Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mulle, teinkö minä väärin??
16.01.2014 |
Sain taas kerran kuulla kunniani. Istuin sohvalla ja tokaisin, että en luota meidän koiraan pikkulasten kanssa, kun aiemmin tänään näykki meillä kylässä ollutta pikkuista. Mies raivostui, että taasko mä pilasin illan keksimällä jotain negatiivista paskaa sanottavaa, hän ajatteli jo että tänään olisi ollut kiva ilta. Vittu vie koira sitten piikille. Sulla on aina kaikki päin vittua! Otti vielä mennessään mun lautaselta meivän ja paiskasi sen sitten mua päin.
Mä olen niin loppu:(. Olen itse alkanut uskomaan, että olen joku hirveä negatiivisuuden huipentuma, aiemmin pidin normaalina tokaista asioita ääneen. Muut ihmiset, paitsi mieheni, tuntuvat pitävän minua hauskana ja kivana jollainen luulin itsekin joskus olevani.
No, tuon sohvaepisodin jälkeen sanoin hiljaa ääneen miehelle, että haista äijä vittu. Lapsellista sekin, mutta mä olen niin loppu solvauksiin ja raivoamiseen. Hän tuli luokseni, väänsi polveni erilleen ja sanoi että anna kuin nuuhkaisen. Tämän jälkeen sanoin vielä, että tiedoksesi mulla ei ole vittua ja lähdin makuuhuoneeseen. Rintaa painaa, ahdistaa..
Kommentit (107)
Ei ap uskalla lähteä lapsen kans. Pelkää, että ei saa kullia keneltäkään enää. Nyt se on ihanaa ja kiihottavaa kun ensin tönitän ja uhkaillaan ja hajotetaan tavaroita ja sitten pannaan rajusti. Ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:53"]
Kuulostaa kyllä siltä että toi APn kommentti katkaisi sen kuuluisan aasin selän. AP on negatiivinen joka käänteessä, valittaa ja valittaa, naputtaa ja natisee ja mies vaan kuuntelee ja pikkuhiljaa on alkanut tulla mitta täyteen. Nyt kun mies nousee kunnolla vastarintaan eikä jaksa enää kuulla APn naputusta niin AP alkaa itkemään ja pakenee tilanteesta. Mieshän tätä ei saisi tehdä varmastikaan APn mielestä. Puhutte ja selvitätte asian. Ja ap tarkastaa oman asenteensa.
[/quote]
Ilmeisesti sun luetun ymmärtämisessä on jotain vikaa tai tahallaanko jankutat? Suako siellä kotona seinille heitellään vai heitteletkö sä? Kukaan itseään arvostava nainen ei ole tönittävänä, mistään syystä. Mut sä taidatki olla provoilija, tahallaan ärsytät. Ei kukaan voi olla näin tyhmä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:53"]
Kuulostaa kyllä siltä että toi APn kommentti katkaisi sen kuuluisan aasin selän. AP on negatiivinen joka käänteessä, valittaa ja valittaa, naputtaa ja natisee ja mies vaan kuuntelee ja pikkuhiljaa on alkanut tulla mitta täyteen. Nyt kun mies nousee kunnolla vastarintaan eikä jaksa enää kuulla APn naputusta niin AP alkaa itkemään ja pakenee tilanteesta. Mieshän tätä ei saisi tehdä varmastikaan APn mielestä. Puhutte ja selvitätte asian. Ja ap tarkastaa oman asenteensa.
[/quote]
Ilmeisesti sun luetun ymmärtämisessä on jotain vikaa tai tahallaanko jankutat? Suako siellä kotona seinille heitellään vai heitteletkö sä? Kukaan itseään arvostava nainen ei ole tönittävänä, mistään syystä. Mut sä taidatki olla provoilija, tahallaan ärsytät. Ei kukaan voi olla näin tyhmä.
[/quote]
Ja asia loppui näköjään kun alkoi haukkuminen. :) tiedokses idiootti että oli ihan ensimmäinen kommenttini ketjuun. mutta sulla ei taida aivokapasiteetti riittää ymmärtämään tälläisiä seikkoja. Jätetään sun viestisi siis omaan paskaiseen arvoonsa. :)
Paha sanoa, mitä teit väärin kun ei tiedä historiaa ja koiran omistussuhteita jne.
Molemmilla teille tuntuu olevan paha olla teidän suhteessa. Ehdotan nyt sulle, kun miestäskään en tavoita, että otat asiakses viikon pari puhua vaan kivoja asioita kivalla äänellä.
Meidän parisuhde menisiihen, että täällä vaan nälvittiin toisillemme. Mä olin loppu, mies oli loppu. Etsittiin vaan virheitä toisistamme ja murahdeltiin ja nälvittiin, kivahdettiin vaan jo toisen huomiseen.. Yms.
Kyllästytti ja mäkin aloin jo uskomaan siihen, että olenpa hirveä ihminen ja vähensin kavereidenkin kanssa olemista! Ei ne voi tykätä, koska mä vaan ilkeilen.
Jostain sain tuin ajatuksen, että mitäpä jos mä väkisin yritän olla kiva. Hampaat irvessä vedin pikku vaimo roolia, niin kyllä sieltä alkoi kuoriutumaan entinen mukava mies. :)
Sitten hänkin näki tilanteen. Aivan älytön kiukun ilmapiiri oli päästetty valloilleen. Istuttiin alas juteltiin, huudettiin, itkettiin... Vaan ei enää syytelty ja haukuttu. Se oli todella puhdistavaa. Tuntikausia siinä meni, jatkuu yhä.. Sinällään, että nyt otetaan asiat paremmin puheeksi ja mukavammalla sävyllä. Me löydettiin ne omat "virheemme", ilman että toinen siinä seisoo ja räyhää sormi pystyssä. Tehtiin sopimus, puhutaan asia ulos sillä hetkellä kun se vaivaa, eikä kasata sisään. Ja kysytään, jos toinen on sanonut jotain tarpeeksi epämääräistä, eikä tulkita itse vihaisena. Myös se, että pitää sanoa heti, jos jokin asia loukkaa. Pienikin, eikä saa sitten vittuilla "onko se aika kuusta, kun noin pienestä meni herne.." < käytin mäkin tota mieheeni.
Tuosta on nyt puoli vuotta ja aloitettiin juuri 20. vuosi yhdessä. Ei tule mieleenkään ero enää. Niin ja se seksielämäkin parani.. Ei sitä oikeastaan ollut, ehkä kerran kuussa.
Jos halua on yhdessä olemiselle ja rakkautta on, kyllä tekin konstinne löydätte! Yhdessä, mutta toisen on tehtävä se aloite, vaikka pahaa tekiskin. Voimia.
Ps. Jos mieheni olisi silloin vittua tullut nuuhkimaan, niin mä olisin potkassut päähän. Aivan varmasti, jos olisi riita tilanteessa alkanut jalkoja erottamaan. En olis sekuntiakaan miettinyt, enkä jälkeenpäin katunut. Tilanteemme oli oikeasti paha lähes pari vuotta...
Mene lääkäriin hakeman jotakin troppia. Täältä saat vain perusteetonta sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:06"]
Lapsena kiva asua tuollaisessa perheessä. Ei mennytkään kuin muutama kymmenen vuotta, että selvisin niistä traumoista. Vieläkään en ole antanut äidille anteeksi, ettei lähtenyt, vaikka sai turpiin ja pelkäsi ja meidän lasten elämä oli kauheaa. Mutta kun se on välillä niin ihana ja mihin minä tästä lasten kanssa ja jos en löydä enää miestä, en osaa olla ilman.
No sinne jäi saamaan turpiin ja nyt itkee, kun emme käy kotona. Sitä niittää, mitä kylvää.
Että siitä vain ap sitten tuhoaa lastensa elämän. Lapsesi tulevat vihaamaan sinua aikuisena
[/quote]
En tiedä, tarkoituksesihan voi olla hyvä -> ravistella AP näkemään tilanteensa ja tekemään jotain itsensä ja lasten takia.
Minä olen kuitenkin oppinut, että lyötyä ei saa lyödä enää lisää. AP itkee surkeana makuuhuoneessaan, kylmä, iso möykky (joka on kasvanut vuosien saatossa) puristaa hänen rinnassaan. Elämä näyttää kokonaan näköalattomalta. Ja sinä valitset hänelle tänä iltana juuri nämä sanat? Pahalta tuntuu minusta.
[/quote]
Huomasitko ajatella,että se ap.n lapsi on eilisen illan taas maannut iso möykky rinnassa ja miettinyt, että miksi äiti muutti miehen luo, joka tönii sitä ja haukkuu ja huorittelee ja huutaa sille. Se pieni lapsi pelkää ja valvoo ja ottaa lapsena vastuun äidistään ja alkaa hoivaamaan sen ja unohtaa elää oman lapsuutensa.
Vain siksi, että ap on niin miehenkipeä paska, että roikkuu äijässä, joka tönii sitä ja haukkuu ja heittelee sen tavaroita.
Miksi lapsen pitäisi aikuisena käydä katsomassa paskaäitiä, joka ei ajatellut sitä lastaan lainkaan, kun jalkoväliä kutitti.
Toivottavasti ap saa kunnolla turpiinsa, että ymmärtäisi lähteä kävelemään. Tai tuskin sittenkään. Silmä mustana hehkuttaisi, että kun se Jore on kuitenki niin ihana ja nahkatakki päällä niin mies ja panee niin rankasti, että jos se muuttuis joskus.
Alue: Aihe vapaa
Vie se mies piikille.