Poikien äidit, kasvatattetko feministiä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Siihen arkeen tulee kuulua myös konservatiivisia arvoja, koska feminismi ei ole mikään ideologia vaan tasa-arvoa, jossa erilaisilla ihmisillä on samat oikeudet.

Usein kuitenkin tuntuu, että feminismi vastustaa esimerkiksi menneen maailman sukupuolirooleja. Miten sellainen voidaan nähdä tasa-arvona, koska monille ihmisille se on luontainen valinta?

Eihän feminismi tarkoita tiettyjä arvoja vaan hyvin erilaisten ihmisten ja arvojen kunnioittamista ja vaalimista. Feminismin ytimessä on erilaisuuden kunnioitus.

Toi ismin nimi on vaan mulle pojan äitinä jo ongelmallinen siinä määrin, kun viittaa pelkästään naiseuteen. Olen tasa-arvon kannattaja, poikani on havainnut epäkohdan koulunsa presidenttien kuvissa ja haluaa että naiset pääsevät enemmän valtaan. Omalla esimerkillä opastan siihen, että töitä on tehtävä lujaa, tuon meillä rahan pöytään, ollaan erottu lapsen isän kanssa, joten saa kotoa esimerkin että naiset pärjää ja osaa yhtälailla kuin miehet. Lapseni leikkii pääosin tyttöjen kanssa ja välttelee poikia jotka hakkaa, tönii ja matchoilee fudiskentällä. Haluaisin tasa-arvoiselle liikkeelle sellaisen nimen joka ottaa huomioon myös jo nimessään pojat ja miehet. Ei voi olla vain niin että on toksinen maskuliinisuus ja loput on feminismiä ja hyvää. Toki välillä arjessa niin kova kiire, että kaikkea intersektionaalisen feminismin julistuksia en ole kerinnyt lukemaan, mutta alkanut kiinnostaa mikä on tervehenkinen miehisyys. Onneksi oman lapsen elämässä miehet ovat luovia, huolehtivaisia, ahkeria ja juuri hänen elämäänsä astui myös todella selkeä alfa-mies, joka ei äkkiseltään tarkasteltuna edusta toksisuutta. Juuri luen kirjaa poikien testosteroinin tuotannosta ja siitä miten pojat jo sen takia eroaa tytöistä ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Mielestäni ihmisiä ei pidä tasapäistää naisiin tai miehiin vaan nähdä myös biologiset faktat, jokaisen ihmisen vahvuudet ja heikkoudet ja opettaa ihminen hyödyntämään niitä, siten ettei hän satuta ja loukkaa toisia ja pärjää elämässä polkematta toisia alas sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Siihen arkeen tulee kuulua myös konservatiivisia arvoja, koska feminismi ei ole mikään ideologia vaan tasa-arvoa, jossa erilaisilla ihmisillä on samat oikeudet.

Usein kuitenkin tuntuu, että feminismi vastustaa esimerkiksi menneen maailman sukupuolirooleja. Miten sellainen voidaan nähdä tasa-arvona, koska monille ihmisille se on luontainen valinta?

Eihän feminismi tarkoita tiettyjä arvoja vaan hyvin erilaisten ihmisten ja arvojen kunnioittamista ja vaalimista. Feminismin ytimessä on erilaisuuden kunnioitus.

Jos arkeen ”tulee kuulua myös konservatiivisia arvoja”, niin kai arkeen ”tulee kuulua myös liberaaleja arvoja”?

Todella omituinen tuo ajatuksesi, että ihmisellä tulisi olla toisilleen vastakkaisia arvoja. Oletko ylipäätään pohtinut, mitä arvot ovat?

Minun arkeeni kuuluvat minun arvoni, niihin kuuluvat luonnollisesti feminismi ja sitä myöten erilaisten ihmisten kunnioitus, mutta niihin ei kuulu esimerkiksi kommunismi tai fa-sismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Nimenomaan tuo on arjeksi elettyä feminismiä, arjeksi elettyjä arvoja.

Poika on nähnyt pienestä pitäen, että kumpi tahansa vanhempi osaa ja haluaa laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, tienata rahaa töissä, viedä auton huoltoon. Kaikki yhteisen kodin eteen tehdyt työt ovat arvokkaita, ja jokainen voi niitä oppia. Samasta syystä on tärkeää korjata omat jälkensä ja osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo on sitä, ettei kukaan perusteettomasti hyödy olettamuksista sukupuoleensa liittyen. Feministit eivät aja tällaista ideologiaa. Miettikääpä feministien suhtautumista väkivaltaan, erityisesti lähisuhdeväkivaltaan. On kysytty monesti oleellinen kysymys: MIKSI pitää sukupuolistaa asia? Miksei voida puhua uhreista ja tekijöistä?

En ole saanut yhtään järkevää, perusteltua vastausta.

Feministit haluavat viimeiseen asti pitää kiinni uhrin asemasta samalla kun vaaditaan oikeuksia.

Tasa-arvo on oikeudenmukaista ja objektiivista. Ei mitään kikkailua ja pelaamista omaan pussiin

Tähänkin saa feministit edelleen vastata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö huomaa ironiaa tässä ketjussa... Moni feministi julistaa miten vaatii pojaltaan yhtä sun toista. Vain yksi fiksu feministi sanoi, että tasa-arvo on muutakin kuin velvollisuuksia.

Kukaan ei ole puolustellut asiaa POIKIEN OIKEUKSIEN näkökulmasta. Vaan kyllä saa luvan tehdä sitä ja tätä kotona ja koulussa!

Eiköhän tuo todista tarpeeksi teidän feministien ajatusmaailmasta ja "tasa-arvosta".

Velvollisuudet kulkevat käsikädessä oikeuksien kanssa.

Esim. kun pojalta vaatii yhtä hyvää käytöstä ja yhtä paljon vaivannäköä koulutehtävien eteen kuin tytöiltä, niin poika pääsee nauttimaan samasta koulumenestyksestä kuin tytöt.

Ja kun pojalta vaatii samoja käytöstapoja kuin tytöiltä (eli ei kiroilua, ostarin nurkilla notkumista, tölkkien potkimista, huutamista jne.) niin hän saa osakseen samaa arvostusta ja luottamusta kuin tytöt.

Mitäs sinä vaadit tai olet valmis vaatimaan tytöiltä???

Tuossahan ne lukevat: hyvää käytöstä/käytöstapoja sekä vaivannäköä koulutehtävien eteen. En antaisi tyttöjen tehdä läksyjä hutiloiden, saada kokeista kutosia, pelata pleikkaa joka ilta tai riekkua missään ostarin nurkilla megistölkki kädessä syljeskelemässä. Siksi en hyväksy samaa pojiltakaan.

Entä suhteessa poikiin? Onko jotain mitä vaadit tai edellytät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Huomionsa? Hah! Tuo nyt oli niin selvästi äidiltä opeteltu lausahdus ku olla voi! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Mutta juuri tuotahan feminismi on, mallin antamista. Pienet lapset tarkkailevat ympäristöään ja pyrkivät yleistämään.

Joitakin vuosia sitten (edellisen presidentin aikaan) kuulin erään pienen tytön sanovan, että pääministerit ovat miehiä ja presidentit naisia. Se olikin hänelle todellisuutta, huolimatta siitä että kaikki edelliset presidentit olivat olleet miehiä.

Voimme vain kuvitella, millainen maailmankuva muokkautuu lapselle, jonka äiti kokkaa joka päivä ja isä vielä ehkä jopa arvostelee ruokaa, kutsuu salaattia pupunruoaksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Nimenomaan tuo on arjeksi elettyä feminismiä, arjeksi elettyjä arvoja.

Poika on nähnyt pienestä pitäen, että kumpi tahansa vanhempi osaa ja haluaa laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, tienata rahaa töissä, viedä auton huoltoon. Kaikki yhteisen kodin eteen tehdyt työt ovat arvokkaita, ja jokainen voi niitä oppia. Samasta syystä on tärkeää korjata omat jälkensä ja osallistua.

Minusta tuo oli ennen kaikkea pojan osoittamaa huomiokykyä ja individualismia. Monet suomalaiset lapset ovat niin ujoja, etteivät uskaltaisi hieman korjata aikuista ja sanoa, että isäkin tekee ruokaa meillä. Tai en tiedä ovatko enää nykyään kovin ujoja. Toivottavasti eivät.

Tuo huomiokyky tulee johtamaan aikuisena siihen, että poika huomaa ideologisessa feminismissä huonojakin puolia, joita siinä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Huomionsa? Hah! Tuo nyt oli niin selvästi äidiltä opeteltu lausahdus ku olla voi! :D

En tiedä, miten teillä päin, mutta ainakaan minun ei ole koskaan tarvinnut kertoa lapselle, keitä perheeseen kuuluu, kyllä hän on sen ihan itse havainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö huomaa ironiaa tässä ketjussa... Moni feministi julistaa miten vaatii pojaltaan yhtä sun toista. Vain yksi fiksu feministi sanoi, että tasa-arvo on muutakin kuin velvollisuuksia.

Kukaan ei ole puolustellut asiaa POIKIEN OIKEUKSIEN näkökulmasta. Vaan kyllä saa luvan tehdä sitä ja tätä kotona ja koulussa!

Eiköhän tuo todista tarpeeksi teidän feministien ajatusmaailmasta ja "tasa-arvosta".

Velvollisuudet kulkevat käsikädessä oikeuksien kanssa.

Esim. kun pojalta vaatii yhtä hyvää käytöstä ja yhtä paljon vaivannäköä koulutehtävien eteen kuin tytöiltä, niin poika pääsee nauttimaan samasta koulumenestyksestä kuin tytöt.

Ja kun pojalta vaatii samoja käytöstapoja kuin tytöiltä (eli ei kiroilua, ostarin nurkilla notkumista, tölkkien potkimista, huutamista jne.) niin hän saa osakseen samaa arvostusta ja luottamusta kuin tytöt.

Mitäs sinä vaadit tai olet valmis vaatimaan tytöiltä???

Tuossahan ne lukevat: hyvää käytöstä/käytöstapoja sekä vaivannäköä koulutehtävien eteen. En antaisi tyttöjen tehdä läksyjä hutiloiden, saada kokeista kutosia, pelata pleikkaa joka ilta tai riekkua missään ostarin nurkilla megistölkki kädessä syljeskelemässä. Siksi en hyväksy samaa pojiltakaan.

Entä suhteessa poikiin? Onko jotain mitä vaadit tai edellytät?

Ohis, mutta minä näkisin että vanhemmalla ei ole mitään oikeutta olettaa, vaatia tai edellyttää mitään lapsensa seksuaalisuhteiden suhteen.

Lapsi sitten aikanaan päättää, onko kiinnostunut pojista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

YVierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Nimenomaan tuo on arjeksi elettyä feminismiä, arjeksi elettyjä arvoja.

Poika on nähnyt pienestä pitäen, että kumpi tahansa vanhempi osaa ja haluaa laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, tienata rahaa töissä, viedä auton huoltoon. Kaikki yhteisen kodin eteen tehdyt työt ovat arvokkaita, ja jokainen voi niitä oppia. Samasta syystä on tärkeää korjata omat jälkensä ja osallistua.

Minusta tuo oli ennen kaikkea pojan osoittamaa huomiokykyä ja individualismia. Monet suomalaiset lapset ovat niin ujoja, etteivät uskaltaisi hieman korjata aikuista ja sanoa, että isäkin tekee ruokaa meillä. Tai en tiedä ovatko enää nykyään kovin ujoja. Toivottavasti eivät.

Tuo huomiokyky tulee johtamaan aikuisena siihen, että poika huomaa ideologisessa feminismissä huonojakin puolia, joita siinä on paljon.

Sehän on aivan ihanteellinen tilanne. Lapsi oppii elämään tasa-arvoista arkea ja näkemään toiset ihmiset tasavertaisina, mutta myös pohdiskelemaan kriittisesti omaa arvomaailmaansa.

Minun opettamani arvot muutenkin varmasti kaipaavat päivitystä 20-30 vuoden päästä. En osaa edes arvailla, mitä kysymyksiä silloin pohdiskellaan, mutta veikkaisin esimerkiksi veganismin olevan valtavirtaa. Omat lapseni ovat toistaiseksi sekasyöjiä.

Eli feministien mielestä isä ei ole vanhempi, eikä mies saa osallistua kasvatukseen. 

Ketjusta on poistunut mm. tämä kommentti ja lukuisia muita täysin asiallisia tekstejä.

Feministi ei osaa muuta kuin poistattaa agendaansa sopimattomat faktat ja mielipiteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se niin kuin käytännössä tarkoittaa?

Sitä, että pojilta vaaditaan samaa kuin tytöiltäkin eikä heitä paapota "pojat on poikia" -asenteella.

Eli pojilta vaaditaan yhtä hyvää käytöstä ja koulumenestystä kuin tytöiltäkin. Kiroilua ei suvaita, ja ennen kavereiden näkemistä läksyt pitää olla kunnolla tehty. Kokeisiin pitää lukea huolellisesti eikä koepäivää edeltävänä iltana hengata ulkona vaan ollaan kotona valmistautumassa. Pleikkariaikaa poika ei saa sen enempää kuin siskonsakaan vaikka "kaikki muut" saisivat.

Feministikodissa sekä pojat että tytöt lukevat kirjoja, vaikka pleikka tietysti olisi kiinnostavampi. Myös musiikkiharrastusten pariin kannustetaan.

Feminismi kotona tarkoittaa myös sitä, että kotona kaikki osallistuvat kotitöihin sukupuolesta riippumatta. Eli pojilta vaaditaan saman verran kotitöitä kuin tytöiltä, ja isä tekee kotitöitä siinä missä äitikin ilman että erikseen pyydetään.

Tuo koulumenestys on vinkeä asia: https://www.telegraph.co.uk/education/educationnews/9778965/Girls-getti…

Olen itsekin huomannut sen oman pojan kohdalla. Matematiikan kokeista on 10- ja 9 1/2, tekee läksyt, tekee ylimääräiset tehtävät kirjasta, viittaa tunnilla, auttaa muita. Vaan ei. Todistuksessa on 9. Olen täysin varma, että tytöllä olisi 10.

Siis olet todistamassa poikasi oppitunteja, kun tiedät hänen auttavan muita ja viittaavan jatkuvasti? Arvosana 10 on varsinkin yläluokilla oikeasti kovan työn takana ihan kaikilla. Pelkkä koemenestys ei ole mittari. Joskus ope huomaa tehneensä turhan helpot kokeet, jolloin esim. tuo 9,5 vastaa oikeasti just sitä ysiä. Tämän ope voi korjata arvioinnissa. Vanhempi ei siis valitettavasti voi opettajaa paremmin nähdä kokonaiskuvaa lapsensa arvioinnista (toki kysyä kannattaa, jos kovasti tuntuu ristiriitaiselta).

Terveisin

äikänope (jolta hyvin harva saa arvosanan 10, oli sitten tyttö tai poika)

Säälin jopa poikia vihaavan opettajan poikaoppilaita. Oma lukion ruotsinopettajani, feministi, kertoi että en tule koskaan pääsemään ruotsin kirjoituksista läpi. Kirjoitin magna cum lauden. 

Toivottavasti tulet joskus järkiisi vihasi kanssa. 

Olet onneksi todella väärässä johtopäätöksinesi. En todellakaan vihaa poikia, päin vastoin huomaan itse usein antavani pojalle helpommin paremman arvosanan kuin tytölle saman tasoisesta kirjoitelmasta, koska pyrin selvästi tiedostamattani kompensoimaan poikien myöhäisempää kehitystä oppiaineessani (se on selvästi nähtävissä ja tulisikin mielestäni jotenkin huomioida). Olen itsekin pojan äiti.

Tarkoitukseni oli muistuttaa, ettei pojan arvosana välttämättä olisi 10, vaikka hän olisi tyttö. Minusta on varsin epäreilu oletus, että opettaja automaattisesti syrjii sukupuolen perusteella ja nimenomaisesti poikaa, kun omakin kokemukseni on niin toinen. Arvosana 10 on vaikea saavuttaa, koska se on paras mahdollinen arvosana. Annan oppilailleni runsaasti kannustavaa palautetta, olen heidän kanssaan hyvissä väleissä ja koen, että minua arvostetaan myös kodeissa, koska olen urani aikana saanut lähes yksinomaan kiittävää palautetta kaiken tasoisten ja kaiken sukupuolisten oppilaiden kodeista. Mutta katteettomia arvosanoja en anna tytöille enkä pojille. Arvosanan 10 saa, kun osaaminen vastaa arvosanaa 10, ja se on äidinkielessä varsin harvinaista näinä aikoina.

Tämä on kuule ihan tutkittu asia, että pojat saavat heikompia arvosanoja kuin tytöt samalla osaamisella. Syynä on tyttöjen parempi käytös. Etkä sinä ole tämän yläpuolella ollenkaan.

Lapseni on vasta ekalla enkä olisi uskonut että kaikki se mistä ok

olen kuullut koulussa tapahtuvan onkim totta. Pojat ovat niitä jotka tunnilla häiriköivät ja kiltit tytöt on laitettu näiden häiriköiden viereen istumaan. Lapseni ei mm voi kunnolla syödä kun vieressä istuva poika syö sormin ja riehuu syödessään. Opettaja on mies joka on erikoistunut erilaisten toiminnallisten menetelmien käyttöön opetuksessa ja silti ne samat häirikköpojat riehuvat eivätkä anna muille työrauhaa. Tuolle luokalle johon tyttöni joutui on hänet ja toinen tyttö laitettu tasapainottamaan luokkaa kun rehtorin mukaan eskariporukasta oli jaettava lapsia tasaisesti niin että joka luokalla on levottomia ja rauhallisia. En olisi uskonut tai halunnut että se perinteinen klisee ja uskomus on totta, eli tunnolliset tyttöoppilaat laitetaan rauhoittamaan riehujapoikia? Miksi? Tätäkö tämä tulee olemaan? Miksi riehujapoikien vanhemmat eivät puutu poikiensa käytökseen? Tiedän että muutama on saanut palautetetta jo eskarista asti häiriköinnistä. En vaan ymmärrä. Tuntuu pahalta että tyttöni ajattelee ja huomaa jo ekalla että tuollaisia ne pojat vaan on ja joutuu huomaamaan että tuollainen käytös sallitaan kun pojat on poikia. Näin vielä 2020...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Mutta juuri tuotahan feminismi on, mallin antamista. Pienet lapset tarkkailevat ympäristöään ja pyrkivät yleistämään.

Joitakin vuosia sitten (edellisen presidentin aikaan) kuulin erään pienen tytön sanovan, että pääministerit ovat miehiä ja presidentit naisia. Se olikin hänelle todellisuutta, huolimatta siitä että kaikki edelliset presidentit olivat olleet miehiä.

Voimme vain kuvitella, millainen maailmankuva muokkautuu lapselle, jonka äiti kokkaa joka päivä ja isä vielä ehkä jopa arvostelee ruokaa, kutsuu salaattia pupunruoaksi jne.

Sinäkö imlplikoit ihan vakavissasi, että ilman feminismiä miehet eivät laita ruokaa tai tee kotitöitä?

Miten ruoanlaitto tai kotityöt on tasa-arvo-kysymys? Äläkä rakentele olkiukkojasi siitä, kuinka miehet eivät osaa tai tee mitään, normaalien ihmisten normaalissa elämässä. 

En tykkää feministeistä. Ei. Puhuvat tasaarvosta, mutta samalla kannustavat miesvihaa ja käyttävät hashtageja kuten #tyttöjenpuolella. Koko käsitys vääristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se niin kuin käytännössä tarkoittaa?

Sitä, että pojilta vaaditaan samaa kuin tytöiltäkin eikä heitä paapota "pojat on poikia" -asenteella.

Eli pojilta vaaditaan yhtä hyvää käytöstä ja koulumenestystä kuin tytöiltäkin. Kiroilua ei suvaita, ja ennen kavereiden näkemistä läksyt pitää olla kunnolla tehty. Kokeisiin pitää lukea huolellisesti eikä koepäivää edeltävänä iltana hengata ulkona vaan ollaan kotona valmistautumassa. Pleikkariaikaa poika ei saa sen enempää kuin siskonsakaan vaikka "kaikki muut" saisivat.

Feministikodissa sekä pojat että tytöt lukevat kirjoja, vaikka pleikka tietysti olisi kiinnostavampi. Myös musiikkiharrastusten pariin kannustetaan.

Feminismi kotona tarkoittaa myös sitä, että kotona kaikki osallistuvat kotitöihin sukupuolesta riippumatta. Eli pojilta vaaditaan saman verran kotitöitä kuin tytöiltä, ja isä tekee kotitöitä siinä missä äitikin ilman että erikseen pyydetään.

Eli poikaa pakotetaan suorittamaan sitä mitä tyttökin? Koska tyttö tykkää lukea, pitää pojankin lukea! Onpa hienoa tasa-arvoa.

Pojan ei pidä lukea siksi koska tyttö tykkää siitä, vaan siksi koska lukeminen on kehittävää. Paljon kirjoja lukevat nuoret mm. saavat parempia arvosanoja koulussa, ja heillä on laajempi sanavarasto.

Vaaditko tyttöä urheilemaan päivittäin tai opettelemaan polkupyörän korjaamista koska ovat kehittävää, liikunta jopa terveydelle välttämätöntä?

Vierailija kirjoitti:

En tykkää feministeistä. Ei. Puhuvat tasaarvosta, mutta samalla kannustavat miesvihaa ja käyttävät hashtageja kuten #tyttöjenpuolella. Koko käsitys vääristynyt.

Olisipa tosiaan mukavaa nähdä feministiltä joskus merkintä #poikienpuolella tai #miestenpuolella.