Voiko lapsena/teininä rumannäköisestä tulla aikuisena suuren luokan kaunotar?

Voi. Itse olen ollut kauneimmillaan 35->

Nuorena olin liian lapsen näköinen, nyt vientiä riittäisi. Ja mitä väliä ihmisten suhtautumisella on, pää pystyssä vaan ;)

Kyllä voi. Serkkuni oli lapsena lihava ja mulkosilmäinen, suorastaan ruma tyttöparka. Koko suku hämmästeli miten hyvännäköiset vanhemmat saivat niin ruman lapsen. Murrosiässä tyttö alkoi muuttua, nykyään hän on aika pitkälti Kate Mossin näköinen.

Aika moni kaunotar maailmalla kertoo olleensa ruma lapsena. Tai ainakin kuulleensa haukkumisia siitä. 

No eikös se yks mies haastanut kauniin vaimonsa oikeuteen kun heidät lapset ovat niin rumia... -ja selvisikin että rouva oli käynyt kirurgin veitsen alla korjailemassa vikojaan...

Mä en nyt ole mikään maailmanluokan kaunotar, mutta huomattavasti paremmannäköinen kuin lapsena ja teininä. Mulla on vahva kasvojen luusto, ja se sai lapsenpyöreyden alle jäädessään aikaan hirveän pallonaaman. Ulkonäkö muuttui lukion aikana aika paljon, ja 20-vuotiaasta eteenpäin olisi vientiäkin ollut reippaasti vaikka sitä ennen olin suht näkymätön vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Mä oon nyt kauniimpi 18-vuotiaana, kuin yläasteella. Johtunee varmaan ehkä oman tyylin löytämisestä ja lapsen pyöreyden poistumisesta.. :D

Mallityyppejä pidetään varmaan murkkuikäisinä 'rumina', koska ovat liian laihoja ja tytöiksi turhan pitkiä. Piirteetkin saattavat olla persoonalliset, murkkuikäiset leimaavat toisensa helposti. Sitten oikeanlaiset kuvaajat ja stailaajat saavatkin nämä hontelot tytöt näyttämään kaunottarilta, ja heidät nähdäänkin yhtäkkiä toisin.

Kauneus on muutenkin mielikuvia. Ei se koulun tai luokan kaunotar usein piirteiltään ole sen kummempi kuin muutkaan, mutta tyyli ja asema porukassa ratkaisee. Hissukka voi olla kaunotar, jotakukaan ei edes huomaa.

Teininä seisoin ja istuin kyyryssä. En meikannut ja tukka sai olla sen näköinen miksi se pesun jälkeen itsekseen kuivui. Vaatteet olivat siskoni vanhoja, siis väärän kokoisia ja nuhjuisia. Vaivuin monesti omiin ajatuksiini, törmäilin ihmisiin, tavaroihin ja seiniin. Lisäksi monesti minulla oli suu auki, ihan vain sen takia ettan ymmärtänyt sitä sulkeakaan. Ja tietysti olin pullero, olisin elänyt pullalla ja coca-colalla jos se olisi ollut mahdollista.

Näistä lähtökohdista kun lähtee itseään muokkaamaan... No en nyt tuosta suuren luokan kaunottaresta tiedä, mutta paljon parempi tuli. Jo hyvä ryhti ja hymy tekevät paljon.

Voi! Minulla on tosi persoonalliset kasvot eli pienehkö leuka, suuri slaavilainen nenä ja korkeat poskipäät ja olin lapsena tosi laiha ja näytin rumalta, kun oli rillitkin. Nykyään olen 26vuotias, hoikka mutta muodokas ja kasvoni ovat persoonalliset mutta kauniit eikä ole enää silmälaseja. Miesten silmissä olen saanut huomiota 14-vuotiaasta alkaen, eli todennäköisesti kaunistuin kun naisistuin, pikkutyttönä olin vain liian laiha ja kasvoista rujo.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 07:42"]

Voi. Itse olen ollut kauneimmillaan 35->

Nuorena olin liian lapsen näköinen, nyt vientiä riittäisi. Ja mitä väliä ihmisten suhtautumisella on, pää pystyssä vaan ;)

[/quote]

Sama täällä. Kukaan poika ei minuun alle 20v vilkaissutkaan, nyt 40+ saan suoraa palautetta ulkonäöstäni (positiivistä).

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 07:59"]

No eikös se yks mies haastanut kauniin vaimonsa oikeuteen kun heidät lapset ovat niin rumia... -ja selvisikin että rouva oli käynyt kirurgin veitsen alla korjailemassa vikojaan...

[/quote]Mikä juttu toi oli?

Minulla oli paha ihottuma lapsena ja teininä. Se vaikutti itsetuntoon ja muutenkin laittautumiseen. Se parani vanhetessa ja jossain vaihessa minua alettiin pyydellä mallitoimistoon. En mennyt mutta se avasi silmät ja aloin uskoa itseeni ja ulkonäkööni.

Olin 20-30v todella hottis ja se itseasiassa ärsytti (paitsi että loistavan miehen itselleni sain). Oikeesti ärsytti kun vanhat koulukaverit tuli baarissa hehkuttamaan ja iskemään. Minusta ei ikinä tullut ulkonäkökeskeistä. En koskaan meikkaa arkisin ja viihdyn verkkareissa.

Tavallaan! Kuten aiemminkin ketjussa sanottin, kauneus ja hyvännäköisyys ovat pitkälti mielikuvia. Itse olin rumasti puettu ja kammattu pullea pikkutyttö, jonka hyvät piirteet selvästi jäivät näiden aiemmin mainittujen seikkojen alle. Aikuisena olen hyvännäköinen, sillä hyvät puoleni pääsevät esiin ja kokonaisuus on tasapainoinen. Esim. minulla on kauniit, pitkät ja paksut hiukset, joita lapsena pidettiin kireillä leteille ja myöhemmin leikattiin epäpukevaksi kynityksi polkaksi "kun olivat niin hankalat ja painavat hiukset" :D  Ja minullekin on tultu paljon hämmästelemään miten olen muuttunut kauniiksi aikuisena. Todellisuudessa olen aina ollut ihan tavallisen viehättävä ihminen, mutta juuri tällaisen kohdalla pieniltäkin vaikuttvat asiat voivat heilauttaa mittaria suuntaan tai toiseen.

Omanlapseni kohdalla koetankin aina pukea hänet nätisti ja tilanteeseen sopivasti, leikkautta hiukset kivasti ja muutenkin antaa hänen luontaisen kauneutensa päästä esiin :)

Lapsena ulkonäkö ei kerro vielä mitään onko aikuisena kaunis. moni lapsena söpön näköinen ei ole aikuisena enää kaunis. kun taas ei niin kaunis lapsi voi olla aikuisena kaunis.

mulle kävi juuri näin päin  että lapsena ja nuorena aikuisena olis  tosi söpön kaunis.. 23 v as

ti kunnes lapsen pyöreys katosi ja esille tulivat kolkkomaiset ja rumat kasvot .. tuntuu siis aivan hirveältä katsoa nykyään itseäni peilistä.. en samaksi tunnista ja mietin päivittäin miten

voin olala näin ruma.. estää paljonkin elämää ja tuntuu etten enää kykene mihinkään. töistäkin olen joutunut jäämään poisw rumuuteni takia

kauhea kolaus ja olen nyt 25 v.. ja piilotellut kotonani yli vuoden. vaikka en ikinä koreillut ulkonäölläni mutta pystyin olemaan nirmaali häpeilemättä missään , nyt häoeän itseäni niin etten yksin kotona ollessanikin ällöttää omat kasvot. harmillista mutta totta - surullinen

Eihän kauniista lapsista yleensä tule kauniita aikuisia. Varsinkin miehillä "komeus" ratkeaa vasta aikuisena, ensiksi sen mukaan kasvaako pitkäksi vai ei, ja sitten sen mukaan kasvaako lompakko paksuksi vai ei.

Up

Se ulkonäkö voi helposti heilahtaa niin, että se joka oli teininä kaunis onkin aikuisena mitäänsanomaton. Samaan tapaan se, joka oli teininä mitäänsanomaton, voi olla aikuisena kaunis.

juu, olin teininä todella laiha ja pitkä, lisäksi mulla oli rumat lyhyet hiukset ja silmälasit. Olin koulukiusattu ja varsinkin pojat haukkuivat laudaksi nörtiksi. Vasta joskus 20 vuotiaana kun olin ensin hankkinut piilarit, kasvattanut pidemmät hiukset ja löytänyt oman tyylini (ja itsetuntoni!) musta tuli yhtäkkiä haluttu. Voin sanoa että oksetti miten ne ennen minulle nauraneet ääliöt yhtäkkiä kuolasivat ja pyysivät treffeille baarissa ja Facebookissa.

http://dailynewsdig.com/wp-content/uploads/2013/08/celebs-when-they-were-young-and-now-3.jpg Avril Lavigne :)