Tiedätkö, mistä syistä sinuun ihastutaan?

Kuulemma mun aitous, en esitä mitään, vaan olen juuri Se mitä olen. Sanon asiat suoraan ja kiertelemättä.

Seksuaaliseen avoimuuteen, raikuvaan ja vilpittömään nauruun, sekä tapaani olla kiinnostunut kaikesta kuten kulttuurista ja itse ihmisestä ilman esittämistä.

Minulle miehet ovat sanoneet suhteen alkuaikoina, että olen niin "mystinen"...öh? Ja myös kutsuvat oudoksi, mutta kuulemma hyvällä ja kiinnostavalla tavalla. :D  Niin ja haasteelliseksi. Lisäksi suuret silmäni saavat kehuja ja pitkät hiukseni. Itse en pidä ulkonäkökehuista, koen ne jotenkin imelinä ja teennäisinä, vaikkeivat kaiketi olekaan sellaisiksi tarkoitetut.

Olen ilmeisesti liian mystinen (eli todellisuudessa aika etäinen ja vaikea) ja/tai liian outo (eli todellisuudessa kummallisia elokuvia, astronomiaa, eläimiä ja nyrjähtänyttä musiikkia rakastava tiedenörtti), koska olen edelleen sinkku. Ja tavallaan omasta tahdostani, mikä on kai nykypäivänä outoa sekin (?). :)

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 23:51"]Kauneinta mitä mulle on sanottu on, että olen hyvä jätkä. Ja mä siis oikeasti arvostin tota kohteliaisuutena! En nipota, suoraviivainen toiminta, mutkaton, reilu, rehti ja hyvä huumori. Jos on seurustellut neuroottisen bimbon kanssa, elämä mun kaa on TODELLA rentoa. Ei draamaa, ei mykkäkouluja. Kerron mistä tykkään ja mistä en, simppeliä

[/quote]

Heeei!! Mulle on sanottu myös noin,monta kertaa! Ehkä se on siia syynä myös minun "suosiooni" miesten keskuudessa.

Iloinen pirteä positiivinen ja nätti

Tää on tosi mielenkiintoinen kysymys. Tulee mieleen esim. tämä viimeisin tapaus, jolla kehittyi nopeasti vahvoja tunteita minua kohtaan. Olen yrittänyt kysellä, mikä minussa on niin erityistä, mutta luettelee vaan nää perusjutut: oot niin kaunis, älykäs, mukava jne.

Tiedän, että muutama mies on ollut muhun ihastunut, mutta eivät koskaan ole eritelleet yksittäisiä piirteitä. Oma miehenikin sanoo rakastavansa kaikkea mussa :) En itsekään osaisi sanoa, mihin ihastuin miehessäni, kun ihastuin koko henkilöön kaikkinensa. Jopa sen ärsyttävät puolet oli aika söpöjä, vaikka nyt vuosien jälkeen ehkä lähinnä vaan ärsyttäviä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:40"]

Tarkoitan, että kun joku mies ihastuu sinuun, kertooko hän miksi näin on päässyt käymään? Kehuuko? Luetteleeko hyviä ominaisuuksiasi? Vai eikö osaa selittää?

[/quote]

Näin ei ole ikinä käynyt. Yksi ihminen sanoi jotenkin näin "Olet kuin kirkas, polttava valo, ja minä koi-perhonen, joka tietää että se valo tulee polttamaan, mutta haluaa lähellesi silti".

Ei, en ole mikään taparikollinen, narkkari, alkoholisti tms. joten jäin ihmettelemään tuota vertausta. Yksi kaveri sanoi että hän tulkitsee tuon jotenkin niin että ko, mies tiesi että häntä tulee sattumaan jos pysyttelee lähelläni, muttei voi olla erossakaan. Enkä ole edes mikään pettäjäkään.. 

Olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, normaalipainoinen jne. en mikään massasta poikkeava tai mitään muutakaan, mutta silti noita ihastujia tuntuu riittävän. Oikeasti tuo ihmetyttää paljon, koska en ole mitään erityistä. 

Oma mieskään ei ole selitellyt mitään. No, ei sen enää tarvitsekaan, mutta joskus olen sitä miettinyt että mikä minussa häntä kiinnosti. Mutta taas toisaalta en halua edes kuulla sitä. =D

Moniin näyttäisi vetoavan se että olen oma itseni. En esitä mitään (ainakin niin he luulevat), en pelaa pelejä, olen avoin ja luonteva. Sanon suoraan sen mitä haluan, en kiertele tai kaartele. Olen persoonallisen näköinen, kaunis hymykin ja peppu täydellinen.

Näin miesten näkökulmasta.

Olen omasta mielestäni tavis. Allekirjoitan kuitenkin sen etten pelaa heidän kanssaan pelejä vaan olen se mitä olen. On luontevaa tanssituttaa vaikkapa uutta työkaveria baarissa. Juttelen miesten kanssa kuten naisten kanssa. Keskustellaan parisuhteesta, lapsista, vanhemmista jne. Luulen että minussa todellisen vaikutuksen tekee se että heillä on minusta ennakko-oletuksena se käsitys että olen harmaa hiirulainen, ihan tavisnainen jossa ei juuri ole erityistä. Kunnes he sitten näkevät minut eri ympäristössä, laittautuneena, avoimempana (en ole sulkeutunut muulloinkaa, mutta en nyt työpaikalla esim puhu parisuhteen ongelmista tms), ehkä sosiaalisempana.

Tottakai laittaudun juhliin eritavalla kuin töihin. Töissä on arkimeikki, siisti ja kuitenkin melko huomaamaton. Juhliin meikkaan kunnolla. Töihin on pakkokin pukeutua tietyllä arvokkuudella. Suorat housut tai hame ja kauluspaita. Näin pukeudun töihin.

Iltajuhliin puen mekon, joka vie huomion pois kaksoisleuastani ja siitä kuinka lyhyt olen. Yleensä valitsen mekot, joissa on avara pääntie. Ei tissejä paljastavaa, mutta avoin kuitenkin. Pituus juuri polven ylle, jolloin saan pituutta lisää.

Juttelen eri asioista kuin muulloin, kukapa ei. Ja sitten vielä se fakta että mulle miehet ja naiset on oletusluontoisesti kaikki hyviä kavereita enkä ole kiinnostunut heistä vaikka heidät tanssilattialle vien.

Silloin tällöin tulee kuitenkin näitä jotka ihastuu. Osa parisuhteessa osa sinkkuja.

Oma mieheni ihastui siihen, että olen "yhtä aikaa herkkä ja järkevä, jalat maassa". Lisäksi eksoottiseen ulkonäköön (mieheni on ulkomaalainen), älyyn ja huumorintajuun. Niin ja rohkeuteen, itsenäisyyteen ja suoruuteen/rehellisyyteen.

Muut miehet ovat maininneet myös älykkyyden, empaattisuuden, mulle on "helppo jutella", sekä intensiivisyyden/intohimon eli tunteeni ovat voimakkaat ja näytän niitä helposti.

Ulkonäköön, luonnollisuuteen, huumoriin, hymyyn. Näitä nyt olen ainakin kuullut...

Mä olen joskus kysynyt mitä mies minussa huomasi. Vastaus oli punaiset kynnet, vaatteet ja suuret silmät. Noiden perusteella tuli siis juttelemaan.

Voi, mä varmaan ihastuisin suhun <3

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 01:31"]

Olen mies eli;

-minuun ei ihastuta

tai

-ihastusta ei paljasteta, joten syykään ei voi tulla selville

-Mies 28v-

[/quote]

Kukaan ei ole koskaan ollut ihastunut minuun.

Älykkyys, huumorintaju ja "sympaattisuus". Minua on harvemmin sanottu "kauniiksi", vaan ennemmin kehuttu söpöksi yms, koska olen lyhyemmänpuoleinen. Minulla o tuuheat, taipuisat hiukset, suuret siniset silmät ja lapsesta saakka pitkät ripset. Omasta mielestäni ulkonäössäni parasta ovat silmäni, mutta en ole itseeni mitenkään erityisen rakastunut. Olen normaaliöainoinen ja ok:n näköinen, miksi silloin pitäisi ajatella ulkonäköään yhtään enempää? En ole valinnut miestänikään ulkonäön perusteella (vaikka kyllähän sekin kaikille vähän vaikuttaa). Ajattelen enemmän niin, että meissä kaikissa on joyakin kaunista, seksikästä, persoonallista ja ainutlaatuista. Ja aina kaikille löytyy joku, joka rakastaa sinua. Et ehkä vain ole löytänyt tätä henkilöä vielä. :)

Komppaa edellistä.

Tulipa paha mieli tästä ketjusta että miten kamala ihminen sitä olenkaan :(

Siis komppaa kuuskasia.. Olisipas kivaa kun joku olisi joskus kertonut että minussaki on jotain nättiä, mukavaa, ihanaa tai ihastumisen arvoista. Etten olisi vain pelkkä nolla.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 10:18"]

Komppaa edellistä.

Tulipa paha mieli tästä ketjusta että miten kamala ihminen sitä olenkaan :(

[/quote]

Olen keski-ikäinen tantta. Kahdesta viimeksi ihastuneesta toinen sanoi ihastuneensa, koska meissä on niin paljon samaa. Toinen sanoi, että olen seksikäs ja hyvin säilynyt. Arvatkaa, kumpi sai paremman vastaanoton.

Aluksi varmaan ulkonäkööni. Olen melko huomiota herättävän näköinen: pitkä tukka, isot silmät ja rinnat, pitkä ja hoikka. Mutta ne ketkä ovat minuun todella hurahtaneet, ovat kertoneet pitävänsä mua rohkeana ja mielenkiintoisena ihmisenä. Olen mm. Matkustellut paljon, asunut monessa paikasssa enkä ole mikään prinsessa tai 'akkamainen draamailija.' Mutta silti olen naisellinen ja korrekti. Nämä kai pääsyitä, joita jotkut arvostavat.

Ohis:

Miksi ihmeessä noihin viesteihin, joissa vastataan ap:n kysymykseen niillä tiedoilla, mitä naiset ovat miehiltä saaneet, tulee miinuspeukkuja? Ottaako nuo asiat noin paljon joidenkin itsetunnolle, että luullaan niiden olevan pelkkää omakehua?

Oikeasti naiset. Kasvattakaa itsetunto.