Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihmisten kanssa tekemisissä vain, jos hyödyt heistä?
17.10.2020 |
Olen itse joskus ajatellut, että en jaksa ihmisiä, jollen saa heiltä mitään: lähinnä uusia ajatuksia, oivalluksia, hyvää keskusteluyhteyttä. Kerroin tämän joskus av: llä ja sain haulut niskaani.
Sittemmin unohdin koko jutun, kunnes eräs nuori mies sanoi, että on yhteydessä vain ihmisiin, joista hän hyötyy. On siis yksin niin kauan kuin tarvitsee muilta jotain.
Kommentit (24)
Hyvä keskustelunavaus. Laajennan tätä koskemaan muutakin kuin ystävyyssuhteita. Olen huomannut tätä hyötymismotiivia laajalti elämän eri osa-alueilla. Minut valittiin taloyhtiön hallitukseen ja siellä toive on se, että uusi jäsen olisi rakennusalan ammattilainen. Muut pääsisivät niin paljon helpommalla kun olisi asiantuntijatietoa omasta takaa.
Sitten kun lähdin politiikkaan mukaan, niin aistin hetkessä mikä on homman nimi. Haluttiin tietää olenko varakas ihminen tai yrittäjä tai lakimies. Kun en ollut mikään noista, ihmiset eivät nähneet syytä kiinnittää minuun sen suurempaa huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunavaus. Laajennan tätä koskemaan muutakin kuin ystävyyssuhteita. Olen huomannut tätä hyötymismotiivia laajalti elämän eri osa-alueilla. Minut valittiin taloyhtiön hallitukseen ja siellä toive on se, että uusi jäsen olisi rakennusalan ammattilainen. Muut pääsisivät niin paljon helpommalla kun olisi asiantuntijatietoa omasta takaa.
Sitten kun lähdin politiikkaan mukaan, niin aistin hetkessä mikä on homman nimi. Haluttiin tietää olenko varakas ihminen tai yrittäjä tai lakimies. Kun en ollut mikään noista, ihmiset eivät nähneet syytä kiinnittää minuun sen suurempaa huomiota.
Juuri näin. Olen myös huomannut työelämässä, että ellei minusta ole hyötyä kollegoille, niin olen heille kuin ilmaa. Huomiota saa vain, jos omaa jotain asiantuntemusta, josta toiselle on hyötyä, tai on hyvä jutunkertoja ja hauskuuttaja, tai on talossa avainhenkilö, joka pystyy vaikuttamaan asioihin.
Mielestäni en. Isäni joskus sanoi mulle, että soitan hänelle vain jos tarvitsen jotain. Sen jälkeen mietin pitkään omia tekojani ja että olenko tosiaan sellainen. Edelleenkään en kokenut olevani yhtään ainakaan normaalia enempää hyötymässä muiden avusta. Itsekin olen tarjonnut apuani muille. Kuitenkin tuon jälkeen olen ollut paljon varovaisempi pyytämään ihmisiltä apua. Isältäni en pyydä enää mitään apua mihinkään.
Kuitenkin sosiaalisuushan on pitkälti juuri sitä turvan luomista, jonka muilta ihmisiltä saa. Jokainen auttaa toista niin pärjäämme paremmin. Joten kaikki hyötyy aina jollain tapaa toisistaan.
Tunsin tuollaisen ihmisen. Hän muuttui n. 20 vuoden ystävyytemne loppuvaiheessa kunnon kusi noussut päähän -henkilöksi joka täysin sumeilematta käytti minua ilmaisterapeuttina ja joskus kun toin oman murheen esiin nauroi ja pilkkasi päin naamaa. Sanomattakin selvää että katkaisin välit. Terveisiä vaan sinne n.m.:lle ouluun.