Millaisia olettamuksia ihmisillä on teistä ammattinne takia?

Jotkut luulevat, että tiedän kaiken taiteesta ja tunnen kaikki muotoilija/taiteilijat. Ja että haluaisin puhua tai kuunnella noista vapaa-ajallani. Jotkut luulevat minua hunsvotiksi (ihme sanakin) ja sotkuiseksi, boheemiksi. Jotkut haluaisivat tilata töitä lähes ilmaiseksi, silloin kysyn aina, että haluatko itse tehdä töitä 2 euron tuntipalkalla? 

Olen leipuri ja ihmiset olettavat, että olen tietenkin taitava ruuanlaittaja. Haloo! Leipuri ja kokki ovat kuitenkin aika kaukana toisistaan.

Minun oletetaan olevan maskuliininen, koska olen miesvaltaisella alalla. Jos ihmiset kuulevat pelkän koulutustaustani, he olettavat minun olevan opetustehtävissä. Samalta alalta valmistunut mieheni onkin, joskin hänen oletetaan olevan muissa asiantuntijatehtävissä.

Luullaan myös, että olen järjestelmällinen ja numerotarkka, koska alani on matemaattinen. Järjestelmällinen voinkin olla jollain loogisen päättelyn saralla, mutta kodissani viihdyn sekasorron keskellä.

Opiskelen sairaanhoitajaksi ja joiltakin uusilta tuttavuuksilta oon saanut kuulla kehuja, että mun täytyy olla niin kamalan hyväsydäminen ja muutenkin kaikin puolin hyvä ihminen. Kauniisti sanottu ja ajateltu, mutta tuollaisesta vaan nolostuu, kun ei se todellakaan pidä paikkaansa...

Minä olen perhepäivähoitaja ja mieheni luokanopettaja. Olemme lapsirakkaita kyllä, mutta omat lapsemme ovat jo isoja ja pian kaikki täysi-ikäisiä. Emme todellakaan jaksa ottaa sukulaisten lapsia koko ajan hoitoon, vaikka pidämmekin lapsista. Haluamme olla välillä ihan vain rauhassa oman perheen kesken ilman kakkavaippoja tai alakouluikäisiä kaikesta kyselijöitä.

Ihmiset siis olettavat, että haluaisimme elää kaikkien lasten kanssa koko ajan ilman minkäänlaisia lomia ikinä.

Hävettävän usein valehdellaan, että ollaan mökillä, vaikka ollaan ihan vain kotona.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:36"]

Eipä nuo vielä mitään, mutta vävyni on lääkäri. Keski-ikäiset naisystäväni ja työtoverit aivan pokkana sanovat MINULLE, että "kysyisitkö siltä Makelta näistä minun oireista, kun ne nyt kuitenkin viikonloppuna tulee teille käymään".

Siis haloo! Ei tulisi mieleenkään kysellä edes omista tai miehen oireista, ja nuo ihmiset aivan tosissaan ehdottavat moista. En edes tunne vävyäni niin hyvin, tapaamme muutaman kerran vuodessa. He asuvat melko kaukana ja vaikka tyttö ja lapset tulisivat meille, mies päivystää paljon saadakseen lainoja lyhennettyä.

Lisäksi nämä kyselijät ovat usein hyvin toimeentulevia ihmisiä, joilla luulisi olevan varaa mennä lääkäriin. Onko tuo sitten lääkäripelkoa, en tiedä.

[/quote]

Haha, näin se menee. Olen lääkäri ja kerran eräs vanha lapsuudenkaverini soitti joulunpyhinä hiukan vaivautuneen oloisena, emme olleet tavanneet aikoihin. Hänen äitinsä oli pyytänyt soittamaan minulle ja kysymään jotain heille käymään tulleen vanhan sukulaisen ei-akuuttia, pientä vaivaa (tyyliin ihonäppylät). Että olisinko voinut kirjoittaa reseptin tälle sukulaiselle, jota en ole koskaan nähnyt. Se oli ehkä hauskin tämäntyyppinen lähestyminen. En oikein voi ruveta määräämään lääkkeitä puhelimitse tyypeille, joita en ole ikinä tavannutkaan. Enkä toisaalta ollut hirveän innostunut myöskään vaihtoehdosta, jota tarjottiin: nimittäin, että tämä sukulainen voisi tulla nopeasti käväisemään vanhempieni luo (missä olin joulunvietossa) tutkittavaksi.

Olen IT-alalla, ja minulta kysellään usein tietokoneongelmista. En ole niistä pätkääkään kiinnostunut enkä harrasta tietokoneita, kotonakin mies hoitaa niitten säätämisen (hän  on ihan muun alan ihminen)

Minäkin olen rekkakuski. Ennen kuin tapasin anoppini ensimmäistä kertaa hän ei tiennyt minusta muuta kun ammatin. Anoppi kertoi myöhemmin että oli odottanut tapaavansa lihavan, lyhyttukkaisen ja tatuoidun rääväsuun joka polttaa ketjussa eikä osaa kirjoittaa sukunimeään oikein ja että harrastan tuning-autoja tai jotain muuta yhtä rakentavaa.

Akateeminen loppututkinto ja vakituisessa työpaikassa.

Muutama ystäväni on toistuvasti vihjaissut: "Sinulla on niin hyvät tulot....kun on tuollainen koulutus, keskipalkkasi on varmaan huilkea"

Nettopalkkani on noin 1900 euroa kuukaudessa. Se ei ole paljon tällä tutkinnolla.

Olen maksanut palkastani asuntolainan ja opintovelat pois. Lasten menojen jälkeen ja pakollisten laskujen jälkeen ei käteen jää omiin menoihin kuin pari sataa kuussa.

Palkka riippuu työpaikasta ja työtehtävistä. Kaikilla työntekijöillä, jotka ovat iltalehden/iltasanomien ja median kuvaamilla  "hyvinpalkatuilla" aloilla ei ole kuitenkaan sellaisia palkkoja, joita lehdissä kirjoitellaan. Minun koulutustani (ja työkokemustani) vastaava "oikeansuuruinen" palkka olisi noin 4000-6000 euroa (Bruttopalkka) kuukaudessa.

Joten, ystävät, jos näette jonkun akateemisen, jolla ei ole muotiluomuksia tai joka ei matkustele yms. ja ostaa ruokansa tarjouksista/halpiskaupoista,  niin sillä ressukalla on sitten "pienempi" palkka kuin luulisitte.

sosiaaliala, monia eri töitä tehnyt. No minulta on kysytty haluanko tukiperheeksi, no en halua, haluan viettää vapaa-aikani omien lasteni kanssa. Rajoja olen laittanut myös kehitysvammaisille ja mielenterveyspuolen asiakkaille, minä EN HALUA olla vapaa-ajalla tekemisissä teidän kanssanne, vaikka työni hoidankin hyvin ja kunnioitan teitä ihmisinä.