Te joilla noin 57v äiti, mikä on normaalia vanhenemista

Vierailija kirjoitti:

minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.

Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.

Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.

Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.

tuon koronan takia olen mukana tutkimuksessa, missä kartoitetaan potilaiden jälkioireita ja miten on taudista parantunut. Tuohon kuuluu esim neuropsykologiset testit ja aivojen laaja magneettikuvaus. Mietin, että näkyisikö tuossa kuvauksessa muutoksia, jos tosiaan olisi alkava Alzheimer, vai näkyvätkö ne vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

Vaihdevuodet voi aiheuttaa muistikatkoja, unettomuutta ja kärsivällisyyden puutetta. Hermoja voi kiristää myös jälkikasvu, joka pitää 57-vuotiasta äitiään jo ikäloppuna.

Jos jäi kerta mielenterveyssyistä eläkkeelle, kannattaa selvittää, käyttääkö jotakin lääkettä, ja mitä, ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat. Itse syön mm. neuroleptiä, ja sehän aiheuttaa ajanoloon kaikenlaista, ja taitaa näkyä minussakin. Silti mielummin syön sitä lääkettä, kuin kärsin niistä asioista joiden takia sitä määrättiin. Joidenkin kohdalla lääkitystä voidaan kokeilla keventää, vaihtaa tai jopa ajaa alas kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet voi aiheuttaa muistikatkoja, unettomuutta ja kärsivällisyyden puutetta. Hermoja voi kiristää myös jälkikasvu, joka pitää 57-vuotiasta äitiään jo ikäloppuna.

Hän nukkuu loistavasti, minä olen se joka kärsin unettomuudesta.. Ap

Olen tuon ikäinen eikä todellakaan kuulosta normaalilta. Ei tässä iässä kuulu vielä olla minkäänlaisia ongelmia oppimisen tai teknologian kanssa (mielenkiinnon puute opetella jatkuvasti uusia sovelluksia yms on sitten eri asia). Ehdottomasti sekä kuulo- että muistitestiin.

Kyllä minäkin äidin kuskaisin lääkäriin... oma äitini sai Alzhaimer diagnoosin juuri 60 vuotta täytettyään ja ennen diagnoosia sairaus on keskimäärin jyllännyt kolmisen vuotta. Meillä se näkyi lähinnä siinä, että koskaan kaupasta ei tullut sitä mitä pyydettiin (oltiin kesällä porukoillani)... sekoitti asoita ja piti omasta kannastaan niin kiinni, että luulin oman muistini alkavan pettää ja itse sekoittavani asioita (en ollutkaan minä). Lopulta työtoveri tuli kysymään, että onko kaikki ok, että hän joutuu korjaamaan äitini töitä ja se laittoi rattaat pyörimään. Diagnoosi oli selvillä muutamassa kuukaudessa ja taudin etenemistahti on ollut todella kovaa. Kotona pärjää hyvin, mutta vierasssa ympäristössä kuormittuu ja sieltä tulee joku ihan toinen henkilö esiin, joka läimäyttelee ja tukistaa lapsia (on aina ollut kaikkea ruumiillista kuritusta vastaan eikä koskaan ole edes näpsäissyt ketään), tavaroita etsitään isolla porukalla... hössöttää, eksyy... ihan kamala tauti, mutta lääkäriin tosiaan kannattaa viedä. Hyvällä tuurilla kyse voi olla jostain pienemmästä (vaikka aivojen verenkiertohäiriö), joka hoituu pillerillä.

Joku stressitilanne voi myös aiheuttaa muistin pätkimistä. Tuon teknologian käytön oppiminen voi riippua siitä, että jos on vaikka työssään käyttänyt vuosikymmeniä tietokoneita, niin silloin se on helpompaa vanhempanakin.

Yhdelle vanhuksistani on lähes mahdotonta opettaa vanhanaikaisen matkapuheliman käyttöä. Juuri ja juuri osaa vastata, mutta soittaminen sillä on jo vähän niin ja näin, joskus osaa, joskus ei. Hän on kohta 70-vuotias.

Toinen sukulaiseni tekee vielä itse kaikki asennukset esim. television viihdepalveluun ja käyttää someakin useammalla kielellä sujuvasti. On kyllä sanonut, että yksittäisiä sanoja joutuu joskus muistelemaan pitkään. Niin käy itsellenikin kyllä joskus, mulla on aina ollut huono nimimuisti ja yhä huononee.

Vaikea tuosta on sanoa, ei mielestäni kuulosta hirveän hälyttävältä, mutta voithan ehdottaa, että kävisi lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos jäi kerta mielenterveyssyistä eläkkeelle, kannattaa selvittää, käyttääkö jotakin lääkettä, ja mitä, ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat. Itse syön mm. neuroleptiä, ja sehän aiheuttaa ajanoloon kaikenlaista, ja taitaa näkyä minussakin. Silti mielummin syön sitä lääkettä, kuin kärsin niistä asioista joiden takia sitä määrättiin. Joidenkin kohdalla lääkitystä voidaan kokeilla keventää, vaihtaa tai jopa ajaa alas kokonaan.

Sertralinia (ssri) on mennyt ainakin joku tosi iso annos päivässä jo useita vuosia. Ilman lääkettäkään ei voi olla kun voimakas ärtyneisyys alkaa noin parin päivän päästä jos lääkkeet loppu. Kyseessä OCD, pakko-oireinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.

Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.

Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.

Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.

Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin  oudolta meistä, jotka muistamme).

uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?

ei ole sattunut mitään traumaattista.

Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti verbaalisesti lahjakas ole ollut koskaan toisin kuin minä. Tuntuu vaan että jos on yksi asia mikä pitää puhelimessa sanoa, esimerkiksi kysyä jonkun vointia tms niin se menee ihan normaalisti... Mutta heti kun asia on monimutkainen tulee kaikenlaisia täytesanoja väliin ja esittää asian väärin.

"tota noin, sitten kun, ja totaa.."

Samankuuloiset sanat menee sekaisin esim "toritaival" ja "Torikeskus". Jos sana ei ole umpisuomalainen kuten "leipä, kenkä, avain" niin sanoo hassusti tai etsii sanaa. Työkyvystä en osaa sanoa yhtään kun jäi mielenterveyssyistä eläkkeelle jo aikoja sitten. Ei käytä päihteitä.

Ainakaan lääkärit tms ei ole häntä muistitutkimuksiin passittaneet että kykenee tuommosissa asioimaan yksin ainakin jotenkuten. Ap

Mielenterveyteen liittyvä lääkitys voi myös aiheuttaa tuota. Onko tarkistettu löytyykö B 12 vitamiini? Ferritiini ja hb arvot?kilpirauhasarvot? Nukkuminen? Lähtisin nyt ensin miettimään fyysisen puolen ja tarkistamaan veriarvot ja sitten vasta muistipuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.

Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.

Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.

Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.

Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin  oudolta meistä, jotka muistamme).

uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?

ei ole sattunut mitään traumaattista.

Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...

Siis vaikka katselisit valokuvia noista reissuista, niin niiden avullakaan et muista mitään? Jos noin niin tuo kyllä on erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin äidin kuskaisin lääkäriin... oma äitini sai Alzhaimer diagnoosin juuri 60 vuotta täytettyään ja ennen diagnoosia sairaus on keskimäärin jyllännyt kolmisen vuotta. Meillä se näkyi lähinnä siinä, että koskaan kaupasta ei tullut sitä mitä pyydettiin (oltiin kesällä porukoillani)... sekoitti asoita ja piti omasta kannastaan niin kiinni, että luulin oman muistini alkavan pettää ja itse sekoittavani asioita (en ollutkaan minä). Lopulta työtoveri tuli kysymään, että onko kaikki ok, että hän joutuu korjaamaan äitini töitä ja se laittoi rattaat pyörimään. Diagnoosi oli selvillä muutamassa kuukaudessa ja taudin etenemistahti on ollut todella kovaa. Kotona pärjää hyvin, mutta vierasssa ympäristössä kuormittuu ja sieltä tulee joku ihan toinen henkilö esiin, joka läimäyttelee ja tukistaa lapsia (on aina ollut kaikkea ruumiillista kuritusta vastaan eikä koskaan ole edes näpsäissyt ketään), tavaroita etsitään isolla porukalla... hössöttää, eksyy... ihan kamala tauti, mutta lääkäriin tosiaan kannattaa viedä. Hyvällä tuurilla kyse voi olla jostain pienemmästä (vaikka aivojen verenkiertohäiriö), joka hoituu pillerillä.

Ymmärränhän sen että 57v äiti ei ole ihan samanlainen kuin vaikkapa 40v äiti mutta jotain outoa on ollut meneillään noin nelisen vuotta josta en saa oikein kiinni. Meni treffipalstalle vaikka aina ennen oli ujo ja ei semmoset kiinnostaneet. Tuli itkuherkemmäksi, jotkut tunnereaktiot vähän lapsenomaisia. Nyt pari vuotta muuten ollut tunne-elämältään ihan tasapainoinen, ainoa tuo sekoilu sanoissaan ellen kirjoita vaikka paperille ylös hänelle asioita. Sanoo olevansa hermostunut, en sitten tiedä.

Olen "yrittänyt passittaa lääkäriin" mutta kun ei koe tarvetta ja on aikuinen ihminen. Useampaan otteeseen olen myös sanonut että jos itse huomaat muistiongelmia niin menethän lääkäriin heti.

Lyhennettynä, kykenee siis hoitamaan asiat mutta joskus "pidemmän kaavan mukaan" tai tulee väärinymmärys toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Siinä missä minulla menisi asian tarkkaan selittämiseen 3min, äidillä menee 10min tai jokin oleellinen asia jää sanomatta. Ihme sönköttämistä ja muminaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin äidin kuskaisin lääkäriin... oma äitini sai Alzhaimer diagnoosin juuri 60 vuotta täytettyään ja ennen diagnoosia sairaus on keskimäärin jyllännyt kolmisen vuotta. Meillä se näkyi lähinnä siinä, että koskaan kaupasta ei tullut sitä mitä pyydettiin (oltiin kesällä porukoillani)... sekoitti asoita ja piti omasta kannastaan niin kiinni, että luulin oman muistini alkavan pettää ja itse sekoittavani asioita (en ollutkaan minä). Lopulta työtoveri tuli kysymään, että onko kaikki ok, että hän joutuu korjaamaan äitini töitä ja se laittoi rattaat pyörimään. Diagnoosi oli selvillä muutamassa kuukaudessa ja taudin etenemistahti on ollut todella kovaa. Kotona pärjää hyvin, mutta vierasssa ympäristössä kuormittuu ja sieltä tulee joku ihan toinen henkilö esiin, joka läimäyttelee ja tukistaa lapsia (on aina ollut kaikkea ruumiillista kuritusta vastaan eikä koskaan ole edes näpsäissyt ketään), tavaroita etsitään isolla porukalla... hössöttää, eksyy... ihan kamala tauti, mutta lääkäriin tosiaan kannattaa viedä. Hyvällä tuurilla kyse voi olla jostain pienemmästä (vaikka aivojen verenkiertohäiriö), joka hoituu pillerillä.

Ymmärränhän sen että 57v äiti ei ole ihan samanlainen kuin vaikkapa 40v äiti mutta jotain outoa on ollut meneillään noin nelisen vuotta josta en saa oikein kiinni. Meni treffipalstalle vaikka aina ennen oli ujo ja ei semmoset kiinnostaneet. Tuli itkuherkemmäksi, jotkut tunnereaktiot vähän lapsenomaisia. Nyt pari vuotta muuten ollut tunne-elämältään ihan tasapainoinen, ainoa tuo sekoilu sanoissaan ellen kirjoita vaikka paperille ylös hänelle asioita. Sanoo olevansa hermostunut, en sitten tiedä.

Olen "yrittänyt passittaa lääkäriin" mutta kun ei koe tarvetta ja on aikuinen ihminen. Useampaan otteeseen olen myös sanonut että jos itse huomaat muistiongelmia niin menethän lääkäriin heti.

Lyhennettynä, kykenee siis hoitamaan asiat mutta joskus "pidemmän kaavan mukaan" tai tulee väärinymmärys toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Siinä missä minulla menisi asian tarkkaan selittämiseen 3min, äidillä menee 10min tai jokin oleellinen asia jää sanomatta. Ihme sönköttämistä ja muminaa. Ap

Häntä pelottaa. Kuulostaa siltä, että joudut toimimaan tukena lääkäriasiassa. Kerro, että ensin verikokeet (myös hormonitasot!), niin saadaan selvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.

Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.

Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.

Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.

Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin  oudolta meistä, jotka muistamme).

uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?

ei ole sattunut mitään traumaattista.

Juttelin esim yhden nuoruudenkaverini kanssa etelän reissuista,mitä tehtiin 18-20vuotiaina ja minulla ei yhtään mitään muistikuvaa niistä, eikä todellakaan johdu siitä, että olisin ollut niin päissäni kaikki reissut. Outoa kyllä mielestäni...

Erikoisen kuulosta, onko mahdollista että olisit tuohon aikaan ollut erittäin stressaantunut tai masentunut? Se joskus tekee elämästä vähän sellaista "sumua", ettei muista kun mikään ei ole juuri jäänyt mieleen. Sama ilmiöhän näkyy esim. pikkuvauvojen vanhemmilla, jotkut ei muista vauvavuodesta oikein mitään kun on ollut jatkuvaa heräilyä ja lapsi esim. koliikkia huutanut vähän väliä.

Mun vanhemmat on yli 70-vuotiaita, täti on yli 80 ja vieläkin toimii pää, ajatukset ja ilmaisu hyvin kirkkaasti kaikilla. Isäni on tehnyt tähän vuoteen asti hyvin vaativaa asiantuntijatyötä. Veisin hänet ehdottomasti lääkärille. 

Äitisihän ap ei ole normaali ihminen. Mielenterveysongelmat olisi voinut heti laittaa aloitukseen. Joko äitisi pään sekoittaa mielenterveysongelmat tai lääkitys on aiheuttanut dementian.

Olen 53 ja kuvaamasi kuulostaa erikoiselta. Äitini on kohta 90 ja hän ei sekoile asioissa, maksaa verkkopankissa jne ihan normaalisti.

Jos äitisi on töissä ja hänellä on kova stressi? Tai väsymystä, huolia? Sellainen voi väliaikaisesti aiheuttaa tuollaista. Tiedän kokemuksesta. Kova työstressi on kuin vakava masennus, ihmisen persoonakin alkaa muuttua ja ilo katoaa elämästä.

Toisaalta tunnen monia kolmi-nelikymppisiä, jotka käyttävät nettiä vain laskujen maksamiseen eivätkä osaa kieliä - ja minusta sellainen on hyvin kummallista. Että netti on olemassa vain laskujen maksamista ja aihe vapaata ja facea varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä olen 51v ja mulla muisti pätkii välillä pahastikin. En välttämättä muista jotain asiaa, mitä kuukausi sitten olen miehen kanssa keskustellut. Samoin esim töissä työkaverit juttelevat pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta ja mulla ei siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Mitään tärkeitä menoja ym en kuitenkaan unohtele. Melko usein kuitenkin joudun etsimään jotain tiettyä tavaraa, kun en muista mihin sen olen jättänyt. Lapsuudesta ja nuoruudestani minulla ei oikeastaan minkäänlaisia muistoja, tätä olen aina ihmetellyt.

Sairastin keväällä koronan erittäin vaikeana, olin sairaalassa ja teholla monta viikkoa. Tämän jälkeen olen huomannut, että muisti pätkii entistä enemmän.

Muistan kuitenkin hyvin esim lasten ja miesten henkilötunnukset ja vanhoja puhelinnumeroita lankapuhelimiin. Jokin aika sitten löysin ensimmäisen luokan luokkakuvan ja muistin siitä lähes kaikkien vanhojen luokkakavereideni nimet.

Meillä suvussa Alzhaimeria, äitini molemmilla sisaruksilla on se, sanoin oli ainakin heidän sedällään.

Toi on ilmeisesti joku synnynnäinen ominaisuus, että miten hyvin muistaa lapsuutensa. Kaikki eivät muista paljoa ennen kouluikää (vaikka se tuntuukin  oudolta meistä, jotka muistamme).

uoruudesta sen sijaan useimmat jo muistavat paljonkin! Onko sulle sattunut jotain traumaattista?

Olen 31-vuotias eikä minulla ole muistikuvia lapsuudesta. Tai on, muutama jotka liittyvät hieman vanhempaan siskooni. Pieniä asioita tarhasta ja sitten kun siskoni meni kouluun ja jäin yksin ei enää mitään. Ala-ateelta kaikki myös liittyy siskooni. Uskon että en muista itse vaan siskoni on antanut minulle valemuistoja.

Mitä tulee muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin ja katoaviin tavaroihin niin senkin olen selittänyt itselleni mielenlaadullani, en tarkkaile koko ympäristöä vaan yleensä huomio kiinnittyy yhteen asiaan. Siksi en muista tapahtumia tai tavaroita koska sillä hetkellä ne eivät ole olleet huomioni keskipisteessä.

Ja tietysti stressi, se saa unohtelun vain oahemmaksi koska silloin ei jaksa edes yrittää kaivaa muististaan asioita.

Jos siis ensimmäisellä ei ole tullut mitään radikaaleja muutoksia muistiinsa niin en olisi huolisaani, meistä jotkut elää läpi elämän tämmöisinä.

Työkaverillani oli noita oireita (n. 60-v.), ja hänellä todettiin iso kuulonalenema. Sai kuulolaitteen, ja elämä helpotti.

Ainoa mistä olisin huolissani että ei itse näe mitään olevan huonosti.

Itse olen pari vuotta vanhempi ja huomaan kyllä, että uuden oppimiseen täytyy todella paneutua ja asioihin oikeasti keskittyä. Samalla mieleen palauttaminen tuntuu kestävän entistä kauemmin.

Sanoissa kyllä sekoilee, minkä ikäinen terve tahansa kun on sata ja kaksi muistettavaa.