Suostuisitko parisuhteeseen, jossa toinen tekee selväksi, ettei halua koskaan muuttaa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Ei kai siihen muuta syytä tarvita kuin että nauttii enemmän erikseen asumisesta? Onhan se nyt aivan eri asia yökyläillä toisen luona säännöllisesti kuin elää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Ei kai siihen muuta syytä tarvita kuin että nauttii enemmän erikseen asumisesta? Onhan se nyt aivan eri asia yökyläillä toisen luona säännöllisesti kuin elää yhdessä.

Ja samalla tavalla voisi sanoa että onhan se aivan eri asia jakaa puolison kanssa arki ja yhteinen koti kuin kyläillä toisen luona. Kysyin koska täällä kysellään kyllä miksi toisen kanssa pitäisi asua yhdessä.

Ymmärrän jos on lapsia edellisistä suhteista jne.

Tämä on samanlainen keskustelu kuin se, kärsiikö lapset vuoroviikkoasumisesta. Puolet on sitä mieltä, että ei, puoket taas kokevat stressaavana.

En.

Parisuhteen hyödyt on taloudelliset (elämän peruskulut laskee tai jopa puolittuu, elintaso nousee), seksuaaliset (säännöllinen, spontaani seksielämä) ja sosiaaliset (elämänkumppani, kaveri eli seuraa kotona).

Eri asunnossa asuessa mikään noista ei toteudu.

T: ikisinkku, eli tottunut kyllä elämään yksin ja maksamaan kaiken itse

Olen tuollaisessa suhteessa. Molemmat eronneet, lapset on aikuiset. Kumpikaan ei halua enää mitään pakkoliittoja vain koska ei pysty muuttamaan pois. Vapaus ennen kaikkea, vapaus olla yhdessä koska haluaa. Jos haluaa olla välillä omissa oloissa päivän ja pari, voi sen tehdä omassa kodissa mukavasti.

Jos jään leskeksi vanhana, niin tuollainen suhde sopisi vallan hyvin.

Jos saadaan sovittua molempia tyydyttävä suunnitelma tilanteeseen, jossa tulisin raskaaksi, ehkä voisin kokeilla.

Vaikea keksiä kyllä houkittelevaa vauva-arkea eri osoitteissa

Vierailija kirjoitti:

En.

Parisuhteen hyödyt on taloudelliset (elämän peruskulut laskee tai jopa puolittuu, elintaso nousee), seksuaaliset (säännöllinen, spontaani seksielämä) ja sosiaaliset (elämänkumppani, kaveri eli seuraa kotona).

Eri asunnossa asuessa mikään noista ei toteudu.

T: ikisinkku, eli tottunut kyllä elämään yksin ja maksamaan kaiken itse

Juuri näin! Olin itse tulossa just kirjoittamaan nämä, mutta eipä tarvinnut kun laitoit ne jo tähän niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Pitäisikö minun olla tavaran vanki? Meillä on kyllä varaa olla sekä ripsiväri että tietokone molemmissa asunnoissa.

Eikä minun miehessäni ole mitään sellaista, ettei hänen kanssaan pystyisi asua. Hän on huomaavainen ja fiksu ihminen. Syy on ihan siinä, että meistä on vain mukavaa kun on oma koti, ja saa välillä olla yksin. Kaikki tietävät, että eri huoneessa ei ole samaa, kuin olla yksin kotona. Minä vain olen aina tykännyt olla välillä yksin kotona. Yksi parhaita aikoja oli abikevään lukuloma, kun ekaa kertaa ikinä sai olla yksin koko talossa. Nyt saan tehdä sitä omassa talossa kun tykkään. Usein jo yksi kokonainen päivä ja yö viikossa riittää, että olen latautunut. Jos asuisimme yhdessä, mihin mieheni pitäisi mennä karkuun, että saan olla yksin kotona kerran viikossa?

Näin on paljon helpompaa.

Tykkään myös mennä hänen kanssa nukkumaan, mutta välillä tykkään myös nukkua ihan rauhassa isossa sängyssä yksin, niin pitkään ja poikittain kuin tykkään.

Välillä katsotaan telkkaa yhdessä, välillä kutsutaan ystäviä. Sitten taas pidän oman leffaillan, ja vietän päivän lapseni tai ystävättären kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos saadaan sovittua molempia tyydyttävä suunnitelma tilanteeseen, jossa tulisin raskaaksi, ehkä voisin kokeilla.

Vaikea keksiä kyllä houkittelevaa vauva-arkea eri osoitteissa

Liittyykö houkitteleva houkkamaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Pitäisikö minun olla tavaran vanki? Meillä on kyllä varaa olla sekä ripsiväri että tietokone molemmissa asunnoissa.

Eikä minun miehessäni ole mitään sellaista, ettei hänen kanssaan pystyisi asua. Hän on huomaavainen ja fiksu ihminen. Syy on ihan siinä, että meistä on vain mukavaa kun on oma koti, ja saa välillä olla yksin. Kaikki tietävät, että eri huoneessa ei ole samaa, kuin olla yksin kotona. Minä vain olen aina tykännyt olla välillä yksin kotona. Yksi parhaita aikoja oli abikevään lukuloma, kun ekaa kertaa ikinä sai olla yksin koko talossa. Nyt saan tehdä sitä omassa talossa kun tykkään. Usein jo yksi kokonainen päivä ja yö viikossa riittää, että olen latautunut. Jos asuisimme yhdessä, mihin mieheni pitäisi mennä karkuun, että saan olla yksin kotona kerran viikossa?

Näin on paljon helpompaa.

Tykkään myös mennä hänen kanssa nukkumaan, mutta välillä tykkään myös nukkua ihan rauhassa isossa sängyssä yksin, niin pitkään ja poikittain kuin tykkään.

Välillä katsotaan telkkaa yhdessä, välillä kutsutaan ystäviä. Sitten taas pidän oman leffaillan, ja vietän päivän lapseni tai ystävättären kanssa.

Kaikkia näitä tarinoita näyttää pitkälti yhdistävän uusioperhemeininki, minkä kyllä ymmärtää kun asiat on aiemmin mennyt huonosti niin ei haluta sitoutua toiseen mahdolliseen epäonnistumiseen. Parisuhde light, ei kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Pitäisikö minun olla tavaran vanki? Meillä on kyllä varaa olla sekä ripsiväri että tietokone molemmissa asunnoissa.

Eikä minun miehessäni ole mitään sellaista, ettei hänen kanssaan pystyisi asua. Hän on huomaavainen ja fiksu ihminen. Syy on ihan siinä, että meistä on vain mukavaa kun on oma koti, ja saa välillä olla yksin. Kaikki tietävät, että eri huoneessa ei ole samaa, kuin olla yksin kotona. Minä vain olen aina tykännyt olla välillä yksin kotona. Yksi parhaita aikoja oli abikevään lukuloma, kun ekaa kertaa ikinä sai olla yksin koko talossa. Nyt saan tehdä sitä omassa talossa kun tykkään. Usein jo yksi kokonainen päivä ja yö viikossa riittää, että olen latautunut. Jos asuisimme yhdessä, mihin mieheni pitäisi mennä karkuun, että saan olla yksin kotona kerran viikossa?

Näin on paljon helpompaa.

Tykkään myös mennä hänen kanssa nukkumaan, mutta välillä tykkään myös nukkua ihan rauhassa isossa sängyssä yksin, niin pitkään ja poikittain kuin tykkään.

Välillä katsotaan telkkaa yhdessä, välillä kutsutaan ystäviä. Sitten taas pidän oman leffaillan, ja vietän päivän lapseni tai ystävättären kanssa.

Kaikkia näitä tarinoita näyttää pitkälti yhdistävän uusioperhemeininki, minkä kyllä ymmärtää kun asiat on aiemmin mennyt huonosti niin ei haluta sitoutua toiseen mahdolliseen epäonnistumiseen. Parisuhde light, ei kaloreita.

Avioerostani oli yli 20 vuotta, kun tapasin kumppanini. Ei siinä enää paljon entisiä "epäonnistumisia" muisteltu. Sen sijaan yli 20 yksin asutun vuoden jälkeen kynnys luopua omasta kodista oli varsin korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Kun lähdin kumppanini luo, pakkasin aamulla läppärin lisäksi vähän vaihtovaatetta. En meikkaa mutta shampoot, kosteusvoiteet ym oli hänen luonaan.

Kuten sanottu, omasta kodista luopuminen ei ole pikku juttu, etenkään jos sitä on yli 20 vuotta mieleisekseen laittanut. Siihen päälle muutto toiseen kaupunkiin, ei ihan kevyt päätös sekään. Kyllä minä koin tarpeelliseksi ensin muutaman vuoden rauhassa tutustua ennen kuin siihen ryhdyin, ja ellei kotitaloni olisi mennyt remonttiin niin saattaa olla, että asuisimme edelleen erillään.

Omissa kodeissa asuminen täytyy sopia molemmille, ei se muuten toimi. Meillä on aikuiset omillaa olevat lapset, työpaikat, kolmannet vakavat parisuhteet kummallakin menossa, mutta...se että nyt halutaan säilyttää kumpikin se vapaus olla omissa oloissa silloin kun toinen haluaa. Tämä järjestely käy oikeen hyvin meille, ne jotka haluaavat muuttaa yhteen niin siitä vaan, sekin on ihan ok.

T. Nainen 50+

Niinkauan kuin lapset asuvat kotona eli noin 8-10 vuotta en aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Tuon tämän deiteillekin selväksi. Osalla samanlaisia ajatuksia ja osa päättänyt jo etteivät eläessään muuta kenenkään kanssa yhteen. Tässäkin asiassa tärkeintä, että kumpikin osapuoli on tietoinen toisen mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Pitäisikö minun olla tavaran vanki? Meillä on kyllä varaa olla sekä ripsiväri että tietokone molemmissa asunnoissa.

Eikä minun miehessäni ole mitään sellaista, ettei hänen kanssaan pystyisi asua. Hän on huomaavainen ja fiksu ihminen. Syy on ihan siinä, että meistä on vain mukavaa kun on oma koti, ja saa välillä olla yksin. Kaikki tietävät, että eri huoneessa ei ole samaa, kuin olla yksin kotona. Minä vain olen aina tykännyt olla välillä yksin kotona. Yksi parhaita aikoja oli abikevään lukuloma, kun ekaa kertaa ikinä sai olla yksin koko talossa. Nyt saan tehdä sitä omassa talossa kun tykkään. Usein jo yksi kokonainen päivä ja yö viikossa riittää, että olen latautunut. Jos asuisimme yhdessä, mihin mieheni pitäisi mennä karkuun, että saan olla yksin kotona kerran viikossa?

Näin on paljon helpompaa.

Tykkään myös mennä hänen kanssa nukkumaan, mutta välillä tykkään myös nukkua ihan rauhassa isossa sängyssä yksin, niin pitkään ja poikittain kuin tykkään.

Välillä katsotaan telkkaa yhdessä, välillä kutsutaan ystäviä. Sitten taas pidän oman leffaillan, ja vietän päivän lapseni tai ystävättären kanssa.

Kaikkia näitä tarinoita näyttää pitkälti yhdistävän uusioperhemeininki, minkä kyllä ymmärtää kun asiat on aiemmin mennyt huonosti niin ei haluta sitoutua toiseen mahdolliseen epäonnistumiseen. Parisuhde light, ei kaloreita.

Miksi meidän parisuhde olisi sen "kevyempi" siitä, että meillä on enemmän tilaa hengittää. Aiemmassa liitossa olin enemmän yksin yhdessä asuessa, kun nyt kahdessa. Monet aikuiset parit viettää aikaa myös erillään, usein se toinen asunto on nimellä loma-asunto eli mökki. Meillä nyt on ehtinyt kertyä omaisuutta parin asunnon verran. Meidän ei siis ole pakko myydä mitään tullaksemme toimeen. Moni nuorena muuttaa yhteen rahan takia, mikä on aina huono motiivi parisuhteessa. "Meininki" ei ole uusioperhe, yhtä lailla on kaksi aikuista kuin heillä joilla ei ole lapsia. Eivät ne aikuiset lapset meidän taloudessa enää asu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa suhteessa, mutta etsin koko ajan vakavampaa suhdetta. En halua elää pelkästään näin koko loppuikääni. Miestä ei siis kiinnosta perustaa perhettä uudestaan. Olen itse lapseton ja olisi tärkeä elää edes puolison kanssa.

Vinkki, että kannattaa jättää se mies jo nyt niin voi helpottua tuo uuden kumppanin etsintä. Älä ihmeessä hukkaa elämääsi tuollaiseen suhteeseen.

Minulla on useita kumppaneita ja käyn jatkuvasti treffeillä. Olen onnellinen, että minulla on nyt näinkin hyvä kaveri kuin tämä mies on. Palstaillessa olen oppinut, että tämä meidän suhde on se parisuhteen korkein taso, jota kaikki täällä tavoittelevat. Harmillisesti haluan kuitenkin kumppanin, jonka kanssa asun ja jaan arjen ja juhlan (lapsilla tai ilman). Kovasti vain tuntuu, että haaveilen tyhjästä, jota tämäkin ketju todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa suhteessa, mutta etsin koko ajan vakavampaa suhdetta. En halua elää pelkästään näin koko loppuikääni. Miestä ei siis kiinnosta perustaa perhettä uudestaan. Olen itse lapseton ja olisi tärkeä elää edes puolison kanssa.

Mikä ihme on "vakava" suhde? Minä olen ainakin pitkässä parisuhteessa nautinnon ja huvin vuoksi.

Sellainen, jossa perustetaan se perhe ja jaetaan arki myös arki. Ei noukita rusinoita pullasta. Toki arjesta on hyvä tehdä mahdollisimman mukavaa niin yksin kuin kaksin tai nelin.

Millä tavalla perheen perustaminen ja arjen jakaminen sinusta parantaa parisuhdetta?

Minusta ainakin arjen jakaminen puolisoni kanssa on lujittanut suhdetta. Elettiin noin 4 vuotta lähes etäsuhteessa kun kävin töissä muualla ja yhdessäolo oli viikonloppuja, enkä kaipaa sitä yhtään vaikka introverttina omaankin arvostaa omaa aikaani. En voisi kuvitellakaan vakavaa suhdetta, jossa asuntosi erillään ja nähtäisi silloin tällöin kun sopii. Molemmat tehdään päivystystyötä ja yhteistä aikaa saattaa joskus olla vain nukkumaanmenoaika. En kyllä väitä että tämä meidän malli olisi paras kaikille, jokainen omalla tavallaan.

Niin, varmaan se suhde on lujempi, eli eroaminen on hankalampaa, kun asutaan yhdessä. Mutta kysymys olikin, että millä tavalla se yhteinen arki ja perheen perustaminen tekee suhteesta PAREMMAN?

Olen eri kuin tuo kenelle vastasit, mutta minulle tuo onnellisuutta se yhteinen arki, perheen perustaminen, miehen halu sitoutua minuun jne. Tämä tekee suhteesta paremman. Olen rakastuneempi mieheen yhdessä eläessä kuin erillään. Joillain ei ole kykyä/halua perhe-elämään ja pyrkivät vielä tekemään sen kumppaninkin elämästä helvettiä nyppimällä rusinat pullasta. Ei suhde onnistu, jos on perustavanlaatuisesti erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso asuu omineen kela teknisistä syistä. Käytännössä asutaan kimpassa ja hänen asunto on

suht tyhjillään. Joskus käydään ikäänkuin lomailemassa siellä

"Kela teknisistä" = petossyistä. 

Kela tekninen syy itse asiassa on meille hyvä ratkaisu. Meillä voi olla kaksi kotia, toinen maalla, toinen kaupungissa. Ei ole petos, ettemme yhdistä raha-asioitamme vaan pidämme molemmat omat taloutemme.  En ikinä suostuisi ottamaan saati vaatimaan miehen elatusta minulle ja pesueelleni, joten oma edullinen koti maalla, mutta toinen koti miehen luona kaupungissa, avaimet molempiin kummallakin, omat tavarat ja vaatekaapit molemmissa kodeissa, tieysti jne.  Saa omaa aikaa sekä yhteistä aikaa, minä voin vaikka shoppailla kaupungissa kun mies rentoutuu yksinään maalla tai päinvastoin. Että hyvin on pullat uunissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukien takia kannattaa elää erillään ainakin  paperilla.

Aikuinen ihminen ei, ainakaan toivottavasti, rakenna elämäänsä Kelan tukien varaan.

Mitä tekemistä aikuisuudella nyt taas on tulojen kanssa? Eikö pienituloinen ole aikuinen?  Kelan tuet on pakko huomioida jokapäiväisessä elämässä kun tulotaso on pieni. Ja isotuloiset ihan samoin taatusti laskevat äitiys- ja vanhempainrahat, ansiosidonnaiset , eläkkeet, erilaiset verovähennykset yms. tuet budjetteihinsa tarvittaessa. Lapsilisästä tuskin kukaan kieltäytyy.