Lue keskustelun säännöt.
Te joilla noin 57v äiti, mikä on normaalia vanhenemista
17.10.2020 |
Olen huomannut jotain pieniä juttuja joista en ole varma että liittyykö ikään vai onko jotain muuta. Esimerkiksi ei opi uusia sanoja jotka on vähänkään vieraan kuuloisia. Selittäessään asioita puhelimessa puhuu nopeasti ja sekoilee sanoissaan, joudun taustalla korjaamaan. Toki maailma on muuttunut haastavammaksi teknologian yms takia. Muuten kykenee hoitamaan peruasiat kuten käymään kaupassa, siivoamaan, maksaa laskuja verkkopankissa jne... En olisi oikeastaan niin huolissani jos ei suvussani olisi ollut yhdellä viisikymppisenä alkanutta Alzheimeria.
Oletteko itse huomanneet vanhemmissanne muutoksia ja millaisia iän myötä. Olenko taas liian dramaattinen. Äiti itse kieltää että olisi mitään ongelmia missään.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Työkaverillani oli noita oireita (n. 60-v.), ja hänellä todettiin iso kuulonalenema. Sai kuulolaitteen, ja elämä helpotti.
Kuulonalenemahan on siitä mielenkiintoinen juttu, että sitä ei välttämättä itse tajua. Jossain vaiheessa ei vain enää saa kunnolla selvää toisten ihmisten puheesta, mikä tekee keskusteluista vaikeaa ja aiheuttaa väärinymmärryksiä. Kuulonalenemassa on siis usein kyse siitä, että ei kuule enää jotain tiettyjä ääniä, kuten vaikka korkeita ääniä (eli vaikka naisten ja lasten puhetta), mutta muuten kuulo voi tuntua normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.
Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.
Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.
Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.
Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin oudolta meistä, jotka muistamme).
uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?
ei ole sattunut mitään traumaattista.
Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...Erikoisen kuulosta, onko mahdollista että olisit tuohon aikaan ollut erittäin stressaantunut tai masentunut? Se joskus tekee elämästä vähän sellaista "sumua", ettei muista kun mikään ei ole juuri jäänyt mieleen. Sama ilmiöhän näkyy esim. pikkuvauvojen vanhemmilla, jotkut ei muista vauvavuodesta oikein mitään kun on ollut jatkuvaa heräilyä ja lapsi esim. koliikkia huutanut vähän väliä.
en ole ollut mielestäni masentunut. Olen aina ollut kyllä todella herkkäuninen ja herään pienimpäänkin rasahdukseen, vaikka nukun korvatulpat korvissa. Mies kuorsaa todella kovaäänisesti, joten nukun aika paljon sen takia sohvalla, mutta heräilen kyllä sielläkin useamman kerran yössä. Joka yö heräilen 2-5 kertaa vessaan tai muuten vaan. Voi siis olla iso vaikutus muistiin myös tuolla herkkäunisuudella. Olen kokeillut myös nukahtamis/unilääkkeitä mutta niillä ei vaikutusta yöheräilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Äitisihän ap ei ole normaali ihminen. Mielenterveysongelmat olisi voinut heti laittaa aloitukseen. Joko äitisi pään sekoittaa mielenterveysongelmat tai lääkitys on aiheuttanut dementian.
Kun ihmisen aineenvaihdunta hidastuu, niin käy myös vieraiden aineiden sietokyvylle: niitä ei vaan tarvikaan sietää! Niiden täytyy vähentyä reilusti, tai muuten kehittyy myrkytysoireita, joita ei osata hoitaa:-X
Siihen tarvitaan omaisia tai muuten hoidat kohta itse "mollamaijaa". Ihan vierestä olen nähnyt, vaikkei niitä lääkkeitä ole ollut muita kuin nesteenpoistolääke ja eteisvärinään saatu marevaninkorvike. Onko hänellä ollut sellainen käytössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.
Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.
Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.
Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.
Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin oudolta meistä, jotka muistamme).
uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?
ei ole sattunut mitään traumaattista.
Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...Siis vaikka katselisit valokuvia noista reissuista, niin niiden avullakaan et muista mitään? Jos noin niin tuo kyllä on erikoista.
täällä toinen huonomuistinen, hyvin vähän muistikuvia lapsuudesta, nuoruudesta ja vaikkapa ihan viiden vuoden takaa, ja näin on ollut tyyliin aina, koko aikuisiän ainakin.
Elämässä on koettu traumojakin, et ehkä siinä syy? Olisi ihanaa muistaa, valokuvat helpottavat, mutta eivät lisää muistamista.
Helpoin testi jos epäilee muistisairautta eikä lääkäriin suostu ja itse epäilee omaa mielenterveyttään ja viedä henkilö uuteen paikkaan, vaikka viikonloppulomalle jonnekin. Muistisairas toimii hyvin tutussa elinympäristössä, mutta pakka leviää helposti kasaan muualla. Sen jälkeen voi jo hyvällä omatunnolla sen äidin lääkäriin raahata eikä tarvitse epäillä, että turhaan tässä toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti verbaalisesti lahjakas ole ollut koskaan toisin kuin minä. Tuntuu vaan että jos on yksi asia mikä pitää puhelimessa sanoa, esimerkiksi kysyä jonkun vointia tms niin se menee ihan normaalisti... Mutta heti kun asia on monimutkainen tulee kaikenlaisia täytesanoja väliin ja esittää asian väärin.
"tota noin, sitten kun, ja totaa.."
Samankuuloiset sanat menee sekaisin esim "toritaival" ja "Torikeskus". Jos sana ei ole umpisuomalainen kuten "leipä, kenkä, avain" niin sanoo hassusti tai etsii sanaa. Työkyvystä en osaa sanoa yhtään kun jäi mielenterveyssyistä eläkkeelle jo aikoja sitten. Ei käytä päihteitä.
Ainakaan lääkärit tms ei ole häntä muistitutkimuksiin passittaneet että kykenee tuommosissa asioimaan yksin ainakin jotenkuten. Ap
Tämä kertomasi kyllä minusta kuulostaa tosi oudolta. Tosin tuo mielenterveyssyistä eläkkeelle jäänti voi painaa, mikäli hän on edelleen esimerkiksi masentunut tai jotenkin muuten on vaikeata, esimerkiksi mahdollisen unettomuuden takia (?)
N62, täysillä vaativassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.
Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.
Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.
Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.
Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin oudolta meistä, jotka muistamme).
uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?
ei ole sattunut mitään traumaattista.
Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...Siis vaikka katselisit valokuvia noista reissuista, niin niiden avullakaan et muista mitään? Jos noin niin tuo kyllä on erikoista.
täällä toinen huonomuistinen, hyvin vähän muistikuvia lapsuudesta, nuoruudesta ja vaikkapa ihan viiden vuoden takaa, ja näin on ollut tyyliin aina, koko aikuisiän ainakin.
Elämässä on koettu traumojakin, et ehkä siinä syy? Olisi ihanaa muistaa, valokuvat helpottavat, mutta eivät lisää muistamista.
Nukahtamislääkkeet tekevät palautumattomia muutoksia aivoihin, mutta onhan kätevää, kun ei niitä käyttäneet itse sitä tule koskaan uskomaan/muistamaan? Mitä olet käyttänyt niitä/muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni on päälle 60 ja edelleen terävä kuin mikä asiantuntijatyössään.
60? Eikö nyt olisi outoa, jos ei olisi noin nuorena terävänä työssään.
Ketjussa on tuotu esiin kuulon heikkeneminen. Hyvä pointti, sillä 11 prosentilla työikäisistä on heikentynyt kuulo (Kuulonhuoltoliitto, Kuulolla työssä). Jos ei kuule kunnolla, on vaikeata kommunikoida. Lähipiirissäni on henkilö, joka ei "muista" asioita, koska ei ole niitä kuullutkaan.
Tosin tämä ei selitä kaikkea kuvailemastasi käytöksestä mutta kannattaisi varmaan tsekata kuulokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla, muistan jotain, uinapuvussa sateessa juoksun, polkupyörällä kaatumisia ja sitten muistot ovat vanhempien kertomia tarinoita, joita heillä oli tapana kertoa aina syntymäpäivinäni.
Hoidan dementoituneita vanhuksia, jotka kaipaavat äitiä, usein mietin huudanko minäkin äitiä dementoituneena, vaikka en muista yhtään hellyyttä äidin hoidossa, kynsiharjalla käsien pesua ja sen, että kynsien leikkaus sattui.