Onko työkaveri (mies) kiinnostunut vai vain ystävällinen?

Kertokaapa vastoin se mistä tietää että työkaveri nainen on kiinnostunut. Naisista ei millään saa selvää usein ja ovat olleet aivan eri linjalla miltä ensin vaikuttaa. Hankalinta ihmissuhteissa on se että naiset ei myöskään tee juuri koskaan niitä alotteita. Täällä lukee että alotteita tekeviä naisia on paljon mutta  ei ainakaan ne naiset jotka mua tulee vastaan

Tollakin heppi varmaan jotain 40 senttiä pitkänä ja silmät pullistuu päästä!

No mulla täysin 100% varmaa tietoa, että työkaverimiehellä oli tunteita ja kiinnostusta, koska myönsi nämä asiat.

- tuijotti koko ajan

- lähetteli viestejä outoon aikaan

- avautui huonosta suhteestaan ja mahdollisesta tulevasta erostaan

- yritti kehitellä yhteistä tekemistä työajan ulkopuolelle

- vaihtoi työpaikkaa

M55 kirjoitti:

Just näin, kevyt flirtti tekee hyvän mielen, ei sen ole tarkoitus olla sen enempää. Työpaikalla  noin kolmekymppiset naiset lirkuttelee joo, mutta toki ymmärrän sen ettei heillä ole mitään taka-ajatuksia tällaisen 50+ sedän suuntaan. Siksi varmaankin :)

monet nuoret naisethan on ihan nännit kovana vanhempien miesten seurassa ainakin kaveri sellainen +40 v rauhallinen ja hauska mies niin 20-30 vuotiaat naiset tekee alotteita ja flirttailee töissä kokoajan. Myönnä pois olet joskus jotain sutinaakin pitänyt jonkun kanssa ?

Naisilla ainakin on helpompaa olla iskettävänä ja pariutua. Yksinäisiä ja syrjäytyneitä miehiä on paljon enemmän työyhteisöissä varsinkin. Kun tapaa fiksun ja vetävän näköisen naiskollegan on tällä lähes aina mies tai ainakin joku vakava säätö meneillään. Sen sijaan tiedän töiden kautta eri asiakaspisteiltä montakin komeaa ja ystävällistä miestä kellä ei onni naisten kanssa tahdo suosia. Naisella tarvii vaan odottaa sopivaa hetkeä niin joku mies lähestyy

Mä välttelen nykyään koska ihastus meni niin intensiiviseksi, aluksi piti olla vaan harmitonta päivän piristystä. Minun on pitänyt jo kuukausia aloittaa yhteinen projekti, mutta nykyään työasioissakin yhteydenotto tuntuu hankalalta. Haaveilen kuitenkin että ollaan kahdestaa pienessä neuvotteluhuoneessa, katsotaan tylsää esitystä sceeniltä, nousen ylös ja kävelen osoittamaan näytöltä joitain kaavioita, mies nousee myös ylös ja tulee seisomaan taakse olemaan eri mieltä ja osoittelemaan omia numeroitaan, käännyn ja jatketaan intensiivisellä katseella mitä on ollut, suudellaan ja siitä selkä seinää vasten...sitä en saa mitenkään kyllä järkevästi jatkumaan että mitäs sitten, ei minulla on mitään yhteistä tämän ihastuksen kanssa edes :P mutta joo, on ollut mahdotonta soittaa töissä ja kysyä milloin aloitataan tämä yhteinen projekti.... :P 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ainakin on helpompaa olla iskettävänä ja pariutua. Yksinäisiä ja syrjäytyneitä miehiä on paljon enemmän työyhteisöissä varsinkin. Kun tapaa fiksun ja vetävän näköisen naiskollegan on tällä lähes aina mies tai ainakin joku vakava säätö meneillään. Sen sijaan tiedän töiden kautta eri asiakaspisteiltä montakin komeaa ja ystävällistä miestä kellä ei onni naisten kanssa tahdo suosia. Naisella tarvii vaan odottaa sopivaa hetkeä niin joku mies lähestyy

Tämä on se asia, josta olen naisille kateellinen. Puolisoehdokkaita jonoksi asti, ei tarvitse kuin valkata. Tasan ei käy onnen lahjat.