Pitääkö naapureita oikeasti tervehtiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että Suomi koulukiusaamisen mallimaa. Toisten ihmisten huomioiminen on peruskäytöstä. Tervehtiminen on sama kuin hengittäminen, syöminen ja juominen. Häpeän tällaista aloitustakin!

Joo siis missään muualla maailassahan ei kiusata kouluissa ollenkaan. Joopa joo. Valoja päähän nyt!

Itsellesi valot paahan! Suu ei aukea kohteliaaseen tervehdykseen mutta kiusaamaan ja nimittelemaan kylla kyetaan seka kouluissa etta tyopaikoilla.

Pitää toki. Huudan jokaiselle vastaan tulevalle naapurille aina täysillä "H E I L   H I T L E R!"

Kumma, kun ei ole enää naapureita näkynytkään muutamaan viikkoon, missä lie lymyilevät kun kuljen talossa. Epäkohteliaita lusmuja!

monelle luontevampaa lie kengänkärkiinsä tuijottelu

tai sitte ynähtää vain jotain hngyyyhh

🙄

Riippuu todella paljon talosta ja sen tavoista sekä tunnelmasta. Joissain paikoissa joissa olen asunut kaikki ovat moikanneet kaikkia aina- paitsi yksi pariskunta oli aina todella tympeitä eivätkä ikinä edes tervehtineet takaisin kun heitä tervehti. Sitten taas on ollut isompia taloja, joissa porukka vaihtunut enemmän, eikä naapureita ole oppinut lainkaan tuntemaan tai edes tunnistamaan, eikä paikan kulttuuriin ole ilmeisesti kuulunut tervehtiminen.

Onhan se kiva tervehtiä naapureita, mutta mielestäni ei mikään pakko. Ymmärrän myös, että jotkut voivat olla ujoja, introverttejä, tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua naapureihin. Se on täysin ok. Ainut mitä en ymmärrä on se, että ei tervehditä takaisin, ei kiitetä kun joku pitää ovea auki, tai edes siinä yhteydessä tervehditä. Se on jo huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä katsoo päin ja silmiin, jolloin tervehdin ja he ei vastaa mitään. Tuijottavat vaan. Tulee sellainen olo, että he on paljon parempia ihmisiä ja minä maan matonen kävelen kuninkaallisen ohi, jota ei saa tervehtiä tai katsoa päin. Eli toisintaminen: ylimielistä käytöstä, he pitää itseään muita parempana. Se mielikuva tästä käytöksestä tulee.

Tämä päin katsominen on kyllä jännä ilmiö. Itse en koskaan katso vastaan tulevaa naapuria päin vaan pidän katseen suorana. Näkökentästä kuitenkin huomaan niiden katsovan minuun päin lopulta katseensa siirtyvän kenkiinsä. Tervehdin vain niitä, jotka tervehtii minua ensin ja tämä tarkoittaa sitä, että minulla on vain yksi naapuri tässä rapussa jota tervehdin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin täällä Helsingissä tuntuu olevan yleistä, että suurinosa ei tervehdi. Olen harmiton nelikymppinen nainen, joten enpä tiedä miksi mua ei monikaan tervehdi. Muutama kyllä. Tänne muutti just joku nuori pariskunta, tervehdin heitä, kumpikin katsoi ja lopettivat juttelunsa mutta eivät vastanneet mulle. Kaikenlaista tullut vastaan. Myös ihmisiä samasta kerroksesta, jotka menevät takaisin asuntoonsa kun huomaavat, että menen hissiin.

Taidat olla uushelsinkiläinen? Vanhoissa kerrostaloissa täällä kyllä moikataan kaikkia naapureita (vaikkei aina tuntisikaan). Kuuluu peruskohteliaisuuteen.

En moikkaa enää, enkä kättele. Kartan kaikkia ihmisiä kunnes korona on ohi.

Uusi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt julmetun huonoa käytöstä, jos ei naapureita tervehdi. Tulee olo, että onko tuolla jotain pahojakin ongelmia. Aivan törkeää.

Ihan oikein ovat jättäneet tervehtimättä sinua. Sen verran tuomitseva olet! Et tiedä miten paljon sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa kärsimystä ja se voi ilmetä tälläisenä käytöksenä.

Nyökkäilen saman kerroksen naapureille ja satunnaisesti muillekin jos sattuvat ihan kohdatusten ja vaikuttavat kutakuinkin siedettävän ystävällisiltä, vastapainoksi saatan joskus haistatella selviä hyypiöitä.

Se missä ja milloin ja ketäkin tervehditään, kuuluu sosiaaliseen kykyyn ymmärtää itseään suhteessa muihin ihmisiin sekä myös perussivistykseen. Lähipiiriä ja naapureita ja tuttuja tervehditään tietysti, mihin raja vedetään, riippuu tilanteesta. Keskikaupungilla ei vieraita tietenkään tarvitse moikkailla, mutta jos menet vaikka vastaanoton pieneen odotustilaan, on kyllä outoa jättää tervehtimättä muita, kun astut sisään. Tervehtiminen on toisen ihmisen huomioimista ja viesti siitä, että molemmat olette ystävällismielisiä toisianne kohtaan ilman sen kummempia velvollisuuksia. Meillä on monet aiemmin hallitut peruskohteliaisuudet rapautuneet, eurooppalaisittein olemme sieltä moukkamaisimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdin vain niitä, jotka tervehtii minua ensin ja tämä tarkoittaa sitä, että minulla on vain yksi naapuri tässä rapussa jota tervehdin.

Heh heh, jos jokainen ajattelisi kuten sinä ja jäisi odottamaan, että toinen tervehtii ensin, kukaan ei koskaan tervehtisi ketään. Olen aina ajatellut, että jos voin yhtään edistää tervehtimiskulttuuria, voin olla tienraivaaja ja siksi tervehdin aina, kun tilanne vaatii ja on mielestäni sopivaa, 99 prosenttia vastaa ihan ystävällisesti.

Olen myös ollut huomaavinanini, että ovien aukipitäminen toiselle on kiitettävästi lisääntynyt Suomessa, aiemmin kuljettiin toisia huomioimatta ja kaupan ovi lävähti takanakulkevan nenälle, nyt näkyy positiivista muutosta tässäkin.

Riippuu ihan itsestäsi. Jos haluat antaa törpön vaikutelman, niin siitä vaan. Hyvin usein elämässä on vaan niin, että alkeellisetkin hyvät suhteet on kannattavia. Toisinaan tulee tilanteita, kun yllättäen tarvitset naapurin apua. Jotenkin tämä kysymys on niin suomalainen. On vaikea kuvitella, että Euroopassa kenellekään tulisi mieleen olla tervehtimättä naapuria. Suomalaisille on omat kengänkärjet paljon kiinnostavampia, kuin vieressä oleva ihminen.

Rivitalossa saa yllättäen helposti ovelle tai pihalle tulevan riesan naapurista. Aika vaikea näytell ettei ole kotona.  Helpompi asau kun ei heti ryntää tutustumaan. Iste olen tehnyt  virheen  Helpompi olla kun se ei toivottu kyttää menemisiä. En enää edes tervehdi, vain siten voi olla avaamatta ovea,  kateellisia ja  rasittavia häirikkö-eläkeläisiä  ,aina perässä : mitä teet tänään  , missä sun auto on.???

Tervehdin kyllä aina. Onhan se sitten helpompaa ryhtyä juttusille, kun on asiaa, jos on semmoinen moikkailupohja. Noh, ei ole kyllä ikinä ollut asiaa... Jotenkin hassu ajatus, että on tervehtinyt ystävällisesti 6 vuotta ihmisiä, joilla ei ole oikeasti mitään yhteyttä. Mistä tiedän vaikka olisin heilauttanut kättä 6 vuotta sarjamurhaajalle.

Sitten kun yhtenä päivänä muutin pois, kukaan naapuri ei tiennyt miksi, koska kenenkään kanssa en ollut ikinä puhunut.

Parisuhteessa oleva naapurinainen tervehti aina miestäni ja silmäripset vaan räpsyi. Itseäni tervehti hyvin nihkeästi tai oikeastaan pääsääntöisesti ei ollenkaan eikä silmäripset räpsyneet. Oli jotenkin kyllä hyvin outoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa saa yllättäen helposti ovelle tai pihalle tulevan riesan naapurista. Aika vaikea näytell ettei ole kotona.  Helpompi asau kun ei heti ryntää tutustumaan. Iste olen tehnyt  virheen  Helpompi olla kun se ei toivottu kyttää menemisiä. En enää edes tervehdi, vain siten voi olla avaamatta ovea,  kateellisia ja  rasittavia häirikkö-eläkeläisiä  ,aina perässä : mitä teet tänään  , missä sun auto on.???

Tämä on varmaan se pelko siellä taustalla, josmoikkaa, se tarkoittaa jotain enemmän. Suurinosa ihmisistä osaa kuitenkin vain tervehtiä. Se jää siihen.

Ei kyllä tarvita kuin se yksi, joka ei ymmärrä ja josta tulee maanvaiva.

On kiusallista, että ei ymmärretä tervehdystä tai hyvänpäivän tuttavuutta, pientä kohteliasta rupattelua.

Kyse on kai rajoista, on ymmärrystä käytöstavoille, rajalliselle ystävällisyydelle. Osa tulkitsee tervehdyksen ja hymyn niin, että se on lupa alkaa rampata oven takan ja pihoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin täällä Helsingissä tuntuu olevan yleistä, että suurinosa ei tervehdi. Olen harmiton nelikymppinen nainen, joten enpä tiedä miksi mua ei monikaan tervehdi. Muutama kyllä. Tänne muutti just joku nuori pariskunta, tervehdin heitä, kumpikin katsoi ja lopettivat juttelunsa mutta eivät vastanneet mulle. Kaikenlaista tullut vastaan. Myös ihmisiä samasta kerroksesta, jotka menevät takaisin asuntoonsa kun huomaavat, että menen hissiin.

Taidat olla uushelsinkiläinen? Vanhoissa kerrostaloissa täällä kyllä moikataan kaikkia naapureita (vaikkei aina tuntisikaan). Kuuluu peruskohteliaisuuteen.

Kyllä olen. Tietysti voi olla alueellisia eroja, itse asun enemmän lähiössä mutta silti. Ja tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, sanoisin että 70 prosenttia vain moikkaa täällä. En tiedä mistä se sitten on kiinni, ujoudesta vai moukkamaisuudesta,.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin täällä Helsingissä tuntuu olevan yleistä, että suurinosa ei tervehdi. Olen harmiton nelikymppinen nainen, joten enpä tiedä miksi mua ei monikaan tervehdi. Muutama kyllä. Tänne muutti just joku nuori pariskunta, tervehdin heitä, kumpikin katsoi ja lopettivat juttelunsa mutta eivät vastanneet mulle. Kaikenlaista tullut vastaan. Myös ihmisiä samasta kerroksesta, jotka menevät takaisin asuntoonsa kun huomaavat, että menen hissiin.

Taidat olla uushelsinkiläinen? Vanhoissa kerrostaloissa täällä kyllä moikataan kaikkia naapureita (vaikkei aina tuntisikaan). Kuuluu peruskohteliaisuuteen.

Kyllä olen. Tietysti voi olla alueellisia eroja, itse asun enemmän lähiössä mutta silti. Ja tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, sanoisin että 70 prosenttia vain moikkaa täällä. En tiedä mistä se sitten on kiinni, ujoudesta vai moukkamaisuudesta,.

No nyt puhun puutaheinää, tarkoitin että noin 30 prosenttia moikkailee täällä :D

Mulla on yksi naapuri, joka ei tervehtinyt mua. Sanoin sille, että käytöstavat eivät maksa mitään - kyllä meni tyyppi vaikeaksi, ja nykyään moikkaa. Oikeasti, miten voi olla niin vaikeaa? Kertoo nimittäin paljon tuollainen käytös ihmisen sivistymättömyydestä.

Asun maalla. Tervehdin kaikkia millä tahansa vehkeellä vastaan tulevia tai pihallaan olevia. Aivan sama tunnenko vai en.