Suostuisitko parisuhteeseen, jossa toinen tekee selväksi, ettei halua koskaan muuttaa yhteen?

Kelan tukien takia kannattaa elää erillään ainakin  paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Kovin jyrkkä ehdottomuus asiassa olisi minusta vähän huolestuttavaa. Haluaisin tietää ainakin syitä siihen. Itse arvostan omaa kotia enkä ole koskaan asunut miehen kanssa yhdessä, ja yhteenmuutto tuntuisi hyvin isolta askeleelta vaikka olisin hyvinkin rakastunut. Mutta siitä huolimatta en sulkisi mahdollisuutta uloskaan, ja toivoisin että kumppani olisi myös avoimilla mielin asian suhteen.

Sama. Tuolla periaatteella lähdimme puolisoni kanssa nykyiseen suhteeseen eli ei ehdottomina suuntaan eikä toiseen mutta ei myöskään pidetty itsestäänselvyytenä avoliittoa (avioliittoon ei kumpikaan halua).

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukien takia kannattaa elää erillään ainakin  paperilla.

Aikuinen ihminen ei, ainakaan toivottavasti, rakenna elämäänsä Kelan tukien varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa suhteessa, mutta etsin koko ajan vakavampaa suhdetta. En halua elää pelkästään näin koko loppuikääni. Miestä ei siis kiinnosta perustaa perhettä uudestaan. Olen itse lapseton ja olisi tärkeä elää edes puolison kanssa.

Mikä ihme on "vakava" suhde? Minä olen ainakin pitkässä parisuhteessa nautinnon ja huvin vuoksi.

Sellainen, jossa perustetaan se perhe ja jaetaan arki myös arki. Ei noukita rusinoita pullasta. Toki arjesta on hyvä tehdä mahdollisimman mukavaa niin yksin kuin kaksin tai nelin.

Millä tavalla perheen perustaminen ja arjen jakaminen sinusta parantaa parisuhdetta?

Minusta ainakin arjen jakaminen puolisoni kanssa on lujittanut suhdetta. Elettiin noin 4 vuotta lähes etäsuhteessa kun kävin töissä muualla ja yhdessäolo oli viikonloppuja, enkä kaipaa sitä yhtään vaikka introverttina omaankin arvostaa omaa aikaani. En voisi kuvitellakaan vakavaa suhdetta, jossa asuntosi erillään ja nähtäisi silloin tällöin kun sopii. Molemmat tehdään päivystystyötä ja yhteistä aikaa saattaa joskus olla vain nukkumaanmenoaika. En kyllä väitä että tämä meidän malli olisi paras kaikille, jokainen omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa suhteessa, mutta etsin koko ajan vakavampaa suhdetta. En halua elää pelkästään näin koko loppuikääni. Miestä ei siis kiinnosta perustaa perhettä uudestaan. Olen itse lapseton ja olisi tärkeä elää edes puolison kanssa.

Mikä ihme on "vakava" suhde? Minä olen ainakin pitkässä parisuhteessa nautinnon ja huvin vuoksi.

Sellainen, jossa perustetaan se perhe ja jaetaan arki myös arki. Ei noukita rusinoita pullasta. Toki arjesta on hyvä tehdä mahdollisimman mukavaa niin yksin kuin kaksin tai nelin.

Millä tavalla perheen perustaminen ja arjen jakaminen sinusta parantaa parisuhdetta?

Minusta ainakin arjen jakaminen puolisoni kanssa on lujittanut suhdetta. Elettiin noin 4 vuotta lähes etäsuhteessa kun kävin töissä muualla ja yhdessäolo oli viikonloppuja, enkä kaipaa sitä yhtään vaikka introverttina omaankin arvostaa omaa aikaani. En voisi kuvitellakaan vakavaa suhdetta, jossa asuntosi erillään ja nähtäisi silloin tällöin kun sopii. Molemmat tehdään päivystystyötä ja yhteistä aikaa saattaa joskus olla vain nukkumaanmenoaika. En kyllä väitä että tämä meidän malli olisi paras kaikille, jokainen omalla tavallaan.

Niin, varmaan se suhde on lujempi, eli eroaminen on hankalampaa, kun asutaan yhdessä. Mutta kysymys olikin, että millä tavalla se yhteinen arki ja perheen perustaminen tekee suhteesta PAREMMAN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukien takia kannattaa elää erillään ainakin  paperilla.

Aikuinen ihminen ei, ainakaan toivottavasti, rakenna elämäänsä Kelan tukien varaan.

Meinaat, että Kelan tukia tarvitsevat ainoastaan lapset ja nuoret?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa suhteessa, mutta etsin koko ajan vakavampaa suhdetta. En halua elää pelkästään näin koko loppuikääni. Miestä ei siis kiinnosta perustaa perhettä uudestaan. Olen itse lapseton ja olisi tärkeä elää edes puolison kanssa.

Mikä ihme on "vakava" suhde? Minä olen ainakin pitkässä parisuhteessa nautinnon ja huvin vuoksi.

Sellainen, jossa perustetaan se perhe ja jaetaan arki myös arki. Ei noukita rusinoita pullasta. Toki arjesta on hyvä tehdä mahdollisimman mukavaa niin yksin kuin kaksin tai nelin.

Millä tavalla perheen perustaminen ja arjen jakaminen sinusta parantaa parisuhdetta?

Minusta ainakin arjen jakaminen puolisoni kanssa on lujittanut suhdetta. Elettiin noin 4 vuotta lähes etäsuhteessa kun kävin töissä muualla ja yhdessäolo oli viikonloppuja, enkä kaipaa sitä yhtään vaikka introverttina omaankin arvostaa omaa aikaani. En voisi kuvitellakaan vakavaa suhdetta, jossa asuntosi erillään ja nähtäisi silloin tällöin kun sopii. Molemmat tehdään päivystystyötä ja yhteistä aikaa saattaa joskus olla vain nukkumaanmenoaika. En kyllä väitä että tämä meidän malli olisi paras kaikille, jokainen omalla tavallaan.

Niin, varmaan se suhde on lujempi, eli eroaminen on hankalampaa, kun asutaan yhdessä. Mutta kysymys olikin, että millä tavalla se yhteinen arki ja perheen perustaminen tekee suhteesta PAREMMAN?

No ollaan me naimisissakin että vaikeampi tästä avioliitosta on lähteä kuin muuttaa pois jos ero tulisi. Että ei olla todellakaan mietitty yhdessäasumista sen kannalta että toisen olisi vaikeampi lähteä... En edes ymmärrä miten minun pitää uudelleen avata tämä, tottakai se tekee suhteesta paremman että saan mennä nukkumaan mieheni viereen ja herätä hänen vierestään. Spontaani rakastelukin on helpompaa kun toinen on siinä lähettyvillä. Perheenperustamisesta en tiedä, siihen en vastannut vaan arjen jakamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Meillä oli kyllä kummallakin ihan täysin varustellut kodit, olimmehan ennenkin tehneet ruokaa ja paikanneet vaatteita ja mitä nyt ikinä normaaliin elämään kuuluukin. Yhteen muutimme muutaman vuoden seurustelun jälkeen rakkaudesta ja sillä mielellä, että yhdessä myös pysymme. Minulle avoliitto on niin iso askel, että halusin kumppanin, joka pitää sitä samanlaisena. Molemmilla on taustallaan yksi avioliitto eikä kumpikaan halua enää naimisiin, mtuta avoliitto on meille loppuelämän sitoumus. Jos puolisoni olisi heittäytynyt avoliittoon muidenkin kanssa, en olisi uskonut hänen suhtautuvan siihen samalla vakavuudella kuin itse suhtaudun, mutta meille molemmille se oli askel, joka otettiin vasta kun oltiin niin varmoja kuin on mahdollista olla siitä, että toistemme kanssa haluamme vanheta.

En missään nimessä. Kyllä jossain vaiheessa haluaisin muuttaa yhteen. Ja olisihan elämä helpompaakin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Ystävälläni on tälläinen suhde ja toimii hyvin kun molemmat sitä haluavat. Ei aina tarvitse mennä normien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Kyllä suostuisin. Varsinkin jos toisella tai molemmilla on kotona asuvia lapsia.

Toimii ja erittäin hyvin !

Kahden aikuisen välillä. Yhteinen kesäpaikka, mutta omat asunnot.

Tarvitsemme omat tilamme, mutta viihdymme myös yhdessä.

Hyvän suhteemme sailaisuus on oma tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Meillä oli kyllä kummallakin ihan täysin varustellut kodit, olimmehan ennenkin tehneet ruokaa ja paikanneet vaatteita ja mitä nyt ikinä normaaliin elämään kuuluukin. Yhteen muutimme muutaman vuoden seurustelun jälkeen rakkaudesta ja sillä mielellä, että yhdessä myös pysymme. Minulle avoliitto on niin iso askel, että halusin kumppanin, joka pitää sitä samanlaisena. Molemmilla on taustallaan yksi avioliitto eikä kumpikaan halua enää naimisiin, mtuta avoliitto on meille loppuelämän sitoumus. Jos puolisoni olisi heittäytynyt avoliittoon muidenkin kanssa, en olisi uskonut hänen suhtautuvan siihen samalla vakavuudella kuin itse suhtaudun, mutta meille molemmille se oli askel, joka otettiin vasta kun oltiin niin varmoja kuin on mahdollista olla siitä, että toistemme kanssa haluamme vanheta.

No me ollaan edelleen yhdessä 8 vuotta myöhemmin, avoliitto ei ollut itselleni millään tavalla merkittävä asia, olen asunut kavereideni kanssa myös, joten en ymmärrä miksi se yhdessä asuminen on elämää suurempi asia. Te olette näemmä kumpikin heittäytyneet avioliittoon eikä sekään kestänyt loppu elämäänne, joten huvittava että nyt toisen suhteen kohdalla avoliitto onkin kovin paljon tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Niin no, olen itse juuri se osapuoli, joka ei halua muuttaa yhteen. Minulla on syynä se, että minulla on lapsia, ja toisaalta tykkään nykyisin olla myös paljon itsekseni. Asumme nykyisin aika lähellä toisiamme. Minusta tämä toimii kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Ne vaatteet on, mitä tarvitaan. Kumpikaan ei käytä juuri mitään kosmetiikkaa. Olen tottunut elämään matkalaukusta, niin ei jotain yökyläilyä edes mieti.