Lue keskustelun säännöt.
Millaisia olettamuksia ihmisillä on teistä ammattinne takia?
19.01.2014 |
Eli otsikossahan tuo jo tuli...
Itseäni ottaa välillä kovastikkin pattiin Se, että koska olen kyllä lapsirakas ja työskentelen päiväkodissa niin jostain syystä ihmiset olettavat, että haluan vapaa aikanakin vain tyyliin viihdyttää ja hoitaa kaverettenkin lapsia. Joiskus sitä vain miettii kyläillessään yms. että ystäviänihän minä tulin tapaamaan enkä lapsia viihdyttämään...
Eräs perheellinen ystäväni kerran kummasteli kun oli lapsineen kylässä, että ihme kun mulla ei ole kotona mitään virikkeellistä tekemistä lapsille, kuten vesivärejä yms että olisi lapsille jotain tekemistä :D Itselläni ei siis vielä ole omia lapsia, niin oli aika huvittavaa olettaa että ammattini puolesta olisin vapaa aikanakin valppaana järjestämässä lapsille puuhaa :D
Kommentit (90)
Että pitäisin ihmisistä tai heidän hoivaamisestaan. En pidä. Olen lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen lähihoitaja. Tarvitseeko edes kertoa mitä kaikkea minusta kuvitellaan...
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:35"]
Olen siivooja ja anoppi ainakin jotenkin luulee,että kylään mennessä haluan siivota lattiasta kattoon.
[/quote]
Eikä :D
Ammattini puolesta minut leimataan naistenmieheksi ja hyvätuloiseksi. Ammattina lentäjä.
Minulle valitellaan vaivoja ja kysytään mikä mahtaa olla vikana? Anoppi harrastaa tätä paljon. Ammatiltani ensihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pukeudun töissä jakkupukuun, mulla on iso palkka ja paljon päätösvaltaa.
Millaista mahtaakaan olla gynekologin siviilielämä? Huhuhuhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitellaan, että opiskelen siksi sairaanhoitajaksi etten päässyt lääkikseen. Ei, en edes hakenut, (enkä kyllä pääsiskään) mutta jos älli riittäis johonkin hienoon tutkintoon, niin lääkäriksi tuskin opiskelisin.
Sit kysellään diagnooseja, niin mähän tosiaan EN opiskele lääkäriksi, enkä koskaan tule diagnooseja tekemään. :)
Yleensä ihmisten reaktiot ovat aika jäätäviä kun mainitsen ammattini.
Pukeudun nätisti laadukkaisiin vaatteisiin, laitan hiukseni, merkkivaatetta ja laukkua kyllä löytyy, elämä rullaa erinomaisesti.
Heti kun mainitsen olevani tehtaalla linjatöissä minua katsellaan kuin likaista rottaa, vaikka ns. elämäntapojeni ja palkan perusteella olen ihan samassa luokassa kuin keskusteltavan kanssa :)
On se ammattinimike aikamoinen statussymboli vaikka palkka olisi mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 14:59"]
Että pukeudun töissä jakkupukuun, mulla on iso palkka ja paljon päätösvaltaa.
[/quote]
Mulla sama :-) Lisäksi ajatellaan, että arkenikin on varmaan jotenkin erilaista kuin "tavallisten ihmisten" (hah!) ja ettei mua kiinnosta tavalliset asiat ollenkaan. Ei pidä paikkansa, enkä käytä jakkupukua.
Pahimmillaan olettamus on, että tämän ammattialan harjoittajat ovat tukiaisilla eläviä laiskiaisia joiden syytä on se, että ruoka on kallista, traktorit tukkivat tiet, pelloilla on rumia valkoisia jättimunia ja kesämökilläkin haisee paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitaja olen ja tutut soittaa lääkärikäynnin jälkeen ja haluaa varmistaa lääkärin diagnoosin ja lääkkeiden yhteensopivuus muiden lääkkeiden kanssa. Myös kerran on tullut soitto et miks vauva itkee. Mistä mä tiedän?
Kuvitellaan että olen sivistymätön, miesmäinen ja kouluja käymätön. Lisäksi oletetaan että olen töissä tavatakseni miehiä tai vähintäänkin minulta voi vaatia seksiä jokainen kynnelle kykenevä.
Olen siis rekkakuski.
Pukeudun siviilissä aina naisellisesti enkä ole muutenkaan yhtään miesmäinen olemukseltani. Käyttäydyn sivistyneesti, minulla on kaupallinen koulutus tämän ammatin lisäksi enkä harrasta irtosuhteita. Kun kerron kysyjille mitä teen työkseni, eivät koskaan tahdo uskoa, kun en kuulemma näytä yhtään siltä että olisin rekkakuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:39"]
Kun sovin meneväni jonkun luo kylään, minulle lähes aina sanotaan: "ottaisitko sakset mukaan?"
Arvaatte varmaan, mikä on päivätyö. :(
[/quote]Oon vissiin jotenkin sairas, koska eka ajatukseni oli että oot kirurgi. Sitten vasta tajusin. :D
Hmm. ensin kait tulee kaikille mielee että olen miesmäinen ja sen jälkeen että laittaisin ilmatteeks ok-talon sähköt... ja siis olen automaatio/sähköasentaja (teen vain automaation hommia) +miks menisin jollekkii tekee sähköt ja kirjoittaa paperit että olen vastuussa jonkun 50-70-luvun talon sähköistä koska olen viimeiseksi tehnyt muutos töitä...(kun "vahinko" tapahtuu et joku aikasemmista asennuksista on vähän huonosti ni häkki heilahtaa ku mun paperit vaa löytyy..)
Eipä nuo vielä mitään, mutta vävyni on lääkäri. Keski-ikäiset naisystäväni ja työtoverit aivan pokkana sanovat MINULLE, että "kysyisitkö siltä Makelta näistä minun oireista, kun ne nyt kuitenkin viikonloppuna tulee teille käymään".
Siis haloo! Ei tulisi mieleenkään kysellä edes omista tai miehen oireista, ja nuo ihmiset aivan tosissaan ehdottavat moista. En edes tunne vävyäni niin hyvin, tapaamme muutaman kerran vuodessa. He asuvat melko kaukana ja vaikka tyttö ja lapset tulisivat meille, mies päivystää paljon saadakseen lainoja lyhennettyä.
Lisäksi nämä kyselijät ovat usein hyvin toimeentulevia ihmisiä, joilla luulisi olevan varaa mennä lääkäriin. Onko tuo sitten lääkäripelkoa, en tiedä.
Olen iloinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen ja nauran paljon. Kun kerran ihmisille ammattini, kysymys on ollut usein "ai sä vai??" Mun varmaan pitäis olla todella harmaa ja tylsä ihminen kun olen kirjanpitäjä.
Että tulisin laittamaan tapetit ja pienen pintaremontin tekemään ihan tuosta vaan joku lauantai ja jos kaljat ja ruuat tarjoovat niin siinä on kylliks vaivan palkkaa.
T:maalari
Minun oletetaan tekevn toisten veroilmoitukset ja "pikku" kirjanpidot ilokseni ja asian harrastuksesta ja ietenkin ilmaiseksi. Olen ekonomi, pääaineeni on johtaminen, laskentatointa olen opiskellut peruskurssin verran :p
Olen kosmetologi, ja aika usein minun oletetetaan olevan täysi idiootti. Pinnallinen varmaan olen, myönnetään, mutta en koe olevani tyhmä. Olen äärettömän kiinnostunut tieteistä, politiikasta, historiasta, ja niin edelleen - en vain geelikynsistä ja sokeroinneista. En tietenkään ole mikään poikkeuksellisen älykäs, mutta ärsyttää, jos joskus isommassa porukassa puheeksi tulee vaikka jokin ajankohtainen yhteiskunnallinen asia, niin minua katsotaan vähän säälivästi, tyyliin "puhutaan sitten kohta taas niistä sun jutuista, kun me fiksummat ollaan puhuttu ensin tästä hetki..".