Suostuisitko parisuhteeseen, jossa toinen tekee selväksi, ettei halua koskaan muuttaa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaiset alle 15-vuotiaiden "tapailu-suhteet" toimi.

Aikuistukaas ihmiset jo.

Olet muuttanut yhteen puolisosi kanssa 15-vuotiaana? Taidat olla Pohjanmaalta.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on vakaa ja voi hyvin nimenomaan juuri siksi ettei väliin pääse mitään skismaa raha-asioista, taloustöistä, lapsista jne. Tämä toimii loistavasti meillä, introvertteinä kaipaamme paljon omaa aikaa.

Olisin voinut kirjoittaa tämän saman. Ja nimenomaan tuoreus säilyy suhteessa, ei ole päässyt tapahtumaan mitään arkipäiväistymistä.

Todellakin suostuisin! Jos siis vielä parisuhteen haluaisin ;) En missään nimessä halua enää muuttaa miehen kanssa yhteen. Ja kaikki miehet jotka osoittavat kiinnostusta, ovat mankumassa yhteenmuuttoa. Mutta kun katsoo heidän asuntojaan ja elämistyyliä niin ehdoton nounou... Minä viihdyn yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Me asutaan erillään, mutta suurin osa öistä vietetään silti yhdessä. Yökyläily on paljon hauskempaa kuin yhdessä asuminen.

Jatkuvaa tavaroiden raahausta tai sitten pitää käydä kotona ennen töihin lähtöä, kun tehdään ruokaa voi toisella olla sellaisia välineitä mitä tai tarvitsisi jne. Me muutettiin yhteen aika nopeasti juuri käytännön syiden takia.

Jaa? Ei minun ainakaan tarvitse käydä kotona välissä tai raahata tavaroita paikasta toiseen.

Niin eli siis teillä kummallakin on kummassakin paikassa vaatteita joka lähtöön plus kaikki kosmetiikka kahtena kappaleena?

Meillä on ainakin molemmissa paikoissa suunnilleen kaikki mitä nyt voi olla. Käsilaukku riittää "siirtymiseen" Ei se mikään ongelma ole, että "kaksin kappalein" kun kodin tavarathan aina kerääntyy muutenkin pikkuhiljaa ettei niitä kerralla hankita, vaatteitakin on riittävästi ja jos kyse on jostain hajuvedestä niin se että niitä on molemmissa paikoissa tarkoittaa vain sitä että ne riittää myös tuplakauan. Eihän tämä nyt ole mikään ongelma.

Erikseen on sitten jotkut "superjuhlat" joihin valmistaudutaan huolella iltapukuineen. Sitten se toki vaatii sen että olen omassa kotonani valmistautumassa. Mutta eipä noita tilanteita nyt mitenkään erityisen usein ole.

Nimim. se naimisissa mutta eri asunnoissa

Eli siellä toisen kotona säilytetään kyllä vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka, laturit, tietokoneet ym. Mutta yhdessä ei voi asua koska? Ihan kysyn mielenkiinnosta mikä miehessäsi/vaimossasi aiheuttaa sen ettet halua asua hänen kanssaan? Meillä on miehen kanssa omaa aikaa, asunto on niin iso että kummatkin voi tehdä omia juttujaan ilman että on toisessa kiinni. Olen itsekin introvertti ja kaipaan omaa aikaa.

Pitäisikö minun olla tavaran vanki? Meillä on kyllä varaa olla sekä ripsiväri että tietokone molemmissa asunnoissa.

Eikä minun miehessäni ole mitään sellaista, ettei hänen kanssaan pystyisi asua. Hän on huomaavainen ja fiksu ihminen. Syy on ihan siinä, että meistä on vain mukavaa kun on oma koti, ja saa välillä olla yksin. Kaikki tietävät, että eri huoneessa ei ole samaa, kuin olla yksin kotona. Minä vain olen aina tykännyt olla välillä yksin kotona. Yksi parhaita aikoja oli abikevään lukuloma, kun ekaa kertaa ikinä sai olla yksin koko talossa. Nyt saan tehdä sitä omassa talossa kun tykkään. Usein jo yksi kokonainen päivä ja yö viikossa riittää, että olen latautunut. Jos asuisimme yhdessä, mihin mieheni pitäisi mennä karkuun, että saan olla yksin kotona kerran viikossa?

Näin on paljon helpompaa.

Tykkään myös mennä hänen kanssa nukkumaan, mutta välillä tykkään myös nukkua ihan rauhassa isossa sängyssä yksin, niin pitkään ja poikittain kuin tykkään.

Välillä katsotaan telkkaa yhdessä, välillä kutsutaan ystäviä. Sitten taas pidän oman leffaillan, ja vietän päivän lapseni tai ystävättären kanssa.

Kaikkia näitä tarinoita näyttää pitkälti yhdistävän uusioperhemeininki, minkä kyllä ymmärtää kun asiat on aiemmin mennyt huonosti niin ei haluta sitoutua toiseen mahdolliseen epäonnistumiseen. Parisuhde light, ei kaloreita.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja nimenomaan se, ettei ole lapsia suunnitelmissa, on vapauttanut minut etsimään juuri sellaista parisuhdemuotoa, joka sopii minulle parhaiten. Perinteinen "aloilleen asettumisen" kaava yhteisine asuntoineen, kultaisinenoutajineen ja avioliittoineen on rakennettu palvelemaan lisääntymispyrkimyksiä, joten kun tuo ei ole omalla agendalla, voi itse valita.

Ei se ihme ole, että erillissuhteet ovat kaikkein suosituimpia sellaisten parissa, jotka eivät (enempää) lapsia halua. Kun ei ole pakko asua yhdessä taloudellisten tai perhesyiden takia, aika moni pitää enemmän erillään asumisesta varsinkin, kun se yleensä parantaa suhteen laatua, lisää romantiikkaa ja mahdollistaa pienen ikävöinninkin.

Onko tuosta jälkimmäisestä väitteestäsi jotain ihan faktaa? Minulla on paljon lapsettomia pariskuntia kavereina ja kaikki asuvat yhdessä, näihin erillissihteisiin olen törmännyt pääasiassa ainostaan pariskunnilla, joilla on lapsia edellisistä liitoista tai eläkeläisillä leskillä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon lapsettomia pariskuntia kavereina ja kaikki asuvat yhdessä, näihin erillissihteisiin olen törmännyt pääasiassa ainostaan pariskunnilla, joilla on lapsia edellisistä liitoista tai eläkeläisillä leskillä.

No eivätkö nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää ole nimenomaan sellaisia, jotka eivät enempää lapsia halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon lapsettomia pariskuntia kavereina ja kaikki asuvat yhdessä, näihin erillissihteisiin olen törmännyt pääasiassa ainostaan pariskunnilla, joilla on lapsia edellisistä liitoista tai eläkeläisillä leskillä.

No eivätkö nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää ole nimenomaan sellaisia, jotka eivät enempää lapsia halua?

No tuohon ryhmääsi kuuluu siis myös avioparit, jotka eivät enää halua lapsia sekä nuoret velat. Että aika laajalla pensselillä on vedetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon lapsettomia pariskuntia kavereina ja kaikki asuvat yhdessä, näihin erillissihteisiin olen törmännyt pääasiassa ainostaan pariskunnilla, joilla on lapsia edellisistä liitoista tai eläkeläisillä leskillä.

No eivätkö nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää ole nimenomaan sellaisia, jotka eivät enempää lapsia halua?

No tuohon ryhmääsi kuuluu siis myös avioparit, jotka eivät enää halua lapsia sekä nuoret velat. Että aika laajalla pensselillä on vedetty.

Niitä ryhmiä oli kaksi: ensimmäisessä ryhmässä ovat pariskunnat, jotka haluavat tulevaisuudessa lapsia, ja toisessa ryhmässä pariskunnat, jotka eivät halua (enempää) lapsia?

Luuletko tosiaan, että ensimmäosessä ryhmässä olisi enemmän sellaisia, jotka eivät koskaan halua muuttaa yhteen? Aika erikoista. Väittäisin, että erittäin harva vanhemmaksi haluava ei halua koskaan asua kumppaninsa kanssa yhdessä.

Paras suhde.

En, moinen ehdottomuus tarkoittaa sitä että vaatijalta on tulossa muutakin kyykytystä jatkossa. Ja niitä tulee koska sitoutumiskammostahan tuo kertoo.

Muutenkin jos erillään pysyvästi asuu niin kyllä se on joku fwb tyylinen juttu eikä mitään seukkaamista.

Hopeakettu kirjoitti:

En, moinen ehdottomuus tarkoittaa sitä että vaatijalta on tulossa muutakin kyykytystä jatkossa. Ja niitä tulee koska sitoutumiskammostahan tuo kertoo.

Jälleen yksi "Ei halua muuttaa yhteen = ei halua sitoutua" -harha bongattu.

Kyllä tavallaan, mutta seksiä vasta avioliitossa.

Muuten mies hyötyy suhteesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

En, moinen ehdottomuus tarkoittaa sitä että vaatijalta on tulossa muutakin kyykytystä jatkossa. Ja niitä tulee koska sitoutumiskammostahan tuo kertoo.

Jälleen yksi "Ei halua muuttaa yhteen = ei halua sitoutua" -harha bongattu.

Kyllähän muutakin kummaa toisi tilanne. Jos me vaikka seukattas ja sinä vaatisit että ei asuta yhdessä niin sehän meinais sitä että jos jostain mukavamman asuinalueen löydän niin sinulla ei olisi siihen mitään sanomista kun hommaisin sieltä asunnon. Johan sitä tuollaisessa asumismuodossa on tarpeeksi lähellä jos vaikka jonku 30-45min automatkan päässä asuisi.

Jos on työelämässä niin työthän vaatii päivästä jotain 8,30-9,30 tuntia matkakuluineen. Vuorokaudessahan ei ole kuin 24 tuntia ja jos nukkuu vaikka 8 tuntia niin pysyy suhde taatusti tuoreena. Eihän sitä toista ihmistä edes opi tuntemaan  vuosienkaan päästä :D

Ainoa suhdetyyppi, joka minua kiinnostaa.

Kyllä, muuhun en pystyisi.

Se olisi ihanaa. Samoin kuin jos toinen sanoisi, ettei halua koskaan lapsia. (No lapsia tuskin haluaa, jos ei halua edes asua yhdessä.)

Niin kuin aikaisemmin joku sanoi, tällaiseen suhteeseen suostuvan ajatukset pitää syynä tarkemmin kuin sellaisen, joka aktiivisesti hakee nimenomaan erillissuhdetta. Aika monelle tämä on aluksi okei, mutta sitten aletaankin hinkumaan yhteistä kämppää.

Eilen loppui mun monivuotinen seurustelusuhde juuri tähän dilemmaan...en halua muuttaa yhteen.

Sanoisin että nuorena ensimmäistä vaimoa etsivänä en olis hyväksynyt sellaista vaatimusta. Nyt kun olen 6-kymppinen niin eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että nuorena ensimmäistä vaimoa etsivänä en olis hyväksynyt sellaista vaatimusta. Nyt kun olen 6-kymppinen niin eri juttu.

Jep. On todella vaikea löytää pari-kolmikymppistä naista, jolle tällainen on ihanne. Aika monet haluavat yhteistä pesänrakennusta vaikkeivat haluaisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eilen loppui mun monivuotinen seurustelusuhde juuri tähän dilemmaan...en halua muuttaa yhteen.

Voi kurja. :( Uskon, että löydät kyllä vielä kumppanin, joka haluaa samanlaista suhdetta kuin sinä. Ihmiset, jotka haluavat erillisudhetta, ovat usein luonteenpiirteiltään aika samanlaisia, mikä lisää pariutumisen todennäköisyyttä.

Ainoa seurustelun muoto, johon suostuisin. En koskaan enää muuta yhteen kenenkään toisen ihmisen kanssa, kokeilin sitä jo eikä sopinut minulle.