Miesystävän naismaiset piirteet

Olenko mä kirjottanut tän alotuksen.... Kuulostaa niin tapailemaltani mieheltä.. Lisään vielä että kaikesta haluaa keskustella "sanoit sillon ja sillon niin ja näin, mitä tarkotit, miksi sanoit niin", Pahoittaa mielensä vähän kaikesta, lähettelee "oot niin ihana, ihanista ihanin" viestejä, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, koko ajan pitäisi olla lähekkäin ja hokea "rakastan",

Mä olen yrittänyt itselleni korostaa hänen hyviä puolia, mutta nyt tajuan miten olen itse ajamut parikin miestä ,joihin olen ollut ihastunut, karkuun: olemalla liian päällekäyvä, unohtamalla oman elämäni, tukahduttaen toisen....

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 18:37"]

Miesystäväni "naiselliset" piirteet ovat alkaneet ärsyttää ihan liikaa. Ollaan tapailtu nyt n. puolisen vuotta. Hän on auttavainen, sydämellinen, huomaavainen, ihan hyvän näköinenkin ja rakastunut minuun - hänessä on paljon hyvää. Mutta joskus hän elehtii tosi naisellisesti, keikistelee ja venkoilee ja puhuu venyttelevällä, nasaalilla äänellä kaikkea söpöä lässytystä..

Aiemmat miesystäväni, kuten exäni, ovat puolestaan olleet kiinnostuneita erittäin maskuliinisista asioista, kuten militariasta, metsästyksestä, extremeurheilusta ym. Lisäksi ovat olleet näppäriä sanankäyttäjiä, hyviä ilmaisemaan itseään sekä suullisesti että kirjallisesti, hauskoja huuliveikkoja. Tämä nykyinen on taas rauhaa rakastava, ekohenkinen boheemi ja joskus en vain tajua yhtään, mitä hän tarkoittaa sanomisillaan.. Ajattelin, että olisi hyvä tutustua vähän toisentyyppiseen ihmiseen, mutta nyt huomaan että en vain osaa suhtautua näihin "hempeisiin" piirteisiin vaan ne alkaa ärsyttää ihan liikaa, jopa ällöttää.. olenko vain vaikea ja itsekäs ihminen vai muodostuuko tästä ärsytyksestä ajan myötä vielä pahempi ongelma? 

[/quote]

No jos tykkäät miehestä,voit yrittää oppia sietämään hänen hempeyttään?
Omasta kokemuksesta voin sanoa,että siihen tottuu,vaikka välillä vieläkin ärsyttää(olemme tunteneet kahdeksan vuotta)kun tuntuu että itse olen suhteen maskuliinisempi osapuoli.

Ns. laadukas nykymies siis. Ei kuitenkaan sovi sinulle.

Enhän mä nyt sitä tarkoita, että miehen pitäisi olla luolamies ja väkivaltainen juopporenttu ollakseen miehekäs! Onneksi moni on kuitenkin ymmärtänyt, mitä tarkoitan. 

Nuo eleet on vähän sellaisia, kuin että jos jotakuta häiritsee vaikka nenäkaivelu tai jonkun sanan hokeminen.. ne vain alkaa ärsyttää ja sitten ehkä paisua ihan liiallisuuksiin. Nenänkaivamisen voi ehkä lopettaa, mutta luonteen ja olemuksen ominaispiirteitä on vähän vaikea muuttaa. Samoin ääntä ja puhetapaa, verbaalisesta nokkeluudesta puhumattakaan. 

Sitä minäkin mietin, että olenko ihan tyhmä jos nyt annan näiden "pikkujuttujen" häiritä. Edelliset mieheni, kuten pitkäaikainen exäni, oli petturi ja käytti liikaa viinaa, eikä todellakaan sanonut minusta mitään nättiä. Mietin, että miksi nyt kavahdan kuin minua kohdellaan hyvin? Enkö vain osaa ottaa sitä kaikkea vastaan, vaan haen huonoa kohtelua? Olenko vain kiittämätön ja tyytymätön paskiainen?

Eikä se hempeys itsessään ole huono asia, sehän on ihanaa, mutta yhdistettynä siihen feminiiniseen ominaistyyliin... en tiedä. Olen kai ikävä ihminen :/. 

ap

Tuo "haenko huonoa kohtelua" voi olla totta, jos siihen on tottunut. Menee aikaa, ennen kuin tottuu siihen, että elämä ei ole koko ajan hirveää draamaa. Kokemusta on. :)

Ymmärrän sinua hyvin. Minunkin mieheni on miehekkään näköinen ja onkin kaikin puolin miehekäs. Mutta. Jo melko alussa ajattelin, että hänessä on jotain feminiinisiä piirteitä.

Hän pitää joskus käsivarsiaan taivutettuina kyynärpäästä eteen- ja hiukan sivullepäin. Jokainen tietää, millaista asentoa tarkoitan. Se mielletään naismaiseksi tai homomaiseksi asennoksi. Usein tuo asento liittyy hyvään ruokaan tai juomaan, ja siihen lisatään sanat "täydellinen ateria" tai vielä pahempaa: "molto bene" tai jotain muuta roskaa. :)

Alussa ajattelin, että hänessä on homomaisia piirteitä ja sanoinkin siitä hänelle. Hän ei oikein käsittänyt, mistä puhun. :)

Nyt olemme olleet vuosia naimisissa ja olen tottunut tuohon. Muuten hän on kyllä oikein miesten mies, mutta tuo käsien asento on pysynyt mukana. Hänkin kehuu minua päivittäin maailman ihanimmaksi olennoksi ym.

Hän on kyllä parasta mitä minulle on tapahtunut, enkä vaihtaisi mistään hinnasta. Tuo hetkittäinen feminiinisyys on aika pientä, kun muuta vikaa hänessä ei ole. :)

Jos sulla on nyt jo tuollainen olo ja epäilys niin ehkä teidän kannattaisi hidastaa tahtia? Mahdollisesti erota? Kaipaat selkeästi jotain muuta.

Minäkään en pidä siitä jos mies on naismainen. Romanttinen ja huomaavainen pitää tottakai välillä olla mutta naismaisuus ei kuulu siihen.

olen kuullut tällaisista miehistä...niillä on kuulema äänikin kuin naisilla..

 

Tuskin nuo piirteet lakkaavat sinua ärsyttämästä. Jatkossa ajan mittaan ärsyttää varmasti vielä enemmän, kun mies ei käyttäydy kuten toivoisit.

Ymmärrän aloittajaa sinänsä, sillä feminiiniset piirteet miehessä aiheuttavat itselleni suuren hämmennyksen ja jopa inhon tunteen. Olen itse aina ollut vain miehekkäiden miesten perään, ja jos esim. deittaillessani olen tavannut vähänkin neitimäisen miehen, olen kipittänyt karkuun ja vauhdilla.

Yksi deittimies käveli lanteet hieman keinuen ja sekstailun aloitettuamme samainen kaveri kävi läpi jotain ällöromanttista hempeilyä, mikä oli automaattinen turn off. Olin nähtävästi ensimmäinen, kelle tuo ällötys ei uponnut.

Nykyinen mieheni on tunteellinen, mutta samalla häntä miehekkäämpää saa hakea. Eli tunteellisuudella ei ole ainakaan omalla kohdalla yhteyttä naisellisuuteen. En kuitenkaan kestäisi mitään maailmanparannuspuheita mieheltänikään.

Kaipa kaikessa on hiuksen hieno raja, mikä on liian feminiinistä ja mikä ei.

No minun miesystäväni hoitaa kasvojaan isommalla arsenaalilla kuin minä! Hänellä on iltaisin kasvojenkuorinnat ja ties mitkä eliksiirit, toilettilaukullinen pulloja aina mukana. En tiedä olenko omituinen, mutta minua ärsyttää ja ihmetyttää tuo kovastikin. En tiedä onko tuollainen nykyisin tavallistakin, mutta kohdalleni ei ole aiemmin tuollaista miestä osunut. Toinen vaivaava asia on ympärileikattu penis.

Luin kaiken mitä olit kirjoittanut miehestäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi ja sanoisin, että olet jo lähtemässä suhteesta. Et ole siinä aidosti mukana, et pysty enää pitämään ajatuksiasi äänettömällä ja tuosta ei ole enää paluuta. Olet nyt jo tarkkailulinjalla ja olet ylikorostuneen tarkka kaikesta mitä mies tekee, sanoo ja miten hän on. Vai mitä mieltä itse olet? Jos laittaisit paperille miehen plussat, niin joo, kyllähän siitä tulisi pitkä lista, mutta... Jo kirjoittaessasi plussia mielesi tekisi kirjoittaa niitä miinuksia. Niitä tulee mieleesi valtavana tulvana ja plussat tuntuvat lähes keksimällä keksityiltä. Plussista saattaa tulla myös helposti miinuksia, pitkiä sellaisia.

Sinun tunteesi ovat oikeita ja sinuna kuuntelisin sitä sisäistä ääntä nyt. Jos joku sisälläsi sanoo, että tilanne ei ole mukava, niin se ei ole mukava. Vaikka kuinka hyssyttelisit järjen ääntä, niin ei kannata ajatella, että se pitemmällä aikavälillä siitä hiljenisi.

Olen tehnyt aikoinani tällaisen samantapaisen taistelun itseni kanssa ja järki voitti. Jätin miehen. En ole katunut.