Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka suhtautua lapsen epärealistisiin haaveisiin?
Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua lapsen tai teinin melko epärealistisiin unelmiin? Siis toistuviin puheisiin siitä, että haaveilee jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tai kansainvälisestä youtubetähteydestä tai rock-tähteydestä?
En haluaisi lapsen tai nuoren haavepuheita tyrmätä, mutta toisaalta kun 12-vuotias höntsälätkän pelaaja puhuu NHL-ammattilaisuudesta, niin ajattelen, että hiukan realismia ei olisi pahitteeksi.
Miten aikuisen pitäisi näihin suhtautua?
Kommentit (680)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Välillä menee vähän yli tämä ”kaikki on mahdollista kunhan yrittää tarpeeksi”.
Pitää olla myös onnekas, ahkera, sitkeä, lahjakas, älykäs yms
Hämmästyttävää on myös se, miten ahkerat ja sinnikkäät tuntuvat olevan muita onnekkaampia ja älykkäämpiä, ehkä myös lahjakkaampia.
Eivät ahkerat todennäköisesti ole muita onnekkaampia. Se vain näyttää siltä. Nimittäin kun käyttää paljon aikaa johonkin asiaan, treenaa tosissaan ja pitää silmät auki kaikille mahdollisuuksille, niin todennäköisesti jossain kohtaa onni on myöten.
Ahkeruus siis lisää todennäköisyyttä sille, että saa onnenpotkun, koska ahkerana käyttää siihen omaan juttuunsa aikaa ja energiaa, kohtaa helpommin hienoja mahdollisuuksia. Jos taas lähinnä laiskasti haaveilee ja haihattelee jostain asiasta, mutta ei tee sen eteen varsinaisesti töitä, niin monet mahdollisuudet menevät sivu suun. Saati sitten, jos ei uskalla edes haaveilla, silloinhan ei ainakaan ole onni myöten, kun ei ole edes mieli tai silmät avoinna.
No hyvä, edes yksi ymmärsi kommenttini pointin. Kiitos vielä tästä ”mansplaining”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kannattaa pyytää katsomaan muiden suomalaisten kansainvälisten "tähtien" tilannetta.
Saara Aalto = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja haravoi lähinnä pihaa ja rapsuttaa koiraa
Sara Forsberg = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja osallistuu Big Brotheriin mistä palasi radiojuontajaksi - lehdessä kertoi edelleen haaveilevansa urasta "kunhan vaan se hitti tulisi" (samaan aikaan hän väittää olevansa suoranainen hittimaakari joka kirjoittelee hittejä aina Koreaa myöten
Irina Björklund ja Peter Franzén = toinen pääsi esittämään ruumista jota kärrättiin ruumishuoneella, toinen pääsi juoksemaan lumihangessa mihin hänet ammuttiin heti elokuvan alkuminuuteilla, nyt kummatkin viettävät "taiteilijaelämää" Ranskassa Björklundin suvun rahoilla
Samuli Edelmann = "breikkasi" Hollywoodissa kympillä Tom Cruisen leffassa, minkä jälkeen siirtyi lepäilemään Maltalle, mistä siirtyi kaikessa hiljaisuudessa hoilaamaan virsiä Kallion kirkkoon ja fanittamaan Vesa-Matti Loiria
Pia Pakarinen aka Pia Lamberg = "luo uraa Hollywoodissa", mistä urasta kerrotaan 1-2 kertaa vuodessa suomalaisissa iltapäivälehdissä, on kertonut myyvänsä villasukkia Los Angelesin suomiyhteisön keskuudessa, nyt esittää "jumppavideoita". Suurin saavutus kun pääsi "jakamaan Grammyn" eli ojentamaan Grammyn muiden bikinipimujen kanssa sille henkilölle joka sen Grammyn sitten oikeasti jakoi.
Ongelma näissä epärealistisissa haaveissa on suomalaisen median jatkuva hehkutus. Edellä mainituista ainoastaan Saara Aalto on se tyrkky joka ulvoo joka paikassa olevansa stara, kaikki muut vastaavat vain hönöjen toimittajien kysymyksiin ja tekevät itsestään kerta toisensa jälkeen narreja. Ja joo, täähän on nyt sitä "lyttäämistä" eiks niin?
Peter Franzen näyttelee kylläkin suositussa Viikingit- sarjassa...
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
pakko sanoa omakohtainen kokemukseni lukihäiriöstä. itselläni on 3 tason lukihäiriö (1-5 arvosanalla.)
Minulla on viisi tutkintoa sekä kirjoitan vapaalla kirjaa. Se on hidaste, ei estä. Kunhan löytää sen oman helpomman tavan opiskella ja on sitkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kannattaa pyytää katsomaan muiden suomalaisten kansainvälisten "tähtien" tilannetta.
Saara Aalto = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja haravoi lähinnä pihaa ja rapsuttaa koiraa
Sara Forsberg = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja osallistuu Big Brotheriin mistä palasi radiojuontajaksi - lehdessä kertoi edelleen haaveilevansa urasta "kunhan vaan se hitti tulisi" (samaan aikaan hän väittää olevansa suoranainen hittimaakari joka kirjoittelee hittejä aina Koreaa myöten
Irina Björklund ja Peter Franzén = toinen pääsi esittämään ruumista jota kärrättiin ruumishuoneella, toinen pääsi juoksemaan lumihangessa mihin hänet ammuttiin heti elokuvan alkuminuuteilla, nyt kummatkin viettävät "taiteilijaelämää" Ranskassa Björklundin suvun rahoilla
Samuli Edelmann = "breikkasi" Hollywoodissa kympillä Tom Cruisen leffassa, minkä jälkeen siirtyi lepäilemään Maltalle, mistä siirtyi kaikessa hiljaisuudessa hoilaamaan virsiä Kallion kirkkoon ja fanittamaan Vesa-Matti Loiria
Pia Pakarinen aka Pia Lamberg = "luo uraa Hollywoodissa", mistä urasta kerrotaan 1-2 kertaa vuodessa suomalaisissa iltapäivälehdissä, on kertonut myyvänsä villasukkia Los Angelesin suomiyhteisön keskuudessa, nyt esittää "jumppavideoita". Suurin saavutus kun pääsi "jakamaan Grammyn" eli ojentamaan Grammyn muiden bikinipimujen kanssa sille henkilölle joka sen Grammyn sitten oikeasti jakoi.
Ongelma näissä epärealistisissa haaveissa on suomalaisen median jatkuva hehkutus. Edellä mainituista ainoastaan Saara Aalto on se tyrkky joka ulvoo joka paikassa olevansa stara, kaikki muut vastaavat vain hönöjen toimittajien kysymyksiin ja tekevät itsestään kerta toisensa jälkeen narreja. Ja joo, täähän on nyt sitä "lyttäämistä" eiks niin?
Huvittaa tämä viitekehys, joka kertoo ennen kaikkea kirjoittajan sivistyksen tasosta.
Mites sitten
Kaija Saariaho?
Esa-Pekka Salonen?
Karita Mattila?
Aki Kaurismäki?
Eija-Liisa Ahtila?
Ihan vaan muutamia kansainvälisesti menestyneitä suomalaisia nimetäkseni.
Suht huolestuttavaa, että niin moni lapsi oikeasti haaveilee jostain haistapaska tositeeveetähteydestä tai lätkän pelaamisesta tai vastaavasta. Kertoo kyllä paljon siitä, minkä mieltää arvostettavaksi tai tärkeäksi yhteiskunnassa. Itse en ole ikinä kuvitellut lapsena tulevani joksikin "tähdeksi", mutta kunnon uraan olen kyllä mielessäni tähdännyt jo lapsena. Nyt olen yhteiskunnan arvostamassa ammatissa, jossa myös tienaa huomattavan hyvin muun elämän rahoittamiseksi ja elää siten mukavasti. Haaveilu ei elätä. En nyt ehkä ampuisi suoraan alas lapsen unelmia, mutta keskustelisin kyllä vakavasti siitä, että mikä nyt oikeasti onkaan taidokasta tai ihailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet lapset haaveilevat noin. Itselläni oli tähtäimessä Nobelin kirjallisuuspalkinto, mutta eipä ole yhtäkään kirjaa vielä tullut kirjoitettua.
En lyttäisi toisen haaveita, ellei kyse ole jostain vakavasta, tyyliin lopettaa koulun kesken ja muuttaa New Yorkiin, että pääsee esiintymään leffoihin.
Urheilujutuissa valmentajat päättävät, kenessä on ainesta tähdeksi. Lapsen haaveet voi tietysti romuttua siinä kohtaa, mutta urheilualalle ei pääse pelkästään omasta tahdosta.
12-vuotiaalla on vielä monta vuotta aikaa oppia vähän realistisemmaksi. Anna toisen haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Suht huolestuttavaa, että niin moni lapsi oikeasti haaveilee jostain haistapaska tositeeveetähteydestä tai lätkän pelaamisesta tai vastaavasta. Kertoo kyllä paljon siitä, minkä mieltää arvostettavaksi tai tärkeäksi yhteiskunnassa. Itse en ole ikinä kuvitellut lapsena tulevani joksikin "tähdeksi", mutta kunnon uraan olen kyllä mielessäni tähdännyt jo lapsena. Nyt olen yhteiskunnan arvostamassa ammatissa, jossa myös tienaa huomattavan hyvin muun elämän rahoittamiseksi ja elää siten mukavasti. Haaveilu ei elätä. En nyt ehkä ampuisi suoraan alas lapsen unelmia, mutta keskustelisin kyllä vakavasti siitä, että mikä nyt oikeasti onkaan taidokasta tai ihailtavaa.
Suomessa on aina arvostettu urheilijoita, ei ole mikään nykyajan ilmiö.
Urheilun ammattilaiset tekevät todella kovaa työtä päästäkseen huipulle, eikä sitä pidä väheksyä.
Tosi-TV-tähteys on ihan eri asia, riittää että on sekaisin tai nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eläinlääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei pelkkä lukihäiriö estä luonnontieteiden oppimista. Vaatii ehkä enemmän aikaa ja perslihaksia. Taitaa olla vanhemmalle kova paikka, ikävää jos se rajoittaa lapsen potentiaalia.
Jos keskiarvo on 6 ja lukioonkaan ei sillä taida päästä, niin miten voisi mitenkään päästä lääkikseen? Ei se minun mielipiteistäni ole kiinni.
Voihan sentään:/ Itse olen myös haaveillut eläinlääkärin ammatista. Ysiluokan todistuksen keskiarvo 5.4, eli ei mitään saumaa lukioon, eikä se edes ollut tavoite. Koulu ei vaan koskaan ollut oma juttu. Joskus parikymppisenä se muuttui, kun aloin ymmärtämään oman tapani oppimaan. Nyt, 18-vuotta myöhemmin olen opiskellut itseni eläinlääkäriksi ja työpaikkakin on valmiina.
Töitä se unelman toteuttaminen vaatii- ja ihmisen, joka uskoo suhun.Helsinki vai Tarto? Ero on kuin yöllä ja päivällä. Toiseen pääsee rahalla ja keskinkertaisella osaamisella, toisessa kilpaillaan tosissaan omasta paikasta.
Mitä helkkarin väliä? Jos pääsee toteuttamaan omaa unelmaansa, niin mitä väliä sillä on, onko käynyt koulunsa Helsingissä vai Tartossa? Statuksen ja ulkoisen arvostuksenko takia asioita vain tehdään, ja jos ei ole se kaikista paras ja arvostetuin, niin pitää häpeillä itseään ja ruoskia selkään että "tyhmä minä, en päässyt sinne parempaan kouluun"?
Tässä yhteydessä sillä tosiaankin on väliä. Ei kannata mainostaa että on päässyt surkealla oppimistaustalla paljon opiskelua ja lukupäätä vaativalle alalle jos on päässyt itse asiassa "takaovesta". Vähän kuin mainostaisit kovalla työllä päässeesi näyttelijäksi vaikka totuus on että vanhemmat pelaavat golfia samassa ryhmässä kuin valitsijat. Tarton lukukausimaksu on nykyään näköjään 9000e ja 6v koulu että 54 000e kun löytyy jostain taskusta niin sinne vaan. Tätä vaan ei koskaan kukaan "minäkin pääsin lopulta"-tarttolainen sano suoraan. Stereotyyppinen tartolainen eläinlääkäri on tamperelainen hevosharrastaja jonka pappa betalar, lukion ka 7-8. Toki mikä kenenkin arvomaailmaan istuu, uskoisin reaktion olevan kuitenkin erilainen jos Suomessa olisi pääsykokeeton lääkislinja jonka sisäänpääsyvaatimus on 200 000e ja lukutaito.
Todistat kirjotuksellasi ettet tiedä asiasta oikeastaan mitään. Tartossa potkitaan epäkelpo lusmuilija ulos melko äkkiä jolleivät opinnot etene vaaditulla nopeudella, ja osaamisella. Suomessa joutuu jonottamaan eläinlääkikseen pääsyä liian monta vuotta. Sinne hakevilla voi olla 100 tyypillä yhtä hyvät paperit, ja pisteitäkin ihan yhtä paljon keskenään, mutta kun paikkoja ei ole, niin niitä ei silloin ole.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kannattaa pyytää katsomaan muiden suomalaisten kansainvälisten "tähtien" tilannetta.
Saara Aalto = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja haravoi lähinnä pihaa ja rapsuttaa koiraa
Sara Forsberg = ei yhtäkään hittisingleä, elää haavemaailmassa ja osallistuu Big Brotheriin mistä palasi radiojuontajaksi - lehdessä kertoi edelleen haaveilevansa urasta "kunhan vaan se hitti tulisi" (samaan aikaan hän väittää olevansa suoranainen hittimaakari joka kirjoittelee hittejä aina Koreaa myöten
Irina Björklund ja Peter Franzén = toinen pääsi esittämään ruumista jota kärrättiin ruumishuoneella, toinen pääsi juoksemaan lumihangessa mihin hänet ammuttiin heti elokuvan alkuminuuteilla, nyt kummatkin viettävät "taiteilijaelämää" Ranskassa Björklundin suvun rahoilla
Samuli Edelmann = "breikkasi" Hollywoodissa kympillä Tom Cruisen leffassa, minkä jälkeen siirtyi lepäilemään Maltalle, mistä siirtyi kaikessa hiljaisuudessa hoilaamaan virsiä Kallion kirkkoon ja fanittamaan Vesa-Matti Loiria
Pia Pakarinen aka Pia Lamberg = "luo uraa Hollywoodissa", mistä urasta kerrotaan 1-2 kertaa vuodessa suomalaisissa iltapäivälehdissä, on kertonut myyvänsä villasukkia Los Angelesin suomiyhteisön keskuudessa, nyt esittää "jumppavideoita". Suurin saavutus kun pääsi "jakamaan Grammyn" eli ojentamaan Grammyn muiden bikinipimujen kanssa sille henkilölle joka sen Grammyn sitten oikeasti jakoi.
Ongelma näissä epärealistisissa haaveissa on suomalaisen median jatkuva hehkutus. Edellä mainituista ainoastaan Saara Aalto on se tyrkky joka ulvoo joka paikassa olevansa stara, kaikki muut vastaavat vain hönöjen toimittajien kysymyksiin ja tekevät itsestään kerta toisensa jälkeen narreja. Ja joo, täähän on nyt sitä "lyttäämistä" eiks niin?
Unohdit sitten Franzenin Vikings-tuotannon kokonaan.
Ja entäpä Jasper Pääkkönen, Esa-Pekka Salonen, Ville Virtanen, Arja Saijonmaa, Karita Mattila, formulakuskit, rallikuskit (Vatanen), lätkänpelaajat, Linus Torvalds, Tom of Finland, Darude, Eero Saarinen, Armi Ratia, Kaurismäet, Dome Karukoski, jalkapalloilijat, Ville Haapasalo, Mikko Franck, Kaija Saariaho, Tuija Pulkkinen, Lauri Markkanen, Sofi Oksanen, Duudsonit, Sunrise Avenue ja Samu Haber. Ja Tove Jansson, tietysti.
Heitä kaikkia on varmaan myös mollattu ja pilkattu Suomessa, vähätelty. Mutta niinpä vain ovat maailmalla pärjänneet.
Ajattepa jos sinäkin keskittyisit toisten tukemiseen ja kunnioittamiseen. Tai ainakin jättäisit vähättelyn sikseen. Saattaisi kohta olla 5 miljoonaa ja rapiat pärjäävää suomalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin äitini suusta. Äitini on perinteinen vanhoillinen, vähään tyytyvä nainen, joka ei ymmärrä koulutusta ja kunnianhimoa. Meille lapsille toitotti aina et ei ole yhtään huonompi ihminen vaikke ei kouluja kävisikään.
Teininä näistä saatiin huutoriitoja aikaiseksi, muutin kotoa pois 18-vuotiaana mahdollisimman nopeasti.
En kestänyt äitini maailmankuvaa. Juuri tuollaista kaikkien ammattihaaveiden torppaamista. Äitini oli kaupan kassa koko elämänsä ajan, täysin vailla kunnianhimoa eikä ymmärrä, jos muilla on haaveiluja.
Harvinaisen rehellinen avaus yleensä jälkikasvunsa kykyjen suhteen sokealta vanhemmalta.
Näitä loputtomiin tsempattuja yrittäjiä oli mm. Idols -ohjelma täys. Sit itkettiin ja raivottiin järkyttyneinä, kun ei päästy jatkoon. Soperreltiin tyrmistyneinä, miten on musiikkiluokalla oltu ja todellisena kykynä aina pidetty.
Toki lasta pitää kannustaa, mutta realismi mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki 12 v höntsääjät heittää juttua kuinka ne pelaa änärissä isona. Saattaa olla että jossain vaiheessa höntsä muuttuu tavoitteelliseksi ja jos kykyjä on niin pääsy ylöspäin ei ole mahdotonta. Molemmat poikani pelasivat kiekkoa, kyllä se valkeni ihan itsestään ettei heistä mitään gretskyjä tule. Toisen joukkueesta yksi pelaa nyt liigassa ja se paras pelaa nyt änärissä! Kyllä hienolta tuntuu katsoa tvstä kun tuttu poika siellä pelaa. Että unelmat voi käydä toteen!
Suurin osa suomalaisista ajattelee, että unelmointi ja haaveilu päättyy aikuisuuteen, viimeistään silloin kun täytät 30! Siksikin meillä on niin paljon päihde- ja mielenterveysongelmia, kun kasvetaan täällä harmaassa ja kylmässä maassa, jossa ei suoda tilaa edes haaveille, jotka toisivat väriä ja uusia kuvioita elämään.
Minulle sanoi eräs kuivakka, ilkeä ja elämäänsä kyllästynyt sairaanhoitaja, että aikuiset eivät harrasta tai haaveile? Sama ajattelutapa monella päätyöni alalla työskentelevällä.
Itse harrastan, haaveilen ja teen kahta sivutyötä päätyöni lisäksi 😊 Pysyn nimenomaan näin virkeänä ja mieleni pysyy avoimena, kun voin harrastusteni ja sivutöideni kautta edetä mitä kiinnostavampiin kuvioihin. Päätyöni, perhe-elämä ja muu pyörii silti samalla tavalla, vaikka näin toimin - ja sehän monia vituttaa!
Niin ja siis kuvitelkaa, minä, 31-vuotias suomalainen nainen toimin näin!!!! Kuinka lapsellista!
T. Onneen uskova ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sitä mieltä että kannusta täytyypi ja jos/kun pilvilinnat romahtaa niin olla tukena siinä.
Pistä ap lapsi tekemään töitä unelmansa eteen hiki hatussa. Tajuaa lopultavitse riittääkö rahkeet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei pelkkä lukihäiriö estä luonnontieteiden oppimista. Vaatii ehkä enemmän aikaa ja perslihaksia. Taitaa olla vanhemmalle kova paikka, ikävää jos se rajoittaa lapsen potentiaalia.
No vähän realismia, jos jo peruskoulussa tarvitsee tehostettua opetusta, niin ei silloin ihan ikäryhmänsä parhaimmistoon kuulu. Ja lääkikseen taitaa tarvita sen puhtaan kymppirivistön - normaliopetuksesta.
Lapsesta voisi tulla eläintenhoitaja. Niitäkin on eri tasoisia, on ikään kuin sairaanhoitajaa vastaavaa ja sitten kai jotain muutakin. Ja eläinten kanssa voi harrastaa ja toimia vapaaehtoistöissä. Lääkäri ei ole ainoa työ eläinten hoitamisen parissa. Tossa iässä voi vielä haaveilla lääkäristä. Haaveilin mäkin filmitähteydestä, mut iha traumoitta sisäistin siinä kasvaessani, ettei musta sitä tuu enkä edes haluunukkaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki 12 v höntsääjät heittää juttua kuinka ne pelaa änärissä isona. Saattaa olla että jossain vaiheessa höntsä muuttuu tavoitteelliseksi ja jos kykyjä on niin pääsy ylöspäin ei ole mahdotonta. Molemmat poikani pelasivat kiekkoa, kyllä se valkeni ihan itsestään ettei heistä mitään gretskyjä tule. Toisen joukkueesta yksi pelaa nyt liigassa ja se paras pelaa nyt änärissä! Kyllä hienolta tuntuu katsoa tvstä kun tuttu poika siellä pelaa. Että unelmat voi käydä toteen!
Sanoisin, että ne joilla potentiaalia, on vakavasti lätkän ottaviata perheistä, jossa myös rahaa ja vähintään toisella vanhemmalla aikaa ja halua kestää sitä junttiskeneä homofobioineen ja sovinismeineen ja heräillä viikonloppuna viideltä viemään lapsia pelaamaan. Tossa iässä pitää olla jo tosi hyvä, tosi hyvä siinä ihan fyysisesti ja se kai yleensä tulee sillä, että kasvuiässä jo aika pienenä luistelee koko ajan. Ainakin mun tutut lätkäperheet sellaisia, että pojat (joo aina vaan pojat ainakin heillä) oppii luisteleen samaan aikaan ku kävelee, oikeesti ja mailan kanssa pari vikkkoo sen jälkeen. Koululaisina ne on jo selkeesti ikäisiäön parempia. Silti kaikki se voi kaauanyhteen loukkaantumiseen tai jos esim polvet tms ei kestä, kovia leikkauksia teineillä.
Eli voi olla tosi lahjakas, tosi panostava ja kannustava ja rakastava perhe ja silti se tyssää. Sitten on kasvatettu lapsi, joka ei tiedä mistään muusta mitään, sillä lätkä vie kaiken ajan, ei siinä paljon muuta maailmanmenoo koulun lisäksi ehdi harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki 12 v höntsääjät heittää juttua kuinka ne pelaa änärissä isona. Saattaa olla että jossain vaiheessa höntsä muuttuu tavoitteelliseksi ja jos kykyjä on niin pääsy ylöspäin ei ole mahdotonta. Molemmat poikani pelasivat kiekkoa, kyllä se valkeni ihan itsestään ettei heistä mitään gretskyjä tule. Toisen joukkueesta yksi pelaa nyt liigassa ja se paras pelaa nyt änärissä! Kyllä hienolta tuntuu katsoa tvstä kun tuttu poika siellä pelaa. Että unelmat voi käydä toteen!
Sanoisin, että ne joilla potentiaalia, on vakavasti lätkän ottaviata perheistä, jossa myös rahaa ja vähintään toisella vanhemmalla aikaa ja halua kestää sitä junttiskeneä homofobioineen ja sovinismeineen ja heräillä viikonloppuna viideltä viemään lapsia pelaamaan. Tossa iässä pitää olla jo tosi hyvä, tosi hyvä siinä ihan fyysisesti ja se kai yleensä tulee sillä, että kasvuiässä jo aika pienenä luistelee koko ajan. Ainakin mun tutut lätkäperheet sellaisia, että pojat (joo aina vaan pojat ainakin heillä) oppii luisteleen samaan aikaan ku kävelee, oikeesti ja mailan kanssa pari vikkkoo sen jälkeen. Koululaisina ne on jo selkeesti ikäisiäön parempia. Silti kaikki se voi kaauanyhteen loukkaantumiseen tai jos esim polvet tms ei kestä, kovia leikkauksia teineillä
Eli voi olla tosi lahjakas, tosi panostava ja kannustava ja rakastava perhe ja silti se tyssää. Sitten on kasvatettu lapsi, joka ei tiedä mistään muusta mitään, sillä lätkä vie kaiken ajan, ei siinä paljon muuta maailmanmenoo koulun lisäksi ehdi harrastaa.
* Silti kaikki se voi kaatua yhteen loukkaantumiseen. -sama narisija.
Alue: Aihe vapaa
Lisäisin tuohon rakkaustohtori Emilia Vuorisalmen, joka kuvitteli myös olevansa suuri starba Hollywoodissa. Tuli takaisin häntä koipien välissä ja alkoi hourimaan vaihtoehtoishoidoista, hivenaineista ja rakaushormoneista. Ei kuitenkaan pääse eroon näyttelijähaaveistaan koska osallistui just täysin flopanneeseen moukkaohjelmaan missä kuvitteli itse tehneensä valtavan roolisuorituksen.