Lue keskustelun säännöt.
Missä elämäntilanteessa olit 25-vuotiaana?
24.01.2014 |
Täytän pian 26v, ja olen ihan mielenkiinnosta pohtinut paljon, kuinka "keskiverto" elämää vietän. Moni ala-aste aikainen kaveri on jo naimisissa, asuu omakotitalossa pienessä kaupungissa/kunnassa, muutamalla on pullat uunissa tai yksi lapsi. Nykyinen kaveripiirini koostuu lähinnä kaupungissa vuokralla asuvista sinkuista tai avoliittolaisista.
Itse asun keskustassa, kerrostalokaksiossa, josta jäljellä vielä muhkea asuntolaina. Avoliittoa takana 3v, ei lapsia, ei lemmikeitä, eikä niiden aika mielestäni vielä ole.
Missä elämäntilanteessa sinä olit 25-vuotiaana? Asuitko vuokralla vai omistusasunnossa? Olitko sinkku, seurustelitko, avo- vai avioliitto? Lapsia? Harrastukset, ravintolakulttuuri? Vapaa-aika? Työ?
Kommentit (183)
Amk:ssa persaukisena ja vailla mitään mielenkiintoa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin USA:ssa, 2 lasta, vuokra-talo, naimisissa, töissä, harrastuksia ja välillä kävin miehen, kavereiden tai koko perheen kanssa ulkona syömässä, drinkeillä tai viihteellä. No ei viihteellä lasten kanssa. Matkusteltiin paljon perheenä ja miehen kanssa tehtiin kahdenkeskisiä lyhyitä lemmenlomia. Hyvää aikaa oli tuo :)
Sinkku, neitsyt ja yksinäinen. Harrastin liikuntaa. Asuin vuokralla. Olin työelämässä.
Olin ollut jo 5 vuotta naimisissa tuolloin, asuimme omistusasunnossa ja meillä molemmilla oli vakityö. Sain myös ensimmäisen lapseni tuon ikäisenä.
Erosin ensimmäisestä pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Laihdutin reippaasti. Työurani ja sosiaalinen elämäni oli huipussaan. Oli rahaa, säästin ensimmäistä asuntoani varten, jonka ostin 26-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samana vuonna kuin täytin 25, olin juuri mennyt naimisiin ja ostanut omistusasunnon yhdessä mieheni kanssa. Molemmilla oli koulutustamme vastaavaa työtä, vaikka vastavalmistuneita oltiin. Seuraavaksi aloin odottaa esikoistamme ja olin 26v. kun hän syntyi. Perinteinen kaava siis, onnekas olen ollut. :)
Vierailija kirjoitti:
Täähän onki mielenkiintonen... :)
Minusta ei. Kaikki listaavat suunnilleen samat faktat, mutta mitä kiinnostavaa siinä on? Odotin enemmän fiilistelyjä ja vähemmän luetteloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin kahta yliopistotutkintoa, köyhänä ja asuin vanhempien kanssa. Olin eronnut hiljattain toisesta poikaystävästäni.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kahta yliopistotutkintoa, köyhänä ja asuin vanhempien kanssa. Olin eronnut hiljattain toisesta poikaystävästäni.
Fiilistely unohtui. Kävin pelkästään lukusalilla, ystäviä näin välillä kahviloissa. En käynyt ravintoloissa juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin yliopistosta 25-vuotiaan ja aloin etsiä töitä muualta Suomesta ja ulkomailta. Kesän töissä ulkomailla ja sen jälkeen vailla vakinaista asuntoa ja työttömänä/pätkätöissä Suomessa. Omaisuutta ei ollut, eikä perhettä tai edes poikaystävää, joten asuin kavereiden nurkissa ja välillä 400 km päässä vanhemmillani. Työttömyyskorvausta en saanut, enkä sossustakaan, sillä olin virallisesti vielä opiskelija siihen asti kunnes sain paperit ulos.
t. 47-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin mutta etsin koko ajan parempaa miestä. Hyvin tyypillinen naisen tarina.
Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotiaana olin juuri mennyt naimisiin ja valmistunut filosofian maisteriksi ja aineenopettajaksi. Odotin esikoistamme ja asuimme omassa rivarikolmiossa. Meillä oli myös koira. Elin seesteistä ja helppoa elämää.
Nyt, 12 vuotta myöhemmin lapsia on kaksi, koiria yhä yksi (tosin eri koira), mies sen sijaan on sama. Olen ehtinyt olla sekä alan töissä että kotona lasten kanssa. Viimeiset 3 vuotta olen opiskellut, ja valmistun tänä keväänä toisen alan maisteriksi. Rivari on vaihtunut parin välivaiheen kautta ihanaan omakotitaloon.
Kuulostaa näin paperilla kivalta, mutta väliin on kyllä mahtunut monenlaista ikävääkin, mm. synnytyksen jälkeistä masennusta. Kaksvitosena olin vielä aika keskenkasvuinen, vaikka periaatteessa kaikki elämän tärkeät palaset olikin jo koossa. Nyt, liki nelikymppisenä, elämä on mukavaa!
Olen nyt 25-vuotias. Olen masentunut ja minulla on syömishäiriö. Elän kuntoutustuella ja yritän vähän kerrallaan räpiköidä yliopisto-opintojani eteenpäin. Asun yksin yksiössä ja vähän pitempään kestänyt miessäätö loppui juuri hänen aloitteestaan. Ei ole uskoa tulevaisuuteen millään elämän osa-alueella, katson vaan vierestä kun kaverit valmistuu, menee naimisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotiaana olin äiti, valmistunut amk:sta ja aloittamassa yliopisto-opintojani. Asuimme silloin vuokralla Helsingissä. Elämä oli ja on ihanaa.
Tiesin, että on viimeiset hetket kun saan helposti irtoseksiä A-luokan miesten kanssa. Hauskaa oli!
Halusin pitää 25 v. synttärit (yleensä en juhli synttäreitä) kavereiden kanssa. Ts. kännibileet, ajatus lähti siitä että halusin olla 26-vuotiaana raskaana tai äiti. Olin seurustellut 8-9 v. ja avoliittossa oltiin oltu 5 v. Meillä oli kaksi koiraa ja asuttiin vuokrakaksiossa. Puolivuotta 25 v. juhlista tein positiivisen raskaustestin. 26 v. synttärit vietin sohvalla maaten ison mahan kanssa.
Olin aloittanut opinnot, biletin ja matkustelin.
M43
No täällähän on täydellisten kermaperseiden kokoontumisajot. Ite olin 25vuotiaana työtön, luottotiedot menettänyt, mtt ongelmainen vailla ammattia oleva ihmispaska. Opiskelin, Biletin paljo ja kävin festareilla. No sentää jotaki hyvää että tapasin nykysen mieheni.
On näiden lukeminen kyllä vähän ankeaa luettavaa, tunnen itseni entistä enemmän epäonnistuneeksi luuseriksi...:) Toisaalta hienoahan se on, että toisilla menee niin hyvin. Pitää yrittää olla vertaamatta itseään muihin parhaansa mukaan.
Olen itse juuri kyseisen ikävuoden loppupuolella. Ei ole minkäänlaista omaisuutta, asun vuokralla pk-seudulla, mielenterveys petti opiskelustressin ja paniikkioireiden takia, joka johti lopulta (olisi pitänyt jo paljon aiemmin) yliopisto-opintojen keskeytymiseen. Olen tällä hetkellä myös työtön. Elän yksikseni ja haen töitä, työkkäri kovasti suunnittelee kaikenlaista jäynää ja vanhemmat syyllistävät. Jokainen työhakemus tulee bumerangina takaisin "Kiitos hakemuksesta, mutta valinta ei tällä kertaa kohdistunut..."
Ihan hyvä olo kuitenkin, että pääsin irti ahdistavista opinnoista, eikä tarvitse kärsiä niiden suhteen enää ja voin nyt levätä. Vuoden rämpimisen jälkeen pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että olen taas jotenkin elossa. Elän hiljaista ja rauhallista arkea, hoidan ja kasvatan kasveja kotona, harrastan liikuntaa ja kokkailen kaikkia uudenlaisia ruokia kokeillen erilaisia mausteita. Yksi valonpilke elämässäni on ensimmäinen varsinainen parisuhde, jonka suhteen menee kivasti. Olen kuitenkin myös onnekas, sillä minulla on mieheni lisäksi kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa voi puhua ihan mistä vain ja olla juuri sellainen kuin olen. Tulevaisuus kuitenkin näyttää vähän synkältä, eikä tähän tilanteeseen kyllä mitään lapsia tai asuntolainaa uskalla ajatellakaan.
Opiskelin yliopistossa. Sain kandin paperit. Aloitin kokopäiväisen työnteon, joka kestänyt tähän päivään saakka. Työnantaja vain välissä vaihtunut. Asuin vuokralla. Seurustelin.