Missä elämäntilanteessa olit 25-vuotiaana?

Opiskelija, avoliitossa, ei lapsia, vuokralla, ei autoa.

Asun maalla omakotitalossa. 4 lasta, lainaa hirveesti. Lukio ja ammattikoulu käytynä, oma yritys työllistää.

25-vuotiaana olin sinkku, asuin vuokralla, tein osa-aikaisesti töitä, opiskelin (tosin jätin opinnot myöhemmin kesken), bailasin ystävien kanssa, sekoilin miesten kanssa ja matkustin TODELLA paljon. Nyt 35-vuotiaana on vakaa parisuhde, 2 lasta, ja ammatti johon oikeasti halusin koko ikäni. Nyt 35-vuotiaana tiedän paremmin kuka olen ja mitä elämältä haluan, ja olen kiitollinen noista nuoruuden hauskoista sekoilu- ja kokeiluvuosista. :)

Olin seurustellut vuoden nykyisen aviomieheni kanssa. Opiskelin yluopistossa. Tein töitä nelisen vuoroa viikossa. Juhlittiin tosi paljon. Olin muuttamassa Hki-yksiöstä miehen kanssa Hki-kaksioon 😊

Parhaillaan 25-vuotiaana olen gradua tekevä kahden lapsen (5 v. ja 1 v.) äiti. Naimisissa, omakotitalo Tampereen kupeessa. Kaksi hevosta ja koira lemmikkeinä. Harrastan näyttelemistä ja juoksemista, miehen kanssa käydään syömässä aika usein ja kavereiden kanssa joko ihan rehellisesti ryypätään, käydään laivalla tai sitten kokkaillaan. Miehen kanssa harrastetaan myös matkustelua, sekä perus-kanariansaaria että eksoottisempiakin kohteita fiiliksen mukaan. Turha varmaan mainita, että isovanhemmat, kummit ja kaverit runsaasti mukana lastenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Täytän pian 26v, ja olen ihan mielenkiinnosta pohtinut paljon, kuinka "keskiverto" elämää vietän. Moni ala-aste aikainen kaveri on jo naimisissa, asuu omakotitalossa pienessä kaupungissa/kunnassa, muutamalla on pullat uunissa tai yksi lapsi. Nykyinen kaveripiirini koostuu lähinnä kaupungissa vuokralla asuvista sinkuista tai avoliittolaisista.

Itse asun keskustassa, kerrostalokaksiossa, josta jäljellä vielä muhkea asuntolaina. Avoliittoa takana 3v, ei lapsia, ei lemmikeitä, eikä niiden aika mielestäni vielä ole.

Missä elämäntilanteessa sinä olit 25-vuotiaana? Asuitko vuokralla vai omistusasunnossa? Olitko sinkku, seurustelitko, avo- vai avioliitto? Lapsia? Harrastukset, ravintolakulttuuri? Vapaa-aika? Työ?

Olin avoliitossa, vuokrakaksiossa ja odotin esikoista. (odotuksen loppuvaiheessa, just ennen kuin täytin 26, muutettiin omaan rivarikämppään) Mulla ja avomiehellä oli vakituiset työt, ravintoloissa ei käyty kuin kerran vuodessa syömässä. Minä harrastin pyöräilyä ja mies keräili sarjakuvien ensipainoksia. Ei ollut lemmikkejä, ei kyllä myöhempäänkään.

Moni teistä on vauvoja alkanut jo tekemään :o Täytän pian 24 ja valmistun vasta nyt kohta, ei kävisi mielessäkään heti alkaa vauvoja tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Moni teistä on vauvoja alkanut jo tekemään :o Täytän pian 24 ja valmistun vasta nyt kohta, ei kävisi mielessäkään heti alkaa vauvoja tekemään.

Ihmeellistä, kaikki eivät ajattele ja tunne kuin sinä!

Olin jo muutaman vuoden ollut koulutusta vastaavassa työssä. Naimisissa pari vuotta, asuttiin vuokralla. Lapsia ei ollut. Pyrin lääkikseen ensimmäistä kertaa ja pääsin sisään.

Sain toisen lapsen, myyntiin kerrostalo-osakenja muutettiin omakotitaloon. Opiskelin ja kävin töissä. Mies samanikäinen ja silloin tapahtui isoja muutoksia yrityksessä. Oltiin molemmat paljon kotona ja oli mukavaa, lepposaa aikaa perheenä. Kaipaan.

Muutin lompakkoloiseksi mieheni asuntoon. Ei lapsia mutta muuta riesaa sitäkin enemmän :)

Olin eläkkeellä ja asuin vuokrakaksiossa. Tilanne on nyt, ollessani 48-vuotias, täsmälleen sama kaikilta osin.

Biletin vielä joku 7-8 vuotta, käytin kolaa ja nipsuja. Matkustelin yms. Eka lapsi 34 vuotiaana ja perhe elämää siitä eteenpäin. Nyt lapsia kaksi, naimisissa ja iso oma okt.

Kun olin 25 v. ostettiin omakotitalo avomiehen kanssa. Siinä vaiheessa yhdessä oltiin oltu 9 vuotta. Molemmilla vakituiset työpaikat. Ei lapsia, ei lemmikkejä. Ei häitä suunnitteilla. Aika paljon käytii vielä kaveriporukalla juhlimassa ja pidettiin meillä bileitä. Tehtiin 2-3 etelänmatkaa vuodessa.

Nyt 3 vuotta myöhemmin elämä on aika samanlaista. Bilettäminen on (vihdoin!) vähentynyt :D Nautitaan viikonloppuisin koti-illoista. Vauvaa on yritetty melkein 2 vuotta, mutta ei näy... Välillä ahdistaa.

Olen 25-vuotias. Asun kerrostalossa omistusasunnossa mieheni kanssa ja meillä on myös koira. Opiskeluni ovat loppusuoralla ja käyn niiden ohella töissä. Elän aika rauhallista elämää, biletys ei ole kiinnostanut enää moneen vuoteen. Lapsia ei ole vielä, niiden aika on sitten joskus myöhemmin.

Opiskelin viimeistä vuotta ulkomailla. Äitini oli juuri kuollut ja parisuhde päättynyt. Se vuosi oli suuri murroksen vuosi minulle ja elämän suunta muuttui radikaalisti (parempaan päin).

Tuosta on nyt pari vuotta aikaa, olen edelleen sinkku ja asun Lontoossa ja teen täällä uraa. 

Opiskelen yliopistossa tokaa vuotta. Asun vuokralla, mulla on lemmikki ja töitä oon tehny vain kesätöitä. Ennen nykyistä alaani opiskelin 19-vuotiaasta 23-vuotiaaksi luonnontieteitä, josta en ehtinyt valmistumaan kun pääsin nykyseen koulutukseen. Tulen valmistumaan 28-vuotiaana (tai jos joudun huonoon ryhmään, niin kuukausi sen jälkeen kun täytän 29), oon ihan tyytyväinen että saan vielä tässä vaiheessa opiskella ja matkustella. Velvollisuudet kutsuu sitt vasta kolmenkympin kieppeillä :) Tosien enpä tiedä mitä ne velvollisuudet edes on, tarkotuksena kun on vaan päästä hyviin töihin, ehkä ostaa asunto mutta perhettä en halua.

Asun vuokralla, opiskelen yliopistossa (sitä olisi varmaan ainakin 1,5 vuotta jäljellä), avoliitossa, on auto, sain ensimmäistä kertaa oman alan kesätöitä ja kunnon palkan, lapsia ei eikä kyllä ole tulossakaan pitkään aikaan, kaveripiirissämme ei ole viel yhdelläkään lasta ja kerran vuodessa käydään kesätöistä saaduilla rahoilla ulkomailla. Ei ole paineita hankkia lapsia, eikä naimisiin menosta jne. Ehtii sitä myöhemminkin, nyt nautitaan vapaudesta ;)

Umpirakastunut, tein töitä paljon ja vapaa-ajan bailasin :)

25-vuotiaana asuin yksin omassa kaksiossa Espoossa, olin valmistumisen jälkeen ollut vakituisessa työpaikassa kaksi vuotta. Olin pitkästä aikaa sinkkuna kaukosuhteen jälkeen. Elämä oli tasapaksua, kävin tanssimassa ja juoksemassa viikoittain, sekä näin paljon ystäviä ja perhettä. Juoksin puolimaratonin. Työ alkoi kyllästyttämään, joten aloin tutkimaan jatkokoulutusmahdollisuuksia.

Nyt 26-vuotiaana asun Tanskassa ja suoritan kahden vuoden jatkotutkintoa, edelleen sinkkuna, asunto Suomessa vuokralla.