Kertokaa mulle, teinkö minä väärin??

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:04"]

Ymmärrän sua niin täysin. Itselläni hyvin paljon tuollainen mies myös. Kolme lasta. Jotenkin ei niin vaan lähetä, taloudelliset asiat ja kaikki menis uusiksi. Hyvä isä lapsille on kyllä mutta vaimon itsetunnon on kyllä saanut hiljalleen murennettua, että oikeesti sitä luulee olevansa huonompi. Kaipaan samanlaista miestä, kuin itse olen ja sellasta joka antaa toisen olla oma itsensä. Muiden mielestä minäkin olen hyvä tyyppi ja kotona pitää aina miettiä mitä sanoo, myötäillä jne. Kuluttavaa. Joskus vielä olen niin vahva et lähden.

[/quote]

EI sellainen mies ole hyvä isä joka alistaa lasten äidin itsetunnon!!!!!

Lapset seuraavat sivusta ja kasvavat kieroon.

Seurusatelin vuosia miehen kanssa, joka sanoi aina minua negatiiviseksi ja hankalaksi ja ties mitä. Hassua sinänsä, kun monet tutut aina kuvaillleet mua yltiöpositiiviseksi. Pikkuhiljaa aloin uskoa miestä. Monia muitakin outoja juttuja alkoi tehdä, asuttiin yhdessä vaiheessa eri paikkakunnilla kun olimme töissä ja opiskeluissa eri kaupungissa. Isoa parisänkyä ei kummankaa kotona ollut, mutta sellainen normaalia leveämpi yhden/kahden laihan sänky oli (120 tai 140 leveä). Pitkään oltiin nukuttu tuossakin yhdessä ilman ongelmia, kun yhtäkkiä alkoi valittamaan että ei voi nukkua siinä vieressäni vaan alkoi nukkumaan sohvalle. Ei myöskään antanut silittää poskeaan, ei jostain syystä yhtäkkiä enää pitänyt siitä tai sanoi jotain älytöntä, että tulee finnejä tms (!!! oltiin siis 22 vuotiaita, ei nyt ihan teinejä enää). No lopulta erottiin. Aika nopeaa kuulin, että deittaili jo toista, tosin erosivat aika nopeaa, nainen oli sanonut kahden kuukauden jälkeen että mies oli "itsekäs ja negatiivinen" :D Mua pitkään vaivannut ahdistus lakkasi kuin seinään kun erottiin. Ja oon nyt ihanan miehen kanssa. Enkä näin jälkikäteen sietäisi hetkeäkään tuollaisia eksän outouksia/negistelyä.

Taitaa olla miehen koira ja mies otti tuon loukkauksena itseään kohtaan. Minulla oli samanlainen exä. Kun kysyin että kävitkö kaupassa, mies alkoi välittömästi huutaa että vittu kukaan ei sanonut että pitää käydä kaupassa. Juu ei niin vaan tämä oli kysymys että kävitkö kaupassa. Siihen voi vastata joko joo tai ei. Mutta ei tuo marttyyrinegatiivisyyden tiheytymä koskaan uskonut että en vittuillut. Arvatkaa onko ihana elää lasten kanssa ilman tuota hullua.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:36"]

Miksi sä mietit sitä, teitkö tuossa tilanteessa väärin? Kun miehelläsi kerran on ongelma pidempään jatkuneen negatiivisuutesi kanssa. Sitä minä miettisin ensimmäisenä, en vain yksittäistä tapausta..

[/quote]

Mietin juuri siksi että tuo oli esimerkki siitä, mitä se miehen sanoma negatiivisuus on. Tuollaisten jälkeen hän minulle sanoo että mulla on aina kaikki huonosti. Ja kun mun mielestä tuo esimerkki koirasta oli vain normaalia juttelua. En osaa mieltää, että olisin oikeasti niin negatiivinen ja mulla on kaikki aina päin *tua tuollaisten sanomisten takia. Oikeasti olen kotona hyvin hiljaa nykyään, vaikka töissä nauran ja jutuilleni nauretaan. Jos kotona sanon omasta mielestäni jonkin hauskan jutun, miehen kommentti on sellainen ivallinen "heh heh heh heh". Ap

AP, tsemppiä sinulle. En oikein edes voi ymmärtää, miten mies voi käyttäytyä vaimoaan kohtaan noin? Tottakai meilläkin riidellään ja mieheni huomauttaa minulle ajoittain niistä piirteistä, jotka minussa häntä ärsyttää. Esimerkiksi kaupassa kun katselen koko ajan muita kassajonoja, että olisiko ne nopeampia. Niin mieheni sanoo tiukastikin, että "rauhoitu nyt, miksi sinulla pitää olla aina niin kiire? mitä sitten jos meillä menee jonossa 3 min pitempään kun toisessa?" Mutta yleensä hän siis sanoo aiheesta, huomaan sen itsekin. Ja kuitenkin loppujen lopuksi tiedän hänen kunnioittavan ja arvostavan minua.

Parisuhteessa pitää saada toiselta juuri sitä kaipaamaasi tukea, rakkautta, arvostusta, kauniita sanoja. JA ANTEEKSIPYYNTÖ siitä, jos jonakin päivänä sinua ei ole kohdeltu siten, kuten vaimoa kuuluu.

Miehelläsi voi olla joku suuri ongelma itsellään, joku lapsuuden trauma tai muu patoutuma? Miten hänellä menee töissä? Onko lähipiirissä valtavia, ylitsepääsemättömiä ongelmia kuten vakavia sairauksia tms. ?

Kyllä sinun on nyt saatava miehesi tajuamaan, että HALUAT jotain muuta etkä suostu alistumaan tuollaiseen kohteluun. On hyvä että menet sinne asuntonäyttöön, jospa se ravistelisi miestäsi tajuamaan asian tilan. Välitöntä eroa en tietenkään suosittele, mutta esimerkiksi pieni erillään asuminen ja sen kautta parisuhteen eheyttäminen esimerkiksi terapian avulla on varmasti tarpeeseen. Siis tietysti vain siinä tapauksessa, että miehellesi valkeaa tilanne.

RUTISTUS SINULLE AP.

etkö itse osaa päättää millainen elintila sinulla pitää olla, miksi sitä pitää kysyä? teillä on selvästi paljon kasautunut juttuja, joita ei ole saatu selvitettyä. Kumpi on miehelle täreämpää, lasten turvallisuus vai koira? Onko koira miehen mielestä lapsille turvallinen? Selvästikään mies ei halua asiaa käsitellä, mutta onko valmis siihen että jotain vahinkoa sattuu ensin, ennenkuin toimii?

ap: n mies on kamala. omani ei ole ikinä sanonut minulle noin rumasti, eikä kukaan aikaisempi kumppanikaan. tuollaisia juttuja sanotaan siinä vaiheessa, kun toinen ihminen ällöttää. sellaista ei sanota elämänkumppanille.

Tuo viisas ihminen äsken sanoi, että sun on saatava mies tajuamaan, ettet suostu alistumaan moiseen. Olen samaa mieltä, JOS sä aiot jäädä tuohon suhteeseen. Kertomasi perusteella on vaikea nähdä, miksi jäisit. Onko mitään syytä olla kävelemättä pois suhteesta, jos se on tuollainen ja ymmärtääkseni ollut samanainen jo vuosia. Mikset poistuisi paikalta ja jättäisi miestä miettimään, mikä meni pieleen?

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:43"]

AP, tsemppiä sinulle. En oikein edes voi ymmärtää, miten mies voi käyttäytyä vaimoaan kohtaan noin? Tottakai meilläkin riidellään ja mieheni huomauttaa minulle ajoittain niistä piirteistä, jotka minussa häntä ärsyttää. Esimerkiksi kaupassa kun katselen koko ajan muita kassajonoja, että olisiko ne nopeampia. Niin mieheni sanoo tiukastikin, että "rauhoitu nyt, miksi sinulla pitää olla aina niin kiire? mitä sitten jos meillä menee jonossa 3 min pitempään kun toisessa?" Mutta yleensä hän siis sanoo aiheesta, huomaan sen itsekin. Ja kuitenkin loppujen lopuksi tiedän hänen kunnioittavan ja arvostavan minua.

Parisuhteessa pitää saada toiselta juuri sitä kaipaamaasi tukea, rakkautta, arvostusta, kauniita sanoja. JA ANTEEKSIPYYNTÖ siitä, jos jonakin päivänä sinua ei ole kohdeltu siten, kuten vaimoa kuuluu.

Miehelläsi voi olla joku suuri ongelma itsellään, joku lapsuuden trauma tai muu patoutuma? Miten hänellä menee töissä? Onko lähipiirissä valtavia, ylitsepääsemättömiä ongelmia kuten vakavia sairauksia tms. ?

Kyllä sinun on nyt saatava miehesi tajuamaan, että HALUAT jotain muuta etkä suostu alistumaan tuollaiseen kohteluun. On hyvä että menet sinne asuntonäyttöön, jospa se ravistelisi miestäsi tajuamaan asian tilan. Välitöntä eroa en tietenkään suosittele, mutta esimerkiksi pieni erillään asuminen ja sen kautta parisuhteen eheyttäminen esimerkiksi terapian avulla on varmasti tarpeeseen. Siis tietysti vain siinä tapauksessa, että miehellesi valkeaa tilanne.

RUTISTUS SINULLE AP.

[/quote]

Kiitos! Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin. Mä oon niin ahdistunut ja stressaantunut ja ennenkaikkea yksin. Rakkautta mä vaan oon vailla ja sitä on tuolta ihmiseltä turha odottaa. Ap

Tiedättekö, miltä tuntuu mennä tässä olossa nukkumaan ilta toisensa jälkeen. Huomenna suoriutua taas (vaativasta) työstä hymyillen, kun rinnassa kasvava möykky vaan kasvaa kasvamistaan. Minun on turha odottaa, että saisin anteeksipyynnön tai saisin puhua miehelle. Aiemmin tein sitä, että ahdistuksissani menin vielä yrittämään jutella, mutta se päättyi aina väkivaltaan, solvaukseen tai ainakin uhkailuun väkivallasta ("painu vittuun siitä vai täytyykö poistaa"). Ap

AP, mä toistan kysymykseni: Miksi et lähtisi?

Viimeisessä viestissäsi puhut jo väkivallasta ja uhkailusta. Juokse, sisko!

eiköhän ole aika siirtyä kohti parempaa elämää. Mies saa olla sinulta rauhassa koiransa kanssa, sinulla säilyy terveys ja lapset pysyvät hengissä.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:53"]Tiedättekö, miltä tuntuu mennä tässä olossa nukkumaan ilta toisensa jälkeen. Huomenna suoriutua taas (vaativasta) työstä hymyillen, kun rinnassa kasvava möykky vaan kasvaa kasvamistaan. Minun on turha odottaa, että saisin anteeksipyynnön tai saisin puhua miehelle. Aiemmin tein sitä, että ahdistuksissani menin vielä yrittämään jutella, mutta se päättyi aina väkivaltaan, solvaukseen tai ainakin uhkailuun väkivallasta ("painu vittuun siitä vai täytyykö poistaa"). Ap

[/quote]Hei oikeasti. Kun astut siihen ehkä kuppaiseen vuokra-asuntoon ja tajuat että kukaan ei enää puhu sinulle ilkeästi, tuntuu siltä että leijailee onnesta katon läpi. Niin suuri paino putoaa hartioilta. Been there.

Mun kaveri on ihan samassa veneessä, narisee ja nalkuttaa aina vaan miehelleen. Nykyään mies suuttuu heti jos ystäväni sanoo jotain vähäkään negatiivistä, ei kestä narinaa enää ollenkaan. 

Menkää tunnekeskeiseen pariterapiaan. En ymmärrä miksi ap ja mies lytätään. Ihmisen pahoinvointi saa hänet käyttäytymään noin, ja asialle voi tehdä jotain. Googletapa tuota terapiamuotoa, siitä on kirjakin (mutta suosittelen terapiaa) "Kunpa sinut tuntisin paremmin". Joo, juuri nyt ei varmana tunnu sille, että haluaisit tuntea miehesi paremmin, mutta kirjan alkuperäinen nimi on pidä minut lähelläsi vapaasti suomennettuna (hold me tight). 

Terapiamuoto keskittyy siihen, mitä oikeasti kaipaamme puolisoltamme, kun sanomme jotain tuollaista tyhmää ja antaa eväitä sen saamiseksi, eikä vain yritä järkeillä, että mikäköhän tässä nyt auttaisi. 

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:14"]En ole saanut lähdettyä vuosikausiin, jotenkin sitä vaan toivoo että tilanteet muuttuu ja kulkee viikosta toiseen sama möykky rinnassansa. Viime aikoina olen alkanut tuntemaan vihaa miestä kohtaan ja hänen sanomisistaan..vihaa siitä, että painaa minua aina vaan alaspäin sen sijaan että tukisi ja olisi läsnä. Ehkä tämä viha on alkusoittoa sille, että pystyn lähtemään tästä suhteesta lopullisesti. Ap

[/quote]

Tiedät jo itsekin mitä pitää tehdä!

Itse asuin 10v miehen kanssa kunnes vihdoin 30v synttäreiden kynnyksellä sain tarpeeksi voimia lähteä. Hommaa tukiverkko eka valmiiks. Kerro jollekin läheiselle että aiot lähteä ja tulet tarvitsemaan tukea.

Nyt mulla on ihana mies! Sullekin se on mahdollista, lähdet vain eka ja käyt läpi pari sammakkoo ennen prinssiä..

Mies yrittää alistaa sua. Eroa ja äkkiä.

https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/tietoa+vakivallasta/vaaran+merkit/

Voi AP-pieni! Onhan sinulla joku, jolle puhua (siis IRL) kaikesta tästä? Joka on tarpeeksi vahva, läheinen ja empaattinen kuuntelemaan? Jolle pystyt olemaan täysin rehellinen?  Äitisi? Siskosi? Hyvä ystäväsi? Muu sukulainen?

Tarvittaessa sinun on haettava ammattiapua riippumatta siitä, miten suhteellesi käy. Uskon, että tuollainen kohtelu miehen tasolta on vaikuttanut itsetuntoosi ja hyvinvointiisi niin paljon, että sinun on PAKKO päästä vapautumaan tuosta taakasta ja puristavasta tunteesta.

Voi kun jotenkin osaisi/voisi auttaa.

Sitten ihan kiinnostuksesta kysyn (ei ole mikään pakko vastata): miten miehesi käyttäytyy sinua kohtaan, kun on muita ihmisiä paikalla? Kun olette kavereiden kanssa viettämässä iltaa tai anoppilassa käymässä? Pitääkö hän jonkinlaisia kulesseja yllä?

No, minä en asuis päivääkään tuollaisen raivohullun idiootin kanssa. Väkivaltaiset, narsistiset hullut nimenomaan saavat toisen ajattelemaan että se raivokohtaus tai ikä milloinkin on sen toisen "aiheuttamaa". Sinä et aiheuta miehessäsi tuota raivoa, toinen ihminen olisi sanonut tuohon että jaha. Raivo on ongelma joka sijaitsee miehessä. Mä en uskaltais tuollaisen ihmisen kanssa edes asua. Hänen käytöksensa on ala-arvoista. ja todella, miksi teillä on koira joka pureskelee lapsia? Tai ihmekös jos isäntäkin on tuollainen. Mutta siis, minä eroaisin, pikimmiten. Ennen pitkää olet eteismatto joka luulee olevansa syyllinen kaikkeen.