Lue keskustelun säännöt.
Seksielämä synnytyksen jälkeen - raskaana oleva, älä lue.
20.01.2014 |
Seksi on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Se on ollut minulle tärkeä tapa rentoutua.
Synnytykseni käynnistyi raskausviikolla 36 täysin yllättäen vesien menolla. Olin koko raskausajan miettinyt suunniteltua sektiota. Sain ajan pelkopolille vasta niin myöhään, että pääsin sinne vasta 2 vrk ennen synnytyksen käynnistymistä.
Synnytyssalissa pyysin tippa linssissä voisinko saada sektion. Ei kuulemma käynyt.
Synnytyksen jälkeen tajusin pian alapääni olevan täysin pilalla. Kaikki sanoi että kyllähän se nyt siitä korjaantuu. Tuntui, että tässä on nyt asiat niin huonosti, ettei ole korjaantumassa. Olin oikeassa. Nyt on yli puoli vuotta mennyt ja pahimmat ongelmat on edelleen olemassa:
Synnytyksessä klitoris piiloutui suurimmaksi osaksi niin, että sillä ei ole enää mitään tekoa. Kyllä siitä osa tuntuu, mutta sen koskettaminen lähinnä raivostuttaa, en todellakaan ole saamassa siitä orgasmia enää muutamassa minuutissa, jos lainkaan.
Emättimen(hyi mikä sana) suuaukko on revähtänyt niin, etten saa kiristettyä lihaksilla enää juurikaan. Ilmeisesti lihasten välinen ihoalue repesi eikä sitä ommeltu täysin takaisin. Sisäpuolen lihaksia saa kyllä liikutettua ja jännitettyä, mutta nekin ovat loitonneet toisistaan noin pari senttiä, mutta tuolla alueella se on aika paha juttu. Koen tämän nöyryyttävimpänä asiana mitä minulle on tapahtunut. En ole saanut yhtäkään orgasmia synnytyksen jälkeen. Ennen sain joka yhdynnästä. Siis pelkästään yhdynnästä ilman mitään muuta koskettelua. En tiedä mitä teen, olen todella ahdistunut.
Miksi helvetissä ihmisiä yritetään käännyttää synnyttämään alateitse? Varmasti monet olisivat valmiita maksamaan kunnolla suunnitellusta sektiosta, jos siihen annettaisiin mahdollisuus...
...Sitten täytyisi vielä yrittää pitää pirteää perhe-elämää yllä, kun itsellä ei ole enää mitään omaa iloa jäljellä.... Ukolle en enää kehtaa enää asiasta valittaa tai hän ei varmaan halua minua enää lainkaan. Nytkin on jo aivan mielettömän nihkeää. Itse haluaisin tutustua uudestaan seksiin, mutta mahdollisuuksia tähän tarjoutuu todella vähän. Yksinkään siitä ei tule mitään, kun itseä koskeminen on alkanut kuvottaa em asioiden vuoksi. Tunnen itseni kuohituksi.
En synnytä enää ikinä.
Itselleni on nyt täysin selvää: jos rakastaa hyvää seksiä ja seksi tuo arkeen korvaamattoman määrän iloa, kannattaa valita sektio, jos mahdollista. Raskaana ollessani yritin saada asiasta selvää lukuisilta tahoilta, mutta kukaan ei ilmeisesti kehdannut sanoa mitään, muutakuin, että kyllähän siitä synnytyksestä palautuu"
Onko kukaan ollut korjausleikkauksessa emättimen suuaukon vuoksi? Millaisia kokemuksia?
Kaikkihan on aina tapauskohtaista tietenkin...
Kommentit (265)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 16:40"]
No menepä avaamaan oma tyytyväisyydenhehkutusketjusi. Nyt olet ihan aiheettomassa ketjussa tyytyväisyyttäsi esittelemässä.
[/quote]
Milläs valtuuksilla sinä määräät, minkälaiset kokemukset ovat sallituja tässä ketjussa? Pitäisikö olla vain äitiysmyyttiä pönkittäviä rohkaisevia kertomuksia siitä, että eihän juuri kellekään nyt huonosti käy, ja jos käykin, niin ei se haittaa? Kyllä tämän ketjun lukijoita on syytä muistuttaa siitä, että kaikki nämä riskit ovat Suomessakin täysin todellisia mutta myös täysin vapaaehtoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 16:40"]
No menepä avaamaan oma tyytyväisyydenhehkutusketjusi. Nyt olet ihan aiheettomassa ketjussa tyytyväisyyttäsi esittelemässä.
[/quote]
Milläs valtuuksilla sinä määräät, minkälaiset kokemukset ovat sallituja tässä ketjussa? Pitäisikö olla vain äitiysmyyttiä pönkittäviä rohkaisevia kertomuksia siitä, että eihän juuri kellekään nyt huonosti käy, ja jos käykin, niin ei se haittaa? Kyllä tämän ketjun lukijoita on syytä muistuttaa siitä, että kaikki nämä riskit ovat Suomessakin täysin todellisia mutta myös täysin vapaaehtoisia.
[/quote]
Hyvä että tämä keskustelu on nyt käynnissä. Monelle käy ikävästi synnytyksessä mutta siitä ei saisi puhua mitään ettei vaan alettaisi vaatia enemmän sektioita. Musta on hyvä että tästä asiasta puhutaan koska aina ei käy hyvin. Mä kyllä vaadin sektion, eka synnytys meni niin pieleen.
En jaksanut kahlata muita kommentteja, mutta omasta puolestani vastaan tähän aloitukseen. Ei se kuule aina ihan noin mene... Itse olen neljän lapsen äiti eikä seksielämäni ole muuttunut synnytysten myötä ainakaan huonompaan suuntaan. Itseasiassa päinvastoin, ennen en saanut orgasmia koskaan, nykyään lähes aina. Ehkä se osittain johtuu myös siitä, että nykyään osaan suhtautua seksiin luonnollisemmin ja rennommin, mutta ei siis neljäkään alatiesynnytystä (joissa ekassa repesin, muissa en) ole alapään toimivuuteen vaikuttanut mitenkään. En ole suuremmin sitä kovin syvällisesti peilillä tutkinut, mutta ainakaan ulospäin se ei myöskään näytä mitenkään erilaiselta kuin ennen synnytyksiä.
Kyllä varmasti jokainen yli 15 vuotias tietää että synnytyksessä voi sattua jotain. Se on väärin, ettei anneta raskaana oleville realistista kuvaa siitä kuinka todennäköistä se on, että jotain vastaavaa tai jotain pahempaa tapahtuu. Asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä ja asioista hyssytellään. Hoetaan vaan, että kyllä siitä palautuu... Ainiin, tää on ehkä sitä tasa-arvoa... Eihän nyt sen naisen seksuaalisuuden ole niin väliä! Mitä vähemmän halukas nainen, sen parempi, ei ainakaan käy vieraissa? sitä enemmän säälittävät kusipäämiehet voivat
sitten kitistä, että yhyy kun sitä seksiä ei ole enää niin paljoa. Eivätkä laita tikkua ristiin sen eteen, että oma nainen nauttisi taas seksistä. Se olisi myös miesten asia auttaa synnyttäneitä naisia kokemaan itsensä taas naiseksi....
Kysymys kaikille teille, joille jäi pysyvää haittaa synnytyksestä: miksi ette mene korjattavaksi, julkiselle tai yksityiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:00"]
Kysymys kaikille teille, joille jäi pysyvää haittaa synnytyksestä: miksi ette mene korjattavaksi, julkiselle tai yksityiselle?
[/quote]
Varsin iso osa synnytysvaurioista on sellaisia, että niihin ei ole korjaustoimenpiteitä. Esim. tuntohermojen vaurioitumiset. Niistä joihin korjaustoimenpide on, korjataan julkisella puolella vain murto-osa ja harvoilla oikeasti on varaa yksityissairaalakirurgiaan.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:00"]
Kysymys kaikille teille, joille jäi pysyvää haittaa synnytyksestä: miksi ette mene korjattavaksi, julkiselle tai yksityiselle?
[/quote]
Varsin iso osa synnytysvaurioista on sellaisia, että niihin ei ole korjaustoimenpiteitä. Esim. tuntohermojen vaurioitumiset. Niistä joihin korjaustoimenpide on, korjataan julkisella puolella vain murto-osa ja harvoilla oikeasti on varaa yksityissairaalakirurgiaan.
[/quote]
Ahaa. Olin vain siinä uskossa että nykyään pystytään tekemään jo laserillakin vaikka mitä, ainakin jos ongelma on pelkkä väljyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sektiopäätös kristallisoitui siinä vaiheessa kun odotusajan fysioterapiaryhmässä vaakutettiin, että on ihan normaalia jos pissat tulee housuun vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Jos siitä pidemmälle jatkuu, voi terveysasemalla käydä mittauttamassa lihasten tilanteen. Sitten saa jumppaohjeita, mutta muuta asialle ei oikein voi tehdä. Tuo kertoo minusta ihan kaiken siitä, miten vakavasti julkinen terveydenhuolto ottaa naisten seksuaali- ja intiimialueterveyden. Ei mielestäni nuorten naisten ole ihan normaalia kuseksia housuun vaikka äitiyshuollon asiantuntijat niin väittävät!
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:05"]Joskus oli juttua siitä, että niillä joilla on kunnon puudutukset tulee enemmän repeämiä kuin niillä joilla ei ole kivunlievitystä. Että repeämä tulisi siitä kun työntää väärään aikaan. Mitäs te synnyttäneet siihen otatte kantaa, onko totta?
[/quote]
Olen kuullut samaa, mutta omalla kohdallani tämä ei pitänyt paikkaansa. Itse kun ponnistin puudutteet päällä, tunsin ponnistamisen tarpeen, mutta en pakottavana. Pystyin siis himmaamaan siinä vaiheessa, kun kätilö käski odottamaan. Muistan kuinka kätilö oikein kommentoi että hyvä kun on puudutteet, niin voidaan ottaa iisisti. En revennyt. Toisessa synnytyksessä ei puudutteet toimineet ja ponnistamisen tarve oli rajumpi ja brutaalimpi. Tuli useampi tikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin ekan lapseni 2006, synnytys oli vaikea, repesin pahoin ja eppari tehtiin. Toipuminen oli pitkä ja kivulias ja luulin, että hyvä seksielämä oli mennyttä elämää. Ilman seksiä olimme melkein vuoden (siis yhdyntää). Mies oli erittäin ymmärtäväinen, koska oli itsekin nähnyt, minkälainen "pommi" siellä alakerrassa oli räjähtänyt.
No, aikaa kului, seksiä alkoi olla enemmän ja enemmän ja se myös alkoi tuntumaan todella hyvältä, meistä molemmista. Olin myös tullut sinuiksi sen asian suhteen, että alakerta tosiaan oli eri näköinen kuin ennen synnytystä, mutta ei se miestä koskaan häirinnyt, ei silloin eikä nyt.
Toinen lapsi syntyi v. 2009 ja synnytys oli helppo ja luomu. Pieni nirhauma, ei muuta.
Itse voin täysin rehellisesti sanoa, että meidän seksielämä parani synnytysten jälkeen, vaikka pitkään esikoisen syntymän jälkeen olin sitä mieltä, että kaikki on pilalla. Ei ollut :) Ulkonäkö ei tuolla alakerrassa ole mikään häävi edelleenkään, mutta olen synnyttänyt kaksi lasta ja se saakin näkyä. Ennen lapsia en juurikaan saanut orgasmia muuten kuin masturboidessa, nykyään saan ihan emättimenkin kautta aika helposti. Seksistä on tullut jollain tasolla syvempää ja se tuntuu oikeasti todella hyvältä.
Ap:lle sanoisin, että sinun synnytyksestä on kulunut TOSI lyhyt aika. Et voi sanoa vielä yhtään mitään siitä asiasta, että minkälainen alapäästäsi tai seksielämästäsi tulevina vuosina muodostuu. Vielä ei kannata pelätä ja murehtia. Toki sinun kannattaa pyytää asiantuntijoiden arvioita alapääsi tilasta, mutta koska synnytyksesi on noin tuore juttu niin tuskin mihinkään toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä, ainakaan vielä. Niistä on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Anna itsellesi aikaa toipua.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:00"]
Kysymys kaikille teille, joille jäi pysyvää haittaa synnytyksestä: miksi ette mene korjattavaksi, julkiselle tai yksityiselle?
[/quote]
Melko sinisilmäistä kuvitella, että kaikki vauriot on korjattavissa.
Asiat eivät aina ole noin yksinkertaisia. Aina ei voi mennä korjaukseen, kun ei ole sellaista paikkaa, mihin voisi mennä.
nro 64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulen olemaan ikuisesti kiitollinen kokemistani kolmesta sektiosta, tämä naisten kohtelu on kuin keskiajalla...
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:00"]
Kysymys kaikille teille, joille jäi pysyvää haittaa synnytyksestä: miksi ette mene korjattavaksi, julkiselle tai yksityiselle?
[/quote]
Siksi että lopputulos saattaisi olla vieläkin huonompi enkä halua tämän menevän enää yhtään pahempaan suuntaan. Myöhäisvaiheen korjausleikkausten tulokset ovat huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 18:09"]
Tällaisen uutisen löysin, eli pahan repeämän todennäköisyys on 0,6%, eli toisin sanoen 99,4% ei repeä pahasti
http://yle.fi/uutiset/synnyttaja_voi_reveta_pahasti_-_sairaalalla_on_valia/6332610
[/quote]
Ei tuo todennäköisyys lohduta yhtään kun olet tuossa 0,6%:n joukossa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:05"]
Joskus oli juttua siitä, että niillä joilla on kunnon puudutukset tulee enemmän repeämiä kuin niillä joilla ei ole kivunlievitystä. Että repeämä tulisi siitä kun työntää väärään aikaan. Mitäs te synnyttäneet siihen otatte kantaa, onko totta?
[/quote]
Mulla meni kyllä näin, mutta en tiedä, onko tätä todistettu. Siis ainakaan ei ole tullut vastaan tietoa tai linkkiä aiheesta, mutta en kyllä ole etsinytkään. Jos tiedät paremmin, linkitä ihmeessä.
Mutta jos 0,6 % repeää pahasti, eikai ole syytä tehdä sektioita kaikille ihan vaan varmuuden vuoksi? Voisi kai komplikaatioiden osuus sektioissa olla silloin yhtä suuri? Vai kuinka suuri se sektioissa on?
Lisäksi se olisi tuolla kaavalla sitten sektio sektion perään - kun ensimmäinen leikattiin, leikataan kaikki seuraavatkin samasta syystä...
Ymmärrä jos joku on jo kokenut oikeasti pahat vauriot ja haluaa pelkosektion, tai jos on jostain syystä todennäköisempää että repeämiä tulee (esim. oikein isokokoinen vauva) niin että silloin ennaltaehkäistään niitä. Muuten en oikein jaksa ymmärtää - alapää on varmaan luotu muuttumaan sitten synnytyksessä, kun kerran niin usein pienempiä repeämiä tulee. Hyvinhän ne pääosin paranevat kuitenkin, ja seuraavalla kerralla repeää vähemmän...
Mustakin tuntuu, että ap:lla enemmän voisi olla kyse siitä, että on ollut etukäteen varma, että loppuelämän seksi on pilalla, jos ei saa leikkausta. Ja kun ei saanut, niin se tuntuu nyt siltä. Synnytyksestä on kuitenkin vielä niin lyhyt aika! Ehkä vuoden päästä vasta tietää, mikä lopputulos on.
Imetätkö? Mulla oli seksuaalisuus kateissa imetysajan ja varmaan pari kk sen jälkeen. Koin tunnottomuutta, ja ylipäätään seksi oli aika epämiellyttävää. Esim. klitoris tuntui ihan kummalliselta. Se korjaantui kun hormonitoiminta palasi.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:05"]
Joskus oli juttua siitä, että niillä joilla on kunnon puudutukset tulee enemmän repeämiä kuin niillä joilla ei ole kivunlievitystä. Että repeämä tulisi siitä kun työntää väärään aikaan. Mitäs te synnyttäneet siihen otatte kantaa, onko totta?
[/quote]
Voi hyvin olla koska kipu kuitenkin rajoittaa ponnistamista luomusynnytyksessä. Kuitenkin oman (yhden) kokemuksen perusteella veikkaan että myös kätilön ohjaus ponnistamiseen lisää repeämiä. Kätilön työskentely vauvan kanssa puolestaan vähentää niitä.
Mutta siis oman kokemuksen perusteella ohjattu ponnistus on repeämien takana kun käsketään työntämään silloinkin kun pitäisi antaa omien kudosten joustaa ja odottaa venymistä. Hosuminen ponnistusvaiheessa on vauvalle usein hyvä mutta äidille odottelu ja rauhallinen ponnistelu omien tuntemusten mukaan vähentää repeämäriskiä. Toki nopeampi ulostulo on vauvalle turvallisempi ja vähentää toimenpiteitä nykymaailmassa.
Mutta siis ohjaamattomassa synnytyksessä ilman kivunlievitystä repeämät ovat harvinaisempia mutta vauvojen kuolleisuus on sitten isompi.
Mulla pahojen repeämien taustalla saattoi olla epiduraalipuudutus ja oksitosiinitippa. Avautuminen kävi niin vauhdilla että tuskin kudokset ehti yhtään mukaan. Siihen vielä imukuppi niin alapää meni muusiksi. Mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee niin ennalleen se ei ole palautunut, synnytyksestä aikaa 2v. Seksiä on nykyään harvoin, omat halut edelleen kateissa. Repeäminen aiheutti suuria henkisiä ongelmia.
Tuntuu oudolta, että niin myöhään pääsi vasta pelkopolille. Itse olen menossa sinne ensi kuussa, jolloin rv25!