Lue keskustelun säännöt.
Miesten mieltymys vs oma kumppani
21.10.2020 |
Osaisiko joku avata tätä asiaa? Jos mies on mieltynyt esim. Punapäihin, isoihin pepuihin, pieniin tisseihin tai mitä näitä kaikkia nyt kenellä onkin. Mutta MIKSI sillä omalla kumppanilla ei ole sitä ominaisuutta välttämättä? Voiko tämä vaikuttaa siihen ettei se oma kumppani oikein riitä silloin kiihoittamaan? Tai miksi lähdetään valitsemaan sellainen joka ei vastaa omia toiveita
Mielipiteitä ja kokemuksia, kiitos
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että näillä miehillä ei ole kokemusta oman ihanteen kanssa seurustelusta.
Sillä kun on kerran päässyt kokeilemaan, minkälaista se on, ei ole oikein enää mieltä tyytyä vähempään.
Olen itse suhteessa naiseen, jonka kroppa on täysin ihanteeni mukainen, ja siitä tulee uskomattoman hieno fiilis joka päivä. Kumppanikin tykkää, kun palvon hänen kehoaan.
Entä jos ikä ja/tai sairaus muuttaa sitä kehoa?
Dumppaatko puolisosi?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että näillä miehillä ei ole kokemusta oman ihanteen kanssa seurustelusta.
Sillä kun on kerran päässyt kokeilemaan, minkälaista se on, ei ole oikein enää mieltä tyytyä vähempään.
Olen itse suhteessa naiseen, jonka kroppa on täysin ihanteeni mukainen, ja siitä tulee uskomattoman hieno fiilis joka päivä. Kumppanikin tykkää, kun palvon hänen kehoaan.
Entä jos ikä ja/tai sairaus muuttaa sitä kehoa?
Dumppaatko puolisosi?
En, niin kauan kuin pidän kumppanini kehoa upeana.
Jänniä nuo parisuhteiden rakennusmetaforat.
Minusta parisuhteessa on kysymys siitä, että nauttii toisesta ihmisestä.
Ei tässä mitään mausoleumia olla pykäämässä.
Minua ärsyttävät luonnekeskeiset naiset, jotka jättävät heti, kun eivät kestä iän mukanaan tuomia persoonan muutoksia kumppanissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ensisijaisesti jo ennen ensimmäistä tapaamista kysyn pitääkö mies enemmän pienistä vai isoista rinnoista - 99% vastaa pitävänsä enemmän pienistä, joten voitte kuvitella monen miehen kanssa olen päässyt edes ensitreffeille asti.. no.. pyöreä nolla. Harmi, että isoista LUOMUrinnoista pitäviä miehiä ei ole.
N21
Itse en enää ala suhteeseen miehen kanssa, jonka mieltymykset ulkonäön suhteen on ihan muuta kuin mitä itse olen.
Ex miehen makuun oli paljastavasti pukeutuvat, tatuoidut volyymiripsi naiset... Sellainen sitten löytyikin töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut? Kokisin typeränä sellaisen itsensärajoittamisen.
Jos se ulkonäkö olisi juuri se kaikista tärkein asia ja siinäkin nimenomaan joku pieni yksityiskohta kuten hiustenväri, niin joo. Silloin varmaan en olisi mennyt ensimmäisille treffeillekään muun kuin punapään kanssa. Se kuitenkaan ei ole minulle suhteessani määrittelevä asia, vaan kemia, se kuinka paljon haluan kyseisen ihmisen seurassa olla yms.
En myöskään ehkäpä haluaisi suhteeseen miehen kanssa jolle olisi kaikkein määrittävin tekijän jokin asia minun ulkonäössäni. Ulkonäköni varmasti sai mieheni pyytämään minut treffeille, mutta toivon ainakin että luonteeni ja persoonallisuuteni olivat hänelle loppupeleissä niin merkityksellisiä, että vaikka minulla olisi ollut poikamainen vartalo, olisi mieheni minuun rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät luonnekeskeiset naiset, jotka jättävät heti, kun eivät kestä iän mukanaan tuomia persoonan muutoksia kumppanissaan.
Ai siis tarkoitat sitä kun normaali, asioistaan huolehtiva aikuinen mies muuttuukin pikkulapseksi? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää ala suhteeseen miehen kanssa, jonka mieltymykset ulkonäön suhteen on ihan muuta kuin mitä itse olen.
Ex miehen makuun oli paljastavasti pukeutuvat, tatuoidut volyymiripsi naiset... Sellainen sitten löytyikin töistä.
Kannattaa seurustella sellaisen kanssa, jonka mieltymyksiä vastaat täydellisesti. Silloin saat sellaista huomiota, josta et ole uneksinutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jänniä nuo parisuhteiden rakennusmetaforat.
Minusta parisuhteessa on kysymys siitä, että nauttii toisesta ihmisestä.
Ei tässä mitään mausoleumia olla pykäämässä.
Minusta nautinto ainakin lisääntyy mitä paremmin toisen ihmisen tuntee, kun yhdessä koetut asiat lisääntyvät, kun on kokemus siitä että tulee hyväksytyksi. FWB-suhde on mielestäni eri asia kuin parisuhde johon sitoudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut?
Varmaan siksi, koska olet nainen, ja siksi teet erilaisia seurustelupäätöksiä kuin me miehet. Nainen voi odottaa, että häntä lähestytään, ja sitten valitsee sen miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies taas joutuu lähestymään, jos haluaa itselleen parisuhteen. Ja kun kerran saa tai joutuu itse päättämään, kenen suhteen ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, miksi ei sitten valita sitä, joka vastaa omaa tyyppiä? Ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ole olemassa mitään rakastumisen tunteita, joiden perusteella valinnan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut?
Varmaan siksi, koska olet nainen, ja siksi teet erilaisia seurustelupäätöksiä kuin me miehet. Nainen voi odottaa, että häntä lähestytään, ja sitten valitsee sen miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies taas joutuu lähestymään, jos haluaa itselleen parisuhteen. Ja kun kerran saa tai joutuu itse päättämään, kenen suhteen ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, miksi ei sitten valita sitä, joka vastaa omaa tyyppiä? Ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ole olemassa mitään rakastumisen tunteita, joiden perusteella valinnan tehdä.
Miksei se mieskin voi lähestyä kaikkia omasta mielestään seksikkäitä naisia, vaikka jollakin ei olisikaan omaan makuun juuri täsmälleen oikean värisiä hiuksia, olettaen että seksikkyys nyt ei ole ainoastaan siitä hiustenväristä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oma rakas näyttää kauniilta ja entiset preferenssit menettää merkityksensä. Se vastaan tuleva ihminen ei ehkä ole sitä mitä odotti, mutta voi olla sitäkin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut?
Varmaan siksi, koska olet nainen, ja siksi teet erilaisia seurustelupäätöksiä kuin me miehet. Nainen voi odottaa, että häntä lähestytään, ja sitten valitsee sen miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies taas joutuu lähestymään, jos haluaa itselleen parisuhteen. Ja kun kerran saa tai joutuu itse päättämään, kenen suhteen ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, miksi ei sitten valita sitä, joka vastaa omaa tyyppiä? Ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ole olemassa mitään rakastumisen tunteita, joiden perusteella valinnan tehdä.
Miksei se mieskin voi lähestyä kaikkia omasta mielestään seksikkäitä naisia, vaikka jollakin ei olisikaan omaan makuun juuri täsmälleen oikean värisiä hiuksia, olettaen että seksikkyys nyt ei ole ainoastaan siitä hiustenväristä kiinni?
Miksi tyytyä ihan kivan näköiseen, kun voi tavoitella sellaista, mikä oikeasti saa aikaan vau-efektin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut?
Varmaan siksi, koska olet nainen, ja siksi teet erilaisia seurustelupäätöksiä kuin me miehet. Nainen voi odottaa, että häntä lähestytään, ja sitten valitsee sen miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies taas joutuu lähestymään, jos haluaa itselleen parisuhteen. Ja kun kerran saa tai joutuu itse päättämään, kenen suhteen ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, miksi ei sitten valita sitä, joka vastaa omaa tyyppiä? Ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ole olemassa mitään rakastumisen tunteita, joiden perusteella valinnan tehdä.
Miksei se mieskin voi lähestyä kaikkia omasta mielestään seksikkäitä naisia, vaikka jollakin ei olisikaan omaan makuun juuri täsmälleen oikean värisiä hiuksia, olettaen että seksikkyys nyt ei ole ainoastaan siitä hiustenväristä kiinni?
Miksi tyytyä ihan kivan näköiseen, kun voi tavoitella sellaista, mikä oikeasti saa aikaan vau-efektin?
No vaikka jos se saa aikaan wau-efektin? Ja koska haluaa käydä treffeillä muulloinkin kuin kerran 30 vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni taas ilmeisesti valitsi omien ulkonäköpreferenssiensä perusteella ja päätyi naimisiin koska satuimme sopimaan luonteiltamme yhteen.
Minulle tuli aikanaan yllätyksenä, että jotkut EIVÄT tee näin.
No, minä en saanut ulkonäköpreferenssiäni, mutta komean ja seksikkään miehen silti joka sai sukat pyörimään jaloissa. Olisiko minun pitänyt jäädä odottamaan että samanlainen 10- mies tulee vastaan punapäisenä?
En osaa sanoa. Itse olen mieluummin sinkku kuin jonkun kanssa, joka ei vastaa tyyppiäni. Koska jos sitten suhteessa ollessani ihastun johonkuhun, joka on täsmälleen tyyppiäni, siitä tulee hyvin ikävä tilanne.
Minä menin yhteen miehen kanssa johon rakastuin korviani myöten. Itselleni tuo preferenssi ei estänyt sitä ettenkö olisi rakastunut tähän mieheen ja olen ollut viimeiset 16v onnellisesti naimisissa. Jos joskus maailmassa sattuisi tulemaan täydellinen mies vastaan, niin tuskimpa mihinkään lähtisin, koska suhteeseen sitoudutaan ja en itsekään ole täydellinen, niin mitäpä minä täydellisellä kumppanillakaan?
Pointtini oli siis se, että niin kuin tuo mies, myös minä deittailin naisia, jotka vastaavat ulkonäköihannettani, ja rakennan suhteen sitten sen kanssa, jonka kanssa luonteet ja toiveet tuelvaisuudelta osuvat yksiin. Luulin ennen, että kaikki tekevät niin.
Ymmärsin, en vain tajua miksi olisin jättänyt deittailematta ihan älyttömän seksikästä ja ihanaa, komeaa miestä vain koska hän ei ollut sellainen jonka olisin itselleni omissa fantasioissani suunnitellut?
Varmaan siksi, koska olet nainen, ja siksi teet erilaisia seurustelupäätöksiä kuin me miehet. Nainen voi odottaa, että häntä lähestytään, ja sitten valitsee sen miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies taas joutuu lähestymään, jos haluaa itselleen parisuhteen. Ja kun kerran saa tai joutuu itse päättämään, kenen suhteen ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, miksi ei sitten valita sitä, joka vastaa omaa tyyppiä? Ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ole olemassa mitään rakastumisen tunteita, joiden perusteella valinnan tehdä.
Miksei se mieskin voi lähestyä kaikkia omasta mielestään seksikkäitä naisia, vaikka jollakin ei olisikaan omaan makuun juuri täsmälleen oikean värisiä hiuksia, olettaen että seksikkyys nyt ei ole ainoastaan siitä hiustenväristä kiinni?
Miksi tyytyä ihan kivan näköiseen, kun voi tavoitella sellaista, mikä oikeasti saa aikaan vau-efektin?
No vaikka jos se saa aikaan wau-efektin? Ja koska haluaa käydä treffeillä muulloinkin kuin kerran 30 vuodessa?
Siis se oma tyyppihän on nimenomaan se kokoelma ominaisuuksia, joka saa aikaan vau-efektin. Eihän se muuten olisi tyyppi. Oma tyyppi on sellainen nainen, jota kohtaan tuntee välitöntä ja selvästi voimakkaampaa kiinnostusta kuin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista mikään ei ole edellytys toimivalle parisuhteelle. Eivätkä ne siinä kontekstissa merkitse mitään.
No mutta jos oikeasti pidät vaikka pieniä rintoja super kiihottavina ja omalla naisella on isot rinnat, niin kyllähän se väistämättä heijastuu parisuhteeseen kun toisella ei ole tarjota sitä sinua kiihottavaa asiaa.
Se että pitää pieniä rintoja superkiihottavina, ei tarkoita sitä, että keskikokoiset tai suuret rinnat eivät olisi kiihottavat myöskin. Se että punapäät ovat hottiksia, ei merkitse sitä, etteikö tummaveriköt ja vaaleat eloveenanaiset voisi olla myös kuumia tapauksia.
M42
Miksi sitä pitää sitten tuoda jatkuvasti julki ja muistuttaa, että itseä miellyttää enempi se jokin, mitä oma kumppani ei ole?
Esim miksi tarvii tummahiuksiselle jankata pitävänsä enemmän vaaleista, tai pienitissiselle toistaa kiihottuvansa enempi isoista tisseistä?
En todellakaan tiedä. Vastakysymyksenä voisin kysyä, miksi pitää jäädä parisuhteeseen kuuntelemaan tuollaista aivotonta dissaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista mikään ei ole edellytys toimivalle parisuhteelle. Eivätkä ne siinä kontekstissa merkitse mitään.
No mutta jos oikeasti pidät vaikka pieniä rintoja super kiihottavina ja omalla naisella on isot rinnat, niin kyllähän se väistämättä heijastuu parisuhteeseen kun toisella ei ole tarjota sitä sinua kiihottavaa asiaa.
Se että pitää pieniä rintoja superkiihottavina, ei tarkoita sitä, että keskikokoiset tai suuret rinnat eivät olisi kiihottavat myöskin. Se että punapäät ovat hottiksia, ei merkitse sitä, etteikö tummaveriköt ja vaaleat eloveenanaiset voisi olla myös kuumia tapauksia.
M42
Miksi sitä pitää sitten tuoda jatkuvasti julki ja muistuttaa, että itseä miellyttää enempi se jokin, mitä oma kumppani ei ole?
Esim miksi tarvii tummahiuksiselle jankata pitävänsä enemmän vaaleista, tai pienitissiselle toistaa kiihottuvansa enempi isoista tisseistä?En todellakaan tiedä. Vastakysymyksenä voisin kysyä, miksi pitää jäädä parisuhteeseen kuuntelemaan tuollaista aivotonta dissaamista?
Huono itsetunto, heikot rajat ja itsenäisyyden puute.
Ihanasti sanottu ja kuvaa täysin omiakin ajatuksiani. Minulle parisuhde on kuin talo jota rakennetaan tiili kerrallaan. Kun asuu lämpimässä hienossa talossa jonka tietää sopivan omiin toiveisiin ja tarpeisiin, niin en minä lähde sitä romuttamaan maan tasalle vain siksi että voisin alkaa rakentaamaan uutta hienoista italialaisista muotitiilistä. Kuka sen tietää sopisiko se uusi talo edes minulle, ehkä ne hienommat tiilet murenisi tai niistä rakennetussa talossa olisi kylmä. Ja jos aina alkaa miettimään onko nurkan takana joku parempi, ei saa ainuttakaan taloa valmiiksi vaan pitää elää kokoajan työmaalla. Nou thanks, minä etsin jotain elämääni jotain pysyvää, jotain niin hyvää että se riittää eikä sitä halua vaihtaa edes unelmaan paremmasta.