Missä elämäntilanteessa olit 25-vuotiaana?

Olin kerrostaloyksiössä vuokralla asuva sinkku, joka oli juuri saanut ekan vakituisen työpaikkansa. (Nyt 40 v kolmen pienen lapsen äiti, edelleen sama duunipaikka, mutta eri tehtävä, naimisissa ja omakotitaloasukki). Näin se elämä muuttuu.

Sinkku, en ollut koskaan seurustellut, en ollut koskaan harrastanut seksiä, opiskelin turhaketta eli ällän papereilla artesaaniksi tappaakseni aikaa, koska olin masentunut enkä jaksanut muuta, asuin isossa kaupungissa omistusasunnossa. Ei ystäviä eikä lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Sinkku, en ollut koskaan seurustellut, en ollut koskaan harrastanut seksiä, opiskelin turhaketta eli ällän papereilla artesaaniksi tappaakseni aikaa, koska olin masentunut enkä jaksanut muuta, asuin isossa kaupungissa omistusasunnossa. Ei ystäviä eikä lemmikkejä.

Tai ystäviä oli opiskelukavereissa, mutta en luottanut heihinkään aitoina ystävinä. Enhän itsekään edes ollut ssellainen, vaan mätä paska.

2 lasta, nuorempi alle vuoden. Naimisissa 6 vuotta. Vuokra-asunto. Mies on töissä, itse kotona. Koulutuksena yo ja ammattitutkinto. Edessä on muutto toiselle paikkakunnalle ja AMK:n aloitus. Perseauki, mutta onnellinen.

Opiskelin, asuin vuokrakämpässä yksin ja ei todellakaan tietoa mistään parisuhteesta. Nyt pari vuotta myöhemmin sama tilanne, mutta valmistun kohta, olen saanut koulutustani vastaavaa työtä kesäksi ja vaihdan kaupunkia.

Valmistuin ja menin naimisiin 25-vuotiaana. Tein kesäsijaisuuden opiskeluaikaiseen keikkapaikkaan. Häiden ja häämatkan jälkeen sain koulutusta vastaavan kolmen vuoden sijaisuuden. Mieheni teki töitä isänsä yrityksessä. Asuimme vuokralla meren rannalla ja etsimme koko ajan ensiasuntoa. Mulla oli hirvittävä vauvakuume ja eka keskenmenoni ehti tulla vielä 25-vuotiaana.

Nykyään mies on sama (yhteiseloa 20 vuotta) ja lapsia kolme. Mies kouluttautui dippainssiksi, itsekin vastuullisissa työtehtävissä. Omakotitalo Espoossa, lasten harrastukset vievät paljon aikaa ja rahaa. Nautin tästä elämäntilanteesta enkä kaipaa tuohon aikaan.

25-vuotiaana olin vuosi takaperin eronnut pitkästä parisuhteesta. Valmistumisestani ammattiin oli kaksi vuotta, enkä ollut onnistunut saamaan vakiduunia, vaan tein pätkätöitä ja olin välillä työtön. Asuin 30 neliöisessä kämpässä vuokralla ja rahaa ei ollut juuri mihinkään ylimääräiseen. Lapsia ei ollut. Olin ahdistunut ja ajattelin, että en tule ikinä saavuttamaan elämässä mitään. Vauvakuume oli kova, mutta sopivaa miestä ei tuntunut millään löytyvän. Partnerit vaihtuivat muutaman kuukauden välein.

35-vuotiaana olin naimisissa, kolmen lapsen äiti. Olin äitiyslomalla vakiduunista ja opiskelin toista tutkintoa. Asuin isossa omakotitalossa. Olin ehtinyt edellisen kahdeksan vuoden aikana matkustelemaan yli kahdessakymmenessä eri maassa ja tekemään alani töitä noin 7 vuotta. Koin eläväni unelmaani ja olin hyvin onnellinen.

Se, mitä olen elämästä oppinut: kaikki on vain väliaikaista ja loppuu aikanaan. Unelmia pitää ihmisellä olla, jotkut niistä toteutuu, toiset eivät. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ja elämä voi muuttua yhdessä hetkessä, niin hyvässä kuin pahassakin.

25-vuotiaana olin juuri tajunnut, etten halua viettää loppuelämääni ammatissa, jossa silloin olin ja yritin miettiä mitä haluan seuraavaksi opiskella. Sain ainokaiseni. Reppureissasimme vauvan ja miehen kanssa 4kk pitkin Australiaa ja Aasiaa. Palasimme reissusta samana päivänä, kun täytin 26.

25-vuotiaana olin yliopisto-opiskelija, joka teki ahkerasti osa-aikatöitä ja satunnaisia oman alan sijaisuuksia opintojen ohella. Olin ollut vuoden naimisissa mieheni kanssa. Mieheni oli hyväpalkkaisessa työssä ja asuimme vuokralla opiskelija-asunnossa. Lemmikkejä ja lapsia ei ollut. Rahaa oli kivasti, ja säästimme omaan asuntoon ja elelimme varsin huoletonta elämää.

25-vuotiaana (eli nyt) asun vuokralla avopuolisoni kanssa kivassa luhtitalokaksiossa ja meillä on kaksi koiraa. Olemme molemmat valmistuneet viime vuonna amkista ja olemme "hanttihommissa". Pystymme kuitenkin elättämään itsemme ja säästämään omaa asuntoa varten. Vauvakuume on, mutta pitäisi löytää varmempia töitä.

Opiskelin Hgin yliopistolla, kirjoitin gradua. Asuin kantakaupungissa kivassa yksiössä vuokralla. Ei poikaystävää, mutta sen sijaan deittailin tosi ahkerasti. Tein vakituista osa-aikaduunia, ns. paskaduuni, mutta olipahan edes jotain palkkatuloja. Rahat tiukassa, mutta kaikki ylimääräiset käytin matkusteluun. Viiletin paljon Hgin yössä. Ei todellakaan lapsia tai lemmikkejä. Olin villi, vapaa ja hehkeä, ihanaa aikaa :)

N36

Kun täytin 25 vuotta, olin ollut 2 kuukautta leski ja kuukauden äiti. Asuin vuokralla kerrostalokaksiossa, ammatti oli, mutta ei työpaikkaa. Elin tuolloin eli vuonna 1988 tähän astisen elämäni raskainta aikaa. 

Juuri ulkomaille muuttanut, sinkku mutta mies löytyi pian.  Maisterin opinnot melkein lopulla eli nautinnollista opiskelijaelämää elin, ja kävin kahvilassa töissä. Nautin elämästä täysin rinnoin ilman sen suurempaa vastuuta, ihanaa aikaa! Pääsin viimein irti kahleista mitkä mulla Suomessa oli, meno oli sen mukaista :)

Olin valmistumisen jälkeen työtön, erosin pitkähköstä parisuhteesta ja asuin väliaikaisesti äitini luona 8m2 huoneessa. Kävin työkkärin ilmaistöissä, kunnes vihdoin löysin palkkatyötä siivoojana ja muutin toiseen kaupunkiin omilleni (no, kimppakämppään lähiössä). Tämä uusi työ ei tosin ollut kovin hohdokasta, ainaista hyppyytystä epäinhimillisillä työajoilla ja surkealla palkalla.

Täytyy sanoa, että kovasti on tilanne tuosta parantunut muutamassa vuodessa. :D Ei ole ikävä takaisin kaksvitoseksi!

Olen itse nyt 25-vuotias. Korkeakoulututkinto, vakituinen työ, oma asunto Helsingin keskustasta, koira ja mies. Kihlat ja avioliitto / perheen perustaminen ei tule vielä kysymykseen.

Matkustelen, nautin ja totuttelen elämään, ilman oppivelvollisuuksia tms. Siirtymä kouluelämästä työelämään on vasta meneillään ja siirtymä henkisesti suurempi kuin odotin :)

Opinnot loppusuoralla yliopistossa, olin avoliitossa ja asuimme miehen kanssa vuokra-asunnossa (oman asunnon hankimme mentyämme naimisiin vuotta myöhemmin). 18-21-vuotiaana juhlin paljonkin ja kävin ystävieni kanssa viihteellä, mutta 25-vuotiaana olin jo rauhoittunut ja "aikuistunut" hurjasti.

Käyn töissä ja kirjoitan gradua. Asutaan kerrostalossa ja odotan ekaa lastamme.

Täytin juuri 26v. Ostimme puolisen vuotta sitten paritalon puolikkaan kihlattuni kanssa. Olemme molemmat valmistuneet lähivuosina yliopistosta ja saimme viime vuoden aikana kumpikin oman alan vakituisen työpaikan. Nyt odotamme esikoistamme :)

Opiskelin toista ammattitutkintoa. Asuin vuokralla pienessä yksiössä. Ei parisuhdetta.

Olin hyvä palkkaisessa työssä, asuin miehen kanssa, jota en rakastanut. Olin siitä huolimatta aika onnellinen, jos nykytilanteeseen vertaa😕