Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle, teinkö minä väärin??
16.01.2014 |
Sain taas kerran kuulla kunniani. Istuin sohvalla ja tokaisin, että en luota meidän koiraan pikkulasten kanssa, kun aiemmin tänään näykki meillä kylässä ollutta pikkuista. Mies raivostui, että taasko mä pilasin illan keksimällä jotain negatiivista paskaa sanottavaa, hän ajatteli jo että tänään olisi ollut kiva ilta. Vittu vie koira sitten piikille. Sulla on aina kaikki päin vittua! Otti vielä mennessään mun lautaselta meivän ja paiskasi sen sitten mua päin.
Mä olen niin loppu:(. Olen itse alkanut uskomaan, että olen joku hirveä negatiivisuuden huipentuma, aiemmin pidin normaalina tokaista asioita ääneen. Muut ihmiset, paitsi mieheni, tuntuvat pitävän minua hauskana ja kivana jollainen luulin itsekin joskus olevani.
No, tuon sohvaepisodin jälkeen sanoin hiljaa ääneen miehelle, että haista äijä vittu. Lapsellista sekin, mutta mä olen niin loppu solvauksiin ja raivoamiseen. Hän tuli luokseni, väänsi polveni erilleen ja sanoi että anna kuin nuuhkaisen. Tämän jälkeen sanoin vielä, että tiedoksesi mulla ei ole vittua ja lähdin makuuhuoneeseen. Rintaa painaa, ahdistaa..
Kommentit (107)
Toihan on ihan samanlainen millaiseksi mun exä muuttui kun se alkoi hyppimään vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on ihan samanlainen millaiseksi mun exä muuttui kun se alkoi hyppimään vieraissa.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:06"]
Lapsena kiva asua tuollaisessa perheessä. Ei mennytkään kuin muutama kymmenen vuotta, että selvisin niistä traumoista. Vieläkään en ole antanut äidille anteeksi, ettei lähtenyt, vaikka sai turpiin ja pelkäsi ja meidän lasten elämä oli kauheaa. Mutta kun se on välillä niin ihana ja mihin minä tästä lasten kanssa ja jos en löydä enää miestä, en osaa olla ilman.
No sinne jäi saamaan turpiin ja nyt itkee, kun emme käy kotona. Sitä niittää, mitä kylvää.
Että siitä vain ap sitten tuhoaa lastensa elämän. Lapsesi tulevat vihaamaan sinua aikuisena
[/quote]
Niin ja sitä äitikin aina lässytti, että kun se on kuitenkin niin hyvä isä lapsille. Paskat, narsistipaska se äijä oli ja äiti munankipeä luuseri, kun ei lähtenyt sieltä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:03"]
Voi AP-pieni! Onhan sinulla joku, jolle puhua (siis IRL) kaikesta tästä? Joka on tarpeeksi vahva, läheinen ja empaattinen kuuntelemaan? Jolle pystyt olemaan täysin rehellinen? Äitisi? Siskosi? Hyvä ystäväsi? Muu sukulainen?
Tarvittaessa sinun on haettava ammattiapua riippumatta siitä, miten suhteellesi käy. Uskon, että tuollainen kohtelu miehen tasolta on vaikuttanut itsetuntoosi ja hyvinvointiisi niin paljon, että sinun on PAKKO päästä vapautumaan tuosta taakasta ja puristavasta tunteesta.
Voi kun jotenkin osaisi/voisi auttaa.
Sitten ihan kiinnostuksesta kysyn (ei ole mikään pakko vastata): miten miehesi käyttäytyy sinua kohtaan, kun on muita ihmisiä paikalla? Kun olette kavereiden kanssa viettämässä iltaa tai anoppilassa käymässä? Pitääkö hän jonkinlaisia kulesseja yllä?
[/quote]
Yleensä esittää olevansa loistava puoliso. Keittelee kahvit ja juttelee vieraille. Itsekin joskus erehdyn pääsemään siihen moodiin, että onpas kivaa, ja kun ovi sulkeutuu ja vieraat lähtevät, mies muuttuu taas kylmäksi. Omille ystävilleen kertoilee meidän suhteen ongelmista siten, että saa minut kuulostamaan hankalalta. Joskus on nolannut kylässä ollessamme, etenkin jos olemme hänen ystäviensä luona. Mun ystäville esittää selkeästi enemmän. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:06"]
Lapsena kiva asua tuollaisessa perheessä. Ei mennytkään kuin muutama kymmenen vuotta, että selvisin niistä traumoista. Vieläkään en ole antanut äidille anteeksi, ettei lähtenyt, vaikka sai turpiin ja pelkäsi ja meidän lasten elämä oli kauheaa. Mutta kun se on välillä niin ihana ja mihin minä tästä lasten kanssa ja jos en löydä enää miestä, en osaa olla ilman.
No sinne jäi saamaan turpiin ja nyt itkee, kun emme käy kotona. Sitä niittää, mitä kylvää.
Että siitä vain ap sitten tuhoaa lastensa elämän. Lapsesi tulevat vihaamaan sinua aikuisena
[/quote]
En tiedä, tarkoituksesihan voi olla hyvä -> ravistella AP näkemään tilanteensa ja tekemään jotain itsensä ja lasten takia.
Minä olen kuitenkin oppinut, että lyötyä ei saa lyödä enää lisää. AP itkee surkeana makuuhuoneessaan, kylmä, iso möykky (joka on kasvanut vuosien saatossa) puristaa hänen rinnassaan. Elämä näyttää kokonaan näköalattomalta. Ja sinä valitset hänelle tänä iltana juuri nämä sanat? Pahalta tuntuu minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:06"]
Lapsena kiva asua tuollaisessa perheessä. Ei mennytkään kuin muutama kymmenen vuotta, että selvisin niistä traumoista. Vieläkään en ole antanut äidille anteeksi, ettei lähtenyt, vaikka sai turpiin ja pelkäsi ja meidän lasten elämä oli kauheaa. Mutta kun se on välillä niin ihana ja mihin minä tästä lasten kanssa ja jos en löydä enää miestä, en osaa olla ilman.
No sinne jäi saamaan turpiin ja nyt itkee, kun emme käy kotona. Sitä niittää, mitä kylvää.
Että siitä vain ap sitten tuhoaa lastensa elämän. Lapsesi tulevat vihaamaan sinua aikuisena
[/quote]
Niin ja sitä äitikin aina lässytti, että kun se on kuitenkin niin hyvä isä lapsille. Paskat, narsistipaska se äijä oli ja äiti munankipeä luuseri, kun ei lähtenyt sieltä.
[/quote]
Tavallaan ymmärrän katkeruutesi, tavallaan en voi käsittää, miten sinulla ei ole yhtään empatiaa äitiäsi kohtaan. Luepa seuraava artikkeli alusta loppuun ja mieti sitten, miksiköhän äitisi ei lähtenyt: http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:03"]
Voi AP-pieni! Onhan sinulla joku, jolle puhua (siis IRL) kaikesta tästä? Joka on tarpeeksi vahva, läheinen ja empaattinen kuuntelemaan? Jolle pystyt olemaan täysin rehellinen? Äitisi? Siskosi? Hyvä ystäväsi? Muu sukulainen?
Tarvittaessa sinun on haettava ammattiapua riippumatta siitä, miten suhteellesi käy. Uskon, että tuollainen kohtelu miehen tasolta on vaikuttanut itsetuntoosi ja hyvinvointiisi niin paljon, että sinun on PAKKO päästä vapautumaan tuosta taakasta ja puristavasta tunteesta.
Voi kun jotenkin osaisi/voisi auttaa.
Sitten ihan kiinnostuksesta kysyn (ei ole mikään pakko vastata): miten miehesi käyttäytyy sinua kohtaan, kun on muita ihmisiä paikalla? Kun olette kavereiden kanssa viettämässä iltaa tai anoppilassa käymässä? Pitääkö hän jonkinlaisia kulesseja yllä?
[/quote]
Yleensä esittää olevansa loistava puoliso. Keittelee kahvit ja juttelee vieraille. Itsekin joskus erehdyn pääsemään siihen moodiin, että onpas kivaa, ja kun ovi sulkeutuu ja vieraat lähtevät, mies muuttuu taas kylmäksi. Omille ystävilleen kertoilee meidän suhteen ongelmista siten, että saa minut kuulostamaan hankalalta. Joskus on nolannut kylässä ollessamme, etenkin jos olemme hänen ystäviensä luona. Mun ystäville esittää selkeästi enemmän. Ap
[/quote]
Näin arvelinkin, en ole varma, mutta kuvittelisin, että narsistit toimivat juuri näin? Ja tällä käytöksellään vielä varmistavat sen, että jos ero tulisi tai kulissit muuten sortuisivat, niin kaikilla olisi hänestä kuva hyvänä aviomiehenä?
Älä enää mene tuohon lankaan. Tule lukemaan tätä ketjua, jos alkaa tuntumaan siltä, että "ompas kivaa" ja yritä palata sitä kautta tämän illan tunnelmiin. JOKU MUUTOS ELÄMÄÄSI TARVITAAN, en ulkopuolisena osaa sanoa, että mikä.
Et vastannut, pystytkö puhumaan kellekään luottamuksellisesti ongelmistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Molemmilla on edellisestä suhteesta yksi. Ap
vaikka ap sulla onkin oikeus omiin tunteisiis, niin silti mie romahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossei tulla juttuun ja joku piirre ärsyttää toisessa, puhukaa asiasta. monesti tämä puhdistaa ilmapiiriä. eikä mitään pillitystä vaan täyttä huutoa. toinen varmasti sanoo ilkeitä asioita takaisin, mutta takaisin samalla mitalla. älä ole hiljaa, vaan SANO MITÄ AJATTELET!! ÄLÄ MENE MAKKARIIN MUREHTIMAAN!! SUUTU OIKEIN KUNNOLLA JA HAUKU HÄNTÄ!!
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:16"]
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Molemmilla on edellisestä suhteesta yksi. Ap
[/quote]
Tämä helpottaa varmasti lähtemistä, kun järjestelyjä ei tarvitse tehdä lasten osalta. Oletteko olleet pitkään yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että tuollaista miestä pitää pelätä. Sillähän on vain selvästi paha olo. Eikö sille voi ärjäistä takaisin? Tietenkin siitä se riita vain pahenisi, mutta ei tarttis hautoa möykkyä sisällään. Kyllä mä näen tuossa miehessä selvästi avuttomuutta käsitellä omia tunteitaan, ja raahaisin hänet jos miehellä vain yhtään on halua tehdä jotain suhteen eteen tuonne tunnekeskeiseen pariterapiaan, kun sellainen kerran on keksitty. Sehän on juuri ap:n ja hänen miehensä kuuloisille pareille. Paitsi jos mies on väkivaltainen, voi olla turvallisempaa erota.
tuollainen itsensä muuttaminen, mitä miehesi tekee muiden nähden, ei ole tervettä normaalia käytöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tehnyt mielessään sinusta kaiken paskan aiheuttajan, siis sellaisen, josta voi syyttää kaikkea ja johon voi purkaa kaiken. Sellaisia ovat noin 1-vuotiaat, harmi vain, että tuo on iso mies ja h*tin pelottava raivotessaan, pahimmillaan vielä perhe on taloudellisesti (ja sosiaalisesti) riippuvainen hänestä.
Ei sulla ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä.
Olet oikein tyyppiesimerkki väkivallalla tai sen uhalla alistetusta naisesta, jonka mielenterveys alkaa rakoilla tuollaisessa suhteessa kahdestaan miehen kanssa.
Kokemusta on, ja se on hirveää. Omassa tilanteessa myöskään (nykyiset ex-) ystäväni eivät tajunneet eikä edes silloinen ammattiauttaja tajunnut tilannetta vaan puolustivat (nykyistä ex-) miestä. Itse en osannut pukea sanoiksi kaikkea sitä ahdistusta, koska olin jo niin nujerrettu, etten oikein enää tiennyt, olenko ehkä itse kuitenkin aiheuttanut ja ansainnut kaiken sen p*kan. Tämä siitä huolimatta, että olen ihan koulutettu ja noin muuten suht. hyvin pärjäävä ihminen ja hyvinkin tiedostan ja tunnistan väkivallan ja alistamisen muiden ihmisten suhteissa. Mutta kun se tulee omalle kohdalle, olinkin ihan yhtä hauras ja itseäni syyllistävä kuin kaikki muutkin, ja työnsin asiaa pois mielestäni.
Itse tiedät parhaiten, mikä h*tti teillä on siellä kotona, millainen suhde teillä on ja miltä sinusta tuntuu.
Aika moni mies alkaa käyttäytyä kuin kakara siinä vaiheessa kun nainen on nalkissa ja on yhteisiä lapsia. Tiedostamattaankin.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:17"]
jossei tulla juttuun ja joku piirre ärsyttää toisessa, puhukaa asiasta. monesti tämä puhdistaa ilmapiiriä. eikä mitään pillitystä vaan täyttä huutoa. toinen varmasti sanoo ilkeitä asioita takaisin, mutta takaisin samalla mitalla. älä ole hiljaa, vaan SANO MITÄ AJATTELET!! ÄLÄ MENE MAKKARIIN MUREHTIMAAN!! SUUTU OIKEIN KUNNOLLA JA HAUKU HÄNTÄ!!
[/quote]
Jos menen huutamaan, hän hiljentää minut. Mielessänne voitte miettiä, miten. Ei tulisi mieleenikään. En koskaan huuda. Ap
No vie se koira piikille! Varsinkin jos se on sen ukon koira.Sitä saa mitä tilaa
No vie se koira piikille! Varsinkin jos se on sen ukon koira.Sitä saa mitä tilaa
Lapsena kiva asua tuollaisessa perheessä. Ei mennytkään kuin muutama kymmenen vuotta, että selvisin niistä traumoista. Vieläkään en ole antanut äidille anteeksi, ettei lähtenyt, vaikka sai turpiin ja pelkäsi ja meidän lasten elämä oli kauheaa. Mutta kun se on välillä niin ihana ja mihin minä tästä lasten kanssa ja jos en löydä enää miestä, en osaa olla ilman.
No sinne jäi saamaan turpiin ja nyt itkee, kun emme käy kotona. Sitä niittää, mitä kylvää.
Että siitä vain ap sitten tuhoaa lastensa elämän. Lapsesi tulevat vihaamaan sinua aikuisena