Lue keskustelun säännöt.
Haimme miehelle apua masennukseen, lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen!
17.01.2014 |
Ymmärrän että heillä on siihen velvollisuus mutta ihmettelin että missä menee raja? Mielestäni perheessämme ei kuitenkaan ole uhkaa tai vaaraa lapsille. Mieheni haki apua, ja kertoi että välillä tuntuu että haluaisi kuolla ja ei jaksa nousta aamuisin. Itse neuvoin hakemaan apua ettei tunteet pahene. Aikaisemmin ei tällaista ole ollut. Nyt mieheni pahoitti mielen entisestään että ilmoitus tehtiin.
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:23"]
lapsi on vielä pieni vauva, hän ei ymmärrä tilannetta. Ja itse olen ihan kykenevä ja huolehtiva äiti. Mieheni ei myöskään ole puhunut itsemurha ajatuksista vaan ymmärtänyt hakea apua ajatuksiin jossa myös kuolemisen halu esiintyy. Ilmoitus lähinnä stressaa ja odottelen nyt yhteydenottoa. Itse en koe tarvitsevani ulkopuolista apua vauvan hoidossa. Meillä on hyvä tukiverkosto ja isovanhemmatkin lähellä.
[/quote] Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muiden kommentteja, joten varmaan on jo moneen kertaan tullutkin, mutta sanon nyt vielä. Nykyään se on joku laki että se on pakko tehdä jos jompi kumpi vanhemmista on mielenterveystoimiston tms asiakkaana, pidempi aikaisena siis, eikä vaan kerta käynnillä. Mutta lastensuojelusta meille ainakin täti sanoi että eivät he huolissaan ole, eikä se aiheuta lisätoimenpiteitä, se vaan on joku uusi sääntö. Tokihan ilmoitus tuntui itsestänikin aivan järkyttävältä, minä kun jouduin mielenterveystoimiston asiakkaaksi lapseni kuoleman takia. Lastensuojelu viranomainen totesi vaan, että se on hyvän vanhemmuuden merkki, kun osaa hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Soitti vielä perään että kun he eivät ole meillä kertaakaan käyneet, niin halusi painottaa sitä että he eivät ole huolissaan esikoisestamme ja hän on selvästi onnellinen ja hyvin hoidettu lapsi.
Eli jos kärsitt masennuksesta tms. (Hyvin normaalia usean elämän aikana!) NIIN ÄLÄ HAE APUA! Kärsi koska muuten rakkaimpasi voidaan riistää.
Itse olen ollut lapsena huostaanotettuna ja kyllä aina ärsyttää kun ollaan tehty tämän kaltaisesta ls-ilmoitus!!!
NYT JÄRKI KÄTEEN! LAPSET KUULUU EHDOTTOMASTI VANHEMMILLE! Vain sellaisissa tapauksissa misdä vanhemmat ovat ihan sekaisin lapset on syytä viedä, mutta ei tavallisilta ihmisiltä JOTKA HAKEVAT AJOISSA APUA!
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 17:45"]
Kyllä pelkkä depressiodiagnoosi valitettavasti riittää ilmoituksen tekemiseen. Itse asiassa _mikä tahansa_ riittää. Ettekö ole kuulleet "huolen heräämisestä"? Lääkäreille ja muillekin ammattilaisille painotetaan, että mitään konkreettista ei tarvitse olla. Se riittää, jos tulee fiilis siitä että tässä saattais olla jotain, mistä tulee haittaa lapsille. Se voi olla pelkkä aavistus tai epämääräinen tunne. Ja kynnys lastensuojeluilmoituksiin halutaan todella alhaiseksi. Melko hullunhommaa nykyään.
[/quote]
Suomalaiset ovat nykyään täysin viranomaisten mielivallan armoilla vailla mitään oikeusturvaa. Ei ole ihme että Suomen suuret huostaanotto määrät ovat herättäneet huomiota muuallakin.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:27"]Uniongelmista ottavat kortin pois ja saa takaisin vain jos läpäisee testit. [/quote]
Joo, on tosi paskamaista, että esimerkiksi narkolepsiasta kärsivät tai kolmiolääkkeistä tokkurassa olevat eivät saa rauhassa ajella lasten yli .
[/quote]
NäissäKIn ongelmissa kannattaa kääntyä selllaisen vanhan polven lääkärin puoleen, jolle lääkärin salassapitovelvollisuus on selkäytimessä. Vanhat lääkärit eivät ilmoita yhtä helposti, vaan heille on tärkeämpää se, että potilas uskaltaa tulla hoitoon ja paranee. Ilmoitusten riski on juuri tuo, että sairaudesta on suurempaa haittaa hoitamattomana, kun ei uskalla ilmoituksen pelossa mennä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 17:57"]
Meidän kunnassa on muutama ihana perhetyöntekijä, jotka auttavat arjen haasteiden kanssa painivia perheitä. Uskoisin että meidänkin perheessä ajoittain olisi heidän avulleen käyttöä, mutta auttavat vain perheitä joista on tehty lastensuojeluilmoitus, ja ihan niin suossa emme me vielä ole. Mutta lastensuojeluilmoitus ei siis ole paha asia, vaan voi saada ulkopuolista apua haastavaan elämäntilanteeseen. Ennenhän oli kunnallisten kodinhoitajien ammattikunta, joista olisi varmasti nykyäänkin apua, harmi että 90- luvun lama lopetti senkin palvelun.
[/quote]
Todella surullista, sillä paljon lapsiperheitä nähneistä kodinhoitajista oli iso apu. Muutama kotikäynti riitti selviämään pahimman yli vaikka silloin, kun oli kovin uupunut synnytyksen jälkeen tai vaikkapa sektion jälkeen ei olisi saanut nostella.
Vielä 1990-luvulla kotiapua sai lapsiperheeseen kohtuullisen vaivattomasti.
sama virsi täällä, tosin apua masentavaan tilanteeseen hain minä. Kun kerroin tuolloin lääkärille, että tämä hoitosuhde oli nyt tässä koska en kokenut saavani apua niin pisti ilmoituksen lastensuojeluun.. siinä saatiin sitten miettiä miten toimitaan pitkän aikaa. Älkää ihmeessä menkö julkiselle lääkärillem vaikka miten olisi rahapula, jos haluatte välttyä että siellä koetaan teidän depression vaikuttavan lapseen. Sillä niin kävi että lopulta huostaanototettiin, syynä oli tuolloin tyttären murkkuikä ja kiukuttelu, sekä ahdistus, joka meillä kulkee ns suvussa. Olen yliherkkä persoona. Se tarkoittaa kyllä arjessa tiettyjä rajoitteita koska ahdistun herkästi. Mutta sain muitakin leimoja otsaani tuolloin, ja pakko sanoa että suurimman osan aivan syyttä. Eivät myöskään suostuneet sijoittamaan äidilleni, lapsen toiveesta ja halusta huolimatta.. Nyt lapsen ahdistus on sitä luokkaa että koulut jäivät kesken, ja koitan saada hänet (asuu lähellä) takaisin elämään ja käymään koulut loppuun. Huostaanotto pilasi hänen koulunkäyntinsä sekä kaverisuhteet yms.. Alkoholia ei ole käyttänyt ja koulussa on pärjännyt. Mutta hänellekkin aiheutui pahat traumat sekä ahdistus. Siinä yhteiskunnan "tuki ja turva" huostaanotetulle. Minä puolestani opin vain sen että tässä maailmassa paras luottaa vain itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies haki masennukseen apua ja kertoi nuoruudessaan kokeilleensa kannabista. Joten siitä tuli lastensuojeluilmoitus. :(
Tavallaan sääli, kun koko rysäys aiheutti meille kovemman taakan, kuin koko masennus koskaan oli edes aihettanut.
Ennaltaehkäisevää perhetyötä tehdään pääasiassa äitiys- ja lastenneuvolan, hyvinvointineuvolan, lasten päivähoidon, kotipalvelun tai muun kaikille lapsiperheille tarkoitetun peruspalvelun yhteydessä. Peruspalvelujen perhetyön saamisen ehtona tai edellytyksenä ei ole lastensuojelun asiakkuus. Ehkäisevän lastensuojelun toimintamuotoja ovat myös erityyppiset avoimet varhaiskasvatuspalvelut, avoin päiväkoti- ja perhekeskustoiminta, erilaiset vanhempainryhmät, vertaisryhmätoiminta sekä lasten ja perheiden loma- ja leiritoiminnat. Useat näistä toimintamuodoista ovat sellaisia, että niitä voidaan käyttää sekä ehkäisevän lastensuojelutyön välineenä että lastensuojelun avohuollon tukitoimena
hemmetin hysteerikot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:16"]
tk-lääkäri ja mietin samalla että tekeekö ne ilmoituksen varmuuden vuoksi vai tietävätkö itsekään milloin ilmoitus kuuluisi tehdä?
[/quote]
Koettakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että jos teillä on lapsia ja tulee ongelmia, apua on haettava mistä tahansa muualta paitsi julkiselta puolelta. Periaatteessa yksityisenkin lääkärin ja esim. psykoterapeutin pitää muistaa ajatella myös potilaan lapsia, mutta käytännössä toimintatavat ovat aivan eri kulttuurista ja yksityiseltä puolelta maksavan asiakkaan on mahdollisuus saada oikeasti apua.
Julkinen sektori toimii enemmän valvontaa ja rangaistuksia luusereille -mentaliteetilla, ja tietysti terveyskeskuksella on kiinteämpi yhteistyö lastensuojelun kanssa, heillähän on sama työnantaja.
[/quote]
Niimenomaan näin. Periaate tuntuu olevan, että kaikkea mitä sanotte, voidaan ja tullaan käyttämään teitä vastaan.
Etenkin jos toinen tai pahimmassa tapauksessa molemmat olette työttömiä, silloin päädytte varsinaiseksi koe-eläimeksi koko sossu- ja työkkärikyykytyssektorin koko skaalalle ja oma päätäntävaltanne lähtee käytännössä asioistanne kokonaan.
Jos ilmaisette poikkipuolisia mielipiteitä, alkaakin se auttamisen koko skaala kovin kummallisesti supistua huostaanotolla uhkailemiseen.
Kukkahatuille ja muille jeesustelijoille sitten tiedoksi, etten ole ollut tuossa tilanteessa itse koskaan, vaan suunnittelin tekeväni aiheesta graduni ja keskustelinkin monen johtavan alan auktoriteetin kanssa. Se, mitä siihen mennessä löysin, sai minut voimaan niin pahoin, että vaihdoin koko opiskelualaa.
Ymmärrän kyllä AP:n ärsyyntymisen, jos hän kokee että lapsi voi hyvin, omat voimat riittävät ja mies on hakenut ajoissa apua. Ls-ilmoitukseen liittyy omat leimansa. Suomessa on myös tätä byrokratiaa riittävästi. Lisäksi uskon, että miehestä ilmoitus on nöyryyttävää, kun oman terveyden kanssa on muutenkin painimista. Älkää ottako sitä henkilökohtaisena epäluottamuslauseena.
Toivon edelleen tsemppiä ja että ilmoitus tarkoittaa vain hyviä asioita. Halusin tulla vielä toistamaan, että ottakaa kaikki apu vastaan jos sitä on tarjolla. Olen se jonka isällä on mt-ongelmia, olikohan nro 71.
Ei voi tietää ennalta, että miten pitkä kamppailu masennuksen kanssa on. Mun isällä on ollut kohta 40 vuotta. Nyt on hyvä selvittää mitä tukea on olemassa, vaikka ette sitä juuri nyt tarvitsisi. En tiedä ymmärtääkö tätä että mitä tarkoitan, mutta sairauden kanssa pitää nöyrtyäkin, koska se vaikuttaa jokaiseen perheessä. On hätää, huolta, ehkä häpeää, toivottavasti helpotustakin.
Oma äitini on kantanut perhettämme niin vahvasti ja ylpeänä, että hän ei kai osaa hellittää silloinkaan kun voisi. Hänellä on jatkuva selviytyminen ja kontrolli asioista päällä, vaikka isällä on myös hyviä kausia. Voimia vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sehän on oikein että lapsia ajatellaan ja suojellaan.
Eihän se ole hyväksi jos joku perheessä on itsetuhoinen, mielenterveyspotilas.
Se vaikuttaa koko perheeseen väistämättä. Itsetuhoojat yleensäkin ovat niin itseensä käpertyneitä eivätkä tajua mitä tuskaa tuottavat toisille, tai eivät piittaa joko tahallisesti tai tahattomuuttaan. Jotainhan asialle on tehtävä ettei koko perhe sairastu, ei sekään ole oikein. Voi olla tosi pelottavaa ja traumaattista lapsille jos joutuvat tuollaisia puheita kuuntelemaan. Suojelkaa lapsianne, jos ette siihen pysty niin hakekaa apua!
Mm. tunnettu suomalainen sosiaalipolitiikan tutkija ja vaikuttaja, Helsingin Yliopiston sosiallipolitiikan professorinakin toiminut J.P. Roos on kritisoinut kovalla kdellä suomalaiste autoritääristä ja ihmisoikuksia halveksivia lastensuojelu- ja huostaanottokäytäntöjä ja on valtavata vastuksesta huolimtta julkaissute, tosin vain netissä tunnetun Huostaanottokirjansa.
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm
Erityisesti kannattaa lukea Anus Suomelan kirjoittama kappale "Missä viipyvät huostaanottoperheiden ihmisoikeudet?"
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm#Suomela
Siinä hiukan raskaan sarjan akateemista ja myös käytännön näkemystä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan lain mukaan lääkäri toimi (ks. "alla lakipätkä"). Ja ei se lastensuojeluilmoitus ole sama asia kuin huostaanotto! On hyvää sanottavaa sossutyöntekijöistä ja siitä mihin ilmoitukset (2kpl) johti. Toisen jälkeen saatiin perhetyöntekijä, josta vain positiivista sanottavaa. Toinen ei aiheuttanut jatkotoimenpiteitä. Huomaa tuossa lakipykälässä lause selvitettävä lapsen hoidon ja tuen tarve. Eli jos tarvetta ei ole, niin ei tule jatkotoimenpiteitä.
"Lastensuojelulaki luku 2,
10 §
Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa
Lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö:
1) saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen;
2) on tutkintavankeudessa; tai
3) on suorittamassa vankeusrangaistustaan.
Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon viranomaisten on tarvittaessa järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417?search[type]=pika&search[pika]=lastensuojelulaki
Vanhempien mielenterveysongelmat kyllä usein vaikuttavat myös lapsiin. Masennus on melko yleistä, ja osalla se vaikuttaa vanhemmuuteen, osalla ei. Mieti itse miltä tuntuisi asua alakuloisen, väsyneen, ilottoman ja vetämättömän ihmisen kanssa, ja olisit riippuvainen tästä ihmisestä. No, vakavasti ottaen, masennus ilmenee niin monella eri tavalla- se voi viedä täysin toimintakyvyn tai se voi ilmetä lievänä alavireisyytenä.
Teidän lapset viedään pois. Haitte apua masennukseen ja saitte apua lasten kasvatukseen. Masennus pysyy ja voi hyvin, mutta lapset viedään johonkin homeiseen laitokseen sekopäisten mieshoitajien kidutettavaksi.
Kuka on vielä niin hullu että uskaltaa käyttää julkisia palveluja. Siis sellainen jolla on lapset ja haluaa vielä itse kasvattaakin ne.
Käyttäkää yksityistä.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:10"]
Ymmärrän että heillä on siihen velvollisuus mutta ihmettelin että missä menee raja? Mielestäni perheessämme ei kuitenkaan ole uhkaa tai vaaraa lapsille. Mieheni haki apua, ja kertoi että välillä tuntuu että haluaisi kuolla ja ei jaksa nousta aamuisin. Itse neuvoin hakemaan apua ettei tunteet pahene. Aikaisemmin ei tällaista ole ollut. Nyt mieheni pahoitti mielen entisestään että ilmoitus tehtiin.
[/quote]
Tuttu tunne. Eksälläni oli myös masennusta ja päiväkoti teki asiasta lastensuojeluilmoituksen kun yhtenä aamuna rutiineista poiketen minä vein lapsen hoitoon ja tulin kertoneeksi, että mies on masentunut ja ei tänään jaksanut... Eipä se ilmoitus sitten mihinkään johtanut kun viranomaiset otti meidät puhutteluun ja huomasivat ettei perhe ole vaaraksi lapselle. Mutta kyllä jotenkin kauhistutti.. tuntui ylireagoinnilta.
Minkä takia lastensuojeluilmoitus on niin kamala? Taas joku auttoi aivan "väärin".
Tästä opitaan se, että ei kannata käydä siellä lääkärissä. Ei ainakaan jos on lapsia.
Meidän kunnassa on muutama ihana perhetyöntekijä, jotka auttavat arjen haasteiden kanssa painivia perheitä. Uskoisin että meidänkin perheessä ajoittain olisi heidän avulleen käyttöä, mutta auttavat vain perheitä joista on tehty lastensuojeluilmoitus, ja ihan niin suossa emme me vielä ole. Mutta lastensuojeluilmoitus ei siis ole paha asia, vaan voi saada ulkopuolista apua haastavaan elämäntilanteeseen. Ennenhän oli kunnallisten kodinhoitajien ammattikunta, joista olisi varmasti nykyäänkin apua, harmi että 90- luvun lama lopetti senkin palvelun.