Haimme miehelle apua masennukseen, lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:58"]

jaaha, ja meni taas aiheesta metsään. AP oli huolissaan lastensuojeluilmoituksesta, joka ei ole sama asia kuin kiireellinen sijoitus tai huostaanotto. Ja taas täällä jauhetaan 'kestosuosikki' huostaanotosta. Hellurei ja hellät tunteet ja hyvää viikonloppua!

kerroppa  mitä lastensuojelu voisi tuossa ap:n tilanteessa tehdä/auttaa? Heillä ei ole oiekutta määrätä lääkkeitä, he eivät ole terapeutteja. Tarkistaa lapsen tilanne? Miten se tarkistetaan? Käydään kotona parin kertaan? Tuona parinakertana ei selviä mitään, soi peittää aika isojakin ongelmia? Lähettää perhetyöntekijän? Mitä sillä tehdään , jos ongema on mies ja hänen masennus? Perhetyöntekijä kyttää lapsen hyvonvointia? No sittehän se tarkoittaa sitä, että perhe joutuu lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, mikä tuskin helpottaa. Masentuneelle tulee van lisää syyllisyyden tunteita (hänen vuokseen tähän tilanteeseen) ahdistusta, stressiä. Ja tässä vaiheessa ainakin lapset oireilee. No mikä avuksi? No lastensuojelu tietenkin.....ja kierre on valmis. 2-3 vuotta niin lapset on huostaanotett u, miehen masennus kroonistunut (tuskinpa hän sai edes terapiaa, lääkärihän kuittasi koko hoidon tarpeen lastensuojeluilmoituksella), vaimo myöskin ahdistunut ja amsentunut, ehkä alko alkaa auttamaan, mlemmat työkyvyttömyyseläkkellä ja tulotason romahdus. Muutto paska-alueelle ja huonoon homekämpään. Viimeisillä voimanrippeilla koettevat taistella edes tapaamisoikeuksista lapsiin, siinä onnistumatta no ehkä pari tuntia kuukaudessa. lapset vieraantuvat ja oirehtivat sijaisperheissä. Sukulaiset hylkii ja tuttavat ottavat etäisyyttä. No syykin oirehdinnalle löytyy, vanhemman masennus varhaislapsuudessa. 

Lastensuojelun success story, yleinen kehityskulku.

Nykyisestä tavasta tehdä lastensuojeluilmoitus milloin missäkin tilanteessa tulee sellainen olo, että vanhempiin ei luoteta. Oletusarvo on se, että biologiset vanhemmat ovat vahingollisia omille lapsilleen. Johtaako tilanne jo siihen, että perheet eivät uskalla hakea apua loppujen lopuksi tavallisiin ongelmiin.

Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesti lastensuojelun asiakkuudesta, joten en tiedä saavatko lastensuojelun asiakkaat asiantuntevaa apua. Meidän yhdestä lapsesta on kuitenkin tehty lastensuojeluilmoituksia. Lastani kiusattiin koulussa pidempään ja me vanhemmat yritimme tietenkin kaikkemme, jotta koulu ja kiusaajien vanhemmat puuttuisivat kiusaamiseen. Siinä vaiheessa, kun aloimme vaatia tiukemmin koulua puuttumaan kiusaamiseen, koulu teki ls-ilmoituksen. Meille jäi sellainen kuva, että koulu ei aidosti halunnut puuttua kiusaamiseen ja siellä ajateltiin meidän lopettavan vaatimuksemme ls-ilmoituksen seurauksena. Kun koulu ei puuttunut kiusaamiseen ja osoitti ls-ilmoituksella, ettei aiokaan niin tehdä, teimme pahimmasta kiusaajasta rikosilmoituksen erään pahoinpitelyn jälkeen. Poliisi ei tutkinut asiaa, vaan teki ls-ilmoituksen sekä pahoinpitelijästä että rikoksen uhrista eli meidän pojastamme. Perusteluna se, että pojat alle 15v - ikää 14v. Niinpä ls teki ls-tarpeen selvityksen. Ta näin oletan, vaikka suoriin kysymyksiimme mitä ls on tekemässä, ei vastattu. Lapsiamme ja meitä haastateltiin lastensuojelun toimitiloissa yhdessä ja erikseen. Lapset pelkäsivät ja tämä kiusattu teini oli täynnä syvää vihaa sekä koulua että lastensuojelua kohtaan. Pyysimme lastensuojelua kertomaan meille mistä meitä epäillään. Vastausta emme saaneet, sanoivat vain että tilanteemme pitää selvittää koska koulu ja poliisi ovat tehneet ls- ilmoitukset. Koko tilanne oli absurdi. Pyysimme, että lastensuojelun työntekijät tulisivat koululle selvittämään kiusaamista, mutta sellaiseen heillä ei kuulemma ollut valtuuksia. Mitään fiksua neuvoa tai apua lastensuojelusta emme saaneet. Ls-työstä jäi salamyhkäinen kuva. Ls-työntekijät vaikuttivat yksinkertaisilta ja he ilmeisesti pitivät meitä tyhminä. Neuvot olivat luokkaa 'tutustukaa KiVa-koulu materiaaliin, netistä löytyy paljon tietoa kiusaamisesta, puhukaa koulun rehtorille/kuraattorille, kiusatulle saatte apua psykiatrilta...'. Kerroimme seikkaperäisesti, että olemme kaikki mahdolliset tahot jo kontaktoineet (kunnalliset palvelut, kolmas sektori, yksityiset palvelut), mutta kukaan ei halua tai pysty lopettamaan kiusaamista. Vastaukseksi saimme jotakin typerää, että 'KiVa-koulu materiaalia kannattaa lukea uudelleen, kun se on niin hyvä materiaali'. Sherlock! Voi tyhmyyden huipentumaa. Tämänkö takia me maksamme korkeita veroja?

Muutimme naapurikuntaan, jotta saimme kiusatulle koulupaikan toisesta koulusta.

Opin sen, että ls-ilmoitustilastot ovat täynnä ilmaa. Ls-ilmoitusten määrä ei kerro mitään lasten hädästä. Opin myös sen, että lastensuojelussa työskentelee yksinkertaisia ihmisiä ja sen, että lastensuojelua ei kiinnosta lapsen hätä. Jos olisi kiinnostunut, he olisivat tulleet koululle suojelemaan lastani fyysiseltä ja psyykkiseltä väkivallalta.

Tässä taas tapaus ettei apua kannata hakea. Ilmoitus on suuri stressi perheelle ja  papereihin jää kaikki ikuisiksi ajoiksi.

Masennukseen riitti mulle ainakin ihan lääkkeet. Onneksi silloin ei ollut niin vauhkoa kuin nykyään.

Kyttäys ja tarkkailu ajaa perheet siihen tilanteeseen ettei uskalleta hakea apua edes masennukseen.

Oikea toimittuna lääkkeet ja mielenterveystoimisto, kyllä siellä sit ilmoitus tehdään jos jotain ilmenee. Kyllä riippuu paljon lääkäristä että tehdäänkö ilmoitus.

Onneksi lapseni on jo isoja, kun on niin kauheata tämä nykymeininki ja pahemmaksi vaan muuttuu tämä perheiden kyttäys.

Ihan karmii mitä on tilanne esim. 10vuoden päästä.

Totta kai on häpeä, jos tehdään lastensuojeluilmoitus. Hirveä tyyli nykyisin. Ei todellakaan kannata hakea apua ainakaan kunnalliselta sektorilta. Yksityinen joustaa aivan eri tavalla.Tavallinen perhe, lastensuojeluilmoitus on nöyryytys ja häpeä.

Ap:lle kannattaa "ruveta uskovaiseksi" eli usko auttoi masennukseen, tällä selitätte että on tapahtunut "ihmeparantuminen" ja pääsette eroon koko lastensuojelusta. Miehelle pitää saada apua, mutta mistä, kun kaikki on näitä lastensuojelun apupoikia. Perheellisen elämän on vaikeaa. Ehkä ero auttaa, eroa miehestä nimellisesti jne. Mies ei ole silloin perheellinen (lähihuoltaja) ja kenties hän saa apua muusta tahosta kuin amk-tyttösten lastensuojeluinterventioista. Masennuslääkket ovat käsittääkseni aika tehokkaita yhdistettynä terapiaan/keskustelutukeen. Niitähän ei vissiin perheelliset tarvitse, koska ohjataan lastensuojeluun.

Itsetuhoisuus ja ajatukset kuolemasta ovat peruste lastensuojeluilmotukselle. Ilmoituksen johdosta tehdään lastensuojelukartoitus perheeseen,kartoitetaan perheen avun tarve ja tarjotaan mahdollisesti perhetyötä tai jotain muuta apua perheen arjessa jaksamiseen. Jos tarvetta ei ole, lastensuojelun asiakkuutta ei aloiteta.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 14:49"]Totta kai on häpeä, jos tehdään lastensuojeluilmoitus. Tavallinen perhe, lastensuojeluilmoitus on nöyryytys ja häpeä.

[/quo]

Itse aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kokeneena, olen sitä mieltä, että se on äärettömän nöyryyttävää. Koko vanhemmuus vedetään vessanpöntöstä alas. Meille onneksi sattui terveellä maalaisjärjellä varustettu sos.työntekijä. Ihmetteli vaan miksi meistä ilmoitus on tehty. Se harmittaa, että lasten papereissa tiedot säilyy hamaan hautaan asti...

Tulos: lapsia saada lisää yhä kiihtyvään huostanottobisnekseen, verotuloja ja lisää työpaikkoja sosiaalisektorille. Valtiontalouden kannalta on tietysti kävää , jos tuottavat yksilöt joutuu eläkkellä, työmarkkinat ja toimeentulotuki on halvempi ratkaisu, joten pitää löytyä lääkäri, joka toteaa, että vanhemmat ovat liian sairaita hoitamaan lapsia, mutta liian terveitä rläkkeellä. Voipi sitten jäädä tähän välitilaan roikkumaan vaikkapa vuoskymmeniksi. Työttömänä vanhemmista tulee mainio aines työvoimahallinnon ja erilaisten kurssinpitäjien työllistämiseksi, jälkimmäiset maksavat veroja, joten siis tuottoisaa. Lisäksi kaikenmaailman kylpylät yms voivat täyttää tyhjyyttään kumisevat huoneensa sesonkiajan ulkopuolella kuntoutuskursseilla, joihin vanhemmat ohjataan osallistumaan. Toki siellä saa mm. hyvää ruokaa. lapsiparat tarvitsevat tehostettua tukea, joten eiköhän pari terapeuttiakin saada työllistettyä. Vuosien saatossa lapset tarvitsevat kaikenlaista tukea lastensuojelusta, joten työttömyysuhkia ei ole virkailjoille näkyvissä. Aikoinaan lapset kasvavat ja perustavat omat perheet, sama alkaa alusta, todennäköisesti jo raskausneuvolasta. Taloudellinen ikiliikkuja on keksitty.

no oikeasti toivon ap:n perheelle kaikkea hyvää ja voimia ja onnea siihen, että saisitte/olette ehkä jo saaneet  inhimillisen ja hyvän sosiaalityöntekijän, niitäkin on sekä apua miehen tilanteeseen.

Outo.Miehelläni masennus,ollut jopa osastolla mutta ei ole koskaan kukaan tehnyt ls-ilmoa.

Psykiatrikin oli sanot miehelle ettei se että isällä tai äidillä on masennus ei ole syy ilmoituksen tekoon.

No eihän lastensuojeluilmoitusta pidä ottaa pahana asiana. Nyt vain varmistetaan että lapsilla on varmasti kaikki hyvin vaikka perheessä yhden vanhemman voimavarat huolehtia perheestä ovat tilapäisesti vähentyneet.

Olisitte iloisia kun lapsista ja perheistä halutaan pitää huolta

Lääkäri tuskin edes teki varsinaista ls-ilmoa vaan "lastensuojelutarpeen arviointi"-ilmoituksen. Itsekin noita tehnyt ollessani töissä suljetulla. Kaksi eri asiaa. :)

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 22:18"]

Ihan lain mukaan lääkäri toimi (ks. "alla lakipätkä"). Ja ei se lastensuojeluilmoitus ole sama asia kuin huostaanotto! On hyvää sanottavaa sossutyöntekijöistä ja siitä mihin ilmoitukset (2kpl) johti. Toisen jälkeen saatiin perhetyöntekijä, josta vain positiivista sanottavaa. Toinen ei aiheuttanut jatkotoimenpiteitä. Huomaa tuossa lakipykälässä lause selvitettävä lapsen hoidon ja tuen tarve. Eli jos tarvetta ei ole, niin ei tule jatkotoimenpiteitä.

"Lastensuojelulaki luku 2,

10 §Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa

Lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö:

1) saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen;

2) on tutkintavankeudessa; tai

3) on suorittamassa vankeusrangaistustaan.

(12.2.2010/88)

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon viranomaisten on tarvittaessa järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi."

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417?search[type]=pika&search[pika]=lastensuojelulaki

[/quote]

Just näin! Lääkäri teki vain velvollisuutensa - mt-palveluja saavan huollossa olevien alaikäisten lasten tilanne täytyy huomioida ja tuskin se lääkäri itse sitä selvitystä voisi edes aikansa puitteissa alkaa tekemään! Ls-ilmollahan se sitten menee! Nykyisin laki on jopa velvoittavampi kuin aiemmin on ollut! Mutt eräs ydinasia lienee, miten asia hoidettiin - kertoiko lääkäri, että hän tekee ls-ilmon - olisi ehdottomasti pitänyt keskustella asiakkaan kanssa ja kertoa tästä! Jos tuli niihin ajatuksiin vasta myöhemmin, olisi pitänyt soittaa perään ja kertoa. Jos vain usutti lastensuojelun paikalle - tökeröä toimintaa! Joissakin paikoissa on ilmojen tekeminen jonkun tietyn tyypin tehtävänä, voi olla sos.tt. tai lääkäri, vaikkei olisikaan asiakassuhteessa henkilön kanssa ja silloin voi jäädä kontakti ottamatta. Mutta, kuten kerrottu: ls-ilmo ei tarkoita todellakaan huostaanottoa tai lastensuojelun asiakkuutta, ei todellakaan, sillä se on kallista, mutta, jos huostaanottoon suorilta mennään, tilanne on todella paha! Todellakin voitte saada mukavasti apua ja tukea elämäänne!

Ymmärrän täysin että miehesi pahoitti mielensä :( Kukaan ei voi tajuta miltä sellainen tuntuu ellei kyse ole omista lapsista. JOskus varmasti tuollaiset ilmoitukset voivat poikia turhaan vainoa jotain perhettä kohtaan lastensuojelun nimissä, eli että aletaan kytätä perhettä turhaan jne.

Voihan se olla vaan pelkkä arviointi, että tarviitteko apua. Toivottavasti miehesi saa apua masennukseen ja jaksatte hoitaa vauvan lisäksi itseänne.

Sillä kommentoin kun olen kolmikymppinen nainen, jonka isä on lievästi kaksisuuntainen. Isän mt-ongelmat ovat alkaneet jo ennen syntymääni. Hänellä on pieniä vauhtijaksoja yhä ja masennusjaksoja. Hoidosta ja äidin jaksamisesta huolimatta se on vaikuttanut minuun. Isä on ollut lempeä, rakastava ja kannustava, mutta minulle sana isä tuo ensimmäisenä mieleen miehen, joka nukkuu välillä koko päivän ja jonka jaksamista pitää miettiä. Vanhempani tuskin halusivat, että otan vastuuta enemmän kuin lapsen tarvitsee, mutta niin käy helposti. Olin pikkuvanha lapsi, joka huomioi liiankin hyvin toisten tunteita ja teki paljon kotitöitä.

Olen valinnut masentuneita miehiä, kun kai se oli turvallista ja tuttua, jos toinen haluaa pois tai itkee sängyssä, on sekaisinuudesta mielialalääkkeestä tai vaan on. Terapiassa sitten opin käsittelemään näitä juttuja.

Että nyt kaikki apu irti ja otetaan apu vastaan, että lapsenne ei opi huonoja vuorovaikutusmalleja. Minua isä hoiti siis hyvin, mutta silti vastuu meni äidille ja perheessä oli toimintahäiriö, joka vaikuttaa yhä. Ja toivottavasti ette häpeä masennusta ja salaile sitä. Itse puolustin lapsena pari kertaa isääni raivostuneena, kun pari juoruämmää sukujuhlissa ei tajunnut että kuulen heidän juttunsa. Äiti vei pois niistä tilanteista eikä tykännyt, jos tilanne kotona tuli esille, joten asiasta ei puhuttu. Voimia koko perheelle!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:17"]

Kuulostaa turhalta. Itse olen siinä käsityksessä, että varsinainen itsemurhayritys tai itsemurhalla uhkailu johtaa aina lastensuojeluilmoitukseen, varmaa tietoa minulla ei ole. Toisaalta Helsingissä joissain päiväsairaaloissa tehdään kai automaattisesti ilmoitus, jos potilaalla on alaikäisiä lapsia. Ei tuo nyt avunhakemiseen kannusta.

 [/quote]

Huoh... Niin että on parempi ettei lääkäri tee mitään ilmoitusta, vaikka ihmisellä olisikin alaikäisiä lapsia, ja vanhempi kertoo haluavansa kuolla?

Etenkin siinä vaiheessa kun ihminen sanoo rehelliset "toivon kuolevani/toivon kuolemaa/haluan kuolla/tahdon kuolla" sanat, ilmekään värähtämättä, on se itsemurha jo askeleen lähempänä. On täysin eri asia sanoa "haluan pois", koska sen voi käsittää vaikkapa niin että "haluan pois perheen luota".

Se ilmoitus tuo ihan konkreettista apua perheeseen, myös ap:lle, jonka elämään puolison masennus vaikuttaa aika hemmetin paljon.

Perheneuvolan kautta saa ihan oikeaa apua. 

Kaikkia lastensuojeluilmoituksia ei tehdä pahuuttaan, vaan oikeasti siksi, että perhe saisi apua, ennenkuin todellista lastensuojelua tarvitaan. Vanhemman itsemurha on aika kova paikka lapselle. 

Ei tuosta sossun asiakkaaksi joudu, he vain ohjaajavat ap:n perhettä parempaan suuntaan elämässä. Tuollaisessa tilanteessa kun on vaarana sekin että se toinenkin vanhempi masentuu, ja mitäs sitten? 

No miettikääpä näitä tapauksia, joissa on ulkoisesti ollut kaikki hyvin...luulen, että miehen masennuksesta näiden tapausten seurauksena tehdäänkin helpommin. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:13"]Haitte apua ja sitä saadaksenne lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen. Olet väärässä, jos ajattelet, ettei miehen masennus vaikuta parisuhteeseenne tai lapsen ja masentuneen vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Pienikin vauva vaistoaa ja ymmärtää tunnetiloja. Tutkimusten mukaan varhaisella vuorovaikutuksella ON merkitystä ihmisen psyyken kehitykselle. LOISTAVAA, jos lastensuojeluilmoituksen myötä saatte ILMAISTA lastensuojelun perhetyön tukea varhaisen vuorovaikutuksen tueksi.

Haitte apua ja EHKÄ sitä lastensuojeluilmoituksen ansiosta saatte. Itsestänne riippuu, otatteko sitä vastaan. Kannustan!

[/quote]

Eli lapsi vaan pois niin voi paremmin? Tai eikö pelkkä ls-ilmo jo rasita perhettä tarpeeksi ja vauva vaistoaa sen?

Itselläni on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuutta. Sain siihen apua heti lapsen syntymän jälkeen julkisella puolella ja parina muuna huonona ajanjaksona työterveydestä. Onneksi sentään ls-ilmoa meistä ei ole tehty! Ihan kauheaa tuollainen, että kohta ihmiset eivät uskalla hakea apua mt-ongelmiinsa ls-ilmoituksen pelossa :(

[/quote]

Missä universumissa lastensuojeluilmoitus tarkoittaa automattisesti huostaanottoa? Joku raja tuohon huostaanottofobiaan.

Meillä mies on käynyt terapiassa viime syksystä asti myös masennuksen vuoksi, on taustalla muutakin. Itse olen nyt alkanut käymään terapiassa masennuksesta, eikä meistä ole tehty lastensuojeluun ilmoitustaa..... Onneksi. Mut ei meidän lapsilla mitään hätää olekaan vaikka vanhemmilla on.

Minä olen kahden lapsen äiti ja ollut jo pitkään vaikeasti masentunut.

Juurikin tuon lastensuojeluilmon pelossa en uskalla hakea apua vaan

sitkuttelen niin pitkään, että lapset on isoja ja sitten joko haen apua

tai heitän lusikan nurkkaan. Lapset jos menetän niin mitä jää...

Kyllä pelkkä depressiodiagnoosi valitettavasti riittää ilmoituksen tekemiseen. Itse asiassa _mikä tahansa_ riittää. Ettekö ole kuulleet "huolen heräämisestä"? Lääkäreille ja muillekin ammattilaisille painotetaan, että mitään konkreettista ei tarvitse olla. Se riittää, jos tulee fiilis siitä että tässä saattais olla jotain, mistä tulee haittaa lapsille. Se voi olla pelkkä aavistus tai epämääräinen tunne. Ja kynnys lastensuojeluilmoituksiin halutaan todella alhaiseksi. Melko hullunhommaa nykyään.