suunnitteli lähtevänsä joulukuussa 2014 ja maalis-huhtikuussa 2015 viikon reissuun. Kesä 2015 reissu oli sovittu, sinne hän lähtee.
Ainoa mitä minä kysyin täältä oli se, että olenko kohtuuton jos pyydän häntä oleen tekemättä joulukuun ja kevään reissua. Nämä ovat siis jokavuotiset samat reissut eli jos ei näihin lähtisi niin sitten lähtisi taas ensivuonna.. Hieman asiat täällä muuttui, kun ei ihmiset jaksa lukea koko viestiketjua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kohtuuton AP ja miehesi ei selvästikään yhtään ymmärrä, mitä vauvan tulo perheeseen tarkoittaa. Tällaisella kalenterilla vaikuttaa siltä, että sitten kun itse menet joskus töihin saat viettää kaikki lomasi lapsen kanssa kahdestaan. Päiväkoti kun on yleensä kiinni kuukauden kesällä ja pari viikkoa joulun aikaan ja miehesi lomat menevät harrastaessa. Minusta tuolla aiemmin sinulle annettiin tosi hyvä neuvo lomasuunnittelmien jäädyttämisestä siksi kunnes vauva on syntynyt. Miehellesikin valkenee varmaan aika pian sen jälkeen, että mikään ei ole kuin ennen, ainakaan pitkään aikaan.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:14"]
Onhan tää provo, onhan.. Mitä pidemmälle viestiketju etenee, sitä epäloogisemmalta ja sekavammalta ap kuulostaa. Jos hänelle ei ole ongelma miehen harrastaminen ja matkustelu noin yleensä (ei halua edes mukaan lentopelon ym vuoksi), niin eikö pelätty mahdollinen "ongelma" ole ainoastaan se, pärjääkö vauvan/taaperon kanssa itsenäisesti ilman miestään matkojen ajan. Ei hyvää päivää, kyllä ongelmat on ihan muualla kuin miehen parissa reissussa, jos mietityttää oma selviäminen oman (yhden) lapsen kanssa omassa kodissa normaalissa lapsiperhearjessa.
Itselläni on kolme lasta, alle kouluikäisiä, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sitä, ettenkö pystyisi elelemään yksikseen heidän kanssaan, omien lapsieni, viikkoa, kuukauttakin, vaikka loppuelämää. Aika pian keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen miehellä oli parin viikon työmatka, mutta ei se sinne meidän perheen autoa ja rahoja vienyt, joten arki sujui ilman mahdottomia haasteita. Onhan se toki rasittavampaa, junailla menot, mahdolliset yllättävät lääkärikäynnit, iltarutiinit ilman toisen apua, mutta ei se silti mitään avaruusfysiikkaa tai vuorikiipeilyä ole, joten kyllä normaalikapasiteetilla varustetun ihmisen pitäisi pärjätä.
Vapaa-ajan matkustelua yksikseen mieheni ei ole harrastanut (mutta työmatkoja on sitäkin runsaammin), lomareissuille menemme yhdessä kaksin tai koko perheen voimin. No joo, pari kertaa on käynyt kavereidenkin kanssa lyhyellä reissulla, mutta minulle on vastapainoksi keksitty jotakin mieleistä hemmottelusysteemiä "palkaksi" myös.
Ihan huvikseni katsoi nyt mieheni kirjaamista menoista: 2013 hän teki pieni muutaman tunnin reissuja TASAN 70. Viikonloppureissuja muutama ja sitten pidemmät reissut yhteensä 4 viikkoa. Pieni huomautus vielä, että pikkureissut ovat vähentyneet HUOMATTAVASTI miehen valmistuessa pari vuotta sitten ja saatuaan työn jossa työajat ovat ma-pe klo 8-16.
Minulle on siis turha sanoa, että "koeta kestää kuin nainen ja anna miehesi harrastaa, etkö muka pärjää muutamaa päivää yksin". Jos meille ei syntyisi esikoista nyt niin en puuttuisi hänen reissuihin mutta asia on nyt eri! Emme todellakaan voi tietää millainen lapsi sieltä tulee, siksi kyllä, nyt murehdin etukäteen. Tulemme asumaan alle 500 asukkaan pikkukylässä ja minulla ei tule olemaan edes autoa käytössä. Lähimmät ystäväni jäävät tänne nykyiseen kaupunkiin. Omat vanhempani asuvat yli 100 km päässä ja miehen sukulaisiin minulla on viralliset suhteet, eli tulemme hyvin toimeen mutten voisi kuvitellakaan, että jäisin muutamaksi yöksi kylään.
AP
Kyllä vaan se niin on että naisen homma on olla kotona ja kasvattaa lapset.
Ja surettaa teidän lasten puolesta kyllä kun ajattelette noin, ei ihme että avioliittonne kaatuu ja lapset erääntyvät teistä, kun ette ole kotona antamassa tukea ja turvaa ihmiselle, joka on yhdeksän kuukauden aikana asunut sisällänne. "Mee itse lomalle", joo huonot äidit/lapsettomat näin sanoo, kuka jättää vauvansa ja menee lomalle!? Lapsihan on biologisesti riippuvainen äidistään enemmän kuin isästään, jos ei olisi, mieskin voisi esimerkiksi imettää lasta!!!
Oikeesti häveetkää! N20
Kuinka kauas miehesi oikein täyty lähteä golfaamaan?
Tosiasia on kyllä myös, että monet miehet sisäistää lapsen syntymän & koko tilanteen vasta kun vauva on syntynyt. Mieli & arvot usein muuttuvat "huomaamatta" kun lapsi on todellisesti siinä sylissä ja kehittyy..
Ja jos miehesi lähtee reissuun, ei kai hän teidän autoa ota mukaan eli sinulla on auto käytössä. Tai sitten sovitte, että mies vie sinut jonnekin ennen reissua / kutsut teille jonkun kylään.
On se kyllä aika paljon koko vuoden lomista, jos mies viettää kaikki nuo ajattelemansa lomat kavereidensa & harrastustensa parissa.
Kyllä minäkin ja kaikki noista loma-ajoista selviäisivät, mutta itse kokisin vastaavassa tilanteessa, että prioriteetit ei oo ihan kohdallaa., Ei koko elämän tarvitse muuttua - mutta kohtuus kaikessa.
Siis viekö miehesi auton mennessään kun lähtee lomalle vai eikö sinulla ole ajokorttia?
Alue: Aihe vapaa
Aika paljon lomia miehesi aikoo käyttää reissailuun. Itselleni ja miehelleni lapsien syntymän jälkeen on ollut tärkeää käyttää loma-aikoja yhdessä perheen kanssa olemiseen. Ja mies myös kaipaa "kiireetöntä" aikaa lasten kanssa, arjessa työn keskellä aikaa perheelle jää kuitenkin aika vähän. Onkohan miehesi tullut ajatelleeksi sitä? Riippuu tietenkin työstä, ja siitä, paljonko esim. työmatkoihin kuluu päivässä.